Kyllä vain. Eikä kohina tule reilu kymmenen vuotta vanhasta televisiosta, vaan eiköhän se ole kunto, joka kohisee. Vihdoin sairastelujen jälkeen treeni on maistunut, vaikkakin töiden tekeminen viisi päivää viikossa onkin vienyt rutkasti tehokasta treeniaikaa. Hiljalleen kroppa kuitenkin töihin tottuu ja puoliseiskan herätykset onnistuu ilman suurempia ongelmia. Virkamiehenä treenaamaan pääsee, kun oikein tsemppaa, jo kello 16 aikoihin iltapäivällä.
Aurinkoiset säät on houkutelleet työpäivän jälkeen suksille ja hiljalleen hiihtoonkin on tullut lisää vauhtia. Eilen perinteisellä n. 30km lenkki sujui alle kahteen tuntiin ja tänään tuli kellotettua vaparilla omia enkkoja paikallisille hiihtobaanoille (Lehmon vitonen alle 13:30 ja Rantakylän valaistu-puru 4:42).
Nyt vaan lisää vettä myllyyn ja treeniä vaan. Pieniä toiveita olisi, että melko tarkalleen kuukauden päästä ajellaan ainakin viikon verran jossain lämpöisessä ja mäkisessä maassa etelässä. Toivottavasti samoihin aikoihin alkaa olla gradu paketissa ja uusi tempopyöräkin alla. Saa nähdä toteutuvatko suunnitelmat näiltä osin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen