sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Sunnuntaipyöräilijän päivä

Mitäs tällainen sunnuntaipyöräilijä sitten tekee viikon toisena vapaapäivänä?
-Hyvä kysymys, sillä eipä ole tätä tullut juurikaan pohdittua. Tässä yksi esimerkki miten päivän voi suorittaa; ei ehkäpä ihan tavallinen päivä minulle, mutta hieno päivä kuitenkin.

Aamulla herätys klo 08 pyörälenkki mielessä. Täyttävä aamupala alkuun ja pyöräilyvaatteet päälle ja sitten vain lenkille klo 09 alkaen. Eilinen lumisade oli tauonnut ajoissa ja aura-autot olivat pääosin saaneet tiet ihan hyvään kuntoon. Lenkki-ilma oli mitä mainioin, paitsi tuulen suhteen. Melko napakka pohjoisensuuntainen tuuli puhalsi koko lenkin ajan. Tämä tiesi mielenkiintoisia hetkiä huonommin auratuille tiepätkille, nastarenkaille ja vastatuuliosuuksille. Tuo on muuten yhdessä sellainen kolmikko, joka tänään vei mehut aikalailla irti miehestä.

Lenkki lähti ihan mukavasti, ensimmäiset 35 km ajo sujui oikein kevyesti. Tämän jälkeen alkoi pienimuotoinen taistelu lähinnä vastatuulta vastaan. Vastatuulipätkää oli tarjolla reilu 40 kilsaa, ja yksin lenkkejä ajaessa ei paljon vetoapuja löydy. Seiskakympin kohdalla jouduin sitten hieman vaihtamaan suunnitelmaa ja oikeisemaan lenkkiä, koska energiavarat olivat hiipuneet jo melko heikolle.

Välillä Joensuun "hienosti" auratut tiet tuottivat vielä pientä päänvaivaa etenemisen suhteen.


Crossarin nastarengas ei millään meinaa ajaa suoraan, kun alla on jäistä kiharaa ja päällä reilu 10 cm auringon pehmentämää lunta. Onneksi sää kuitenkin oli kohdallaan ja energiavajeesta huolimatta huumori pysyi mukana. Energiavajeen pelastajana toimi muuten Fazerin laku. Toimivat ainakin minulla energiapatukoiden korvaajana. Lopulta lenkin saldoksi jäi 92 km ja aikaa paloi 3h45min.. kaloreita ehkä hiukan enemmän.

Keittolounaan jälkeen gradun kimppuun, jota jatkui enemmän tai vähemmän innostuneissa merkeissä kolmisen tuntia.

Tässä vauhdikkaassa ja kaiken ihmeellisen (työt, opiskelut, urheilu yms) sisältämässä elämässä on välillä hyvä pysähtyä miettimään hieman isompiakin kysymyksiä, ja mitäpä olisi todellinen sunnuntai ilman kirkollisia toimituksia. Puoliväsyneenä urheilun ja gradun tyhjentämänä sitten Tuomasmessuun paikalliseen kirkkoon. Puolentoista tunnin rauhoittuminen tekikin hyvää, ja päätin vielä sen jälkeen kiristyneen pakkasen innoittamana suorittaa päivän viimeisen urheilusuoritteen. Eli ei muuta, kun juosten kotiin ja hiihtokamat niskaan.

Kuunsirpin valaistessa uskomattoman liukkaalla ladulla hiihtelin sitten illan päätteeksi reilut 15 km perinteistä. Aikaa meni tasan tunti ja päivän liikunnalliseksi kokonaissaldoksi kertyi noin 110 km ja 4h 45 min liikuntaa.

Hiihto, tai erityisesti perinteinen hiihtotapa, on muuten hauska harrastus. Hyvillä vehkeillä ei suksien päällä tarvitse tehdä mitään, vaan silloin tällöin kumartelu ja sauvojen isku maahan riittää. Sykkeet pysyy matalalla, mutta silti vauhti ihan kohtalaisena.

Tämän viikon aikana tajusin, että hiihto kaikenkaikkiaan on aika yksinkertaista. Ensimmäinen 30 metriä kiihdytetään ja loppulenkki vain pidetään vauhtia yllä. Siistiä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen