Olen tässä viimeaikoina miettinyt, että mikä minut tähän lajiin sai niin kovalla vauhdilla lähtemään mukaan. Vanhoja kuvia selaillessa löytyikin sitten oiva otos vuodelta 1997, jolloin kaksi kaverusta ylpeänä esittelivät uusia pyöriään:
Tämä kuva on siis vuodelta -97, jota itse pidän varsinaisena "ensimmäisenä" harrastusvuotenani. Itse olen siinä etualalla ja naapurimies Eerikäisen Jouni siellä taustalla. Lapsuuden ajan parasta kaveria Jounia pidänkin minulle tärkeimpänä pyöräilyn pariin innoittajana. Jouni oli tainnut saada kipinän taas Hirvensalmelaiselta Ripatin Janilta, jonka keksimiä maastoreittejä Hirvensalmelle pääsin kesäisin silloin tällöin ajelemaan.
Nuo ylpeänä esitellyt maastopyörät ostettiin siis vuonna 1997. Minä pistin elämäni säästöt Schwinn Moab A1:seen ja Jouni osti sen ajan "tykkimerkin" GT Avalancen. Muistaakseni saimme pyörät jo ihan kesän alussa ja tarkoituksenamme oli mennä paikallisen Bike Team Mikkelin treenilenkille, kunhan keräisimme ensin hieman pohjakuntoa ja rohkeutta. Ajotunteja kertyikin heti ensimmäisestä kesästä aika mukavasti ja jossain välissä uskaltauduimme mukaan BTM:n yhteislenkeille. Pyöräilyseurasta löytyivät seuraavat minun fillaroinnille tärkeät ihmiset, kuten: Saalastin Sakari, Riparin Ari, Saksan Janne, Elorannan Antti ja Tuomenpuron Petri. Erityisesti kaksi edellämainittua kannustivat jo ensimmäisenä kesänä lähtemään kisaamaan MTB-enduro nimiseen lajiin.
Ensimmäiset kisamme ajettiin Jounin kanssa samana kesänä Hartolassa. Edessä oli legendaarinen "Päitsi", jonka kokonaispituus oli 70 km, joista kahdeksan pikataipaletta muodostivat yhteensä 25 kellotettavaa kilometriä. Siinä oli minulle, viimeisiä viikkoja 13-vuotiaalle pikkumiehelle, sekä juuri 15 vuotta täyttäneelle Jounille ajamista kerrakseen ensimmäiseksi kisakoitokseksi. Kisasarjoja junnuille ei juuri silloin vielä ollut ja oltiin mukana M18- sarjassa. Tuo kisa on minulle ainakin ollut ikimuistettava ja siitä lähtien maastopyöräily on pitänyt minut otteessaan.
Oi niitä muistoja...
Huomaa, että sinulla pyöräily lajina on syvällä sydämessä. Kohta yhdeksän vuotta vierellä seuranneena olen nähnyt, kuinka tämä kiintymys näkyy käytännössä sitoutumisena treeniin ja ihan kaikkeen muuhunkin. :)
VastaaPoistaMuistan ton paidan... :)
VastaaPoistaRock rock! Löytyipähän uusi blogi jota seurata. Hienoa Olli! Äijä oli todella lahjakas jo tuolloin 90-luvulla. Ei muuta kuin vanha jengi kasaan ja katsotaan kenellä ketjua vielä riittää. T: Ripatin Ari
VastaaPoistaNo tervehdys Ari ja hienoa, että blogi on löytynyt! Jos joskus porukkaa keräillään kasaan, niin olen ehdottomasti mukana! Pistelehän ihmeessä joskus viestiä ja kuulumisia. T. Olli
Poista