Twitter: Illan maastolenkin rengasrikot

Twitteriä seuraamalla pysyy jälleen parhaiten kärryillä tämän miehen menosta maailmalla. Kannattaa katsoa poiminnat tuolta oikealta sivupalkista. Toivottavasti twiitit näkyvät myös mobiililaitteilla.

Viikko on vierähtänyt töiden parissa. Maanantaina illalla kävin pk-viikonlopun jälkeen ajamassa Aulangolla mäkivetoja. Reittinä tuttu "kilometrimäki", jonka profiili tässä:

Jalat olivat pk-lenkkien jälkeen painavat ja kello pysähteli aikoihin: 2:41, 2:46 ja 2:49. Tasaisuutta siis alkaa löytyä, mutta todellinen lento ajosta vielä puuttuu. Maanantain mäkivedot olivat oikeastaan ensimmäinen kerta, kun kunto ei ollut mennyt eteenpäin edellisestä viikosta (edellisellä viikolla mäki nousi aikaan 2:38). Tiistai ja keskiviikko meni työreissussa Laukaan Peurugassa. Sieltä onkin minulla mukavia muistoja ensimmäisen cyclocrossin SM-mitalin johdosta. Nyt urheilurintamalla ei tästä reissusta jäänyt fiilistelyä ja kuntosalin näkemistä enempää käteen.

Tänään torstaina ehdin taas pyörän päälle ja päivän maastolenkin teema oli palauttaa keho buffetruokailuvaihteesta takaisin pyöräilymoodiin. Lenkki ei ollut ihan niitä jouhevimpia, kun ensimmäinen rengasrikko ja viilto ulkorenkaaseen tuli jo 20min ajon jälkeen. Viiden minuutin tuherruksen ja satojen itikanpistojen jälkeen renkaassa pysyi ilmat reilun kilometrin verran ja pääsin juuri ja juuri kotiin vaihtamaan koko fillarin. Samalla vaihtui lenkin pointti ja suuntasin Parolaan testipurulle. Siellä oli tarkoitus vetää yksi kova veto täysillä ja katsoa, onko Peurungan ruoat jo jaloissa. Reitti ei lopulta ollut nopeimmillaan, kun metsäkone oli myllännyt purua lähes koko matkalta ja kaiken lisäksi kone oli vielä hommissa lenkin vauhdikkaassa laskussa. Jouduin himmaamaan aika reilusti, että sain varmistettua selviäväni koneen ohitse ilman osumia. Jalka oli hyvä ja loppuaika 8:09 jäi vain 5 sekuntia kauden 2012 ennätysajasta.

Näillä pohjilla on hyvä suunnata Korsoon sunnuntaina. Viikon kuluttua on sitten ohjelmassa KOH I NOOR -ajot Ahvenistolla ja siitä pari päivää eteenpäin on Halikon XCO:n vuoro. Mukavaa säpinää pyöräilyrintamalla kaiken kaikkiaan!

Huomenna on muuten minun viimeinen työpäivä vähään aikaan ja sitten minullakin alkaa olla aikaa treenata. Katsotaan, että pääseekö mies kuntoon loppukesään mennessä!

Hyvä treeniviikonloppu

Olipas kesäinen viikonloppu täällä Hämeessä. Tällaisissa säissä kyllä kelpaa pyörällä ajaa ja vapaapäivien ansiosta myös aikataulut natsaavat treenien suunnittelussa.

Eilen hyppäsin aamulla maantiepyörän selkään ja suuntasin pitkähkölle pk-lenkille. Vuoden ensimmäinen satanen jäi kuitenkin ajamatta, koska kotiuduin jo 93km kohdalla. Ajoajaksi muotoutui minulle sopiva lenkki, eli 2h 50min. Tuo on juuri se aika, millä Suomen normaalit maracupin kisat pääsee heittämällä maaliin. Päällä olivat uudet Skinsin ajohousut, jotka muuten ovat vieläkin paremmat kuin aikaisemmat. Olikohan niiden ansiota, mutta koko lenkillä oli vastatuulta vain kymmenisen kilometriä. Muutoin lenkillä pääsin nauttimaan myötätuulesta ja niinpä lenkkivauhtikin äityi lähelle 33km/h keskivauhtia. Keskitehot lenkillä olivat 230W sykkeen jäädessä pk-alueen alapäähän.

Eilisen mainion maantielenkin jälkeen oli tänään vuorossa maastolenkki. Lähdin innoissani reissuun, kun paikallisopas (T. Laine) oli valmistautunut näyttämään minulle parhaat polut Hämeenlinnan pohjoispuolen alueilla. Sää suosi tänäänkin ja Vanajan rantamilla muisti palasi pätkien muutamien vuosien takaiseen maracupin kisareittiin. Tenholan linnavuorella pääsimme ihastelemaan näköalaa lähes Valkeakoskelle saakka. Tullaan muuten uuden kisapyöräni kanssa niin hyvin juttuun, että olemme lainanneet tässä taannoin nimiä keskenämme. Saanen esitellä Rose O.Miettinen DR.Z:

Itsehän olen nykyään Olli "(tuleva?)Tohtori" Miettinen - auringonpistos?. Tämän päivän maastolenkille kertyi pituutta 70km ja varsinkin lenkin loppupuolella oli vielä hyvin jalkaa tarjoilla Aulangon mäkiin ja teknisille poluille. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin viimeiselle työviikolle ennen syksyä. Viikon kuluttua sunnuntaina menen simuloimaan kisavauhtia Korsoon. Minulle siellä riittää 64km kisamatka.

Valonpilkahdus PM-radalla

Tänään ajettiin tulevalla PM-radalla Hypyn ja Etelä-Suomen AM-mestaruuskisat Hyvinkäällä. Päätin lähteä testaamaan kuntoa, vaikka eilisestä tyhypäivästä työpaikalla olivat jalat osittain kipuilevina. Lisäksi tunnin ana-kynnys ajelut ovat aivan uskomattoman hyvää treeniä. Arska kyseli kommentissa aikanaan top 3 treeneistä ja nostan yhdeksi tärkeimmistä treeneistä juuri tämän kisan tapaiset suoritukset.

Radassa oli paljon samaa kuin viime vuoden XCO cupin kisassa. Joitain kohtia ajettiin eri suuntiin ja myös muutama uusi polku oli löytynyt reitille. Päivän kisassa olin mukana Rosen "Tohtorilla", joka on Sonninmäen maastoissa ehdottomasti oikea valinta kisapyöräksi. Radalla ei juuri ole palauttavia kohtia, vaan pientä temppuilua on koko ajan edessä. 29er täpärillä pystyy tykittämään kohtuu kovaa, vaikka keho on muutoin rentona.

Kuva: Mika Suvisaari

Pyörä kulki tänään ihan mukavasti ja Samuel Halmeen kovan alkukiihdytyksen jälkeen ajelin jonkin aikaa toisena. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä Samuel teki nousussa pienen ajovirheen ja pääsin kuittaamaan ohitse. Viimeiset neljä ja puoli kierrosta pääsin pitämään kärkipaikkani kohtuullisen kivutta ja keskittymään oikeisiin ajolinjoihin teknisillä osuuksilla. Rata on todellista maastopyöräilyä, mutta todelliset kihnutusmäet Sonninmäen maastoista puuttuvat. Harmittavasti mäki ei ole 30m korkeampi, jolloin radasta saisi vieläkin tylymmän nousumetrien suhteen.

Kisa kulki siis mukavasti ja kärkipaikka varmistui vajaan kolmen minuutin marginaalilla kisan kakkoseen verrattuna. Kakkoseksi polki hienosti "oman valmennustiimin" Jerkku - hyvä ajo Jerkulta jälleen! Jos omaa ajoani vertaan viikon takaiseen räpistelyyn KOH I NOOR:issa, niin nyt ajossa oli ihan eri meininki päällä. Erityisesti ajo oli pirteämpää kuin pari viikkoa sitten Rajamäellä. Tänään vajaan tunnin suorituksen keskisyke oli 173, joka on minulle todella hyvä lukema. Kaiken lisäksi ajoon jäi vielä jonkin verran kiristysvaraa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin ja en millään malttaisi odottaa kesäkuun alkuun, jolloin pitkät perhe- ja lomavapaat koittavat. Vasta silloin minulla alkaa olla aikaa treenata tätä kautta varten - toki perhe-elämän ehdoilla!

Tulokset AM-maastot 21.5.2013:

Sijoitus Luokka Nimi Seura Aika
1 Elite Olli Miettinen Team Skins/HyPy/ROSE 58:50:00
2 Elite Jeremias Holmberg HyPy 1:01:46:00
3 M30 Samuli Visuri CCH 1:02:16:00
4 M18 Sasu Halme KorsKa 1:02:23:00
5 Elite Juha Leinonen Vantaa 1:02:56:00
6 M40 Pasi Pulkkinen HyPy 1:03:51:00
7 M30 Kare Eskola KorsKa 1:05:32:00
8 M40 Erkko Salonen CCH 1:05:42:00
9 M30 Risto Parviainen KorsKa 1:05:43:00
10 M40 Arto Järvinen CCH 1:08:10:00

Peruskunnottomuuden näkyminen pyöräilyssä

Olen perhe- ja työsyistä treenaillut tällä kaudella vähemmän kuin koskaan aikaisemmin. Talvisaikaan peruskuntoharjoitteet jäivät kokonaan tekemättä ja viikon yksittäiset treenikerrat painottuivat vauhdikkaampiin suorituksiin. Talvikuukausien treenimäärät pyörivät 10-20 tunnin välillä, eli viikoittain treeniä kertyi 2-5 tuntia. Todellinen peruskuntojakso minulta tämän kauden osalta toistaiseksi puuttuu.

Näkyykö tämä sitten missään? Rajamäellä ajoin kympin joukkoon ja KOH I NOOR-ajoissa kykenin taistelemaan ihan asiallisesti voitosta tämän viikon tiistaina. Edelleen treenimäärät ovat jääneet matalalle tasolle ja yli 10 tunnin treeniviikkoja on tainnut tulla kaksi kappaletta.

Vaikka tuloksellisesti kisat ovat kohtalaisella tasolla, niin ajo ei ole todellakaan niin kevyttä kuin se on ollut aikaisemmin. Pyörä kulkee hetken aikaa ihan mukavasti, mutta sitten kun mennään punaiselle, on palautuminen hidasta. Hyvässä peruskunnossa tätä ei tapahdu, ja oma taso on helpohkosti säilytettävissä pitemmissäkin suorituksissa. Nyt tilanne on tyystin toinen - esimerkki tämän päivän 8 min vedoista:

Päämääräni oli tehdä tänään laadukas vetoharjoitus Parolan 4,4km pururadalla. Reitti on rauhallinen ja maastoltaan sopivan haastava. Minulle laadukas vetoharjoitus tarkoitti tänään kolmea tasaista ana-kynnyksellä ajettavaa vetoa kyseisellä reitillä. Palautumisaika vetojen välillä oli noin 8 minuuttia. Kesän 2012 ennätysaikani radalla on 8:04. Verryttelin Parolaan ajaessa noin 30 minuuttia ja olin pian valmis kellottamaan ensimmäisen kierroksen. Varoin lähtemästä liian kovaa, mutta yritin silti pitää tehot päällä koko kierroksen ajan. En ajanut itseäni piippuun kuin vasta loppukirissä. Kello pysähtyi aikaan 8:11, joka on ihan hyvä aika tuolle kierrokselle. Lähdin pyörittelemään happoja pois jaloista ja annoin sykkeen tasaantua alas saakka. Odotukset laadukkaasta treenistä olivat korkealla - arvelin jopa petraavani aikaa vähän seuraavilla kierroksilla. Hyvän keskittymisen jälkeen oli toisen kierroksen vuoro.

Ajo tuntui vähän raskaammalta kuin ensimmäisellä kierroksella, mutta tuo olotila on minulle tuttu. Yleensä ensimmäinen veto on avannut kehoa ja silloin saa vain itsestään paremmin irti. Katselin sykkeitä ja ajo tuntui etenevän kohtuullisen mukavasti. Tiukka loppumäki nousi ihan hyvin ja pistin kaiken peliin taas loppukirissä. Vihdoin maalissa ja sormi etsimään sykemittarin kierrosnappia! Täyteläiset maitohapot koko kehossa ja sain juuri ja juuri kellon kiinni. Aika näytti 8:26.. eli 15 sekuntia takkiin noin helpolla reitillä! Se siitä laadukkaasta treenistä ja ajelin Parolasta häntä koipien välissä kotiin. Palataan asiaan parin viikon päästä ja katsotaan, josko silloin keho olisi valmis kunnon treeniin! 

Kyllä sillä peruskuntotreenillä on merkitystä. Kun sen jättää tekemättä, niin se näkyy tuloksissa tällaisina romahteluina.

Tiesittekö muuten, että lähes samanlaisella Rosen Psycho Pathilla kuin minulla, voitettiin viikko sitten Saksan XCE -mestaruus? Uutinen löytyy täältä.

Twitter sivupalkissa, ajankohtaiset uutiset reaaliajassa!

Twitter lisätty blogin sivupalkkiin, jotta tiedät missä mennään. Sieltä muun muassa kuulumiset eilisestä kisasta: KOH I NOOR-ajot 1. osakilpailu 2013.

Rajamäki SkinsMTB 11.5.2013 - kisaraportti

Ryytynyt oli mies maalissa lauantaina ensimmäisen kisan jälkeen. Ensimmäinen tunti oli kohtalaisen pirteää ajoa, kunnes vatsan kanssa alkoi olla pahempia ongelmia. Urheilujuomat eivät imeytyneet lainkaan ja vatsakivut estivät hetkittäin hengittämisen lähes kokonaan.

Tiivistettynä kisa meni näin:

1. kierros - Alussa kärkijoukoissa, kunnes tiimikaveri Simo ja Henkka lähtivät polkupätkällä karkuun. Jäin jumiin Riivon taakse ja hetken kuluttua meistä muodostui Riivon ja Samulien kanssa kakkosporukka taistelemaan kolmannesta sijasta. Ensimmäinen kierros meni ihan mukavasti ja olimme kärkeä perässä reilut 2 minuuttia.

2. kierros - Alkupään jossain nousussa Riivo ja Samulit lisäsivät vauhtia. En vastannut, koska tiesin kisan olevan vielä pahasti kesken. Jäin ajelemaan pienen takamatkan päähän kakkosporukasta, kunnes yhtä-äkkiä maha meni aivan uskomattoman kipeäksi. En saanut henkeä ja en pystynyt istumaan satulassa kädet ohjaintangolla. Pahanolon kanssa ajofiilikset hukkuivat pahemman kerran. Lämpimän sään ja kisavauhdin kanssa ei pahemmin ole varaa imeytymisongelmiin. Se johtaa aina jossain välissä pahemaan nestehukkaan.. Tipuin tokalla kierroksella sijalle 8. Ajoin kierroksella pitkät matkat noin 140 sykkeillä. Usein mielessä kävi jopa keskeytys.

3. kierros - Lähdin kierrokselle Vähämetsän Juhan kanssa, tiimikaveri Jerry ihan lähellä takana. Alkupuolen polulla pystyin taas vähän antamaan vauhtia, mutta noin 10 min ajon jälkeen möhlin juomapulloni maahan. Tämä tarkoitti sitä, että viimeisen tunnin tulin ilman juomista. Olin aivan loppu ja koko kroppa oli voimaton. Ajoa haittasivat lisäksi lukuisat pienet krampit. Kömmin maaliin sijalla 9. yli 15 minuuttia kärjelle hävinneenä. Onnittelut Henkalle ja Simolle! Myös kolmanneksi ajanut Samuli Saarela oli Rajamäellä vireessä.

Maalissa oli vähän hämmentynyt olo. Koskaan ei maratonin ajaminen ollut tuntunut näin vaikealta. Kunto ei yksinkertaisesti vielä riittänyt näihin kekkereihin. Ilman 29er täpäriä olisin tippunut vaikka kuinka kauaksi tuloslistalla. Fillari oli loistava!