Nämä treenit kertyivät flunssan jälkeen:
Treeni nro 1:
Aamulla seitsemän jälkeen kiirehdin uimahalliin uimaan. Tarkoitus oli pulikoida jonkin verran metrejä plakkariin. Olipa vaikeaa! Tuntui, että veden alla hengittäminen olisi ihan mahdotonta! Kädet oli hetkessä hapoilla ja niinpä uin tonnin kasaan lyhyemmissä pätkissä. Yhteensä uintia tuli 1100m ja kellotin loppupuolella yhden yksittäisen satasen aikaan 1:35.
Treeni nro 2:
Kuopuksen 1-v. kakut mahassa oli poweria lähteä pyöräyttämään keuhkot ympäri vielä Aulangon polkujuoksuradalla. Nössöilin vähän alkuun ja ajoin autolla polun varteen. Juoksin verraksi kilsan matkan reitin (4,5km) lähtöpaikalle ja yritin kellottaa jonkinlaisen ajan kisareitille. Reitti on merkattu heijastinspraylla, joka ei näy päivällä alkuunkaan. Pummasin reitillä kolmasti ja varsinkin lopussa tuli vähän ylimääräistä lenkkiä. Omalla kellolla ajaksi kirjautui 26:06. Keskiviikkona kisassa voitto kuitattiin ajalla 24:18. En tiedä, mikä aikani olisi ollut ilman pummeja.. ei ehkä ihan tuon voittoajan veroinen.
Loppuun vielä kuva illan palauttavasta ruoka-annoksesta.
Treeni nro 3:
Talvipyöräilyt aamulla pikkupakkasen kovettamilla poluilla - mahtavaa puuhaa! Rapiat 30km ja vajaa 1,5h.
Tarkoitus oli nauttia säästä ja käydä ajamassa pari polkua kovempaa. Poluilla sai olla taas tarkkana. Kevätkelit on jäädyttänyt muutamat kohdat ihan pelilijäälle ja kovaa ajaminen vaatii kaikilta aisteilta ja hermotukselta hyvää yhteispeliä. Kevät näkyi myös siinä, että osa etelänpuoleisista rinteistä on jo sulana!
Jaloissa riitti ihan hyvää iskua. Keuhkot tuntuivat terveiltä ja ajaminen maistui. Muutamia tilanteita tuli kuitenkin eteen. Yksi tipahtaminen pitkospuilta, yksi kerta puuta päin ja satula otti yhdestä tempusta uuden asennon.
Treeni nro 4:
Poskionteloiden kloorihuuhtelu. 2100m pullikointia altaassa. Flunssan jälkimainingit vielä vaikuttavat. Päätin, että ulkoilut jätän tämän päivän osalta väliin. Uinti oli siis sallittujen lajien listalla.
Talvipyöräilyt aamulla pikkupakkasen kovettamilla poluilla - mahtavaa puuhaa! Rapiat 30km ja vajaa 1,5h.
Tarkoitus oli nauttia säästä ja käydä ajamassa pari polkua kovempaa. Poluilla sai olla taas tarkkana. Kevätkelit on jäädyttänyt muutamat kohdat ihan pelilijäälle ja kovaa ajaminen vaatii kaikilta aisteilta ja hermotukselta hyvää yhteispeliä. Kevät näkyi myös siinä, että osa etelänpuoleisista rinteistä on jo sulana!
Jaloissa riitti ihan hyvää iskua. Keuhkot tuntuivat terveiltä ja ajaminen maistui. Muutamia tilanteita tuli kuitenkin eteen. Yksi tipahtaminen pitkospuilta, yksi kerta puuta päin ja satula otti yhdestä tempusta uuden asennon.
Treeni nro 4:
Poskionteloiden kloorihuuhtelu. 2100m pullikointia altaassa. Flunssan jälkimainingit vielä vaikuttavat. Päätin, että ulkoilut jätän tämän päivän osalta väliin. Uinti oli siis sallittujen lajien listalla.
Valkun kommentit omasta uinnista hyvin tutut: "Peukku reiteen"! Ei
millään meinaa bodi riittää tuohon. En keksi mitään asiaa elämästä,
jossa tarviisi käyttää yhtään voimaa tuota loppuvetoa vastaavassa
kohdassa. Kun väsyn uidessa, niin nostelen kädet pintaan ennen kuin veto on kokonaan viety loppuun. Kilsoja alle ja lupasin, että kesäkuussa asia on kunnossa.
Yläkroppa soi näissä uinneissa aina. Uinti on mulle ihan
kehonrakennusta. Hommia piisaa tehdä ja hyvää sparria löytyy onneksi
myös omasta seurasta! Tykkään todella!
Treeni nro 5:
Täsmäisku Ahveniston maastojuoksureitille, jossa juostaan keskiviikkona pieni iltakisa. Lajina tänään siis samainen polkujuoksu pimeässä. Alusta oli jäinen/sohjoinen ja lenkin vauhti pyöräilijän jaloille riittävä.
Koko rata kiertelee paljon perinteisen XCO-radan polkuja. Kyseisen fillariradan polut ovat minulle tuttuja jo 2000-luvun alkupuolelta pyöräkisoista. Tietenkin pyöräilyyn verrattuna: vastakkainen kiertosuunta, eri laji, talvi, liukkaus ja pimeys tekevät reitistä ihan erilaisen.
Tähän vuoden 1952 Olympialaisten 5-ottelun maastojuoksurataan liittyy hauska yhteensattuma. Muutin Hämeenlinnaan vuoden 2011 alussa ja heti samana kesänä halusin tehdä radasta esittelyn tänne blogiini. Yritin löytää reitistä tietoa netistä, mutta mitään ei löytynyt. Kului vuosi tai kaksi, kunnes selvisi, että kyseistä rataa on vasta taannoin alettu etsiä ja kartoittaa uudelleen. Minulla hinku reittiin oli herännyy 3kk asumisen jälkeen, täällä Hämeessä palattiin asiaan n. 60-vuotta kisojen jälkeen. Onneksi palattiin, koska nyt rata on meidän kaikkien käytössä! Sama rata, jossa on kisattu Olympialaisissa - huikeaa!
Illan jalkalipsuisen testijuoksun aika oli 19:03. Aika pienellä varauksella, koska reitin lopusta olen vähän epävarma.
Treeni nro 5:
Täsmäisku Ahveniston maastojuoksureitille, jossa juostaan keskiviikkona pieni iltakisa. Lajina tänään siis samainen polkujuoksu pimeässä. Alusta oli jäinen/sohjoinen ja lenkin vauhti pyöräilijän jaloille riittävä.
Koko rata kiertelee paljon perinteisen XCO-radan polkuja. Kyseisen fillariradan polut ovat minulle tuttuja jo 2000-luvun alkupuolelta pyöräkisoista. Tietenkin pyöräilyyn verrattuna: vastakkainen kiertosuunta, eri laji, talvi, liukkaus ja pimeys tekevät reitistä ihan erilaisen.
Tähän vuoden 1952 Olympialaisten 5-ottelun maastojuoksurataan liittyy hauska yhteensattuma. Muutin Hämeenlinnaan vuoden 2011 alussa ja heti samana kesänä halusin tehdä radasta esittelyn tänne blogiini. Yritin löytää reitistä tietoa netistä, mutta mitään ei löytynyt. Kului vuosi tai kaksi, kunnes selvisi, että kyseistä rataa on vasta taannoin alettu etsiä ja kartoittaa uudelleen. Minulla hinku reittiin oli herännyy 3kk asumisen jälkeen, täällä Hämeessä palattiin asiaan n. 60-vuotta kisojen jälkeen. Onneksi palattiin, koska nyt rata on meidän kaikkien käytössä! Sama rata, jossa on kisattu Olympialaisissa - huikeaa!
Illan jalkalipsuisen testijuoksun aika oli 19:03. Aika pienellä varauksella, koska reitin lopusta olen vähän epävarma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen