Kevät saapuu ja vauhti kiihtyy

Aurinko porottaa ja lumet hupenevat teidän varsilta ja myös maaston puolelta. Kesälajien taitajat eivät meinää pysyä aisoissa, vaan veri vetää treenaamaan! Näin on myös minun kohdallani. Keväisin urheiluinto nousee aivan eri tasolle ja valoisat päivät innostavat kehittymään monilla rintamilla. Energiaa riittää urheiluun, mutta myös työelämään ja perheen käyttöön - mahtavuutta.

Kolmenkympinkriisi crossarilla. Autot hissuttelee alamäissä! pic.twitter.com/4d20c9SoBt
— Olli Miettinen (@OMiettinen) 14. maaliskuuta 2015

Kesää ajatellen olen yrittänyt edistää ensisijaisesti uintia ja juoksua. Pyöräily pysyy kuitenkin edelleen ykköslajina. Maastopyöräily on vaan niin älyttömän mukavaa puuhaa, että en varmaan pääse siitä (onnekseni) koskaan eroon. Nyt alkuvuonna olen maaston puolelta löytänyt myös polkujuoksun. Polvet ovat kestäneet hyvin lyhyitä polkujuoksutreenejä ja uskaltauduin jopa ensimmäisiin pieniin kisoihinkin. Sairastelin pari viikkoa sitten viikon pituisen flunssan, mutta sen jälkeen olen käynyt maastossa vetämässä yhteensä 6 kappaletta 20 minuutin maksimijuoksuja poluilla. Vauhti on kasvanut hyvin ja happea on riittänyt erityisesti pehmeällä alustalla juoksuun, jossa tekniikalla on ollut vähemmän roolia. Huomioiden siis sen, että juoksua en ole koskaan oikeasti treenannut ja viimeiseen 10 vuoteen juoksut ovat olleet hyvin vähissä. Ahveniston Olympiaradalla juostu sohjon täyteinen kisa päättyi lopulta hyvään suoritukseen.

Uinnin suhteen kehitysaskeleet ovat olleet melko hitaita. Näyttää pahasti siltä, että uinnissa kehitys kulkee lineaarisesti käytettyihin treenitunteihin nähden. Olen tottunut, että oma kehitykseni on joissain lajeissa ollut nopeampaa ja edennyt jopa hyppäyksin. Näin ei ole uinnin suhteen nyt käynyt. En meinaa ehtiä riittävän usein uima-altaaseen ja työpäiviin liitetyt uinnit ovat olleet maksimissan 30 minuutin suorituksia. Perusvauhti on nyt noin 1500m/30min, joka luonnistuu siis hengästymättä. Töitä siis riittää! Onneksi uudessa seurassa TCC:ssä riittää hyvää sparrausapua uintiin.

Fillaripuolella töitä riittää myös. Kausi 2014 oli rikkonainen ja kunto oli hyvin pirstaleinen. Hyviä päiviä oli suurinpiirtein yhden käden sormien lukumäärä, onneksi 3-4 näistä päivistä osui kilpailupäiviin. Muuten suorituskyky vaihteli aivan älyttömästi. Nyt tulevalle kesälle haen tasaisempaa suorituskykyä eheämmän treenikauden jälkeen. Tietenkin lajivalikoiman laajennus ja varsinkin juoksutreenit saattavat vaikeuttaa pyöräilyssä kehittymistä. Vaikka suorituskykyni ei pyörän päällä pahemmin kehittyisi, niin voin kehittää triathlonajoani. Minun pyöräilytehoni on treenattu lähinnä maastopyöräilyn ja maastopyörän tarpeisiin. Hermotusta ja tehoa riittää suoralla selällä ajamiseen ja silloin, kun maaston muodot katkovat ajoa epätasaisin väliajoin. Aerodynaaminen ajoasento ja tasainen wattituuttaus vaatii minulta töitä myös pyöräilyn eteen. Pienillä hermotuksen ja liikkuvuuden muutoksilla saatan päästä kuitenkin melko nopeasti tuloksiin. Kalustosta pyöräily ei ainakaan jää kiinni! Jos saan mtb-tehot siirrettyä triathlonpyöräni päälle, niin vauhtia on melkein riittävästi.

Nyt kuitenkin pyörän päälle, että jaksaa vetää myös iltapäivän perään asettuvan uintitreenin kunnialla! Ulkoilu- ja treeni-intoa kaikille!