keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Maailman paras urheilulaji

Mikä on urheilulaji, jossa (vain muutamia mainitakseni): kunto kohisee, lihaksisto kehittyy, mieli lepää, luonto ja ympäristö tuleva tutuiksi, sitä voi tehdä yksin tai porukassa, siitä on apua arkielämään, siinä voi aina kehittyä, siinä ei rikastu niin, että pää sekoaisi ja suorituksen kesto on helposti säädettävissä oman kuntonsa mukaisesti?

maastopyöräily tietenkin

Suomen uskomattoman hienot maastot, vihreät metsät ja vapaus liikkua erinomaisessa polkuverkostossa ovat pienestä pojasta lähtien kiehtoneet minua kovin. Lähimetsän polut tulivat tutuiksi heti, kun apupyörät pyörän viereltä otettiin pois. Aktiivisen harrastamisen aloitin 13-vuotiaana, jolloin kävin ensi kertaa katsomassa Mikkelin Tornimäellä vuoden -97 XC-cupin osakilpailua. Maastossa kovaa ajaminen näytti superhienolta ja kilpailuhenkinen luonteeni veti vahvasti mukaan kilpailemaan. Maastossa ajaminen oli yksinkertaisesti superhauskaa ja nopeasti tajusin, että pyörä on ylivoimaisesti nopein kulkuväline metsässä, jos eteneminen suoritetaan lihasvoimaa käyttämällä. Nopeasti mieltä alkoi kiehtoa ajatus: ”miltä tuntuisi ajaa näitä samoja polkuja Suomen kovinta vauhtia pyörällä?”. Tuo ajatus varmaan jossain alitajunnassa jäytää edelleen, mutta nykyään pyöräily sisältää paljon muutakin.

Niin kuin sanoin, pyörä on nopein kulkuväline, joka liikkuu ainoastaan lihasvoiman (ja painovoiman) avulla. Pyöräilyssä tuntee urheilevansa, mutta samalla maastopyöräily mahdollistaa luonnolle ystävällisin keinoin mielettömien paikkojen näkemisen. Esimerkkinä voidaan mainita metsäpolut tai vaellusreitit, joita kävelemällä edetään 20km päivässä, voi maastopyörällä edetä Suomen suvessa sadan kilometrin tahdilla. Jylhiä maisemia ehtii hyvin pysähtyä katselemaan, mutta ns. ”tylsät sektorit” voi sitten pyöritellä hieman vauhdikkaammin. Maastopyöräily luonnossa mahdollistaa myös useiden metsän eläimien bongaamisen.. ja toisin kuin maantiepyöräilyssä, nähdyt eläimet ovat yleensä vielä elossa.

Maastopyöräilyharrastuksen voi aloittaa sijoittamalla pyörään ja varusteisiin (ajovaatteet, kypärä ja ajokengät) hieman alle tuhat euroa. Minimissään deore-tason osat, joustohaarukka ja lukkopolkimet ovat tärkeitä ensimmäistä kulkupeliä valittaessa. Mikäli kalustostaan ja varusteista pitää huolen, niin seuraavia kuluja ei olekaan tiedossa useampaan tuhanteen kilometriin. Renkaita toisaalta mitä luultavimmin puhkeaa ainakin pari ja jossain vaiheessa pitää päivittää myös voimansiirto (ketju, etu- ja takarattaat) uusiksi. Halpaa kuin saippua, jos kalusto jää tähän.

Kaikki ovat varmaan kanssani samaa mieltä siitä, mikä maailman paras urheilulaji on?

3 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus jälleen. Vaikka maastopyöräillen näkee enemmän, niin kuitenkaan ero kävelyn ja pyöräilyn välillä ei ole noin suuri kuin kirjoitit, sillä päivässä jo bloginpitäjää paljon huonokuntoisempikin kävelee 30-50 kilometriä kevyellä varustuksella, kun taas 100 kilometriä maastopyörällä voi olla vain kaukainen haave lajin intensiivisyyden vuoksi.

    Terv. Vaeltava maastopyöräilijä

    VastaaPoista
  2. Samaa mieltä maastopyöräily on maailman paras urheilulaji. Lähes yhtä tehokas kuntoilulaji kuin hiihto, mutta huomattavasti hauskempaa.
    Ja sopivasti välineurheilua, jotta flunssapäivinä voi speksailla uusia osia:)

    VastaaPoista
  3. Vaikea väittää vastaan, riippuu ainoastaan siitä, mitä tarkkaan ottaen termillä maastopyöräily tarkoitetaan. ;) Vapaus ja teknisyys ovat ehkä niitä avainsanoja. Vapaus mennä pois tasaiselta tieltä. Itsellä aukesi maasto - ja pyöräily oikeasti - vasta 35v iässä, parisen vuotta sitten, kun hankin ensimmäisen maastokelpoisen kulkupelin nollabudjetilla (tavaraa myyntiin ja käytetty fillari satasilla tilalle). Toistaiseksi Spesialized P.2 2004 alu on ollut oikein hyvä ostos. Sehän on kategoriassa "dirt jumper". Fillarin tyypin (26", jäykkä perä, yksi eturatas jne) valintaan vaikutti Mikkeliin saatu BMX-rata vain osittain, mutta koko maastopyöräilyn alkaminen johtui suurelta osin juuri tuosta radasta! Kun ei sitä kaupunkipyörällä päässyt enää tarpeeksi nopeasti ja turvallisesti... Lisäksi mainittava merkittävimmät "psyykkaajat", jotka pystyn nimeämään: Nitro Circus ja Duudsonit. Voi kuulostaa huvittavalta, mutta kun pääsee sisälle heidän tekemisen riemuun, niin kipinäähän sieltä tulee. Eikä niitä stuntteja ole todellakaan pakko kokeilla itse :)

    Eilen ostin toista kertaa eläessäni uuden ketjun polkupyörään. Merkittävä tapaus siis! Samalla huomasin, että pienin takaratas alkaa olla loppuun ajettu - syynä täytyy olla ne ylämäet työmatka-ajossa. Kaluston kulumisesta voisi päätellä, ettei aikaisempi maantieajo perusfillarilla ole ollut kovin kuluttavaa. Huomaa sen oman kunnon kohenemisestakin. Enää ei hengästyminen ahdista, eikä keli tunnu liian kuumalta. Välillä käy mielessä, että varsinaisen treenaamisen aloittamiseen voisi olla jo eväitä. Toistaiseksi mennään kuitenkin näin: ajetaan siellä-täällä silloin-tällöin ;)

    VastaaPoista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen