RacebikeFocus Cupin osakisan voitto ja kohti Laajavuoren XCM

Jotain hyvää on tässä vuoden aikana tapahtunut. Eilen ajettiin tutulla Ahveniston moottoriradalla kilpaa 15 kierrosta yhteislähtönä. Kun vuosi sitten tuskailin reilun tunnin alle 300 watin keskitehoilla, niin eilen kilpailussa oli aivan eri meininki. "Syyskelissä" ajetussa kisassa ei ollut osallistujaryntäystä. Käytännössä tämä tarkoitti, että vetoapuja ei juuri ollut tarjolla. Tavoitteena oli hyvä treeni huomiseen XCM-kisaan ja lähdin heti paukusta ajamaan kärkeen omaa ajoa. Pystyin ajamaan kynnystä tunnustellen ja happoja vältellen. Kierros toisensa jälkeen ajat pysyivät lähellä toisiaan (nopein kierros 4:14, hitain 4:29). Lopulta aika oli hieman alle 1:05 & keskitehot koko kisassa 339W. Pari viime vuotta olen jäänyt kisassa keskitehoissa aina alle 300 watin ja vuosi sitten 1:05 loppuaikaan tarvitsin parin tai kolmen kaverin apuja.

Nyt on mielenkiintoista nähdä, kuinka tämän tyyppinen treeni toimii kovaan kisaan valmistavana ajona. Jyväskylässä on huomenna tarjolla todellinen haaste. 72km ja yli 1500m nousuja ovat yhdessä jotain, mitä ainakaan minä en pysty treeneissä tekemään. Lähdetään siis testaamaan, mihin Olmi pystyy.

Vauhti ei jää ainakaan tankkauksesta kiinni. Pullaollia alias #hiilarimies on hemmoteltu näin kisapäivän aattona tuoreella pullalla. Gutzyn energyloader ja pullalla vahvistettu monipuolinen kotiruoka on taas, johon luotan kisaa edeltävänä päivänä.

Tahko MTB 2016 - Olmin lupaus, olenko aikataulussa?

Vuosi sitten Tahko MTB-kilpailu meni osaltani alakanttiin. Heti tapahtuman seuraavana päivänä tein Olmin lupauksen, että samanlainen ajo ei toteudu tänä vuonna (lupaus luetaan rennosti elastimaisesti räppäillen). Kilpailuun on nyt aikaa hieman vajaa kuukausi, joten nyt on hyvä aika pohtia, että missä vaiheessa lupauksen suhteen ollaan menossa.

  
Viime kaudella debytoin triathlon-kisoissa ja minulla oli haastava kilpailuohjelma, joissa maastopyöräilytapahtumat ja triathlonkisat vuorottelivat muutaman viikon välein. Olin koko kesän ajan hermotuksellisessa sekametelisopassa. Pystyin tekemään kilpailuissa kohtalaista tulosta, mutta treenaaminen oli todella hankalaa, koska niitä tehdessä tunsin olevani aina vieraan lajin parissa. Mikään ei tuntunut omalta. Palautuminen oli hidasta, koska ukko joutui kilpailuissa venymään äärimmilleen niin fyysisesti, henkisesti kuin hermotuksenkin osalta. Se mitä vuosi sitten opin, maastopyöräilyn huippusuoritus ja minulle huippu triathlonkunto ei voi olla minussa samanaikaisesti. Kun maastopyöräilyssä kroppa viritetään tuottamaan kovaa tehoa lähellä anakynnystä metsäpolkujen vaihtelevuuden ehdoilla, pitää triathlonissa taitaa vahvasti kaikki kolme lajia. Erityisesti juoksuharjoittelu (oikeastaan jo juoksukyky) tuntuu olevan vahvalle ja harmoniselle pyöräilysuoritukselle myrkkyä.

Vuonna 2015 treenitunteja minulle kertyi yhteensä 280 tuntia. Kertynyt tuntimäärä kertoo siitä, että palauttelu vaati viime vuonna paljon aikaa. Nyt vuoden 2016 alkupuoliskon ollessa lopuillaan, on treenimäärissäkin tapahtunut roimaa petrausta. Ruuhkavuosia viettävänä, kokoaikaisena työntekijänä ja lonkkaoperaatiosta toipilaana olen päässyt urheilemaan aikaisempaan nähden hyvin. Ruuhkavuosien vaikutus urheilijaan on yleensä urheilijan henkilökohtainen valinta. Jos perhettä haluaa nähdä ja lasten kanssa viettää aikaa mahdollisimman paljon, niin treeniajoista on jonkin verran tingittävä. Esimerkiksi minulla tämä tarkoittaa sitä, että saatan tehdä puolet viikon harjoituksista silloin, kun lapset ovat yöunilla (käytännössä klo 20:30-6:30 välisenä aikana). Perhe-elämän sujuvuus on ihmisen kokonaishyvinvoinnin kannalta yksi isoimmista avaintekijöistä, joka myös osaltaan tukee huippusuorituksen saavuttamista ja siihen pyrkimistä. Mutta toki myös omasta jaksamisesta ja laadukkaista yöunista on pidettävä kiinni.

Lenkeillä mieli lepää Suomen valoisassa kesäillassa

Treenitunteja on nyt alkuvuoden osalta kasassa noin 220. Pikku hiljaa noususuhdanteinen harjoittelu on vaikuttanut kulkuun positiivisesti. Kun vuosi sitten yhdestä XCM-kisasta palautuminen vei liki viikon, niin nyt alkukauden perusteella vastaava palautumisaika on noin 20 tuntia. Niin se vain on - pyöräilijät tehdään pyöräilemällä. Kun tunteja kertyy vähänlaisesti, ei treenejä tehdä tietenkään treenitunteja tai kilometrejä tavoitellen. Oleellisempaa on, että jokainen treenihetki kehittää minua kilpailusuoritukseen joko vahvuutta vahvistamalla tai heikkoutta parantamalla. Esimerkiksi Tahko MTB-kisassa kuskilta vaaditaan laajalla rintamalla erilaisia ominaisuuksia, joiden kaikkien on syytä olla kohdallaan, kun tavoitellaan huippuaikaa esimerkiksi 60km matkalla. Kun ominaisuudet ovat pääosin hallussa ja kilpailukalusto tukee huippusuorituksen ulosmittausta, voi lopputulos olla tavoitteiden kaltainen.

Tahkolla kisapyörällä on kohtalaisen suuri merkitys. Pyörän osalta tärkeänä pidän sitä, että pyörä on äärimmäisen luotettava ja sillä pystyy ajamaan kovaa teknisillä polkuosuuksilla ja laskuissa. Lisäksi, kun reitillä on nousuja noin 1200 metriä, pitää kiekkojen olla riittävän kevyet ja renkaiden rullata kohtalaisesti. Yksi kuskin tärkeistä ominaisuuksista on ajaa siellä polulla oman kalustonsa mukaisesti. Pyörän ja erityisesti renkaiden ehjänä pitäminen on kuskin vastuulla. Jos 1,5 barin paineella täytetyn maastorenkaan ajaa koko kuski-pyörä-kombinaation painolla päin terävää kiveä, niin rengas puhkeaa melko varmasti. Samoin erilaiset kevennysosat, jotka saattavat osoittaa milloin mihinkin suuntaan, pysyvät poissa minun kisapyöristäni.

ROSE DR Z-kisatykki, 29er täpäri 100mm joustomatkoilla

Minun valintani tänä vuonna Tahkolle on ROSE DR Z 29er täysjoustopyörä. Olen nyt alkukauden aikana päässyt ajamaan pyörällä paljon ja tiedän, että tänä vuonna huippuaika ei jää kalustosta kiinni. Tekisi mieli sanoa, että kuivalla kelillä minun olisi jopa hieman noloa viettää Tahkon 60km matkalla yli 2,5 tuntia. En kuitenkaan sano tuota ääneen, koska matkaan pitää lähteä nöyrin mielin ja oletuksena ei voi pitää täydellistä onnistumista. Lukuisat kellotukset ja testipätkät Hämeenlinnan poluilla kertovat kuitenkin hyvästä menosta. Olmi ja Tohtori-pyörä ovat paukuttaneet polkupätkien ennätyksiä uusiksi hyvin laajalla rintamalla. Fillari menee poluilla kuin ajatus ja pääsen todella tekemään vain omaa hommaani kuskin paikalla – eli polkea niin vimmatusti. Aulanko MTB:n jälkeen Stravaan on kirjautunut 28 uutta KOM:ia, joten myös treeneissä on ollut vapaus tykittää kovaa.

Tämän epämääräisen välitilinpäätöksen yhteenvetona voisi mainita, että olen aika hyvin ”Olmin lupauksen” suhteen aikataulussa. Viimeisen kuukauden aikana tapahtuvilla asioilla on iso merkitys Tahkon kisan kulkuun. Tavoitteenani on nyt jatkaa XCM-kisojen ajamista melko tiiviisti ja näin yritän pitää kunnon osalta maltillista noususuhdannetta yllä aina heinäkuun alkuun saakka. Haluan olla Nilsiässä viivalla nousukunnossa, joka on tänä vuonna haastavampaa kuin aiemmin. Yleensä olen ollut Tahkoa ennen niin pohjilla, että muuta kuin nousukuntovaihtoehtoa ei ole ollutkaan. On selvää, että marginaalit fyysisen iskun suhteen ovat tänä vuonna kapeammat. Tulee mielenkiintoinen kesäkuu. Tsemppiä itse kullekin kesän fillaritapahtumissa – ja nähdään Tahkolla vajaan kuukauden päästä!

Korso MTB 2016 64km - taistelukisassa kolmanneksi

 Päivän 64km nopein Kanenen, 2. Visuri, Olmi kolmantena

Viime viikonloppuna ajettiin jo klassikkokisaksi hiljalleen muodostuva Korso MTB. Reitti on vuosien varrella hieman muuttunut, mutta vivahde on pysynyt samana. Korsossa paahdetaan nopeaa kangaspolkua ja oikeasti kovaa. Erityisiä hitaita paikkoja ei juuri ole ja samoin mäet loistavat poissaolollaan pl. täyttömäki kierroksen loppupuolella. Kilpailumatkojen vaihtoehtoina tänä vuonna oli 32, 64 ja 96 kilometriä. 64km oli maratoncupin päämatka ja muun muassa cup-pisteet jaettiin 64km ajomatkan jälkeen (myös 96km sarja sai pisteet 64km kohdalta). Pisteiden laskutavan muutos oli ilahduttava ja antaa mahdollisuuden kovakuntoisimpien nauttia pitkästä kisasta niin, että pisteiden laskutavasta ei tule turhaan takkiin cup-pisteissä. Ainakin minun mielestäni pitkän matkan ajajat ansaitsevat pisteensä, koska harvoin se 30% lisämatka kilpailusta ainakaan helpompaa tekee.

Minä olen tuttuun tapaan kesäkuun alussa vielä niin talviterässä, että 64km kilpailu piisaa aivan hyvin. Kilpailussa oli mielenkiintoista lisäväriä siinä mielessä, että lähtevätkö kovakuntoiset 96km matkan ajajat taktikoimaan cup-pisteillä, vai ajavatko he vain 96km matkan voitosta. Aivan kärkipäästä Ojalan Henkka ja Kittilän Kusti olivat näitä pitkän matkan valinneita. Maraton cupin päämatkalla vilisi myös kovia nimiä: Visuri, Färm, Kananen, superjunnu Juntunen, Kuitto, Repo, Uusi-Piuhari ja ehkä minäkin. Olin itse odottavaisin mielin hyvin sujuneen Aulanko MTB:n jäljiltä. En tiennyt, että onko kunto nousussa ja kuinka kroppa pelittäisi tasamaatykittelyssä. Perinteisesti olen pärjännyt paremmin mäkisillä reiteillä, joissa on verrattain paljon polkujumppaa mukana. Lähdin kisaan hyvillä mielin ja sangen vahvalla taisteluasenteella. Kisapyörän (ROSE DR Z) kanssa oltiin viikolla ylletty jopa polkupätkillä ennätysvauhteihin.
Nyt pitäisi olla sauma taistella jopa kisan voitosta!

Heti startista lähtien oli selvää, että tälläkään kertaa Korsossa ei oltaisi sunnuntaista huolimatta vain sunnuntaiajelulla. Kärjessä riehuivat Visuri, Kittilä, Färm ja Kananen. Viimeistään tuossa vaiheessa oli selvää, että ainakaan Kusti ei ollut lähtenyt matkaan taktikoimaan. Kärkimies vetää hiekkatiellä letkaa 40km/h vauhdissa sen 25-30% kovemmilla tehoilla kuin letkassa viihtyvät, eli energiaa palaa ja paljon. Ojala tsekkaili tilannetta taaempaa ja myös minä ajattelin, että ehdin kyllä repiä itseni tilttiin myös toisella kierroksella. Oma ajamiseni tuntui vaivattomalta, mutta jotenkin kaipaan nykyään kokoajan mukavuusaluetta. Tuntuu siltä, että kisassa pitää pärjätä ajamalla mukavuusalueella - tämä on vähän hankala yhtälö tulostavoitteiden kanssa.

6-7 hengen perällä ajaessa joutuu töihin aina jyrkkien mutkien ja metsästä ulostulojen aikaan. Kärkimies painaa liki 100m karussa ja letkalaiset joutuvat kiihdyttämään ja jarruttelemaan milloin mistäkin syystä. Oma tavallinen ajosvengi puuttuu, jonka pystyy kärkipaikalla ja tai kärkikolmikossa helpommin pitämään. Kovat kiihdytykset syövät näin peesaajaankin jalkaa, joka on ihan oikein. Olin vähän hankaluuksissa näiden kiihdytysten johdosta ja polkuosuuksien teknisten paikkojen hitaiden ylitysvauhtien takia. Kun ensimmäinen kierros lähestyi loppuaan oli kärkeen muodostunut letka, jossa ajoivat 96km ukot Kittilä ja Ojala sekä 64km matkan herruudesta taistelevat Kananen, Visuri, Färm, Juntunen ja Olmi. Juuri ennen kierroksen vaihtumista jäin jossain kalliokynnyksellä (Färmin liki pysähdyttyä edessäni) kielekkeen väärälle puolelle. Samalla letka kiristi vauhtia ja jäin noin 100m päähän yksinäni. Paikka oli vähän hankala, koska nimenomaan kierroksen alussa Korsossa on pitkiä hiekkatieosuuksia, joissa itsenäinen kärkiletkan kiinniajo olisi epävarmaa puuhaa. Olin kierroksen vaihduttua noin 10-15 sekuntia kärkimiehiä perässä.

En ollut kuitenkaan tullut luovuttamaan ja päätin yrittää letkan kiinni saamista uudelleen. Olisihan se jossain mielessä jopa noloa, jos letkan peesaaja ei saisi tuollaista eroa kiinni. Kovasta kärkiletkan vauhdista kertoi toisaalta myös se, että Färm jojotteli letkan takana 10-50m päässä. Minulla oli vielä se reilu 100m Färmiin. Olisikohan toista kierrosta ajettu noin 3-4km, kun reitti kääntyi polulle ja kärkiletka ihan vähän löysäsi vauhtia. Pääsin sen turvin letkaan takaisin. Pieni henkinen ärsytys hälveni hetkessä ja letkassa meno tuntui taas hyvältä. Geelit ja urheilujuomat toimivat mahtavasti ja toivat ajoon jatkuvasti pirteyttä. Toinen kierroksen aikana ajo alkoi tuntua jopa helpommalta kuin ensimmäisellä kierroksella.

Matkaa oli ajettu noin 40km, kun edessä oleva Färm alkoi jäädä kärkiukkojen kyydistä. Pyysin päästä ohitse ja sainkin kohteliaasti tietä. Kerin itseni kovalla spurtilla takaisin kärkiletkaan, ajo svengasi ja tuntui hyvältä. Sitten käännyttiin polkulaskuun. Kaikki meni hyvin, kunnes PAM! Kampi osui johonkin kiveen polun varressa ja molemmat jalat irtosivat polkimilta. Vauhtia oli noin 35km tunnissa, polku oli kapea, lonkka on hiljattain leikattu ja minun pitäisi alkaa juosta kohta tuota vauhtia kapeaa metsäpolkua fillarikengillä 29er maastopyörä jalkojen välissä. Ensin löi satulan nokka haaruksiin, sitten vaakaputki. Samalla vasen polvi pamahti ohjaintankoon ja sattui niin mahdottomasti. En ollut varma, että onko kaikki ehjänä, mutta ajohan sen kertoo. Keräilin itseäni, "Hei kaverit, viitsittekö odottaa?" Hento kuiskaus hiipui metsän syövereihin. Färm lasketteli taas ohitseni, ja kärkiletka oli karannut. Polvi kipuili paljon ja nivuset olisivat kaivanneet vähintään pienen hengähdystauon.. Mutta siihen ei nyt ollut aikaa. Ei muuta kuin tuskaiseen takaa-ajoon yhä uudelleen.

Luotin Färmiin. Rajamäellä mies oli dominoinut itsensä sijalle 2. Tänään Aki oli useaan kertaan noussut mukaan kärkiletkaan. Jäin ajamaan Färmin perään ja toivoin kipujen hellittävän. Kärkiletkaa ei enää näkynyt ja muutaman kilometrin ajelun jälkeen tunsin, että nyt meidän vauhti kyllä tippuu radikaalisti. Enää ei hengästyttänyt lainkaan, vaan homma oli ajautunut rentoon ajeluun. Sanoin Färmille, että voin vetää vähän ja lisäsin tehoja. Aki ei kuitenkaan seurannut ja jäin motivoivaan, mutta toistaalta ikävään paikkaan keskenäni. Kärkiletka menee jossain kaukana edessä yhdessä ja minä olen 15km päässä maalista yksin ilman vetoapuja. Onneksi ajo lähti taas kulkemaan.

Pystyin pitämään rennon kovaa tahtia ja jopa välillä hengästymään joissain kohdin. Odotin, että jätemäellä näen, että onko minulla vielä mahdollisuuksia saada sijoitusta petrattua. Jätemäen juurella en nähnyt ketään edessäni. Ero olisi eteenpäin siis vähintään 45 sekuntia. Olin ajanut kovaa jo yli 5km matkan yksikseni ja näkymä ei ollut kovin uskoa herättävä. Jätemäen puolivälissä näin vihdoin edessä vilauksen Visuria ja Kanasta. Huomasin, että kiipeän nousua kovempaa kuin nämä kaverit ja voisin vielä lopun polkupätkillä saada eroa pienemmäksi. Näin kävikin. Jätemäen jälkeen huomasin, että olen pikkuhiljaa polkuosuuksilla Kanasta perässä noin 25 sekuntia. Kun maaliin oli enää kilometri Kananen ja Visuri saivat Juntusen kiinni ja minä paahdoin 20 sekunnin päästä 64km johtajasta. Jalat alkoivat olla takaa-ajosta melko valmiit, mutta olipa hienoa ajaa taas kilpaa! Maaliin oli enää lyhyt polkupätkä ja sitten maalia edistävät shikaanit. Olin vain 15m päässä kärkiukoista, kun Kananen ja Visuri lähtivät ratkomaan voittoa loppulaskuun ja shikaaneihin. Pääsin Juntusen takarenkaan vierelle, kunnes AJ kontrasi ja hyökkäsi loppulaskuun minua ennen. Sprinttasin viimeiset shikaanit vimmatusti ja hävisin lopulta AJ:lle pari metriä.

Voittoon kaahasi lopulta Kananen ja Visuri oli toinen. AJ ei saanut ali-ikäisenä yleisen sarjan kolmatta sijaa, vaan sain kuitattua palkintosijan tässä mielessä säälittävästi. Tässä yhteydessä on muistuttava, että 96km kiertäjät Ojala ja Kittilä olivat meitä aikaisemmin 64km maalissa ja painoivat siellä viimeistä kierrostaan. Ojala voitti meitä yli kolme minuuttia ja Kusti yhden. Isoa respectiä sinne suuntaan! Minä hävisin Kanaselle 7 sekuntia ja Visurille vähän vähemmän.

Korsossa oli hienot kisat, joihin starttasi noin 500 ajajaa eri matkoille. Aikataulut ja merkkaus toimivat mainiosti. Ehkäpä jätemäelle kääntyvä mutka olisi voinut ekalla kiekalla olla hieman paremmin merkitty. Nyt osa kuskeista taisi ajaa sen kohdan ohitse vanhasta muistista. Kiitos Korson suuntaan hienosta tapahtumasta!

Allekirjoittanut jatkaa tästä ainakin yhden viikkokisan kautta seuraavaan XCM-kisaan. Laajavuorella on 11.6. luvassa pitkä ja työläs reissu. Nousua piisaa ja kisa-aikakin tulee menemään yli kolmen tunnin. En ehkä ole siellä ihan parhaimmillani, mutta nyt kisasuunnitelmat on tarkoitettu tukemaan vahvaa iskua Tahko MTB:ssä. Toistaiseksi olen melko hyvin aikataulussa ja kesäkuun treenit + kisat tulevat vaikuttamaan lopulliseen fillarijalkaan todella merkittävästi. Toivottavasti pelaan korttini oikein ja treeniaikaa löytyy!

Tulokset top 10
1. Kananen Kimmo IBD Cycling    2:37:27 +0 
2. Visuri Samuli CCH     2:37:29 +2 
3. Miettinen Olli TCC/Team Medilaser MTB/ROSE  2:37:34 +7 
4. Färm Aki Team EVOC     2:39:33 +2:06 
5. Repo Valtteri Team Bike Hotel Concept  2:41:09 +3:42 
6. Kuitto Antti Team EVOC / Hypy   2:41:10 +3:43 
7. Uusipiuhari Teemu Team Medilaser MTB  2:42:30 +5:03 
8. Miettinen Ville Korson Kaiku   2:43:46 +6:19 
9. Pärssinen Perttu Team Medilaser MTB   2:46:04 +8:37 
10.Järvinen Mikko CC Ilves    2:47:19 +9:52

Kisaraportti: Aulanko MTB 2016 – Mestarimiesten jälkeen kolmanneksi

Huikea kotikisa Hämeenlinnassa keräsi kotimaisen kärkipään kuskit kisaamaan Aulangon herruudesta. Mukana olivat muun muassa Jukka Vastaranta, Kusti Kittilä, Toni Tähti, Joonas Pessi, Samuli Visuri ja Teemu Uusi-Piuhari. Team Evocin kaverit palauttelivat vielä tämän tapahtuman aikaan Ranskan reissuaan viikon takaa. Allekirjoittanut oli kotikisassa mukana puolustamassa vuoden takaista voittoaan. Fyysinen isku oli parempi kuin vuosi sitten, mutta oli selvää, että myös kilpailu olisi tänä vuonna huomattavasti kovempaa. Vuoden takainen vauhti ei riittäisi tänä vuonna edes podiumille!

Aulangon puitteet ovat maastopyöräilykilpailulle täydelliset. Haastava kisareitti, miellyttävä kilpailukeskus, kylpylämahdollisuus jne. Tähän kun lisätään erittäin asiansa osaava porukka järjestämään tapahtumaa, ei voi kuin olla erittäin ylpeä oman Tawast Cycling Clubin väestä.

Pyöräilin aamulla kisapaikalle ja pakkasin mukaan kilpailuun tarvittavat kisaenergiat. Kaksi ja puoli pulloa melko laimeaa Gutzyn urheilujuomaa. Sain sovittua täydelliset huoltovälit kotijoukkojen kanssa ja saisin kerrankin nauttia nesteet kisan aikana täysin oppikirjan mukaan. Tämän lisäksi pakkasin 27km kierrokselle kolme geeliä (suhteessa 2 tavallista, yksi kofeiinigeeli) ja toiselle kierrokselle sama (mutta kaksi kofeiinigeeliä ja yksi tavallinen). Olin sekoittanut geelit keskenään pieniin juoksuvyön pulloihin, että ei tarvinnut pelata geelipussien ja roskien kanssa maastossa – toimii ja suosittelen muillekin!

Kilpailun startissa kovia kavereita, allekirjoittanut TCC-oransseissa Kuva: Juha Reinikainen

Kilpailu lähti räväkästi liikkeelle. Jukka Vastaranta löi ammattilaisen elkein liki kaikki peliin heti paukusta ja muut vastasivat kykyjensä mukaan jääden kuitenkin sekunti sekunnilta. Olin päättänyt, että en räjäytä jalkojani kisan kolmeen ensimmäiseen nousuun, tapahtui alussa mitä tahansa. Niinpä Jukan jälkeen kärjessä olivat Toni Tähti, Joonas Pessi ja Kusti Kittilä. Näkötornin laskussa pääsin ottamaan pienen eron kärkimiehiin kiinni ja toin mukanani Teemu Uusi-Piuharin. Muita ei enää juuri näkynyt. Jukka meni siis kärjessä menojaan, ja hetken kuluttua seurasi neljä kuskia: Tähti, Kittilä, Miettinen ja Uusi-Piuhari. Hieman yllättäen Pessi ei tainnut olla kisan alussa parhaimmillaan ja jäi meidän nelikosta vähän kauemmaksi. 

Aulangontorpan jälkeiseen polkuosuuteen minulla oli vahva luotto. Ajattelin, että kotipolkujen tutut ajolinjat olisivat hyödyksi ja niin olivatkin. Parin minuutin jälkeen Toni kärkimiehenä missasi yhden 90-asteen käännöksen ja Kusti meni hieman ohi samalla. Pääsin kuittaamaan itseni kisan kakkospaikalle ja ajamaan tuttua omaa ajoani. Perässä seurasi tiukasti Teemu ja myös Kusti oli hetkessä takaisin letkassa. Sen sijaan Toni jäi ajamaan 20m päähän ja hiljalleen ero alkoi kasvaa. Tonia emme enää kisan aikana nähneet. Saajantiellä sain huollosta täyden juomapullon, jonka olin laskenut riittävän toisen kierroksen Aulangontorpalle saakka.

Saajan hevostallin jälkeen on pari polkua, joita värittävät muutamat pehmeät suo-osuudet. Olin innoissani. Kisaa oli ajettu 40 minuuttia, Jukkaan ero oli minuutin verran ja olin Kustin kanssa samassa letkassa. Tätä ei ollut tapahtunut pariin vuoteen kertaakaan! Tunsin kyllä, että vauhti on vähän liian railakasta siinä mielessä, että myös toisella kierroksella pitäisi pystyä ajamaan vahvasti. Ehkä toivoin mielessäni, että kaikki himmaisivat vähän, tai sitten pystyisin selviämään poikkeuksellisesta löylytyksestä ihmeen kaupalla.. lopulta kumpaakaan ei käynyt, vaan ensivaikutelma jäi totuudeksi. 

Ensimmäisen kierroksen jälkimmäisellä puoliskolla Kusti kävi vähän matkaa karussa, mutta saimme hänet kiinni Heikkilän tilalle saapuessamme. Tästä on kierroksen päätökseen vain 10 minuutin matka, joten oli selvää, että tulen pysymään Kustin kyydissä kokonaisen kierroksen. Kärkeen Jukkaan kierroksen jälkeen ero oli 50 sekuntia, olimme siis polkuosuudella olleet jopa kärkimiestä vähän nopeampia. Ensimmäisen kierroksen hurjastelu tultaisiin pian mittaamaan toisen kierroksen alun kolmessa kovassa nousussa. Näin kävikin..

Toisen kierroksen 1. nousu: Olmi, Kusti ja Teemu Kuva: Juha Reinikainen

Ensimmäinen nousu Joutsenlammelle mentiin vielä hyvässä yhteistyössä, samoin nousu näkötornille piti kolmikon tiiviisti nipussa. Puikkarinteen laskun jälkeinen kilometrimäki (rakas treenimäkeni) toimi tällä kertaa kakkostilan sinettinä. Kusti lähti painamaan vähän pirteämmällä jalalla eroa metri metriltä ja mäen päällä olimme Teemun kanssa Kustin takana noin 10 sekunnin verran. Teemu ei pystynyt auttamaan vetotöissä, koska hänen juomahuollossa oli jotain häikkää ja seuraavaa täyttä pulloa ei ollut tiedossa. Kusti pääsi siis karkaamaan ja minä päätin ottaa jaloille pienen palautteluhetken. Takareidessä kova 1,5 tunnin tykitys alkoi tuntua kiristävänä tunteena, krampit olivat lähellä. 

Vasen jalkani kramppasikin ennen Saajan hevostallia. Jouduin vielä vähän löysäämään, että pystyisin yhtään tykittämään kisan loppupuolella. Teemu teki muutamia vetotöitä ja sain tärkeitä palautumishetkiä. Poluilla hyödynsin tuttua reittiä ja ajoin niin rennosti kuin pystyin. Ero Jukkaan alkoi kasvaa nopeasti ja Kustikin oli mennyt menojaan jo minuutin päähän. Taaksepäin tilanteesta ei ollut mitään tietoa. Sijat yksi ja kaksi olivat siis selviä. Minä ja Teemu ratkaistaisiin kisa todennäköisesti loppukirissä. Näin tapahtuikin. Päästin Teemun viimeisellä kylpylän kierroksella kärkeen ja ajattelin yrittää ratkaisua samassa kohdassa kuin vuotta aiemmin, eli 200m ennen maalia. Suunnitelma toimi ja sain kolmannen sijan haltuuni. 

 Täpärästi kolmanneksi krampit jaloissa! Kuva: Juha Reinikainen

Oma loppuaikani 2:25 ja osia oli 9 minuuttia kovempi kuin vuonna 2015. Ajettiin siis todella napakasti! Kärkeen eroa kertyi lähes viisi minuuttia ja Kustiin ero taisi olla maalissa vähän yli 1,5 minuuttia. Olen todella tyytyväinen. Maalissa minua odotti vielä tuore pulla ja sain kahvitkin heti käsiini – kyllä kelpasi (kiitos Miia-Maria ja Pinja).

 Kisapyörässä (ROSE DR Z 3) kaikki kohdallaan. Mies useita kiloja starttia kevyempi. Kuva: Juha Reinikainen

Jukka ja Kusti suuntavat kahden viikon päästä lajin EM-kisoihin ja minä jatkan harjoituksia kohti tärkeimpiä tavoitteita. En ole asettanut keväälle oikeastaan mitään erityisiä tavoitteita, vaan yritän rakentaa kisakuntoa heinäkuun tärkeitä kisoja kohti. Talven kuntouttavat treenit Wattbiken päällä ovat olleet kultaakin arvokkaampia ja pystyn jo tässä vaiheessa kevättä ajamaan varsin vahvasti. Tahko MTB ja XCE/XCO:n SM-kisat ovat siis heinäkuussa kiikarissa. Tällä hetkellä näyttää, että olen aikataulussa ja tästä kaudesta voi tulla vielä nautinnollista touhua.

Aulanko MTB 2016 - Olmi kolmanneksi

Se oli mahtava urheilupäivä tänään Aulangolla. Ammattilaisia, Suomenmestareita, kilpakuntoilijoita ja itsestään muuten mittaa ottavia. Hymyssä suin (ainakin melkein) koko matka. Huikea tapahtuma ja todellinen tason mittaus minulle. Uskaltaako sanoa, mutta olen ehkä pääsemässä tänä vuonna takaisin Suomen MTB-skeneen. Hyvällä ajolla sija 3., "vain" minuutteja hurjimmille jääneenä. Kunto ei vielä kestänyt kisa-ajoa kokonaista kilpailua, piti ottaa vartin himmailu toisella kiekalla, että pääsin maaliin. Oli kunnia kisata kotikisassa Jukka Vastarantaa ja Kusti Kittilää vastaan. Kiitos TCC:n seuraveljille ja -sisarille vahvasta työstä tämän tapahtuman läpiviemisessä!

AulankoMTB 2016 kisaennakko

Ylihuomenna Aulangolla rytisee, hyvällä tavalla tottakai. Tarjolla nautinnollista ja vahvaa urheilua tuntitolkulla. Allekirjoittanut on mukana puolustamassa viime vuoden voittoa. Totuuden nimissä tänä vuonna starttaan altavastaajana. Viivalla ovat Jukka Vastaranta ja Kusti Kittilä, joilta olen saanut armottomia selkäsaunoja jo pitkän aikaa. Mahtava tasonmittaus meille kaikille - tulkaahan ajamaan ja/tai kannustamaan!

Tsekkaa kisaennakko lehtijutun muodossa.