Siirtymäkausi - offseason

Onko treeneihin lähtö pakkopullaa? Eikö itsensä haastaminen enää innosta? Tuntuuko, että et palaudu enää treeneistä samalla tavalla kuin vähän aikaa sitten? Tuntuuko, että kisaaminen saa tältä osin riittää? Tällaiset ajatukset ovat aivan normaaleja ja pieni breikki voi tällöin olla paikallaan. Jos kyse on muusta kuin viretilan hetkellisestä notkahtamisesta, voi ns.  offseasonille, eli siirtymäkaudelle olla aihetta. Pyöräilijällä tämä tauko ajoittuu tavallisesti (loppu)syksyyn, kun valoisan kesän jälkeen siirrymme pimeään ja märkään syksyyn ennen talven tuloa. Offseasonin kohdalla maalaisjärjellä voidaan puhua kauden jälkeisestä palautumisjaksosta, jolla ladataan niin fyysisiä kuin psyykkisiä akkuja uutta kautta ja määrätietoista tinkimätöntä harjoittelua varten. Kauden päätteeksi offseasonille voi olla tarvetta, jos paukut alkavat olla loppu jommasta kummasta (fyysinen/psyykkinen) tai molemmista näkökulmista.

Sinällään siirtymäkauden tarpeellisuus riippuu siitä, että jaksaako kyseisestä päivästä lähtien treenata itseään askel kerrallaan parempaan kuntoon aina seuraavan kauden loppuun saakka. Jos vastaus on: "en jaksa", latautuminen on todennäköisesti paikallaan. Siirtymäkausi vaihtelee urheilijakohtaisesti karkeasti 2-8vkon välillä. Allekirjoittanut on pitemmän siirtymäkauden kannalla ja haluan olla täynnä fillarinälkää lumien sulaessa ja ajokelien ollessa parhaimmillaan keväällä.

Kilpaurheilijalla on usein tavoitteena viedä koko kilpailukausi kunnialla läpi alusta loppuun saakka. Pyöräilyssä ja Suomessa tämä aikaväli on huhtikuun puolivälistä aina syys-/lokakuulle saakka. Mikäli menestystoiveita on asetettu lajien kokonaiskilpailuihin, on tasainen hyvä suorittaminen yleensä tuottavinta.

Kuntoilijan kohdalla asiaa ei tarvitse nähdä näin säntillisesti. Ei kilpailevan perheellisen tavallisen ihmisen toimia samoin kuin ammattiurheilijoiden. Kokonaishyvinvoinnin kannalta motivoitumis- ja palautumisjaksoja voi ripotella vuoden varrelle vapaammin ja näin syksyinen yksi siirtymäkausi korvautuu tasaisella virkeyden ylläpidolla. Kuntoilijankin on syytä kysyä muutama keskeinen asia itseltään. Mitä tavoitteita minulla ensi kaudella? Milloin kausi alkaa ja milloin se päättyy? Missä tapahtumissa haluan vähintään tehdä hyvän suorituksen?

Siirtymäkauden harjoittelu. Kyllä vain, siirtymäkaudellakin harjoitellaan. Kokonaisvaltainen passivoituminen sopii hyvin harvalle ihmiselle. Laskukunto on monelle liikkuvalle ihmiselle outo ja jopa piinaava tila. Vammojen parantelu on toki asia erikseen ja jotkut vammat saattavat vaatia totaalilepoa ainakin alkuvaiheessa. Siirtymäkauden tärkein asia treenien suhteen on nauttia kaikesta tekemisestä. Silloin on oiva aika harrastaa muita lajeja kuin omaa päälajiaan tai esimerkiksi fillarilla voi heittää retkivaihteen päälle ja nauttia lenkeillä muista kuin fyysisista tuntemuksista. Uusien lajien kanssa kehitystä tapahtuu nopeasti ja pieni treenailu voi olla todella motivoivaa. Näin pää tuulettuu ja kerää voimia tulevan kauden läpivientiin.