Oli katsottava totuutta silmiin. Megatason alisuorittamiselle on aina syynsä. Lihaksisto oli treenattu kestämään muutaman minuutin maksimivedot, mutta pitkät lenkit ja kovat maastopyörätreenit ovat puuttuneet ohjelmasta oikeastaan kokonaisen vuoden ajan. Tällaisella treenillä keholle ei paljon jää saumaa tietää, että mitä kahden tunnin mutajumppa siltä vaatii. Se menee shokkiin ja siitä toipuu vaan levolla ja kunnon treenijaksolla.
Kävin tänään testaamassa missä kunnossa olen. Lähdin ajamaan ihan hiljaa maantiepyörällä. Pääsin 50km ja reilusti alle kaksi tuntia ennen ensimmäistä sippausta. Hiilarit loppuivat ja jalat lopettivat pyörimästä. En ollut enää kestävyysurheilija. Hiilarimies kulkee pelkästään hiilareilla. Pullan mussutus ja lyhyet lenkit ovat mahdollistaneet sen, että rasvat eivät energiahommissa ole mukana. Urheiluketoosin sijaan ukossa vaikuttaa urheilukatosi. Sinne meni.
Energiasipin jälkeen jatkoin kuitenkin matkaa. Väistelin sadepilviä ja yritin nauttia ajelusta jalattomuudesta huolimatta. Wattimittarissa pyöri alle 200 lukemat ja yritin pyörittää höyryillä eteenpäin. Lopulta kotiin saavuin 108km ajon jälkeen. Ajoin yli kahteen vuoteen pisimmän lenkkini ja treenini. Tämä oli polkupyöräilyn perusteet osa1 minulle, Hämeen viralliselle hiilarimiehelle ja pullakeisarille. Ehkäpä viikon päästä hiilarimies on muisto vain..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen