Kevät tulee ja maksimivedot käynnissä

Lumet hupenevat ja loput jäät sulavat hiljalleen pois Hämeenlinnan maastoista. Maaston kuivuminen saa minut jotenkin heräämään talven horroksesta ja enää ei tarvitse treenimotivaatiota onkia mistään. Kyse on enemmänkin sen motivaation hillitsemisestä ja pahimpien ylilyöntien välttelystä. Hauskuutta ei kuitenkaan saa missään nimessä unohtaa, niin kuin tämä itselaukaisulla otettu päivän kuva kertoo!

Hauskaa totisesti uusilla kisapyörillä ajaminen on ollut. Keveyttä ja suorituskykyä löytyy niin täysjoustosta kuin XCE-tykistäkin. Erityisen innoissani olen ollut pyörien äänettömyydestä, joka on pääasiassa yhden eturattaan ja napakan voimansiirtokokonaisuuden ansiota. Kaikki jutut pyörissäni tuntuvat tällä hetkellä ajaessa vaivattomalta, joten ei tarvitse kuin pistää reisi hommiin ja toivoa, että sydämestä löytyy kapasiteettia iskeä päivä kerrallaan kovempaa ja tehokkaammin.

Mennyt viikko oli minulle hyvä treeniviikko. Yhdestä lepopäivästä huolimatta treenejä tuli 10 kappaletta. Yhteensä  treenitunteja kertyi 11. Joku voi tuntimäärää pitää vähäisenä, mutta on muistettava, että yhtenäkään ajopäivänä ei jäänyt maksimivetoja tekemättä. Nämä vedot kirjautuivat Stravaan kärkiaikoina yhteensä 12 eri pätkälle. Näistä yhdeksän kärkiaikaa syntyi maantiepätkille ja kolme maastoon. Näiden aikojen perusteella aitoa maksimitykitystä kertyi tähän viikkoon yli 55 minuuttia. Pääosin pätkillä tehot ovat olleet reippaasti yli ana-kynnyksen tehojen. Sydän ja sykekäyrä ovat saaneet siis todellista vuoristoratakoulutusta.

Kunto on lähtenyt ärsykkeisiin hyvin mukaan ja meno on helpottunut kovista vedoista huolimatta päivä toisensa jälkeen. Nyt on kuitenkin maltettava mieltä, koska minulta puuttuu edelleen tämän kauden 2014 peruskuntojakso kokonaan. En ole ehtinyt pitkää ja kevyttä lenkkiä heittämään kuin pari kertaa viimeisen puolen vuoden aikana. Reagoin tähän niin, että huhtikuussa yritän (huom. yritän, en lupaa mitään) saada yhden tai kaksi pk-viikkoa ajettua, jotta myös pienemmät verisuonet pääsevät aktivoitumaan ja kuormitus sydämelle ei ole niin kovaa. Tähän mennessä en ole onnistunut malttilenkkejä tekemään, kun suunnitelmista poiketen löydän itseni tykittämästä maasturilla 45km/h jotain nousua. Jalat ovat tehneet, mitä lystäävät ja hetken tykityksen jälkeen myös pää on ollut menossa mukana. Minkäs teet, kun on taas rentoa pistellä liki 50km/h mittarissa menemään, niin eihän siinä passaa hissutella.

Minä olen aina treenannut sitä, että voisin ajaa pyörällä kovaa. Nyt, kun se on taas jossain määrin mahdollista, niin antaa mennä vaan! Naatitaan!