Kaverit suuntaavat etelään ja osa porukoista on jo saavuttanut leirikohteensa. Itse jään tapojeni mukaan (myös tänä keväänä) Suomeen. Treenailen toisten leiriviikkojen ajan täällä hitusen normaalia aktiivisemmin. Tämän olen todennut erittäin toimivaksi konseptiksi. Omia jalkoja ei ole tullut "leirin" aikana ajettua alta, joka voisi ulkomaan reissulla olla vaarana. Omalla kotimaan treenillä olen onnistunut välttämään pk-ajelusta johtuvan jumin, jolla ei maastokisassa pärjää top-10 sijaa paremmin. Sopivasti suunniteltu treenin tasonnosto antaa juuri sopivan ärsykkeen kuntopuolelle.
Tänään pääsin ensimmäistä kertaa ulos uuden maantiepyöräni kanssa. Merkki- ja mallinimeä Rose Xeon RS 3100 kantava pyörä tuntui olevan maantiellä pyörä paikallaan. Ultegran sähkövaihteet tekevät vaihtamisesta uskomattoman varmaa ja Cosmic Carbone SL -kiekoista tuntui olevan jonkin verran hyötyä yli 35 km/h vauhdeissa. SRM:n kammet tarjosivat lenkin ajan reaaliajassa tietoa wateista. Päivän 70km vei aikaa 2h 14min, eli keskivauhti asettui reilun 30km/h tasolle. SRM:n mukaan tämä vauhti edellytti kuskilta 244 watin keskitehoa. Alkupuolen vastatuuliosuuden jälkeen pääsin nauttimaan myötätuulen avusta. Lenkin viimeinen puolikas tuli kotiin päin päälle 35km/h keskareilla.
Keväiseen tapaan ajoasennon kanssa oli alussa painimista. Olin ajanut pyörällä talvella hyvin vähän ja nyt viimeiset pari viikkoa ainoastaan maasturilla - uudella maantiepyörällä en ollut koskaan aikaisemmin käynyt ulkona lenkillä. Selkä meni lenkin alussa lievästi lukkoon, mutta muutamat rapsakat nousut pyörittäen ja sopivat jumppaliikkeet ajon aikana helpottivat mukavasti.
Oma pyörä ei tunnu aina tutulta edes kokeneen kuskin alla. Tässä yhteydessä muistuttaisinkin kaikkia ihmisiä, jotka miettivät uuden pyörän ostoa ilman koeajoa. Yleensä paljon annetaan vinkiksi sitä, että pyörää ei saisi ostaa näkemättä ja ilman koeajoa. Minä vähän kritisoin tällaista ohjeistusta, jos noudattaa huolella valmistajan runkokoon ohjeistusta. Erityisesti "oikean pyörän" valinta voi mennä metsään silloin, jos henkilöllä ei ole kokemusta todellisista maasto- tai maantiepyöristä. Jos kunnollista lenkki- tai kisapyörää on ostamassa Oiva- tai Aino-pohjilta, tuntuu vieraan urheilullisen pyörän ajoasento aivan varmasti alussa oudolta. Kuitenkaan tällaiset tuntemukset eivät tarkoita sitä, että pyörä ei olisi kyseiselle ihmiselle sopiva ja todella mukava lenkkikaveri, kunhan yhteistä matkaa on taitettuna muutama sata kilometriä. Minun mottoni on: ihminen adapoituu ja hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen