Lauantaina (tapahtuman aattona) twiittasin seuraavasti:
Täällä ei optimaalista valmistautumista savoniaan. Hiihto reilu viikon kateissa, keho ei kykene wassuun. Loksahtaako huomenna, vai lekuriin?
Savonia-päivä 17.2.2013
Tapahtumapäivänä sää oli pari astetta pakkasella ja taivaalta tuli välillä alijäähtynyttä vettä ja välillä märkää lunta. En vielä silloin tiennyt, että mitä tämä aiheuttaisi omalle sukselleni, joka oli voideltu kertaalleen lilalla LF-parafiinilla. Kehon kunto oli arvoitus, mutta luotto suksiin oli kohtalainen. Tämä siitä huolimatta, että juuri pikkupakkanen ja lumisade oli keli, joilla en ollut saanut Fisuja kunnon luistoon koskaan edes treeneissä Aulangolla.
Hiihdon alkaessa lähdin vetelemään aika rapsakkaa kyytiä kärjen mukana. Noin 7 min hiihdon jälkeen olin vajaa 10 sekuntia kärjen takana. Jouduin kyllä puristamaan kovaa ja ensimmäiset ajatukset luistottomuudesta alkoivat herätä pintaan. Potku ei yksinkertaisesti pitänyt vauhtia yllä muihin hiihtäjiin verrattuna. Lopulta totuus tuli vastaan ensimmäisessä laskussa, joissa jäin pahimmillaan 50 m muiden hiihtäjien taakse, vaikka lähdimme samoilla alkuvauhdeilla matkaan. Peesissäkään en pysynyt ollenkaan, vaikka olin vain ihan toisten hiihtäjien takana laskuissa.
Jouduin alamäissä pahimmillaan hyppäämään hiihtobaanalle ennen kuin baana edes oli alkanut. Suksi imi latuun kiinni ja meno oli todella nahkeaa. Kisan jälkeen twiittasin:
Tänään parhaimmillaan suorassa laskussa viisi kaveria laski ohi ja karkuun. Alkuvauhti mäen päällä samoissa.
Ensimmäinen 6km taittui aikaan 17min, noin kolmisen minuuttia kärjen perässä. 23 km lenkki, johon päätin suoritukseni meni lävitse 1h 6min ajassa. Keskivauhti oli siis yli 20km/h, mutta tuolla kelillä piti minun tehdä aivan älyttömästi töitä suksien eteenpäin viemiseen. Tapahtuma tuntui jotenkin epäreilulta, kun muut laskivat ladulla ja itse potkin täyttä wassua siinä vierellä sykkeet tapissa. Silti en pysynyt loivilla laskuosuuksilla toisten perässä.
Kisan ja keskeytyksen jälkeen
Totuus voitelusta tuli ilmi maalissa, johon KooKittilä twiittasi minulle heti kisan jälkeen:
Kusti Kittilä @KooKittila
@OMiettinen Auts, tiedän tunteen. Savoniassa jyräsivät tänään pulverit ja havukuviot siteen takana. Kiitos 100% ilamankosteus ja lähes 0keli
Voitelupuolella ei minulla olisi ollut mitään tehtävissä, vaan olisin joutunut turvautumaan ammattilaisten apuun. Pulveritietous jää minulla pesupulveritasolle. Havukuvio varmaan tehdään muulla kuin Marjo Matikaisen huuto-tyylillä vuonna 1987?
Kiitos Kustille loistavasta hiihtotietouden jakamisesta. Lajin hienouteen ja ihmeellisyyteen olen päässyt paremmin sisään tänä talvena enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Lopuksi
En siis jaksanut maaliin. Keho oli parempi, mitä uskalsin ennen Savoniaa toivoa, mutta ei sekään ihan terävimmillään viikon urheilutauon jälkeen ollut. Tuolla luistolla en olisi jaksanut maaliin saakka kunnolla, vaan olisin vieläkin kipeämpi, kuin mitä olen juuri tällä hetkellä tätä blogitekstiä kirjoittaessani.
Toivottavasti flunssa taittuu pian ja toivomani pyöräilyharjoittelu pääsee piakkoin käyntiin.
Mikäli sinulla on tunti karkeesti aikaa niin lyhyt oppimäärä on kerrottavissa pulvereitten saloihin sekä kuvioinnin perusteita.
VastaaPoistaSavoniaasi edeltävänä päivänä kävin itse pakkaskelin suksella perinteistä hiihtämässä ja pohjassa oli havu 30 kuvio sekä tavan luisto. Silti sukset tuntuivat imevän kiinni heti kun nostin vähänkin vauhtia enemmin.
Niin siis hiihdin Savonianlatupohjaa osittain. Eikä noilla kilpailijoilla näyttäneen sukset sillä kohtaa paremmin luistaneen, mutta olinkin siellä jossain ynnämuut porukan nurkalla.
Lähdin Kalevankankaalta josta Saaravuoren kautta hiihtelin latupirtille ja takas.
Voisi harkita pientä suksiluentoa jossain välissä. :)
PoistaSavonian viikonloppuna la ja su säät olivat hyvin erilaisia. Lauantaina oli vielä ilmankosteuden puolelta melko kuiva keli, mutta sunnuntaina vesitihku vei kosteuden lähes 100% tasolle.
Sitten ei muuta kuin kalenterin aikaa etsii :)
PoistaNo joo, mutta ihan sama...loppuun on aina hiihdettävä ja otettava se vaikka treeninä, jos ei muuta.
VastaaPoistaTotta on että hiihto on mennyt pyöräilyyn verrattuna liikaa eritoten väline (70%) ja voitelu (30%) urheiluksi..pyöräilyhän on lähes 90%, kuntopojaista, ei ainakaan pulvereilla ole ole väliä....
Siitäkin huolimatta kutsun Olmin Vuokattihihtoon...olisi hauska nähdä kuinka niissä skaboissa kävisi...pyöräillessä häviän sinulle tunnin-toista....mutta entäs hiihdossa?
Kiitos kommentista! Olen jossain määrin samaa mieltä ensimmäisestä lauseestasi.
PoistaOlen kuitenkin sitä mieltä, että jossain tapauksissa järjen käyttö on sallittua myös kuntotapahtumissa ja kilpailuissa. Sairaana urheilu ei ole kenellekään viisasta ja paras ratkaisu on jättää saikku-päivinä urheilu kokonaan sivuun. Mikäli sairastelu on vielä orastavaa, voi tapahtumaan lähteä ehkä koettamaan, että kuinka keho reagoi vauhtiin. Joskus olo paranee nopeasti urheilun aktivoiduttua.
Nyt Savonia viikonloppuna omalta osaltani jouduin kokemustani käyttäen jättämään leikin kesken 23km kohdalla. Tästä huolimatta olin reilua vuorokautta myöhemmin kipeänä ja kuumeessa. Pelimies olisi jättänyt kesken hiihdon 6 km jälkeen.. ehkäpä niin olisin säilynyt työ- ja treenikykyisenä myös loppuviikon yli?
Pyöräilyssä kaluston merkitys on tosiaan pienempi. Toimivuudella on suurin merkitys.
Kiitos kutsusta Vuokattiin! Onko siellä fiksua majoittumisvaihtoehtoa tarjolla ja millä tavoin pääsee fiksuimmin perheen kanssa (6kk vauva mukana) perille, kun työt loppuvat perjantaina klo 16 Hämeenlinnassa?
Juu...toki sairauksia ei lasketa ja järki pitää pitää päässä. Mutta eihän Vuokatissa ole mitään muita kuin fiksuja majoitusvaihtoehtoja tarjolla. Jaa jos Vuokatissa täyttä niin Kajaanista löytyy Hotelleja jo joka perhekoolle.
PoistaJa varmaan Kustilta & CO löytyisi oikeat pulveritkin (ja kuviot myös)Fisujen pohjiin...kaveria ei jätetä...tai vaaikka minulta.