Kisapyörä iskussa!

Tässä on sitten minun MSC Koncept Carbon kisakunnossa. Pientä osasäätöä tehtiin voimansiirtoon, renkaisiin ja poljinosastoon. Painoa pyörällä on tällä haavaa noin 9,8 kg.

Hyvältä tuntuu ja eiköhän huomenna menestys ole miehestä kiinni!

Kohti Korsoa

Aika rientää ja kauden ensimmäinen maastokilpailu odottaa Korsossa tulevana viikonloppuna. Edessä on nimittäin Marathon cupin osakilpailu, starttipaikan ollessa Korson Kulomäessä. Perinteeksi muodostunut hellesää taitaa tällä kertaa jäädä väliin, mutta ei anneta sen haitata kisafiilistä. Viime vuonna sijoituin kisassa kolmanneksi Kanasen ja Ojalan jälkeen; loppukirissä taisteltiin Kangaskokon kanssa ihan tosissaan ja tuolla kertaa ehdin onnekseni ennen Juhaa maaliin. Sellaista menoa siis viime vuonna.

Parin paremman treeniviikon jälkeen olen kuluvalla viikolla ottanut treenit hieman iisimmin. Menneenä viikonloppuna, Kainuun reissulla, kävin pyörähtämässä maantiepyörällä Paltamosta pohjoiseen Puolangantiellä.


Siellä sai taas ihmetellä seudun mäkiä ja heti siinä Paltamon pohjoispuolella, noin kahdeksan kilometriä keskustasta löytyy lähes kaksi kilometriä pitkä lasku; toisinpäin luonnollisesti nousu. Muutoinkin mäkiä ja nousua tiellä piisaa ja hetkittäin jalat olivat jo ihan ihmeissään useamman minuutin kiipeämisistä. Olisipa vain täydellinen treenitie.

Eilen muuten käytiin työkaverin, palveluasiantuntija Leinosen, kanssa hieman ajelemassa paikallista maastoa. Kaverilla ei merkittävää maastokokemusta tai pyöräilyharrastusta ollut takana, mutta hyvin mies polki koko lenkin (1h 40min) ajan. Fillarin lainasin omasta pyöräarsenaalistani, kun todellista maasturiakaan ei kaverilla (vielä) ole. Oikeastaan vasta Ukonharjulla ajo oli hieman katkonaisempaa, mutta kaikin puolin mukava reissu molemmille! Lenkillä huomioitiin, että Ukonharjulla oli nähtävästi ollut lähiaikoina maastopaloakin. Onneksi tuhot eivät olleet pahempia, koska muutoin hienot maisemat kärsisivät.

Näillä eväillä siis kohti Korsoa ja sunnuntaina sitten tiedetään, kuinka maastokausi on lähtenyt käyntiin. Odotuksia en osaa asettaa, mutta toivon, että jaksan fillaroida koko matkan maaliin.

Kolilta alaspäin

Jep, ja tämä linkki pomppasi tänne sitten suoriltaan.

Kolilta alaspäin
Originally uploaded by mtbolmi

Ehkäpä harjoittelu tekee mestarin myös tässä bloggerin käytössä. Joku viisas on joskus sanonut, että jo 10 000 tuntia treeniä riittää tulemaan hyväksi jossain lajissa. Blogitekstejä saa näin ollen naputella vielä jonkin aikaa.. :)

Videoita Kolilta

En ole vieläkään päässyt irti tuosta Kolin reissusta, pahoittelen. Tässä samalla ajattelin kokeilla videoiden toimivuutta blogissa (menestys on vaihtelevaa, niin kuin alta voimme todeta), tosin kovin korkeaa laatua ei kannata kyllä odotella.

Tässä pätkässä ajellaan maaliin ihan kisavedossa, eli puikoissa on ihan meikäläinen:


Tässä piti sitten olla linkkiä Flickriin, josta näkee Kolille vievän tien jyrkkyyttä. Nyt kävi sitten kuitenkin niin, että onnistuin lähettämään pätkän tuohon ylläolevaan postaukseen, varsin hauskaa. Noh, pätkässä lasketellaan iisisti alamäkeen kisan jälkeen. Kyseinen kohta sijoittuu kisareitille noin 600m ennen maalia, eli ollaan jo melko jyrkässä kohdassa ja jalat ovat siitä ihan samaa mieltä.

Kolin mäkitempo 2010

Joensuun Cupin 1. osakisa on nyt takana ja sehän ajettiin perinteiseen malliin Kolilla mäkitempona. Sää suosi aivan uskomattomalla tavalla ja lähes hellekelissä paikalle oli ilmaantunut vajaa 10 urhoollista Kolin kesyttäjää. Kovimmat ukot, niin kuin Asikaisen Tipi oli lähtenyt Kolille Joensuusta ihan fillarilla ja hyvinhän se mäki nousi kunnon verryttelynkin jälkeen; ja näyttihän se Tipi ajelevan pyörällä myös Joensuuta kohti takaisin, joten hyvä lenkki tuli miehelle.

Minä starttailin puolikiireisen työpäivän jälkeen autolla hyvissä ajoin Kolin suuntaan ja paikalle selvittiin öljynpaineen varoitusilmoituksista huolimatta. Tänään kisassa pääsin testaamaan elämäni ensikertaa oikeaa tempopukuakin, aika slim-mallinen sanoisin. Jospa tempopuku kuitenkin siivittäisi kunnon vauhteihin, koska tavoiteaikahan oli asetettu minimissään 11 minuuttiin. Ajanottajat odottelivat jopa 10:30 kieppeille asettuvaa aikaa, mutta tuohon en itse uskaltanut odotuksissani yhtyä, olihan takana verrattain tuntirikas treeniviikko. Alkuverrassa sykkeet jäivät kauas maksimeista ja aloin jo epäillä, että näinköhän ei mies toimi tänään lainkaan.

Kisaan starttasin niin rauhallisesti kuin osasin ja päätin, että iso ratas ei ole tänään juurikaan käytössä. Kyllähän 39-piikkisellä pääsee ylämäkeen jo aika kovaa ja itseasiassa loppujyrkillä 39/25 oli ainakin minun vauhtiin turhan iso vaihde. Tässä reittiä takana noin kilometrin verran:


Kolin mäkitempo ei ehkä herätä ulkopuolisissa niin suuria tunteita, mitä se herättää kelloa vastaan ajaessa. Ainakin reisien maitohapot ja tuskaiset viimeiset seitsemän minuuttia jää muistiin pitemmäksikin aikaa. Keuhkot pääsevät ihan todellisesti rullalle jo reitin alkuosan mäissä ja, kun noin 4 kilometriä reittiä on takana, alkaa viimeinen rutistus Ukko-Kolin päälle. Tuolloin edessä on vielä reilu 100 nousumetriä ja parhammillaan jyrkkyysprosentit nousevat loppuosalla 20% kieppeille; aijai kun tekee hyvää reisille (ainakin näin jälkikäteen ajatellen.. ei niin herkkua itse suorituksen aikana). :)

Maalin maisemia, näitä kelpaa ihailla:

Maalissa kellot pysähtyivät aikaan 10:29, joten ajanottajat asettivat tavoitteen tarkalleen kohdalleen. Reittiennätys taisi jäädä vielä 11 sekunnin päähän, ehkäpä se vielä tässä jonain päivänä.. :)

Mäkitempoa Kolilla ja treeniä

Huomenna on luvassa hieman hapokkaampaa menoa Kolilla, kun Joensuun Pyöräilijät järkkäävät taas perinteisen Kolin mäkitempon klo 18 alkaen. Reitti on noin 5km mittainen ja siinä noustaan reilu 200m ylöspäin. Parhaimmillaan Kolin asfalttimäki tarjoaa yli 20% jyrkkyyttä.

Ensimmäisten kisojen jälkeen ja säiden ollessa erityisen loistokkaat, olen saanut hieman treeniäkin pitkästä aikaa alle. Nyt viimeinen viikko on tuntunut jo ihan mukavalta ja fillaria on tullut ulkoilutettua niin maantiellä kuin metsässäkin. Huomista mäkitempoakin varten tuli tänään pyöriteltyä maantiellä reilu 80 km lenkura, saa nähdä onko jalat huomenna herkässä kunnossa..

Menneen loppuviikon ja viikonlopun maantielenkeillä sain taas kerrytettyä lisää "sadankilsan"-lenkkisaldoa, kun ajoin järjestyksessään elämäni 13. ja 14. satkun lenkit. Muut suomalaiset pyöräilijät olivat viikonloppuna kisoissa (Satakunnan ajot mt, ja Liedon XCO maasto), minä taas en periaatepäätöksellä lähtenyt kisaamaan ollenkaan. Kesän 2009 rasitukset kisamatkoista ovat vielä sen verran lähimuistissa, että päätin laittaa inhimilliseksi rajaksi kisamatkoille 500km etäisyyden suuntaansa; toisin sanoen en lähde kisoihin, jos kisat ovat yli 500km päässä Joensuusta + eivätkä kisat ole SM-statuksen omaavia. Tämän periaatteen avulla hieno harrastus pysyy vielä järkevissä mittasuhteissa ja kustannukset edes osittain hallussa.

Mutta niin kuin sanottu, treeniviikko sujui sitten ihan mallikkaasti. Lauantain lenkillä nestehukatkin oli välillä kunnossa, kun 71 kiloinen ukko lähti lenkille, mutta neljä tuntia myöhemmin painoa oli hieman päälle 66 kiloa. Tämä siis kahdesta juomapullosta huolimatta (onkohan suomalaiset tehty urheilemaan lähes +30 lämpöasteessa?). Joensuun maanteillä pääsin nauttimaan uskomattoman tasaisista hiekkapätkistäkin!


Treeneissä maastofillarinkin ulkoilutus kuului parina päivänä ohjelmaan. MSC sai ohjaamoon riser-tangon ja sain näin ajotuntumaa polkupätkille hieman muutettua. Perinteinen reitti sunnuntaina, eli Utranharjun ja Jaamankankaan kautta pyörittelin Lykynlammelle katselemaan legendaarisen Onttolan XC-reitin kuntoa. Tulihan tuo XC-kierros kerran kellotettuakin, mutta ajasta ei tässä yhteydessä tarvitse puhua. Sää tosin suosi tuonakin päivänä ja olipahan vain muutoin hienoa meininkiä!


Mutta huomenna on sitten ohjelmassa loistavaa treeniä Kolilla. Mitä sitten odotan tuloksellisesti, niin en tiedä. Jos ajamassa on "Olli 2 viikkoa sitten", niin keskeytän varmaan ennen puoliväliä, jo siinä Salen kohdilla. Jos ajamassa on "Olli viimeviikon keskiviikkona (tai parempi)", niin toiveissa on aika, joka on alle 11 minuutin. Palataan huomenissa asiaan ja katsellaan nouseeko se mäki vai ei?!