Aika-ajoon liittyviä kuulumisia

Muistutellaanpa taas tätä tempomeininkiä vähän mieliin. Niin kuin huomaamme, olen lisännyt tuonne kisakalenterin puolella parit SM-kisat jo valmiiksi odottelemaan. Miten sitten treenit on sujunut ja joko kisapyörä on hallussa? Entäpä Joensuun Iiksenportin tempoajot? Ainiin, puhuin tuossa taannoin pyöräilyn formulaykkösistä.. tämä on sitä!

Kisapyörä, oma sellainen, ei ole vielä minulle saapunut. Toivottavasti siitä saadaan lisätietoa pikaisesti ja pääsen esittelemään tempopelin lähiaikoina! Nyt olen sitten ajellut tempoja lainapyörällä ja kyllähän tässä pelissä on eroa tavalliseen maantiefillariin verrattuna. Kisakiekoilla lainafillari näyttää tältä:


Tänään ajelin omilla peruskiekoilla, mutta niilläkin viikkotempossa pääsee ihan mukavaa kyytiä. Tässä kuva tämän päivän setupista:


Iiksenportilla olen vieraillut tänä keväänä viidesti. Temporeitti on noin 11,5 km pitkä ja poikkeaa tavallisista ”kymppitempo”-reiteistä kolmiomallisen muotonsa takia. Kyseinen muoto tekee reitistä turhan tuuliriippuvaisen, joten ihan täsmällisesti ajoaikoja ei voi viikkotasolla vertailla. Myös Ilomantsintiellä tavallisesti puhaltava vastatuuli vaikuttaa viikon aikoihin jonkin verran. Vastatuulen takia samaan suuntaan kulkevat rekat ja muut isommat autot nopeuttavat päivän aikaa jonkin verran. Viime kesänä ajoin parhaimmillani reitin 16:04 ja reittiennätys on Mike Miikkolan ajamana hieman alle 15 minuuttia. Jarmo Rissanen on tainnut reitille paukuttaa useamminkin aikoja 15- 15:10 välimaastoon.

Minulla tämän kevään tempoajat Iiksenportilla ovat olleet 17:34; 17:04; 16:18; 17:10 ja tänään sitten lämpöisellä kelillä oma ennätys 15:50 (eikä onneksi edes yhtään rekkaa). Treeniä otan tässä mukaan rauhalliseen tahtiin ja toivon, että lähivuosina kamppailen myös tempopuolella hyvistä sijoituksista kansallisella tasolla.

Hirveä näky..

Niin ja en tarkoita eilisellä lenkillä nähtyjä viittä maastopyöräilijää pyörineen, vaan ihan oikeaa hirveä! Meinasin nimittäin ajella eilisellä Utranharjun maastolenkillä hirvikolarin, kun säikäytin hiemen ennen Lehmoon tuloa täysikasvuisen hirven siitä vierestä. Komea ryske kuuluu, kun hirvi lähtee paniikissa painamaan 10 metrin päästä sivusta. Ilmekin oli tilanteen jälkeen lähes hallussa.

Mielummin toki pyörällä nämä hirvihavainnot kuin autolla.

SM-kortteli ja Rosendahl GP

Tampereen kahden sateisen kisan viikonloppu on nyt takana ja mieleen jäi hieman vaihtelevat tuntemukset. Pääpanoksen olin suunitellut SM-kortteliin ja Rosendahl GP:n pyynikillä piti olla ns. jälkiruoka väsyneillä lihaksilla.

Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin on suunnitellut ja SM-korttelista jäi käteen sija 10. Treenikaveri Sami otti hienon SM-kullan, onnittelut! Kisassa vauhti oli iloisen railakasta ja olipa mukava ajaa pitkästä aikaa ajaa kilpaa. Kisahan oli elämäni ensimmäinen korttelistartti ikinä. Päällimmäisenä lajin luonteesta jäi mieleen, että tämähän on hieno laji. Kaikin puolin ajo tuntui hyvältä koko kisan ajan ja odottelin maltillisesti ratkaisua viimeisille kierroksille. Oma hyvän sijoituksen tavoittelu kaatui kisan viimeisessä mutkassa kisakaverin (Henttala) kaatumisen johdosta. Väistöliike ja kengän irroitus polkimesta ennen loppukiriä ei ole hyvä ratkaisu ja näin jäätiin jämäsijoille. Maalissa jalat tuntuivat täysin tuoreilta ja tässä vaiheessa päätin, että sunnuntaina Rosendahlissa pistellään maaliin hieman iloisemmalla fiiliksellä.

Näin sitten kävikin, sillä Rosendahlissa napattiin Rissasen Jarmon kanssa Picarolle kaksoisvoitto! Sadesää ja noin viisi lämpöastetta asettivat asetelmat heti alkuun mielenkiintoiseksi. Edessä oli 20 kertaa nousua pyynikin päälle ja vauhdikasta laskettelua jyrkkään alamutkaan, jossa tällä kelillä oli odotettavissa ylimääräistä ohjelmaa. Oma kilpailu meinasi kaatua kirjaimellisesti jo ennen starttia, kun päätin yrittää lämmittelyä rullilla, kun fillarin renkaat olivat vielä märät. No eipä siinä, noin viiden sekunnin "lämmittelyajon" jälkeen vedin kohtalaisen ikävät lipat kyljelleni asfaltille ja erityisesti oikea käsi koki tuossa tilanteessa kovia. Verryttelyksi sain näin ollen hieman alle 10 sekuntia ajoa kisaa ajatellen, mutta onneksi ensimmäinen kierros itse startista ajettiin rauhallisesti. Hyvää tuossa kaatumisessa oli ehkä sekin, että minua ei ainakaan eilen kukaan osannut ottaa tosissaan, että voisin kamppailla kisassa kärkisijoista; yleensä jo tälläkin tasolla rullilla pysytään pitempään kuin viitisen sekuntia..

Jarmo oli voimakas koko kisan ajan ja teki kovasti töitä vajaan 10 ukon irtiotossa, joka pääsi pääjoukolta karkuun jo kilpailun toisella kierroksella. Viimeisille kahdelle kierrokselle lähtiessä porukassa oli mukana kuusi ajajaa: J. Rissanen, O. Miettinen, M. Pajari, K. Kananen, S. Tiainen ja Viron mies J. Jõgi. Sami kuitenkin kaatui tällä kierroksella Pajarin kanssa, joten kärkiletkaan jäi kaksi Picaron miestä, Kananen ja virolainen. Poikien kaaduttua olin itsekin lähellä olla mukana kasassa, koska olin aivan Samin ja Matin vieressä kaatumishetkellä. Onnistuin kuitenkin ihmeenkaupalla ajamaan kaatuneen Samin ja Samin pyörän välistä (noin 10 cm rako) ja näin ei ensimmäistä maantiekaatumista tullut tililleni vieläkään. Jarmo teki voittoon oikeuttavan ratkaisunsa viimeiselle kierrokselle lähtiessä ja Kimmo oli jo tässä vaiheessa tipahtanut kyydistä kovan työnteon johdosta. Minä jäin sitten varmistelemaan Jarmon voittoa ja annoin Viron miehen tehdä hieman enemmän töitä Rosendahlin laskussa ja viimeisessä nousussa kohti pyynikin näkötornia pääsin varmistelemaan helpon kakkossijan. Kangaskokon Juha viimeisteli tiimille hienon tuloksen sijoittumalla kuudenneksi. Tästä kisasta jäi sitten huomattavasti parempi maku ja nyt voi hyvillä mielin jatkaa seuraaviin kisoihin!

Kisaa edessä!

Kisareissu kohti Tamperetta on jo nyt käynnissä. Maantiellä siis aloitellaan.. Huomenna lauantaina ajetaan SM-korttelit Hervannassa (elämäni ensimmäinen korttelikisa) ja sitten sunnuntaina on kaupanpäällisiksi vielä Rosendahl GP Pyynikillä. Hieman jännittää, kuinka pyörä ensi kertaa puoleen vuoteen kulkee kilpailussa ja näin ollen en ole tulosodotuksia osannut asettaa. Toivottavasti jalat on iskussa ja vielä sunnuntainakin pystyy tinttaamaan rennosti sen 20 kertaa Pyynikin huipulle.

Koitan päästä raportoimaan kisafiiliksistä melko nopeasti kisan jälkeen. Keskiviikon kenraaliharjoitus Iiksenportin tempossa ei mennyt ihan putkeen, mutta toivotaan, että huono kenraali lupaa hyvää itse kilpailuun. :)

Mallorca ja jälkifiilikset

No niin, sitten hieman asiaa Mallorcan reissusta.

Koko matkan kanssa sai ensinnäkin jännittää, että pääseekö edes tuhkapilven johdosta reissuun. Tätä ennen oli vielä Tjäreborgin ja lentoyhtiön kanssa arvottu, että saanko omaa maantiepyörää mukaan vai joudunko vuokraamaan fillarin paikan päältä. Noh, pyöränihän ei mukaan mahtunut, joten vuokrasin pyörän kuudeksi päiväksi tasarahalla 100e.

Ensimmäiset pari päivää meni hieman ihmetellessä, että minnehän suuntaan kannattaisi pyörällä suunnistaa. Eka lenkki lauantaina johti sitten Palman taakse johonkin nousuun ja vielä kurkkaamassa saaren kaakkoisreunaa. Meidän hotellissa Brasiliassa oli Kaupin Kanuunojen perinteinen fillarileiri Mallorcalla samanaikaisesti, joten päätin sitten sunnuntaina liittyä heidän remmiin, että pääsin tutustumaan saaren reitteihin paremmin.

Lenkillä pääsin sitten tutustumaan itselleni harvinaiseen kahvilakulttuuriinkin, kun tasaisin väliajoin pysähdeltiin kahville lenkin aikana. Mukavaa sosiaalista pyöräilyä kuitenkin, ja hyvää tekee minulle välillä tällaisetkin lenkit. Mallorcalla reilun satasen lenkin ajaa yli neljään tuntiin ja kahvilla ollaan sitten päälle lähes kaksi tuntia. Samanpituisesta lenkistä kotosuomessa selvitään reilussa kolmessa tunnissa kotiovelta kotiovelle. :)

Tästä kuitenkin alkoi alamäki terveydentilan kohdalla. Su-ma yö oli nimittäin hyvin tuskainen älyttömän kurkkukivun johdosta. Nielaiseminen ja jopa perushengitys otti kurkkuun aika ikävästi. Maanantaina en päässyt ajamaan ollenkaan ja tiistaina oli sitten vuorossa uskomaton nuha. Tiistai-iltana kävin kuitenkin Kanuuna-Esan kanssa pienellä pyörittelylenkillä illalla, jotta tietäisin onko syytä lähteä seuraavana päivänä katselemaan isompia vuoria ja tavoittelemaan lenkille 3000 nousumetriä. Vaikka olo oli hieman puolikuntoinen, niin päätin lähteä keskiviikkona kovien kuskien mukaan vetämään yhden pitemmän siivun. Keskiviikkona startattiin jo klo 09 ja ilokseni pääsin toteamaan, että mukana lenkillä oli Koljosen Make, Vainion Panu ja vähän uudempi tuttavuus Pasi.

Ukkoja ei ollukaan näkynyt sitten viime kesän, joten tämä oli oikein positiivinen yllätys ja pieni flunssailu unohtui ajelun ja keskustelun lomassa nopeasti. Suunnattiin suoraan kohti vuoria, eli Caimarin kautta Sa Calobralle. Maisemat oli mitä mainioimmat ja pääsin ajelemaan elämäni ensi kertaa serpeentiiniä; oli kyllä ukko fiiliksissä!

Calobralle vievä tie:

Calobraa:

Calobran 10 km pitkä nousu 700 nousumetrillä höystettynä nousi aikaan 31.09. Panu ja Make seurasivat siinä sitten melkein peesissä. Nousussa painettiin puolituntinen ainakin yli 300 watilla. Loppuun sitten vedettiin ensin Solleriin ja siellä päästiin taas vähän nousemaankin. Panostin tässä mäessä lähinnä valokuvaukseen, tosin kymmenistä kuvista onnistui vain pari.


Sollerista matka jatkui Bunyolaan- Santa Mariaan ja sieltä takaisin Arenaliin, jossa hotellimme oli. Vuokapyörä pelitti ihan mukavasti, mutta kyllähän se oma Feltti olisi ollut hieno pitää mukana reissussa. Vuoripäivän jälkeinen yö olikin sitten hieman ikävämpi, kun terveys taas koki pahemman kerran takapakkia. Keuhkoputki ei sietänyt kunnolla pään kääntämistä ja kipu oli uskomaton. Siinä oli Mallorcan ajot tiivistettynä ja kokonaisuutena kertyi 14 tuntia, joista hieman yli puolet puolikuntoisena. Tulomatkalla oli sitten aika ihastella lentokoneesta todellisia mäkiä..

Mitä jäi siis käteen?
1.) Kiitoksia ainakin Kanuunaporukoille koko viikosta. Olihan se huomattavasti mukavampi olla mukana, kun ei tarvinnut suunnistella arpapelillä minne sattuu. Jostain syystä en raaskinut ostaa pyöräilykarttaa viidellä eurolla fillarivuokraamosta; pelimies..
2.) Lisäksi ainakin flunssaa, sillä nyt vielä puolitoista viikkoa myöhemmin tämä sama jatkuu ja kohta pitää suunnata varmaan lääkäriin, että onko kaikki kohdallaan. 3.) Tulihan siellä elämän pisin lenkki tehtyä, hieman vajaa 170km. Maantie SM:ssä sitten juhannuksena pistetään ennätys uusiksi. Nousumetritavoite 3000 ei ihan täyttynyt, kun meidän keskiviikon lenkki oli vain 2700m nousua. Kanuunan porukka veti säntillisesti 3030 m täyteen. Respect!
4.) Aurinko paistoi jatkuvalla syötöllä ja nyt on ihossa pahat rusketusrajat. Nyt sitten näyttää melkein maantiepyöräilijältä. Huh huh!

Kuka ekana Sollerin huipulla?

Tätähän reissu oli parhaimmillaan:


Käytiinhän sitä pyörimässä Calobrallakin:


Tekstiä tulee lisää lähipäivinä..