Eilen lauantaina tuli vedettyä elämän toiseksi pisin juoksulenkkini. Suunnattiin tänne kotikisani, eli Aulanko MTB:n mahtaville poluille.
Kotoa siirtymää on vain n. puoli kilometriä, joten reitille pääsee periaatteella: lenkkarit jalkaan ja menoksi. Sain tasaisen kaverin mukaan ja vietiin lenkki läpi melko stabiilia vauhtia. Koko kierros kerrytti matkaa n. 16,5km ja tämä juostiin 5:18/km keskivauhdilla. Keskisyke asettui pk:n ylärajoille (148), mutta totuuden nimissä pohkeet eivät olisi kestäneet tänään kovempaa vauhtia. Juoksut olivat olleet minimissä taas pari viikkoa ja iskutus tottumattomalle lihaksistolle on aina pieni shokki.
Reitti on kyllä hieno! Rehtiä maastoa ja mukavasti myös korkeuseroja. Nyt päivää myöhemmin on edelleen tiiliskivet pohkeiden paikalla - tänään uinnissa oli otettava pullari käyttöön ja vedettävä koko tunti täysin käsien varassa. Kävely on sellaista pingviinikävelyä.
Triathlon-projektissa keskiössä on ollut ja tulee olemaan uinnin kehittäminen. Vauhti on ollut paranemaan päin, mutta tekniset puutteet ovat vielä isoja. Uintisparraus, jota saan, on asiallista ja asiantuntevaa. Tässä tämä päivän uintisession loppupalaute: https://twitter.com/OMiettinen/status/592364993934434306?s=09
Lauantain juoksureitin datoja:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen