X-Terra World Tourin testikilpailuna järjestetty Basecamptriathlon oli kilpailuohjelmassani myös tänä vuonna. Olihan vuoden takaa puolustettavana maastotriathlonin Suomenmestaruus. Heinäkuun puolivälin tienoilla kesken jäänyt MTB-kausi oli vaihtunut poikkeuksellisen varhain triathlon-painotteiseksi loppukaudeksi. Siirtymä ei ollut ennakkoon suunniteltu, vaan pikemminkin hankalien selkävaivojen johdosta pakon sanelema. Tiukka triathlontreenikään ei luonnollisesti suju ilman, että selkä/kroppa on kunnossa. Niinpä elokuun pääprioriteettina minulla oli saada kroppa taas kuntoon, että voisin ylipäänsä kilpailla kovaa syyskuun alun tärkeässä tapahtumassa.
Lähtökohdat elokuun harjoitteluun olivat ristiriitaiset. Uintivauhtia ei ole elämäni aikana vielä ollut koskaan, joskin se vähäinenkin kyky uida ykköstasoa kovempaa oli uintitreenien väliin jättämisen johdosta kadoksissa. Juoksupuolelle siirtyminen onnistui kivuttomammin ja jo muutamalla lenkillä pystyin nostamaan juoksuvauhtia vuoden takaiselle tasolle. Maastopyörän päällä vierailin vain harvoin, koska selkävaivojen syyt löytyvät nimenomaan istumatyön ja maastopyöräilyn istumisen yhteisvaikutuksesta. Kun sopassa lihashuolto oli vielä lähes kokonaan laiminlyöty, ei tilanne ollut enää kestävä. Elokuu oli lihasjumien availun aikaa ja kävin jopa kahteen kertaan hierojalla. Minun mittapuulla aktiivisen kehon huollon lisäksi vältin kaikkea, jolla vaivat voisivat palata takaisin. Maastopyöräilijä tekee mielellään kestävyystreenit pyörän päällä poluista nauttien. En kuitenkaan riskeerannut selkääni edes tuollaisilla harjoituksilla ja näin ollen kisaa edeltävät viimeiset 6 viikkoa harjoittelin vähemmän kuin koskaan – yhteensä treenitunteja tuolle kuuden viikon jaksolle kertyi alle 20. Kroppa oli kuitenkin palautunut umpipyöräily-alkukaudesta, joka oli yksi tärkeimmistä tavoitteistani. Vastapainoksi olin menettänyt otteen kestävyysurheiluun ja tasaisen vahvaan maastopyöräilysuoritukseen.
Synkissä tunnelmissa ukkoskuuron jälkeen.
Kisakeskus illan hämärtyessä - huomenna sama paikka kuhisee ihmisiä
Kilpailun alku oli kutkuttava. Laji on niin omanlaisensa, että kilpailijoiden voimasuhteita on todella vaikea arvioida ennakkoon. Lähdin toteuttamaan omaa kilpailustrategiaani miettimättä muita sen enempää. Uinnissa ainoa tavoitteeni oli päästä rantaan ilman paniikkia ja väsymystä. Lähtötorven töötättyä aloin puhaltamaan ilmaa veteen ja odotin poijuja. Odottavan aika on pitkä, erityisesti jos odotus ja minun uimavauhtini ovat samassa lauseessa. Menomatka kohti päätypoijua eteni vielä jotenkin, mutta poijulta 500m matka rantaan kesti ikuisuuden. Rantautumispaikkakaan ei ollut noin kaukana (500m päässä) ollen täysin selvillä. Koko kisaporukan uima-ajat olivat poikkeuksellisen hitaita. Ylivoimaisesti nopeimpana Saimaasta nousi Gisle, joka kellotti uimaosuudelle ajaksi 15:58. Kaverit, jotka pystyvät uimaan kilometrin noin 15min aikaan muissa järvissä, viettivät Saimaassa aikaa 18-19 minuuttia. Minä olen vielä omassa sarjassa ja sain jalat maan pinnalle vasta 23 minuutin polskimisen jälkeen. Ero Gisleen oli yli 7 minuuttia. Gislen ja minun välillä oli noin 28 muuta kilpailijaa ja esimerkiksi Olli-Pekan läsnäolosta minulla ei ollut harmainta aavistusta.
Uintiosuuden aikoja:
Erwin Borremans 18:28
Miikka Osmo 18:30
Olli-Pekka Tolvanen 19:34
Olli Miettinen 23:17
Pekka Nieminen 23:40
Vaihto onnistui pientä märkäpukusäätöä lukuun ottamatta ihan hyvin. Jostain syystä minulla meni 15 sekuntia siihen, että sain edes toisen käden taipumaan märkkärin niskassa olevaan tarraan. Otin puvun pois heti rannalla ja sitten avasin kisani vasta todenteolla. Pyöräosuudelle lähtiessä kuulin olevani kärkeä perässä noin 7:30.
Pyöräosuuden ensimmäisen 3km aikana ohitin ehkä 20 muuta kilpailijaa. Muutamassa kohdin jouduin passailemaan hiljempaa, kun polku oli kapea ja kilpailijoita useampia. Valtaosin sain kuitenkin hyvin tietä ja pääsin ajamaan omaa vauhtiani. Noin 5km kohdalla kuulin olevani edelleen noin 7min kärjestä jääneenä. Kierroksen polkuosuudella sain pidettyä hyvää ajorytmiä ja selkiä tuli vastaan tasaiseen tahtiin. Erwin Borremansin ohitin noin 8km kohdilla ja seuraavaksi edessä keikkui Hiltusen Paavo. Vahvana tri-pyöräilijänä arvelin Paavon olevan yhteistyöintoinen ja tyydyin Paavon vauhtiin polkuosuudella ennen kierroksen lopun asfalttia. Vastarannan Jukalta kuulimme, että kärki oli 3:20 päässä edessä, eli kilpailu oli kehittynyt minun kannalta suotuisasti. Kierroksen lopun asfaltin alkaessa Paavo nappasi pyörän tien sivuun ja tokaisi, että ei osallistu enää asfaltilla vetotöihin. Painelin kierroksen rennon kovaa loppuun ja kylpylän takana olevassa nousussa Paavo tippuikin peesistä. Kuulin olevani sijoilla 4-6 ja minulle kerrottiin aikaeroja Gisleen. En edelleenkään tiennyt, että onko O-P minun edessäni vai takana.
Tiesin omasta pyöräilyvauhdistani, että jos kaveri on takana, niin hän tuskin saa minua kiinni. Toisen kierroksen loppupuolella ohittelin muun muassa Miikka Osmon ja aivan kierroksen lopussa näin jo Gislen selän. Kolmannen kierroksen alkaessa kylpylän nousuun jäi vuorostaan Gisle. Kuulin liikenteenohjaajalta siinä Gislen kanssa lähekkäin ajaessa, että ”nyt se voittotaistelu vasta alkaa”. Tuon lauseen viestin käsittely oli edelleen hankalaa ja sain kuvan, että Gisle olisi ollut koko kisan johdossa tuohon saakka. Jatkoin omaa vauhtiani ja toivoin repiväni eroa vuoden takaisen tyyliin. Kolmas kierros taittui ohitse ja viimeinen neljäskin kierros ehti aivan loppupuolelle, kun näin erään tummapaitaisen kaverin ajavan kovaa edessäni. Enää ei ollut epäselvää, missä O-P oli menossa. Vain O-P voisi käyttää tuollaista tehoa polkuosuuksilla ja vain hän pystyy säilyttämään eron tässä vaiheessa kisaa minun ajovauhtiin verrattuna.
Pyöräosuuden aikoja:
Olli Miettinen 1:49:20
Olli-Pekka Tolvanen 1:52:46
Pekka Nieminen 1:55:54
Miikka Osmo 2:00:20
Gisle Sjöberg 2:02:14
Erwin Borremans 2:13:00
Koin olevani vähän altavastaaja, mutta näissä lajeissa ei koskaan tiedä, miten matka alkaa lopulta painamaan (Onneksi luin vasta kilpailun jälkeen, että O-P oli pinkonut puolimaratonin 1.15. alkuiseen loppuaikaan - tämä tieto olisi latistanut kisafiiliksen lopullisesti :D). Kun vaihdossakaan ei eroa juuri syntynyt, olin juoksuosuuden käynnistyessä vain 15 sekuntia O-P:n perässä. Alussa näytti, että juoksuvauhtimme ovat hyvin lähellä toisiaan. Välimatka oli maaston profiilista riippuen 80-120m. Niin lähellä, mutta samalla niin tuskaisen kaukana. Jalkani olivat yllättävän hyvät siihen nähden, että suoritusta oli takana jo yli 2 tuntia ja olin jälleen aika huolella ulosmitannut suorituskykyäni pyöräosuudella. Edellisvuosien megakrampit loistivat poissaolollaan ja pystyin juoksemaan paljon rennommin. Isot mäet tuottivat edelleen hankaluuksia, lihakset nykivät jonkin verran, mutta se kuuluu asiaan. Kun ensimmäinen 5km oli takana, niin O:P oli karannut noin 30 sekunnin päähän. Toisella kierroksella minun oli tunnustettava, että ero kasvoi. Ne kohdat, joissa olin edelliskierroksella nähnyt kärkimiehen, olivat nyt yksinäistä puurtamista. Mestaruus oli karannut silmiin kantamattomiin, mutta sain pidettyä verrattain hyvän rytmin aina maaliin saakka. 10km maastojuoksu taittui minultakin alle 42min loppuaikaan ja O-P pinkoi matkan vielä 1,5min nopeammin. Jossiteltavaa ei siis jäänyt ja Olli-Pekalle ansaittu Suomenmestaruus, onnittelut!
Juoksuosuuden aikoja:
Olli-Pekka Tolvanen 40:42
Olli Miettinen 41:58
Pekka Nieminen 42:37
Gisle Sjöberg 45:13
Miikka Osmo 45:59
Allekirjoittanut maalissa, kaikki jäi reitille. Kuva: Basecamptriathlon
Loppuaikoja:
Olli-Pekka Tolvanen 2:54:34
Olli Miettinen 2:56:15
Pekka Nieminen 3:05:13
Gisle Sjöberg 3:05:48
Miikka Osmo 3:06:26
Ensi kaudella triathlon-kisoja onkin kalenteri täynnä, joten nyt talvikaudella uintia pitää petrata paljon. Ensin on saatava uppotukki-Olmi pintaan ja tämän jälkeen lisätä uintiin urheiluelementtiä. Joillakin ihmisillä on 5 eri uintivauhtia, minulla vauhteja on kaksi: on ja off. Uintipuolessa on paljon kehittymispotentiaalia ja niin on myös aika-ajokyvyssä pyörän päällä ja juoksussa. Odotan jo nyt innolla ja kauhulla monipuolista urheilukautta 2017, joka (terveyden salliessa) huipentuu elokuun alussa täydenmatkan triathloniin Tahkolla.
Oikeen hieno raportti! Hienosti kerrot kisan kulun niin että sitä vaan tempautuu lukemaan! Hieno kisa ja onnittelut mitalista! Ens vuonna sitten juhlitaankin synttäreitä yhdessä Tahkolla :)
VastaaPoistaKiitos Petri. Toivotaan, että molemmille tulee hyvällä tavalla ikimuistoiset synttärit!
PoistaTahkolla on aina hienot kisat! Tukilihaksisto vaan kuntoon ettei sun suorittavat muskelit hajoita ukkoa! :) Mä taaperran omaa tahtiani, tavoite vois olla vaikka 12h alitus....
PoistaHieno kisa anyways ja ensivuonna oikeilla panostuksilla "helppo" voitto ;)
VastaaPoistaTeen paljon yhteistyötä mm. triathlonistien kanssa ja uskon voivani auttaa sinua ennaltaehkäisemään ja vähintään minimoimaan urheilu-/rasitusvammat treeni- ja kisakaudelta. Struktuuria kehonhuoltoon spesifein harjoittein sekä kehon fyysisen potentiaalin ulosmittaamisen esteenä olevien tekijöiden minimoimisen vauhdittaminen spesifein nivel-/pehmytkudoskäsittelyin.
Kiitos Heikki. Kehon huoltohommia on minun paljon opiskeltava ja kärsivällisyyttä lisättävä, että niitä jaksaa tehdä. Nyt on 10,5kk aikaa löytää hyvä balanssi kaikkeen tekemiseen.
PoistaHidasta vettä taisi Saimaassa tosiaan olla. Oma tavoite uintiin oli alle 18 minuuttia ja nyt olin ajalla 21:17 ikäluokkani (35-39) nopein.
VastaaPoistaOlen lukenut liian usein viime vuoden tarinasi kisoista, koska pudotin ensin kertaalleen ketjut pyöräillessä. Onnistuin myös kuluttamaan jalat pyöräilyyn ja etureidet oli jo rikki juoksuosuudella. Muistin 2015 blogikirjoituksesi juoksuosuuden elävästi kivun kasvaessa askel askeleelta jo asfalttimäkeä noustessa. Jalat tekivät käytännössä täydellisen stopin ensimmäisessä jyrkässä ylämäessä ja siitä eteenpäin isot mäet meni kävelyhommiksi.
Kiitti kommentista! Saimaassa oli tosiaan jarruvedet tänä vuonna. Toivottavasti et ollut omaksunut blogitekstin kaikkia haasteita suoritukseesi tämä vuonna.. :) Tämä on työläs kisa, jossa kokonaissuorituksen hahmottaminen on vähän hankalaa. Maastofillaroinnissa on vaikea säädellä tehon tuottoa ja koskaan ei tiedä, että jaksaako kuitenkin. Hyvää syksyä ja tsemppiä tulevaan. Eiköhän olla molemmat taas vahvempia ensi vuonna?
Poista