keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Kevään kutsu

Niinpä niin.. kevään kutsu kuuluu jo! Talvipäivänseisaus on onnellisesti ohitettu ja näin ollen päivänvalo alkaa hiljalleen syömään pois tätä massiivista pimeyttä. Suomessa talvipäivänseisaus on kestävyysurheilijalle varsin hieno päivä, koska enää ei ole kauan aikaa siihen, että lenkit onnistuvat jo osittain valoisalla sekä pääosin lauhemmassa kuin 20 pakkasasteessa. Luksusta!

Täällä Joensuussa pakkasta on riittänyt reilu kolmisen viikkoa aika urakalla. Kerran tai kahdesti koko jakson aikana on elohopea jaksanut kiivetä (muutamaksi tunniksi!) yli 15 pakkasasteen, joten ulkourheilu varsinkin työpäivien perään on ollut aika vaikeaa. Jotenkin näissä hommissa tulee mieleen, että ei kai sitä joudu kilpailemaan sellaisten kavereiden kanssa ensi kesänä, joilla työ ja 20 asteen pakkaset eivät ole jatkuvana riesana treeneissä. Muistelin tuossa eräänä päivänä, että taisin olla 15 tai 16 -vuotias, kun olen viimeksi ollut vähintään 4 viikkoa vapaalla ilman päätoimista opiskelua tai työelämää. Olisikohan jo ensi kesänä 40 tuntia/viikossa työskenteleville omat sarjat kisoissa? Talven keskilämpötilastakin voisi kehittää jonkinlaisen tasoitusjärjestelmän mäkihypyn tuulikompensaation tyyliin. :)

Onneksi palo urheiluun on taas kova ja ainakin lihaskunnollisesti treeni on purrut jo melko hyvin. Myös juoksu on alkanut sujua, tosin onhan edellisistä juoksulenkeistä aikaa lähemmäs seitsemän vuotta.

Viime viikolla paras treenipäivä oli ehdottomasti torstai. Työpäivän jälkeen jaksoin ensin nousta rullille reiluksi puoleksi tunniksi. Sen jälkeen vuorossa oli vastustreeni vaihtelevin watein, kesto myös noin puoli tuntia. Reilun tunnin hengähdystaoun jälkeen otin nokan crossarilla kohti lähitienoon harjuja, joissa paikallinen seikkailu-urheiluseura Karsu oli pitämässä tuona iltana hankijuoksutreenejä. Hangessa harjuja hölkkäillen sykkeet nousivat usein lähelle maksimeita ja keskisykekin pysyi yli 150 lukemissa. Karsun porukka on muutenkin aivan loistavalla asenteella liikenteessä joka ikinen kerta, joten on aivan satavarmaa, että pyrin osallistumaan kyseisiin harjoituksiin myös lähitulevaisuudessa! Kova treeni tosiaan, koska olihan viime kesänä maantie SM-kisoissa koko kisan keskisyke 131...

torstai 9. joulukuuta 2010

Miksi ihminen treenaa?

Olipa kerran itsensä hyvin huonoon kuntoon päästänyt pyöräilijä. Eräänä torstaipäivänä viikon rasitukset tuntuivat jo jäsenissä ja työpäivän jälkeen oli tarkoitus käydä vain kevyesti ulkoilemassa.

Työpaikalta kotiin hän ehti hyvissä ajoin ennen iltapäivä kello neljää; olihan työpäivä aloitettu jo hyvän aikaa ennen aamukahdeksaa. Kotona odotti pikainen luistelusuksien voitelu, jonka jälkeen hieman ennen viittä nokka otettiin monojuoksulla kohti lähistöllä kiertävää hiihtoreittiä. Mukana tietenkin desin verran ravitsevaa vettä, jos suuta alkaisi jossain kohdassa kuivaa. Tunnin hiihtolenkki alkoi rauhallisesti luistavilla suksilla luistattaen. Väkeä baanoilla oli jonkin verran ja tämähän aiheuttaa hitusen kisahenkiselle sankarillemme päänvaivaa. Sykkeet olisi pidettävä matalalla, mutta samanaikaisesti kukaan ei saa häntä ohittaa, eikä ketään mielellään päästetä peesiin roikkumaan! Tunnin ja neljänkymmenen minuutin kohdalla, väsymys alkoi hiljalleen hiipiä puseroon... onneksi vesi oli vielä koskemattomana takataskussa ja siitä puolet sujahti nopeasti kurkusta alas.

Reilun kahden tunnin/ n. 30km hiihdon jälkeen vajaan kilometrin pituinen monojuoksu kämpille tuntui tästä arkipäivän ulkoilijasta jo väsyttävältä. Edellisestä ruoastakin oli kulunut jo kuutisen tuntia ja keho ei selvästikään ole vielä yhteistyöhaluinen käyttämään rasvoja energialähteenä. Kotiovelle saapuessa heräsi mieleen se ainokainen aivoissa pyörivä ajatus pienestä juoksulenkistä. Niinpä minuutin jalkinevaihto-operaation jälkeen epämääräinen mieshenkilö verhoutuneena kokovartalon kokoiseen maitohappono lähtikin soljumaan hitaasti hölkäten pitkin Joensuun pimeitä katuja. Askel oli niin matala, että sivuprofiilista oli havaittavissa, kuinka jalkapohja kävi jokaisella askelella jonkin verran maantason alapuolella. Joidenkin kymmenien minuuttien kuluttua kämpän ovi alkoi häämöttää ja tunniksi kaavailtu happihyppely oli venähtänyt lähes kolmen tunnin pituiseksi treeniksi.

Tunti tämän ulkoilun jälkeen työläisen jäsenissä painoi kovin ja keuhkoissa oli aistittavissa hivenen verenmakua. Olo oli kuitenkin erityisen rentoutunut ja mieli onnellinen. Eikä pelkästään siitä, että olihan hänellä mielessään varma tieto siitä, että keho on saanut yhden niistä tärkeistä pienistä ärsykkeistä, jotka helpottavat toimimista fillarin päällä ensi kesänä.

keskiviikko 8. joulukuuta 2010

Offseason 2010-2011

Jokohan se alkaisi olla aika laittaa menneen kauden offseason pakettiin. Taisin jossain aikaisemmassa kirjoituksessa aikanani puhua parin päivän treenitauosta syksyn kisojen jälkeen, mutta toisin on käynyt. Katselin tuossa sykemittarista viimeisten viikkojen treenejä ja näytti siltä, että kahdeksan viikkoa putkeen on mennyt lähes nollalla treenitunnilla. Lyhyitä hölkkätreenejä olen kyllä tehnyt ja ohjelmassa on ollut myös jonkin verran olohuone-kuntopiirejä. Juoksua ja lihaskuntoa ei kyllä voi treeniksi pyöräilijänä laskea, joten kestävyysurheilijana ollaan juuri nyt aika heikossa hapessa.

Julistan täten offseasonin päättyneeksi.

Hienoa tässä on ainakin se, että hyvillä mielin pääsee useammankin kuukauden niin, että kunto ei ainakaan tästä voi heiketä. Nousukunnossa on aina mukavampi urheilla kuin laskukunnossa...

torstai 2. joulukuuta 2010

Syysloma

Madeiran lomaviikko on nyt takanapäin ja olihan siellä sitä mäkeä, niin kuin ennen matkaa arvelinkin.

Uskomatonta kyllä, mutta meren rannasta jo 10 kilometrin matkan jälkeen oltiin yli tuhannessa metrissä! Kyllähän se pisti suomalaisen miehen hiljaiseksi.

Pitihän se viikolla käydä lähes 600m korkea jyrkännekin tsekkaamassa!

Pyöräilykohteeksi Madeira ei ehkä ole se paras vaihtoehto älyttömistä mäistään johtuen. Joissain ylängöillä voisi olla pienet saumat harrastella xc-ajelua. Täälläkin tosin ollaan noin 1400 metriä merenpinnan yläpuolella.

Muutamilla kävelyretkillä muun muassa saaren itäkärki näkyi jo melko läheltä.

Kallioiden seinämillä pääsi hetkittäin leikkimään luolamiestäkin. Sinänsä ihme, ettei oma korkeanpaikanheikotus päässyt reissulla pahemmin valloilleen. Noh, onhan sitä joskus juostu lentokoneen sivuovestakin ulos rinkka jalassa, joten kyllä sitä kaiteiden välissä uskaltaa kävellä, vaikka tiputusta olisikin satoja metrejä harha-askeleen jälkeen.

Puoli vuorokautta Madeiran jälkeen Suomi otti matkalaiset vastaan napakassa 20 asteen pakkaskelissä. Kalastuskärpäsen innoittamana lähdin talsimaan samantien jäille!

Kylmähän se hieman oli, mutta onhan sitä Suomessakin omanlaistaan luonnon kauneutta. Pieni hölkkä tällaisessa maisemassa on aina paikallaan!

perjantai 19. marraskuuta 2010

Lomille lompsis!

Vihdoinkin töiden paiskiminen on tullut siihen tulokseen, että Madeiran lomaviikko on ansaitusti edessä. Seuraava viikko meneekin mitä luultavimmin jyrkkiä mäkiä ihmetellessä. Pyörä jää suosiolla Suomeen ja uskon, että jalkapelilläkin treeniä ja kokomuksia on luvassa ihan tarpeeksi.

Jaakko oli jo edelliseen viestiin kommentoinut kirjoitusideoita jatkoa ajatellen; kiitos niistä. Pitää avautua tuosta treenipuolesta blogitekstin muodossa lähiaikoina. Kalustopuolellekin tietenkin pienet (ja miksei suuremmatkin) muutokset aina kiinnostavat ja olen tässä vakavasti harkinnut ainakin maasturin ja crossarin myymistä. Pitää lomaviikolla asiaa ehkä pohtia hieman pidemmälle ja katsellaan sitten, että ilmestyvätkö Koncept ja Cross Pro johonkin myyntiin.

Joensuussa lunta on tullut jo sen verran mukavasti, että hiihtomahdollisuus on jo luultavasti olemassa. Itse en ole vielä laduille tai baanoille ehtinyt, mutta tuokin asia selviää reilun viikon päästä, jolloin Suomessa tulee taas vaikutettua. Nyt on kipaistava tekemään viimeiset pakkaamiset ja sitten ei muuta kuin sunnuntaiaamuna Finnairin nokka suuntaa kohti etelää!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Paluu bloggailemaan

Huhuu! Onko täällä ketään?

Tiukahko työputki alkaa vihdoin hieman hellittää ja ajattelin tässä hiljalleen palata takaisin asiaan. Pitää hieman tässä miettiä, että mitähän sitä keksisi tänne taas kirjoitella.

Kalassa on tullut käytyä, niin hyvillä


kuin huonoillakin säillä

Kalustoa on päivetty ainakin siltä osin

joskus on tullut saalistakin

Samanaikaisesti Elli-kissa on toiminut tutkinnon vartijana

torstai 7. lokakuuta 2010

Rauhallista menoa

Hiljaista on ollut pyörärintamalla.

Viimeiset viikot ovat olleet aikalailla tasapainoilua pitkien ja rankkojen työpäivien sekä treenaamisen välillä.

Kyllähän se tuo työ on nyt voiton vienyt ja kauden tulostavoitteet on kuopattu.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Pirkka MTB maraton 2010, Ylöjärvi

Ennen kilpailua odotukset eivät olleet järin korkealla. Sairaana olon johdosta oli viimeiseen 1,5 viikkoon ennen kisaa treenilenkkejä kertynyt hieman yli tunnin verran. Tämän lisäksi pari päivää ennen tapahtumaa piti käydä "availemassa" hengityselimistöä flunssan jäljiltä, mutta lenkki loppui jo puolen tunnin verryttelyn jälkeen ketjun vääntyessä ropellin muotoon. Onneksi sain uuden ketjun hieman ennen kisaa, kun MSC Bikes-Fin edustajat toivat YBN-ketjun vanhan deoren tilalle. Olihan se toki jo aika vaihtaa ketjua, koska deorella oli ajokertoja kertynyt jo liki kymmenkunta.

Treenien puuttuminen tarkoittaa rasvojen heikompaa hyödyntämistä energiana, joten oli odotettavissa, että pitkässä suorituksessa tämä teettää ongelmia. Onneksi hiilaritankkaus meni lauantaina nappiin. Ensin päivällä maha täyteen ABC:n noutopöytää ja tämän jälkeen loistavat ruoat yöpyömispaikassa Juupajoella (kiitokset vain sinne suuntaan!).

Sunnuntai 26.10.2010: Ylöjärvi, Lamminpää, Teivon ravirata.
Aamulla Juupajoen yöpymispaikasta startatessa aurinko paistoi, mutta lämpötila oli lähellä nollaa astetta. Heti oli selvää, ettei sää ollut optimaalinen flunssan parantelua ajatellen. Lamminpään radalla kisa alkaa vielä parilla napakalla nousulla, joten keuhkot joutuvat heti startista kovalle rasitukselle. Tunnin automatkan jälkeen saavuimme kisapaikalle puolen yhdentoista aikaan ja sain uuden ketjun heti käsiini parkkipaikalle saavuttaessa. Sitten vain uusi ketju kiinni ja testaamaan ensimmäiseen nousuun, että pysyykö ketju rattailla kovemmillakin voimilla- pysyihän se.

Kisaan päätin lähteä hyvin rauhallisesti ja muistelin alun hiekkatieosuuksien jälkeen tulevan muutamia mukavia polkupätkiä. Viimeistään noille polkupätkille oli tarkoitus selvittää oma "päivän vauhti" ja etsiä itselle sopiva ajoseura loppu kisaa ajatellen. Heti startista kärkeen muodostoi kolmen ajajan porukka ja itse olin mukana noin 10 ajajan kakkosporukassa. En muistanutkaan kuinka ahdasta ajaminen on jo tuollaisessa porukassa siellä sijojen 10 kieppeillä alkoi hieman ahdistamaan, että mitähän tästä oikein tulee. Hiljalleen onneksi ajorytmin löytyminen helpotti ajamista ja pääsin lopulta ihan hyville paikoille polkujen lähestyessä.

Ensimmäisille polkuosuuksille tultaessa kakkosporukaksi (taistelu neljännestä sijasta) muodostui Viitamaan Mauri, Vastarannan Mikko ja meikäläinen. Ensimmäisellä kierroksella lähinnä Maugga piteli vauhtia yllä ja Mikon kanssa ajettiin vähän epäaktiivisemmin. Ensimmäinen 30 kilometriä taittui johonkin 1:10 pintaan ja kärkeen oli eroa jo lähes nelisen minuuttia. Kolmossijaan eroa oli tasan kaksi minuuttia. Toiselle kierrokselle saatiin vielä hetkeksi seuraa maantie puolella paremmin kunnostautuneesta Marko Leppämäestä. Leppis kuitenkin jäi pienen takamatkan päähän taas ensimmäisellä polkuosuudella. Tässä vaiheessa jo Mikkokin ja minä alettiin pitämään hieman enemmän vauhtia ja ajo kulkikin ihan mukavasti. Hetken jo näytti, että kaikki menisi maaliin ihan nappiin ja ensimmäisen kierroksen perusteella arvelin olevani vahva viimeisissä nousuissa ja saalistavan nelossijan sen ansiosta itselleni. Maalinkaan ei ollut enää paljon mitään matkaa, ehkäpä jotain 20 minuuttia. Kaikki kuitenkin muuttuu nopeasti..

Erityisesti parina viime kesänä ollaan Vastarannan Mikon kanssa oltu hyvin samassa iskussa jokaisessa kisassa mihin ollaan osallistuttu. Ei sitten eilenkään kehdattu tehdä tähän poikkeusta. Radan viimeisen isommanpuoleisen sillan ylityksen jälkeen noustaan pari puolinapakkaa hiekkatienousua ylös. Ensimmäinen nousu pudotti Mikon pois minun ja mauggan letkasta. Tuossa samalla kyllä tunsin omissakin jaloissa väsymystä ja krampin oireet tuntuivat entistä selvempinä. En tiedä, ovatko jalkani Mikkoa kohtaan niin solidaariset, mutta pääsin ehkäpä kilometrin verra pitemmälle kunnes molemmat takareidet kramppasivat samanaikaisesti. Ajo loppui tässä vaiheessa kuin seinään.. ensimmäisen kerran. Siinä jumitellessa Leppis otti ja meni ohi ja olinkin hetkessä sijalla 6. Tiesin, että kaksi viimeistä nousua tulevat olemaan uskomatonta tuskaa, koska molemmat etureidetkin sekä pohkeet ilmoittelivat olevansa hyvin kramppiaktiivisia lähiminuuttien aikana. Viimeisellä parilla kilometrillä sain aikaa palamaan varmaan kymmenisen minuuttia, joista kolmisen minuuttia tuli seistyä lähes paikallaan toiseksi viimeisessä nousussa. Ihme, että en menettänyt enempää kuin kolme sijoitusta tuona aikana, eikä Mikko ollut näiden ukkojen joukossa. Olemattomilla jaloilla sain kömmittyä lopulta maaliin sijalla 9.

Mikon näin lopulta maalialueella ja selvisi, että se mies ollut kehdannut tulla häpäisemään itseään kahteen viimeiseen nousuun, vaan oli jättänyt kisan kesken pari kilometriä ennen maalia. Noh, minä häpäisin itseni kyllä Mikonkin edestä, joten tuli kyllä tältä osin vietyä pisteet kotiin oikein urakalla! :)

Hyvä treeni kaikinpuolin ja tästä on mukava jatkaa kautta vielä kaksi viikkoa. Hyvää tässä on se, että ainakaan kehnommin en luultavasti tätä pysty cyclo SM:eissä suorioutumaan, joten hyvillä mielin täällä mennään.

torstai 23. syyskuuta 2010

Syysterveiset, enää kaksi kisaa jäljellä

Hyvää alkanutta syksyä vain kaikille!

Säiden puolesta ulkoilemaan ei ole tänä syksynä erityisesti tehnyt mieli, ja vettä on välillä tullut oikein urakalla. Myös vauhdilla pimenevät illat on jotenkin kesäurheilijoille usein myrkkyä ja näin on asian laita myös minun kohdalla. Onneksi treenifiilis muutoin on ollut ihan kohdallaan. Lenkillä on tullut käytyä aina, kun työkiireet vaan on antaneet siihen mahdollisuuden. Valitettavasti viimeinen viikko on mennyt tässä sairastellessa ja väliin jäivät muun muassa Tähtisadeajot Nyrölässä. Olisin kovasti halunnut kisaan mukaan, koska kunto Luoston jälkeen tuntui ihan hyvältä ja muutenkin pitempi kisa viime viikonloppuna olisi ollut hyvää treeniä kohti loppusyksyn kahta viimeistä kisaa.

Ensimmäinen kisa näistä kahdesta on edessä tulevana sunnuntaina Tampereella tai oikeammin kai Ylöjärvellä. Siellä ajetaan perinteinen Pirkan MTB-marathon, joten napakoita ylämäkiä ja kovien tamperelaisten pyöräilijöiden treenipolkuja päästään tahkoamaan. Viime vuodelta minulla ei ole erityisen hyvät muistot tästä kisasta, koska olin jo niin syyskunnossa, kun ihminen voi ikinä olla. Tänä vuonna odotukset eivät tosin paljon ole valoisammat, koska nyt on mennyt jo täysi viikko ilman yhtään lenkkiä! Kylmiltään kisaan meneminen on aina vähän niin ja näin, joten voi olla, että sunnuntai toimii enemminkin lämmittelynä kauden kahdelle viimeiselle viikolle.

Tämä kaksiviikkoinen huipentuu sitten 10.10.2010, kun edessä on yksi kauden ehdottomista päätavoitteista, eli Cyclocrossin SM-kisat. Niihin karkeiloihin olen muuttanut valmistautumistani melko paljon edellisiin kausiin verrattuna, joten saa nähdä, onko nykyinen tapa sitten sen parempi. Fillaripuolella cyclokisoihin olisi hieman parantamisen varaa, kun nykyisessä pyörässä on esimerkiksi turhan reilut eturattaat ja jarrujen kanssa pientä tehottomuutta. Näillä näkymin sillä kuitenkin kisaan lähdetään, ellei tässä sitten keksitä jotain ihmeellistä viimeisen kahden viikon aikana.

sunnuntai 12. syyskuuta 2010

Luoston MTB SM-Maraton;Tyhjin käsin

Luoston kisareissu on nyt suoritettu loppuun ja päällimmäiseksi käteen ei jäänyt oikeastaan mitään. Menomatkalla toki oli aikaa ihastella maisemia. Tässä muun muassa hieman ennen Paltamon ruokatankkausta kohtalaisen komeaa syysiltaa.
Toki se oli napapiirilläkin pysähdyttävä, kun ei tuota rajaa tule nykyään erityisen usein ylitettyä.
Luostoa lähestyttäessä puiden pituus oli kutistunut täysin minimiin ja maisemia vallitsi lähinnä suoperäinen maasto. Toki kaukana näkyvät tunturit toivat iloa muutoin karuun maisemaan.


Sitten vähän itse kilpailusta:
Tunturiseudulle viety kisa ei tarjonnut juurikaan ihmeempiä maisemia ja reittikin oli hetkittäin hieman arveluttava, koska selkeää ajouraa ei kanervikossa ollut näköpiirissä lainkaan. Polkujen teettäminen SM-kisojen kustannuksella ei ehkäpä ole ihan maraton-hengen mukaista, mutta onneksi reitti oli kaikille yhtä kehno. Edelleen ”ajourattomuus” teetti erityisen lisähaasteen terävien ja ihmetavalla sinkoilevien irtokivien muodossa. Vaikka alamäkiä tuli ajettua todella ilman riskejä, saattoi esimerkiksi edessä ajavan pyöräilijän renkaiden johdosta irrota todellisia "sirkkelinterä"-kiviä kohti omia renkaita.

Kilpailu alkoi kohdaltani hieman odottavin mielin, kun en yhtään tiennyt missä kunnossa tällä hetkellä olisin muihin ajajiin verrattuna. Toki Jukka oli odotusten mukaan menossa omaa ylivoimaista vauhtiaan ja Henkankin kyytiin olisi tarvittu erittäin hyvää päivää. Näin sitten ajattelin, että seurakaveri Juha voisi olla hyvä ajokaveri ainakin kisan alkuun, koska Juha punnertaa lähes aina SM-kisoissa mitaleille!

Näin siinä sitten kävikin, että heti kisan alun polkupätkillä kärkeen lähtivät Jukka ja Henkka. Heidän perässään ajeltiin jo Juhan kanssa pian kahdestaan ja taakse eroa alkoi kertyä hyvää vauhtia. Juhan kanssa ensimmäinen kierros mentiin ”rennon kovaa”, eikä missään kohdissa tarvinnut puskea ns. punaisella. Näinpä kakkostilaan eroa oli jo ensimmäisen kierroksen jälkeen kertynyt pari minuuttia, joten alkoi vahvasti näyttää siltä, että viimeinen mitali tullaan ratkaisemaan minun ja Juhan välillä. Toinenkin kierros lähettiin ajamaan melko lailla samaa vauhtia ensimmäisen kanssa, ja ajo kulki oikeastaan oikein mukavasti. Kierrosta ehdittiin vetää noin 25 minuuttia, kunnes Juha sanoi, että takarenkaastani pilkistää jotain vihreää (latexit sisurihan se tietenkin oli). Matkaa oli edessä vielä liki puolet ja kyljestä paistaa sisuri ulkona; tilanne ei ollut kohdaltani näin ollen erityisen loistokas. Päätin kuitenkin antaa mennä niin pitkälle kuin kalusto antaa myöden asiaa tuota enempää murehtimatta. Hetken kuluttua tästä huomasimmekin Henkan olevan pyörä katollaan renkaanvaihtopuuhissa, ja ehdin olla lähes 100m kisassa hopeapaikalla.. kunnes.. takarenkaasta alkoi kuulua armoton suhina. Tarkempi tarkastelu johti toteamukseen noin kahden sentin pituisesta repeämästä 2,2 tuuman NBX:n kyljessä (eivät muuten ole ihan ohuimmat kyljet näissä renkaissa). Yritin pistää uuden sisäkumin kanssa geelipussia repeämän kohdalle, mutta eihän siitä sitten lopulta mitään tullut. Pikkupumppukaan ei suostunut yhteistyöhön korkean AC:n vanteen ja lyhyen sisurin venttiin kanssa, joten 15 minuutin suheeraus oli lopetettava tuloksettomana. Kyllähän tuo harmitti, sillä taaksepäin ero oli kasvanut jo melko massiiviseksi ja maalin ehjästi ajamalla olisi mitali ollut pomminvarma Henkan epäonnen johdosta. Jossittelu on kuitenkin turhaa, joten pistelin metsästä juoksujalkaa Luostotunturille, fillarin autoon ja nokka kohti Joensuuta.

Tulomatkan jännimmät paikat aiheutuivat porojen hivoittelusta ja pimenevässä illassa suuren hirven ylitettyä tie ihan automme nokan edestä. Tuloksellisesti Lapin viikonloppu tarjosi näin ainoastaan taloudellisia menetyksiä. Jos jotain hyvää koittaa tästä väkisin löytää, oli kunnon kohdalla tapahtunut pientä positiivista kehitystä kesään verrattuna. Harmittavasti päivän aikana en ehtinyt kertaakaan vielä ajaa pyörää täysillä, niin todellinen kuntotesti jäi tänään tekemättä.

torstai 9. syyskuuta 2010

Kohti lappia

Hiljaiseksi on tällä rintamalla vetänyt ja eipä ole blogitekstejä tullut kirjoitettua pitkään aikaan. Tämä taisi olla pisin tauko kirjoittelusta sitten blogin aloittamisen jälkeen. Nyt kuitenkin ollaan taas lähdössä kisareisuun, kun viikonloppuna on edessä maratonin SM-kisat Luostolla. Autolla saa ainakin ajella ihan sydämen kyllyydestä ja toivotaan, että sunnuntaina ajofiilis olisi kohdallaan myös fillarin päällä. Lämpöisen kesän jälkeen elokuun lopun kylmät ajokelit on hieman latistanut ajofiiliksiä, ja kisoistakin on kertynyt taukoa aika reilusti. Saapa siis nähdä, että miten Luostolla kulkee. Vaikka osallistujalista näyttää varsin kapealta, niin nimet ovat sitäkin kovempia! Kaiken on mentävä nappiin, jos mielii mitalinsyrjään päästä kiinni.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

JNSMTB-cup kisavideo, Lehmo 21.8.2010

Noniin, skabat takana ja kyllähän oli hienot kisat! Kisareitti oli mitä mainioin ja päivän ajosääkin suosi meitä ajajia mukavasti. Oma ajo sujui mukavasti ja sain melko hyvin revittyä itsestäni irti sen, mitä eilen oli tarjolla. Kierrosajat osuivat reiluun kahdeksaan minuuttiin, joskin ensimmäisen taisin saada puristettua muutaman sekunnin kahdeksan minuutin alle.

Lehmon kisassa mukana oli kuvaamassa Miia ja tuossa alla pientä kokoelmaa kisan kuvatuista pätkistä.



Tulokset kisasta löytyvät Joensuun pyöräilijöiden nettisivuilta!

lauantai 21. elokuuta 2010

JNSMTB-cup 4. osakilpailu Lehmossa

Tänään pääsevät taas Joensuun seudun pyöräilijät, ja miksei ulkopaikkakuntalaisetkin, mittelemään keskenään maastopyöräilyn saralla. JNSMTB-cupin neljäs osakilpailu mitellään tänään lauantaina Lehmossa. Startti tapahtuu Lehmon urheilukentän kupeesta, ihan pituushyppypaikan vierestä.

Rata koostuu vaihtelevasta ulkoilureitti- ja polkumaastosta ja reitillä on mittaa vajaa 3,5 km. Kilpailussa rata kierretään neljästi ja ainakin parilla viimeisellä kierroksella reitin alkupuolen nousut ja parit hieman teknisemmät alamäet voivat alkaa erotella ajajia keskenään. Toivotaan, että saadaan taas paljon pyöräilijöitä paikalle ja kaikilla on hymy huulilla!

maanantai 16. elokuuta 2010

Peurunka-tempo 15.8.2010

Muut ajavat Turussa XCO:n SM-mitaleista, mutta minä kilpailen maantiellä samanaikaisesti aivan toisella puolella Suomea. Mitä ihmettä? Noh, jonkin verran vastauksia tähän kysymykseen on edellisen blogitekstini kommenteissa.

Ajoin siis eilen elämäni ensimmäisen tempokisan Laukaassa kylpylähotelli Peurungan lähistöllä. Matkaa reitillä oli 38 km ja kisareitille oli löytynyt muutamia melko tuskallisia nousujakin. Oma ajo ei näin pitkässä rypistyksessä uudella pyörällä ollut mitään erikoista ja lajin erikoismiehiltö tulee pataan näissä karkeloissa aivan älyttömästi. Erityisesti Jarmo näytti ajamisen mallia eilen ja siitä sietää ainakin tempopuolelle ottaa oppia. Jonkin verran sietäisi jalkoihin tulla lisää ruutia, että vastatuuli osuudet taittuisi 46 km/h keskivauhdin mukaisesti.

Tuloksia:
M-YL
1. Jarmo Rissanen CC Picaro 00:48:51
2. Marko Leppämäki Team Continental 00:52:04 00:03:13
3. Aki Lappalainen HyPy 00:53:23 00:04:32
4. Juha Hihnala Zeus 00:53:29 00:04:38
5. Olli Miettinen CC Picaro 00:53:41 00:04:50
6. Janne Hautamäki CC Picaro 00:55:04 00:06:13
7. Tomi Huhtamäki WVC 00:55:24 00:06:33
8. Juha Puttonen JKU 00:55:27 00:06:36
9. Tapio Viinnikka Hämeenlinnan Tarmo 00:56:34 00:07:43
10. Jari Kemppainen Zeus 00:56:52 00:08:01

Lihaksiston toiminnan kanssa on pientä toivomisen varaa ja olen tässä alkanut hiljalleen harkita jopa elämän ensimmäistä hierontaa. Aika-ajoasennossa runtatessa jalat jumiutuvat hetkessä ja en saa omaa kapasiteettiani vielä käyttöön kisasuorituksissa. Toivotaan, että nämä kovat treenit avaavat tempopuolelle hieman lisävauhtia ennen SM-kisaa syyskuussa!

tiistai 10. elokuuta 2010

Lomaviikon kuulumisia

Ensimmäinen lomaviikko on jo vinhasti takana ja on aika pistellä nettipäiväkirjaan muistiin, että mitä on tullut tehtyä.

Viikkohan alkoi mökkeilyn merkeissä Hirvensalmella, jonka ympäristössä myös treenilenkit pääosin kulkivat. Lenkeille mallia vauhdinpitoon otin luonnosta,

joten pitkää ja hidasvauhtista lenkkiä oli tiedossa. Cyclocrossarilla kilometrejä tunteja taittui mukavasti ja lähitienoiden pitäjät ja kiharaiset hiekkatiet pitivät huolen, että soololenkeillä pysyi mieli virkeänä. Viime viikon kiharaisimman hiekkatien tittelin vei kyllä ylivoimaisesti Ripatintie Kissakosken ja Tuukkalan välillä Hirvensalmella.

Tie herätti muutoinkin hieman tunteita, kun tien varrella ollut Hämeenmäki on ollut minunkin pyöräilyharrastuksen kannalta melko merkittävässä roolissa.

Viikon puolivälissä cyclocrossailut päättyivät kuin seinään takavaihtajan antauduttua aika ikävästi. Yksi hiekkatienousu tuli ajettua hieman suuremmilla voimilla ja jostain syystä Dura-ace lähti hieman sijoiltaan.

Juuri hieman aikaisemmin olin ehtinyt onneksi käydä testaamassa vauhtia Mikkelin Urpolassa 10 km purulenkillä. Aikaa meni 19:45, ja en ole aivan varma, että olinko ennen ajanut crossarilla tuota lenkkiä vastaavaan aikaan. Onneksi Focukseen löytyi korvake jo samana päivänä Polkupyöräetapista Mikkelistä. Tässä vaiheessa oli sitten siirryttävä takaisin Pohjois-Karjalaan ja loppuviikolla reissuihin kuului muun muassa Pyhäselän ympäripyöräily. Tuo 126 km pituinen lenkki tarjosi parikin mieleenpainuvaa hetkeä ja ne olivat lossilla Arvinsalmen ylitys

ja Hammaslahden Siwan jäätelötuutti, banaani, 0,5l cokis -tankkaus. Kylläpä riitti virtaa viimeisille kilometreille noiden jälkeen!

Mökkeilyyn kuuluu luonnollisesti kalastelu ja siellä ainakin saa turhat mielessä pyörivät ajatukset pidettyä poissa mielestä. Kaiken lisäksi urheilijan ravinnoksi kala sopii erityisen hienosti (tässä vaiheessa siirrytään tämän blogitekstin osuuteen: ravinto ja vapaa-aika). Etelä-Savossa saaliiksi kertyi reilun tunnin mittaisella uistelulla lähinnä haukea,

mutta täältä Joensuusta ruokapöytään irtosi sitten hieman arvokkaampaakin kalaa. Uistelureissujen..

..pääajatuksena on lähinnä ollut: ”että kuhan jotain tulisi..”, niin tulihan sitä kuhaa.

Eipä siinä kauaa nokka tuhissut, kun vajaa kilon painoiset kuhafileet olivat valmiina uuniin.

Hieman kermaa, punasipulia ja sopivan kevyesti muuta maustetta, niin fillaristin pääruoka oli nopeasti valmis.

Sitähän voisi melkein alkaa ruokablogiakin kirjoittamaan. :)


Myös aika-ajopuolelle viime viikko toi kaikkea pientä uutta. Tätä pyöräähän ei ole vielä näillä sivuilla esillä ollutkaan, mutta nyt paketti alkaa olla aikalailla kasassa.

Ajoasennon kanssa minulla on vielä tekemistä, koska en jostain syystä kykene ajamaan lähellekään ana-kynnyksellä tätä pyörää vielä tällä hetkellä. Jos jossain vaiheessa saan samat kapasiteetit käyttöön kuin muilla pyörillä, niin vauhti olisi edes siedettävää. Ei auta muuta, kuin iskeä kilometrejä tällä pyörällä lisää, niin enköhän saa jalat toimimaan tuolta aeroasennostakin.

Kaiken kaikkiaan viime viikolla treeniä kertyi hieman vajaa 22 tuntia ja kilometrejäkin yli 700; toisin sanoen, harvinaisen laadukas treeniviikko minulle. Tässä tosin huomaa sen, että mikäli vapaa-aikaa olisi enemmän, niin treeniä tulisi rutkasti nykyistä enemmän. Työpäivien päälle ei ihan herkästi näitä yli 20 tunnin treeniviikkoja keräilläkään, ja tämä taas näkyy kesän iskukunnossa.

perjantai 6. elokuuta 2010

Virkamiehen kesäloma

Jos pyöräilijän kesäloma tarkoitti lomaa pyöräilystä pitemmillä työpäivillä höystettynä, niin nyt virkamiehenä lomaillessa tilanne on ollut täysin päinvastainen.

Ensi kertaa aikoihin on ollut aika ajella fillarilla ihan sydämen kyllyydestä ja vapaa-aikaa on riittänyt siitä huolimatta vielä muihinkin toimiin. Alkuviikon tuossa vietin Hirvensalmi-Mikkeli tienoilla, joissa lomaohjelmaan kuului kalastelua ja tietenkin sopivasti treeniä. Cyclocrossarin kanssa tutustuttiin muun muassa Etelä-Savon kuivuuden kiharoimiin hiekkateihin ja lähitienoiden rauhalliseen maalaiselämään.

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Kuusankosken MTB marathon 2010

Sunnuntain hellekisa on jo kaukana takanapäin. Plakkariin reissusta Kuusaalle kertyi kohtalainen sijoitus kolmanneksi sekä mojova nestevajaus. Startissa lämpötila oli kohonnut jo selvästi hellelukemiin, joten hikinen urakka oli edessä. Tämä oli muuten elämäni ensimmäinen kisa, jossa join kolme kokonaista juomapullollista nestettä kisan aikana!

Kuusankosken perinteinen 21 kilometrin pituinen kisareitti on pysynyt samana jo useamman vuoden ja reitti onkin minulle jo kohtalaisen tuttu. Radalla jyllätään pääosin voimalla ja ajotekniikkaa vaativat osuudet ovat melko vähissä. Kisa on kuitenkin laskettavissa siinä mielessä maastopyöräilyksi, ettei peesaillen kuitenkaan pääse reittiä millään ilmaiseksi ”ylikovaa” lävitse. Tämä tuli jo esimerkiksi sillä, että olisihan meilläkin sunnuntaina kärkiletkaan kertynyt enemmän porukkaa, jos peesistä olisi mieletöntä hyötyä ollut. Kisareitin alussa ulkoilureittipohja sisältää muutaman nousun, joiden jälkeen siirrytään lyhyeen vauhdikkaaseen polkulaskuun. Tämän jälkeen reitti jatkuu metsäautoteitä ja ulkoilureittejä pitkin sisältäen lyhyitä polkuosuuksia. Mäkeä ei ole erityisen paljon, mutta reitin puolivälin tiukimmat nousut tulevat reilun kilometrin mittaisen ”hakepuru”-pätkän perään, joten ihan tuoreilla jaloilla ei noita nousuja pääse kiipeämään; ainakaan kisan kolmannella kierroksella.

Tulokset, MIEHET: 63 km

1. Henri Ojala Team Skins/HyPy 2.19.10
2. Mikko Vastaranta Velo 8 2.24.17 +5.07
3. Olli Miettinen CC Picaro/MSC-Bikes Fin 2.24.33 +5.23
4. Antti Kuitto Team Skins 2.27.23 +8.13
5. Pasi Willman Imatra 2.27.29 +8.19
6. Paavo Hiltunen Velo 8 2.28.24 +9.13
7. Jarkko Pakkanen Tampereen Pyörä Union 2.28.52 +9.42
8. Perttu Turku Cycle Cent 2.29.49 +10.38
9. Johannes Kohonen Taipalsaaren Veikot 2.31.13 +12.02
10. Mika Kaljunen Taipalsaaren Veikot 2.31.28 +12.17

Kilpailuun startattiin iloisella vauhdilla ja ensimmäisellä kierroksella pääsin Ojalan Henkan ja Vastarannan Mikon kanssa ajamaan kärkeen kolmistaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä ihan hyvältä.. Minä (ihme kyllä) edellä, Henkka ja Mikko seuraavat.

Kuva ©Kai Patjas

Käytännössä Ojala piti pääosin vauhtia ja minä ja Mikko roikuttiin perässä se, mitä jaksettiin. Kierroksen loppupuolella jossain loivassa nousussa jouduttiin sitten Mikon kanssa hieman antamaan periksi Henkan vauhdista, koska oli muistettava, että kisa kestää kokonaiset 63 kilometriä, ei vain kolmasosaa siitä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oltiin kärkeä perässä 45 sekuntia. Tässä vaiheessa mietin, että seuraavalla kierroksella eroa kärkeen lienee jo 3:45. Vastarannan Mikon kanssa ollaan muuten ajeltu tässä viimevuosina enemmänkin kisoja melko lailla samaa vauhtia ja Kuusankoski ei tehnyt tähän poikkeusta. Toinen kierros ajeltiinkin sitten huomattavasti rauhallisemmin ja vaihdeltiin Mikon kanssa vetohommaa tasaiseen tahtiin. Hetken jo mietin, että tuolla vauhdilla saadaan takaa lisää porukkaa meidän kahden miehen letkaan, mutta ihme kyllä meitä ei ajettu kiinni. Toisen kierroksen vaihduttua viimeiseen, eroa oli kertynyt kärkeen tasan 3 minuuttia 45 sekuntia (48 minuuttia aikaisemmin tehty pika-arvio kärkiukkojen päivän ajovauhdista osui siis melko nappiin). Verrattain rauhallinen eteneminen jatkui aina kolmannen kierroksen hakepuruosuudelle, jossa huomasin Mikon alkavan valmistautua iskuun. Maaliin oli matkaa tässä vaiheessa kilpailua noin 10 kilometriä. Olin ehkäpä hieman hölmöyksissäni käyttänyt turhaa energiaa omissa vetovuoroissa ja olisi pitänyt hitusen passailla aina välillä. Itsehän en ollut ajatellut vielä tuohon vaiheeseen mitään iskukohtaa, vaan ajattelin, että pääsen koittamaan Mikosta revanssia esim. loppukiriratkaisuissa. Näin ei kuitenkaan käynyt, kun ensimmäiseen hiekkanousuun tultaessa Mikko tuuttasi lisää vauhtia oikein urakalla ja en ihan päässyt siihen vauhtiin mukaan. Nopeasti eroa kertyi 10-15 sekuntia ja sama ero säilyi aina maaliin saakka. Tässä sitten mennään jo aikalailla kisan loppupuolta, koska Mikko näyttää jo karanneen; ehkä se tuolla etupuolella jossain siintää, kun keskittyminen on kuitenkin kohdallaan.

©Kai Patjas

Sinänsä perin mielenkiintoista, että ero ei kasvanut tai supistunut loppupätkällä lainkaan, koska minullakin ajovauhti vaihteli viimeisellä kympillä täyden revityksen ja luovuttamisen välillä.

Mutta eipä tässä auta kuin jatkaa treenejä ja toivoa, että vauhti hieman nousisi tässä loppukesän aikana!

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Taas sitä mennään!

Kuusankosken MTB marathon on huomenna sunnuntaina ja olen taas kisareissulla pitkästä aikaa. Huomisenna 60 kilometrin kisareitillä on tiedossa napakkaa ulkoilureittipohjaa höystettynä muutamilla hieman teknisemmillä polkupätkillä. Oman lisämausteensa huomiselle tuo sääennusteiden lupaama lämpötila, jonka pitäisi kivuta kisan aikana yli 30 asteen; juomapuolesta on varmasti pidettävä huoli, jos mielii päästä reitin lävitse ilman reilumpaa passailua. Saa nähdä, minkälainen reissu on edessä!

torstai 22. heinäkuuta 2010

MTB XC-rata video kokonaisuudessaan

Noniin, vihdoin video viime viikon maastolenkiltä on valmis. Videossa sisältää maastopyöräilyä Utranharjun XC-radalta ja toimii näin ollen myös reittiesittelynä. Radalla on pituutta hieman vajaa viisi kilometriä ja korkeuseroa n. 90 metriä. Alla olevassa clipissä napakkaa XC-ajoa reilun seitsemän minuutin verran.

Musiikkimiehenä en osannut valita taustalle mitään musiikkia, joten autenttinen ääni on säästetty tässäkin tapauksessa; yllättävän kaukaa kuuluu mm. vaihteiden vaihtaminen! Videon ehdoton sankari on noin puolivälissä esiintyvä kärpänen, joka kyllä korjaa koko potin ja jään itse tuossa vaiheessa totaalisen sivurooliin. :)

Joensuu on oiva paikka aloitteleville ja kokeneemmillekin maastopyöräilijöille ja ajettavaa polkua riittää yllinkyllin. Ei muuta kuin tänne suuntaan vaan porukalla!

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Sateista aika-ajotreeniä ja MTB-video

Tänään oli tarkoitus koittaa iskeä omaa ennätysyritystä paikallisella temporeitillä. Klo 18 Iiksenportilla ajetaan perinteiset keskiviikkotempot, joihin yleensä menen jo hyvissä ajoin lämmittelemään. Tänään tosin olin vielä 17:15 kotona vääntämässä Utranharjun XC-videota läppärillä, jonka jumittelut saivat välillä stressihormonit liikenteeseen. Ei siis ihan optimaalinen valmistautuminen tempoa ajatellen.

Ehdin kertaalleen ajella temporeitin verryttelyksi. Viimeiset pari kilometriä tultiin jo märällä tiellä, kun sadekuuro pääsi kastelemaan reitin totaalisen märäksi. Oli selvää, että kovin suurta ajajajoukkoa ei tämän johdosta paikalle tule. Olihan mahdollista, että pitkä aurinkoinen jakso on saanut pyöräilijöiden ihot sellaiseen kuosiin, etteivät ne pidä enää vettä laisinkaan! Noh, pari hurjaa oli kuitenkin paikalla, tosin kellotushommiin jouduin itsekseni; toiset eivät kehdanneet alkaa pyöriään likaamaan tässä vaiheessa iltaa. Pienen arpomisen jälkeen päätin kuitenkin koittaa kellotuskierrosta, koska eilen oli alla lepopäivä. Märällä reitillä ongelmana on ne pari reitin risteystä/mutkaa, joissa on suojatieviivat ovat mielettömän liukkaita. Mutkat oli otettava iisisti ja muutoinkin olo oli hieman pehmeä. Ensimmäinen 6km taittui keskivauhdilla 43,2 ja kevyt vastatuuliosuus oli vielä edessä. Matkaa Ilomantsintietä pitkin maaliin on noin 5km; ja tällä tiellä tuntuu tuulevan aina vastaan! Tänään "mantsintie" kuitenkin kulki melko rapsakkaasti ja sain nostettua maaliviivalle keskivauhdin tasan 44km/h. Aika 15:49 tällä 11,5km reitillä oli oma ennätys, jota sain parannettua tasan sekunnilla. Melkoinen parannus! :)

Latailin tuossa mokkulan (pitkästi yli tunnin projekti) läpi 7 minuuttia XC-ajoa taas youtubeen, joten sieltä voi käydä katsomassa pitemmän version Utranharjun XC-tykittelyistä. Ei tuo videoiden käsittely tällä kokemuksella ole vielä oikein hanskassa ja toinen ongelma on nämä meikäläisen läppärit ja nettiyhteydet. Tätä se elämä kuitenkin on, kun kaikki rahat on kiinni fillareissa!

maanantai 19. heinäkuuta 2010

XC tykitystä Utranharjulla

Katsotaanpa onnistuuko pienen videon laittaminen Youtubesta tänne blogiin. Tässä ajellaan 16. päivä tätä kuuta Utranharjulla Jnsmtb-cupin rataa pitkin. Hieman pitempikin video on tulossa jatkossa näytille.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Ensimmäiset kerrat

Tänään on ollut hieno ja harvinainen päivä. Maastopyöräilijän tie vei tänään kuumalle asfaltille, jossa ohitin fillarilla elämäni ensimmäisen mopon. Toisekseen tänään vietettiin elämäni ensimmäistä kertaa omia ja vaimon maisteriksi valmistumisia toistamiseen. Ei mikään kehno päivä näin jälkikäteen mietittynä.

Voileipäkakun, pasteijoiden, piirakoiden ja täytekakun täyttämänä innostuin iltapäivällä lähtemään tien päälle tempopyörällä. Eilen sain vihdoin tempopyörän ajoasentoa säädettyä parempaan uomaan ja tänään pyörä kulkikin huomattavasti aikaisempaa iloisemmin. Pyörittelin noin 60 km lenkin, johon sisällytin erilaisia vauhdikkaammin poljettavia pätkiä.

Lenkin hauskin tapahtuma kävi Joensuun Pilkon Citymarketin jälkeen, kun suunnataan ensin Onttolaan päin ja hetken kuluttua kohti Puntarinkoskea. Kesken vauhdikkaamaan pyörittelyn huomasin muutaman sadan metrin päässä skootterin, joka etenee vain hieman reilua neljääkymppiä. Erittäin oivallinen target toisin sanoen, joten lisäsin hieman vauhtia. Hetken aikaa näytti siltä, että kyseinen kapistus katoaisi horisonttiin ja erityisesti seuraava risteys voisi viedä skootterin aivan väärälle reitille, jota olin alunperin suunnitellut. Onneksi kahdella nuorella miehellä varustettu mopo kääntyi Puntarinkoskea kohti ja pääsin jatkamaan tätä kissa ja hiiri-leikkiä. Adrenaliinin voimalla hieman alle 50 km/h vauhdissa kohde lähestyi selusta edellä hyvää vauhtia ja hetken kuluttua pääsinkin sen peesiin. Siinä toisen pojan säikäytettyä päätin, etten viitsi olla syypää tähän säikyttelyyn tämän pitempään ja ehdotin kuskia siirtymään skootterilla siihen fillarin perään imuun. Sain vastaukseksi sen verran hölmistyneen katseen, että oli pakko lisätä hieman vauhtia ja jälleen, kun mittarissa oli noin 50 km/h lukemat, huomasin varsin nopeasti eroa skootteriin syntyvän. Seuraavaksi oli vielä reilu kymmenen metrin korkuinen nyppylä ennen hautausmaata, jossa viimeinen isku oli tehtävissä. Ei muuta kuin kaikki peliin ja siinähän skootteri taittui lopullisesti! Eroa oli jo lähes sata metriä, kunnes tässä vaiheessa muistin olevani ihminen... maitohapot alkoivat jyllätä jaloissa ja edes neljänkympin ylläpitäminen sivutuulessa ei meinannut onnistua; mieleeni hiipi jo, että nytkö tässä käy köpelöt ja vielä otan pataan tuolta mopolta!? Onnekseni ehdin kadota seuraavasta mutkasta aina piiloon ja en joutunut mopopoikien ohittamaksi enää loppulenkin aikana. Kyllä se vain tempopyöräkin on mukava kapistus. Pitääpä esitellä tuo fillari tässä lähipäivinä!

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Pyöräilijän kesäloma

Täällä blogissa on ollut Tahkon jälkeen hieman hiljaisempaa. Tähän on hyvä syy, koska olen viettänyt Tahkon jälkeen hieman pyöräilijän kesälomaa. Mitä se sitten tarkoittaa? Tietenkin tavallista pitempiä työpäiviä, iltapäivällä Tour de Francen seuraamista ja mökkielämää viikonloppuisin. Ainoana isona erona tavalliseen arkeen on se, että pyöräilystä tai urheilusta ei oteta mitään paineita. Eli jos lenkille tekee mieli vain jonkin verran, niin olen jättänyt lenkin kokonaan väliin. Toisin sanoen tämä ei ole pyöräilylomaa, vaan paremminkin lomaa pyöräilystä.

Tahkoa voidaan pitää kisakauden ensimmäisen puoliskon päättävänä tapahtumana. Heinäkuun loppu aina lokakuulle saakka käsittää sitten kisakauden jälkimmäisen puoliskon. Näillä näkymin minun seuraava kilpailu on maraton cupin osakilpailu Kuusankoskella puolentoista viikon kuluttua.

Tässä "vapaalla" ollessa olen ehtinyt hieman käymään läpi alkukesää ja sitä, että mitä on jäänyt käteen. Kilpailuja on tullut vain murto-osa aikaisempiin kesiin verrattuna ja tämä näkyy mm. edelleen erittäin korkeana motivaationa. Uskon ja toivon, että kevennetty kisatahti näkyy lokakuussa cyclo crossin SM-kisoissa siinä, että isku on vielä kohdillaan. Tänä kesänä olen huomannut, erityisesti treeneissä, että päivien välillä on melko suuria eroja. Esimerkiksi toukokuussa ajoin kauden ensimmäisen kilpailun Tampereella korttelin SM-kisoissa. Tuolloin ajaminen oli vielä aikalailla hakusessa, joskin maalissa olin täysin tuoreen oloinen; mitään ei kuitenkaan siitä päivästä jäänyt käteen. Heti seuraavana päivänä sitten kaikki oli paremmin ja Rosendahl GP:ssä kohtalaisen hyvä ajo itseltä ja rauhallinen kisavauhti mahdollisti ensimmäisen Elite-tason podiumsijan maantiepuolelta. Viikkotempoissa pyörä kulki hetkittäin erittäin lupaavasti, mutta maastossa kellottelut eivät luvanneet niin hyvää iskukykyä. Tämä näkyikin sitten seuraavissa ensimmäisissä maastokisoissa Korsossa, Vuokatissa ja Jyväskylässä, joissa kaikissa olin melko pihalla entisestä kisavauhdista. Maastossa kisat on niin paljon rankempia kuin mitä maantiellä! Sykkeet jäi jokaisessa kilpailussa alas ja kunnolla kisaa pystyin ajamaan vain ensimmäiset 30-40 minuuttia. Maantiepuolen SM-kisat Sulkavalla haastoi minut elämän pisimmän lenkin/kisan muodossa ja ehkäpä siellä tulikin ajettua turhan passiivisesti. Jälkikäteen ajateltuna rauhallinen vauhti saattoi tosin olla hyväksi Tahkon kisaa ajatellen, jossa ajamisessa oli jo hetkittäin parempaa tekemisen meininkiä.

Kohta puoliin tässä aletaan treenailla syksyn koitoksia varten ja kyllähän tässä hieman odotellaan sitä oikeaa kesälomaa elokuun alussa; silloin ei ole tarkoitus pitää pyöräilystä ainakaan vapaata.. :)

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Tahko MTB 60 km, maalitunnelmat


Risto Antikaisen kuva Tahkon loppulaskusta. Lähdöstä tuossa vaiheessa oli kulunut noin 2h 30min.

Vauhdikas Tahkon 60km on nyt takana ja olipahan hieno kilpailu. Sijoituksellisesti en kyennyt tänäänkään haastamaan Ojalan Henkkaa kärkikamppailussa, mutta sitäkin selvempi kakkostila tuli plakkariin. Näin ollen viimeiset neljä vuotta, on sijoituskäyrä ollut tasaisesti nouseva (8., 4., 3, ja nyt siis 2.). Tuleville vuosille jää siten vielä hieman petrattavaa. Fillari pelasi koko matkan hienosti ja kotiin jätetty pikkurataskaan ei aiheuttanut tänään matkalla ongelmia, koska jalat jaksoivat pyöriä melko hyvin kaikki ajettavat nousut. Kokonaisuudessaan päivän saldoksi kertyi kaksi kakkostilaa, koska myös joukkuekisassa jouduimme taipumaan tällä kertaa hopealle. Joukkueena hävisimme Skinssin ykkösjoukkueelle reilut puolitoista minuuttia.

Tahkon 60 km reitti oli kokenut pieniä muutoksia, ja oli selkeästi edellisvuosia nopeammassa kunnossa; peräti 30 kuskia ajoi radan alle kolmeen tuntiin!

Tulokset top 10:
1 Ojala Henri Pyörä-69/ Team Skins 2:31:12
2 Miettinen Olli CC Picaro/ MSC Bikes Fin 2:35:56
3 Schwarz Alexander PK-Team 2:40:46
4 Schwarz Daniel PK-Team 2:40:56
5 Sohkanen Simo Hyvinkään Pyöräilijät 2:41:35
6 Halme Samuel Velo 8 2:42:09
7 Kuitto Antti Team Skins 2:42:15
8 Ukkola Janne TFW/System 1 2:43:26
9 Pihamaa Sauli Sysmän Sisu 2:46:10
10 Ijäs Kristian TVC / Team Giant 2:46:50

Kärkeen aikaeroa jäi hitusen alle viisi minuuttia, joten Henkan voitto oli varsin selkeä. Kisa alkoi tosi vauhdikkaasti, kun Henkka pisti heti alusta vauhtia hieman eri malliin kuin aikaisempina vuosina. Perinteisesti Kinahmille saavuttaessa on ollut vielä melko iso letka kasassa, mutta tänään jo kolmen kilometrin kohdalla oli kärkeen erottunut neljän kuskin pikkuryhmä (Ojala, Miettinen, Schwarz x 2). Kinahmi I:sen päällä oltiin sitten Henkan kanssa kahdestaan ja hetkittäin iskettiin ihan hyvää vauhtia tuota mukavaa polkua. Koomisesti ratkaisu kärkitilasta tapahtui melko hauskassa paikassa kisan puolivälissä, kun Kinahmi II nousun alkuvaiheessa sain ensin yhden Nilsiän paarmoista keuhkoihini. Sitä yskiessä syntyi jo ensimmäinen pieni ero Ojalaan nähden. Kokonaisuudessa homma sitten ratkesi Kinahmi II:sen kirkkopolkua kävellessä, jossa jäin ratkaisevasti kärkimiehen takarenkaasta. Koko loppumatka ajettiin näillä sijoilla ja maalissa sijoitukset oli melko selkeät.

Jotkut henkilöt, jotka näkivät minut ennen 60 km starttia, saattoivat ihmetellä, että mikä kapistus minulla on kiinni kypärässä. Kypäräkamerahan siinä oli ja tuolta osin koko reitti tallentui muistiin. Katsellaan ja odotellaan, jos saadaan nähdä pätkiä kyseisestä filmistä joissain yhteyksissä.

Uphill-kilpailu sunnuntain osalta peruttiin, koska osallistujia ei enää tuohon koitokseen ollut ilmoittautunut tarpeeksi. Tämä jäi hieman kaivelemaan, koska sunnuntain pieni liikunnallinen tuska olisi tehnyt oikein hyvää treenin kannalta. Nyt on edessä hieman paussia pyöräilystä ja otan ainakin viikon hieman iisimmin. Aikaa on esimerkiksi katsella Touria tv:stä, sekä tutustua, että minkälainen pelikone Tahkolta saatu palkinto Nintendo Wii on (toiveissahan oli, että palkintopöydällä olisi möllöttänyt PS 3, mutta sitä ei ollut tällä kertaa valittavana).

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Tahko MTB 2010

Terveiset täältä Tahkolta! Päivän pilvinen ja osin viileä sää on vaihtunut aurinkoiseksi illaksi, joten puitteet huomiselle päätapahtumalle on sitten viimeisen päälle kunnossa! Toki, jotta saa ajella viikonloppuna näitä hienoja reittejä ihan koko rahalla, on sunnuntaina osallistuttava vielä perinteiseen uphill-kisaan. Näin ollen tämä Tahko-viikonloppu pitää sisällään kolmin kerroin Tahkon loppunousun kiipeämisen.

Tänään perjantaina oli minulla ohjelmassa jo ensimmäinen el Granden nousu, kun maastoajokoulun kanssa ajeltiin huomisen reitin viimeinen koitos ylös ja lasketeltiin vauhdikas loppulaskukin turvallisesti alas. Koulussa oli ajamassa muun muassa 10 vuotias poika, Kasper, joka kipusi hienosti el Grandea ylöspäin kuin vanhat tekijät. Koljosen Markku, Mursun Jaakko ja Trekin edustajat pitivät huolen tästä asiallisesta koulutushetkestä.

Tahkon joukkuekisassa ollaan mukana viime vuotisella joukkueella; eli kanssani polkevat Schwarzin veljekset, jotka ovat perinteisesti ajaneet hienosti Tahkolla. Meillä tulee varmasti hyvä kisa joukkueena esimerkiksi Skinssin ykköstiimin kanssa. Oma kunto tuntuu ihan hyvältä ja pyöräkin on täydessä iskussa, hyvillä mielin siis lähdetään huomiseen koitokseen. Nyt ei muuta kuin odottelemaan huomista ja eiköhän siitä hieno pyöräilypäivä saada aikaiseksi!

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Maantie SM 2010, Sulkava

Sulkavan 195 kilometriä on siis takana ja täällä Joensuussa on ehditty jo kisaamaan kertaalleen Sulkavan jälkeen.

Sulkavalla oli komeat kisat kertakaikkiaan! Hieno sää, komeat maisemat, sopivan raskas reitti ja ammattilaisten mukana olo kruunasivat hienon pyöräilypäivän. Kaikesta huolimatta tuli kuitenkin jälleen yksi kisa tänä kesänä, josta jäi hieman hampaankoloon. Pariin ratkaisevaan paikkaan olin hieman väärässä paikassa väärään aikaan ja näin ollen mahdollisuudet edes jonkinlaiseen sijoitukseen karenivat. Myös Picaron kannalta hieman jäi kaivelemaan, ettei saatu esimerkiksi Rissasen Jarmoa autettua oikeastaan yhtään parempaan sijotukseen. Jarmolla olisi kyllä kunto ollut taas kohdallaan ja olisi varmasti pysynyt mukana kovemmassakin tykityksessä.

Omalta osaltani maantie SM-kisa oli täynnä kysymysmerkkejä, koska olihan kilpailu matkallisesti yli 30 kilometriä pitempi, kuin pisin ajamani lenkki koko elämäni aikana. Ennalta olin melko varma, etten tule jaksamaan maaliin ja odotin jalkojen menevän jumiin jossain 150km kohdilla.

Energiat riitti kisassa hienosti, koska olihan juhannuksen aikana tankattu oikein huolella. Pääjoukossa meno oli maltillista ja juomaakin kului koko viiden tunnin aikana vain noin kaksi pullollista; kiitos jälleen onnistuneen tankkauksen. Pääjoukon osalta kisa alkoi oikeastaan noin sadan kilometrin kohdalla, jolloin TWD:n ammattimiehet Carlström ja Veikkanen alkoivat iskeä vuorotellen irti pääjoukosta. Ensimmäiset 5-6 iskua pystyin vielä lähtemään mukaan ukkojen takarenkaaseen, mutta sitten oli tarvetta vähän palautella. Niinhän siinä sitten kävi, että heti seuraava isku heiltä onnistui ja pääjoukosta ei lähtenyt sopivasti mukanaan vievää jonoa tuon ratkaisevan iskun perään. Tämä oli sinänsä kulminaatiopiste koko kisassa ja ajatukset paremmista sijoituksista pystyi heittämään romukoppaan. Maaliin ajelin pääjoukossa funtsaillen välillä, että olisiko syytä yrittää repiä hieman irti, mutta päädyin ajelemaan maaliin vähän kevyemmällä rasituksella. Tärkeään Tahkon kisaan oli sunnuntaina aikaa vain viisi päivää, joten kisassa oli tarpeeksi tekemistä pääjoukossakin ajellessa. Kaikkiaan 195 km vei aikaa viisi tuntia ja viisi minuuttia ja keskisyke jäi pk-sykkeille (135). Ehkäpä ensi vuonna olen hieman valmiimpi myös maantie SM:eissä. Treenikaveri Sami ajoi hienosti maaliin kuudentena ja sijoittui U23-sarjassa SM-hopealle. Lähes koko kisan irtiotoissa ollut mies ajoi komeasti maaliin noin viisi minuuttia ennen pääjoukkoa.

Eilen maanantaina ajettiin JNSMTB-cupin 2. osakilpailu Lykyllä. Siellä pääsin ottamaan revanssia Samia vastaan ja kisan 3 x 5 km reitti pisti jalat soimaan hetkittäin oikein urakalla. Sulkavalla pääjoukossa lepäily oli kuitenkin jättänyt minulle hieman enemmän voimia varastoon ja sain lopussa käännettyä maastokisan voiton 3 sekunnin erolla Samiin. Hieno päänahka voittaa SM-korttelin voittaja ja U23-maantie hopeamitalisti. :)

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Sulkavan juhannus

Sulkava kerää suomalaiset maantiepyöräilijät kokoon nyt viikonloppuna, kun siellä ajetaan maantiepyöräilyn SM-kilpailut. Sunnuntain ohjelmassa on Eliten-startti ja viivalle on tulossa käytännössä kaikki Suomen kärkiajajat; jopa kovimmat ammattilaiset Carlström ja Veikkanen ovat ilmoittautuneiden listalla. Saa nähdä millaiseksi kisa kehkeytyy, kun matkaa on karvan alle 200 kilometriä ja mäkiäkin on luvassa aika reippaasti. Itse tietenkin toivon, että saadaan Picarolle hyvä tulos aikaiseksi!

Tässäpä on hyvin aikaa odotella tulevaa sunnuntaita ja kaivella hieman kevään fotoarkistoja lenkeiltä. Silloin harvoin, kun lenkillä tulee kuvia otettua, niin usein on kyse itselaukaisulla otetuista kuvista. Välillä ajoitus ei osu ihan nappiin..

Esimerkiksi tässä harjoitellaan mäkihyppyasentoa maasturilla. Vasen jalka melko kiinnostavassa paikassa.. en halua edes muistaa millainen kuva olisi tullut kaksi sekuntia tämän hetken jälkeen.

Taidokasta kikkalua tasaisella pohjalla.. jännittävää, eikö vain?

Mallorcan "helmiä": Solleriin menevällä serpentiinitiellä voi toki tehdä kesken suoran tien ihan omiakin serpentiinikäännöksiä; säälittävää.


Ainiin, eilen tuli muuten käytyä siellä Lykynlammella kellottamassa taas XC-rataa. Toiveissa oli aika 14:10, mutta ilokseni tuo aika alittui 14 sekunnilla; näin ollen on pientä valoa tunnelin päässä havaittavissa.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Maasturi iskussa

Maasturi on taas kunnossa, joten pääsee onneksi metsään möyrimään. Tiellä ajosta ei tunnu oikein tulevan mitään, kun tänään paikallinen temporeitti kaikkine tempovälineineen tuotti melko karkeaa pettymystä ajan suhteen. Onneksi MSC on kuitenkin jälleen täydessä tikissä, joten tässä on pieniä toiveita saada muutamat hyvät Tahko-treenit alle ennen päätapahtumaa. Muun muassa huomenna on tarkoitus mennä Lykynlammelle kellottamaan perinteistä XC-reittiä ja katsellaan, jos saisi ajan johonkin 14:10 hujakoille.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Taka- ja etupakkia

Miksi mennä yhteen suuntaan, kun voi mennä samalla toiseenkin? Näin siis on nyt, kun toinen projekti etenee hienosti, mutta toisessa on sitten hieman mutkia matkassa.

Jos aloitetaan kehnommista uutisista, niin edellisen kisaviikonlopun lopputuotteena totesin, että takajarrun jarrupalat olivat 110 % loppuunkuluneet! Kulutuspintaa ei ollut jäljellä toisessa palassa yhtään ja jarrupalan "pinnikin" oli osallistunut jarrutustehtäviin. Näin ollen Tahkolle suunnittelut treenit kokivat suuren kolauksen jo tässä vaiheessa, koska minulla ei ole juuri nyt maasturia käytössä. Täällä Joensuussa on varsin kehnot mahdollisuudet saada speciaaliosia nopeasti itselle, ja näin kävi myös jarrupalojen kanssa. Toivotaan, että eräs helsinkiläinen pyöräliike lähettää palat nopeasti tänne, niin pääsen ajamaan edes pari lenkkiä ennen Tahko-viikonloppua.

No mutta.. ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Tänään nimittäin se kauan odotettamani tapahtuma sitten vihdoin tapahtui ja sain oman tempopyörän alleni. Ensimmäiset kilometrit on jo testiajettu ja ihan hyvältä sekä nopealta tuntuu. Pitääpä tästä laitteesta, ajokokemuksista ja treeneistä palata blogiteksteinä asiaan jatkossa, kunhan saan vain nuo alkusäädöt fillarissa kohdilleen. Paritempon SM-kisaan en tällä aikataululla fillarin kanssa ehdi itseäni kuntoon saamaan, mutta syksyllä on tarkoitus osallistua SM Tempoon Hämeenlinnassa. No juu, ja onhan tuolla työelämässä tapahtumassa myös pientä kehitystä, koska ensi maanantaista lähtien minulla on edessä hieman haasteellisempia työtehtäviä. Näin ollen töissä kaavailemani "palkanlaskijan pakinat"-blogi jää toteuttamatta, koska voi olla, ettei niihin tehtäviin tarvitse ainakaan hetkeen palailla. :)

Kisakalenteria silmäillen tässä on viikon verran aikaa Sulkavan maantie SM-kisaan ja siitä on sitten viikko Tahkolle. Sulkavalla matkaa ja mäkeä riittää, joten hieman jännittää, mitä tuosta reissusta seuraa. Onneksi on hyvä tiimi kasassa, joten eiköhän me Picaron miesten kanssa jotain kisassa kehitetä. Osallistujalistassa näkyy myös parin suomalaisen ammattilaisen nimet, joten vauhtiakin on kisassa luvassa. Maastopuolella huhut kertovat, että Tahkolla saatan päästä vähän speciaalihommiin, mutta se jää nähtäväksi, että toteutuuko tämä mystinen juttu. Mielenkiinnolla odottelen Tahkon kisaa useammaltakin kantilta; saa nähdä kestääkö kroppa 60km vauhdikkaamman läpäisyn, nouseeko haastajajoukkueita joukkuekilpailuun ja kuinka mahtaa sunnuntain ylämäkikisa kulkea lauantain tykittelyjen jälkeen. Toivotaan, että saan jarrun nopeasti iskuun, ja viimeistelytreenit päälle ajoissa.

Säät suosii ja kesäkin näyttää vihdoin taas olevan tuloillaan, joten ei muuta kuin kaikki pyörien selkään ja nauttimaan maailman hienoimmasta urheilulajista!

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Maastoinen viikonloppu 2/2

Näin on maastoinen viikonloppu lähestymässä pikkuhiljaa loppuaan. Tämän viikonlopun aikana olen omalta kohdaltani varmaan antanut ihan pätevät näyttöni mutapainin MM-kisa valintoja ajatellen. Jyväskylässä oli tänään tarjolla 63 kilometriä mutaa eilisen Vuokatin (51 km) kaupanpäällisiksi.

Mitä sitten tänään Jyväskylässä tapahtui? Itse ainakin totesin, että kyllä sitä kokeneempikin maastopyöräilijä voi kämmätä ihan perusasioissa. Nyt nimittäin kävi niin, että eilinen kiireinen poistuminen Vuokatista aiheutti tälle päivälle melkoisia ongelmia. Vuokattiin jäivät niin jalat, menetetyt kalorit kuin takajarrukin ja niitä kaikkia olisi tänään tarvittu hyvän menestyksen saavuttamiseksi.

Toisaalta pitkään näytti siltä, että tänään taistellaan ihan hyvin kilpailun voitosta. Erittäin kuraisissa olosuhteissa vauhti pidettiin koko ajan maltillisena ja mitään älytöntä revitystä ei ollut missään vaiheessa. Kärkijoukossa ajelivat Kuiton Antti, Simo Sohkanen, Tuomas Juuti ja Samuli Saarela. Tuomaksella taisi mennä rengas toisen kierroksen lopulla ja Samulillakin oli pieniä vaikeuksia välillä pysyä letkassa mukana. Näytti siltä, että voitto ratkeisi minun ja kahden Skins-polkijan välillä, sillä vielä ennen viimeistä huoltopaikkaa kaikki tuntui olevan täysin kunnossa. Yhtä-äkkiä, noin 10 kilometriä ennen maalia kuitenkin sain unohtaa ajatukset hyvästä sijoituksesta..

Sippasin aivan totaalisesti viimeisen viiden kilometrin aikana ja parhaimmillani en ollut aivan varma, että missä maassa olin ja mitä olin ylipäänsä tekemässä! Käytännössä en pystynyt ajamaan pyörää, kun syke oli yli 110 iskua minuutissa. Yksikin geeli olisi voinut pelastaa tänään, mutta eipä sattunut olemaan kuin kaksi mukana ja molemmat jo tuntia aikaisemmin mahassa. Pieniä ongelmia minulla oli myös alamäissä, kun takajarru ei enää toiminut kymmenen ajetun kilometrin jälkeen. Pääsen näin harjoittelemaan Avidien ilmausta lähiaikoina.

Maaliin saavuin reippaasti voittaja Kuiton takana ja lopullinen sijoitukseni oli seitsemäs. Maalissa olin aivan haamuna ja kisakavereiden yksinkertaisimmatkin kysymykset menivät melko lailla ohitse. Pahoittelut muuten henkilöille, joiden kanssa ”keskustelin” kisan jälkeen. En ollut jostain syystä ihan optimaalisella kommunikointikyvyllä liikenteessä enää tuossa vaiheessa.

Mitä siis opimme?
1.) Jos olet edellisvuonna jossain kunnossa, niin sama ei päde välttämättä tänä kesänä.
2.) Marathon kisan jälkeen syödään aina vähintään kaksi lämmintä ruokaa ja ainakin hyödynnetään Katinkullan 8,5 euron buffet-ruokailu. Nyt pihistely koitui kohtaloksi ja sunnuntain aamiainen taisi upota vielä edellispäivän miinuskaloreihin.
3.) Tämän lisäksi on katsottava, että pyörä on täydessä iskussa kaikissa kisoissa, ettei vastaavaa jarrun menetystä pääse tapahtumaan.
4.) Näiden lisäksi toki taskuun voisi ottaa sen kolmannen geelinkin ja uhmata sen tuomaa 50 gramman lisäpainoa.

Kaiken kaikkiaan melkoinen viikonloppu takana ja tällä hetkellä on vielä hyvin ristiriitaiset ajatukset siitä, että oliko tässä mitään järkeä. Ehkäpä vastaus saadaan aikanaan Tahkon maaliviivalla…

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Maastoinen viikonloppu 1/2

Kurainen Vuokatti MTB 2010 on nyt nähty ja käteen jäi kakkostila. Päivän taktiikkahan oli ottaa hieman iisimmin, koska ajatukset olivat osittain jo sunnuntain puolella. Suuren sadealueen yltäessä Vuokatin korkeudelle noin puoli tuntia ennen kilpailua tiesi suoriltaan rankkaa suoritusta. Onhan nimittäin niin, että kilpailun lukuisat ylämäet ja hieman kehnosti sadetta kestävä reittipohja tekevät yhdessä reitistä hyvin liukkaan ja raskaan, kun isompi sade osuu kohdalle.

Itse kisa ei tänään alkanut toivomallani tavalla, koska toivoin rauhallista alkuvauhtia. Pidin pääni kuitenkin iisin alun suhteen ja näin taktiikan mukainen starttini ei tänään mahdollistanut taistelua ykkössijasta, koska Ojala iski heti alusta vauhtia siihen malliin, että jäin kyydistä säästelemään jalkoja Schwarzien ja Saarelan kanssa. Pitkä tovi kisasta siinä sitten ajettiinkin poikien kanssa neljistään, Ojalan varmistellessa itselleen ylivoimaisen voiton. Meidän nelikon kisa kakkostilasta ratkesi toisen kierroksen puolivälin paikkeilla, reitin pisimmässä nousussa, jonkin verran Heikkilän tilan jälkeen. Ajelin tuolloin omaa nousuvauhtiani mäkeä ylöspäin ja huomasin pientä eroa syntyvän. Tuossa vaiheessa ei enää jalkojen säästely sen kummemmin tullut kysymykseen ja lopun ajelin sitten vähän reippaammin aina maaliin saakka. Maalissa olin siis toinen ja kolmantena viivan ylitti Samuli Saarela. Kurainen päivä sai näin ollen ihan ok päätöksen.

Kurakilpailuiden suurin ongelma on siinä, että kisat ovat kalustolla hyvin rankkoja. Pyörä kuluu parissa tunnissa yhtä paljon kuin kuivalla keleillä useissa viikoissa. Reitti Vuokatissa on mielenkiintoinen ja mäkiä riittää rutkasti. Tämän vuoden reittiin oli tehty pieniä muutoksia aikaisempiin verrattuna. Startti ja maali oli tuotu Katinkullalle ja kierroksen loppuvaiheeseen oli järkätty parin kilometrin mielenkiintoinen polkupätkä. Kyseisellä pätkällä oli jonkin verran nousua ja rutkasti pitkospuita, jotka XC-pyörällä, väsyneillä jaloilla ja sadekelillä muodostavat mukavan lisähaasteen tavalliseen ajoon verrattuna.

Tulokset:

1.) Ojala Henri 2.25.40
2.) Miettinen Olli CC Picaro/ MSC Bikes Finland 2.32.15 + 6.35
3.) Saarela Samuli Kos 2.33.55 + 8.15
4.) Schwarz Daniel PK-Team 2.38.12 + 12.32
5.) Schwarz Alexander PK-Team 2.38.47 + 13.07

Matka Vuokatista jatkui sitten autolla kohti Jyväskylää, jossa huomenna sunnuntaina taistellaan Laajavuoren maastoissa Marathon cupin sijoituksista. Reitin valinnat autolla eivät tänään osuneet ehkä ihan optimaalisesti kohdalleen, kun ajeltiin Ventolla kymmeniä kilometrejä kelirikkoisia hiekkateitä. Ainakin kaavailtu ajan ja polttoaineen säästö kaatui jossain Talvivaaran tehtaan takapihoilla; mukavaa tuo hiekkatieajelu täydessä kaatosateessa.

Mutta mitä sitten huomenna on tiedossa? Noh, Laajavuoressa on tarjolla perinteinen kisareitti, eli sunnuntaina nousumetrejä on taas luvassa reilusti päälle toista tuhatta. Samalla tulee olemaan mielenkiintoista todeta, kuinka koko lauantain kestänyt sade on vaikuttanut maapohjaan. Itse lähden ajamaan kisaa vain maaliin ja saan siten hyvän treeniviikonlopun aikaiseksi.

Saa nähdä, onko ukko yhtään iskussa ja onko sitä mutapainia myös huomenna sunnuntaina tiedossa; toivottavasti kyllä ja toivottavasti ei.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Maastoinen viikonloppu

Edessä minulla on maaston täyteinen viikonloppu. Huomenna aikaisin aamulla nokka suuntaa ensimmäiseksi kohti Vuokatti MTB:tä. Viime kesältä Vuokatista on hyviä muistoja, kun voitto irtosi silloin kohtalaisen helposti. Siellä on odotettavissa tiukkoja nousuja ja jos ennustetut sateet pitävät paikkaansa, niin varmasti myös vauhdikkaita tilanteita. Huomenna vastassa ovat mm. Ojalan Henkka ja Schwartzin veljekset, joten kovaa joutuu ajamaan, jos mielii edes podiumeille.

Vuokatin jälkeiset suunnitelmat ovat vielä hieman auki, mutta voi olla, että edessä on vielä toinenkin maastokisa tälle viikonlopulle. Silloin keho saisi kunnon treeniä ja olisihan se mielenkiintoinen haaste muutenkin ajella pari pitempää maastokisaa samana viikonloppuna.

Katsotaan miten reissu lähtee liikenteeseen ja ehkäpä huomenna, eli lauantai-iltana ollaan taas hieman viisaampia.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

JNSMTB cup, 7.6.2010

Eilen tehtiin Joensuussa pientä historiaa, kun ajettiin pitkästä aikaa maastossa kilpaa. Kisahan oli JNSMTB-cupin ensimmäinen osakilpailu, joka tällä kertaa ajettiin Utranharjun maastoissa. Reittinä toimi neljän kilometrin pituinen vaihteleva rata, joka kierrettiin junioriluokkaa lukuun ottamatta kahdesti.

Kaikkien yllätykseksi metsä suorastaan vilisi pyöräilijöitä, vaikka useimmat meistä "vakituisista" maastohenkilöistä emme edes olleet viivalla. Mukana oli niin uusia kuin vanhempiakin tuttavuuksia ja myös henkilöitä, joita minäkään en ole ehtinyt lenkeillä törmätä. Olin kyllä ihan fiiliksissä, vaikka päätin itse yrittää olla tällä kertaa mukana järjestelypuolella. Uskokaa tai älkää, mutta nämä kuvat on todella eiliseltä ja vieläpä Joensuusta!


Kisan jälkeen ajajilla oli aikaa käydä läpi reitin parhaita kohtia ja kisan huippuhetkiä:

Itse tyydyin tosiaan eilen ajanottohommiin ja hetkittäin suorastaan vahvaan kannustukseen. Sinänsä oli ihan mukava seurata kisaa polun varrestakin näin vaihteluksi. Kisan tulokset löytyy täältä!

lauantai 5. kesäkuuta 2010

Juoksuharjoittelua, taisteluita ja merkkiuskollisia eväitä

Eilen se sitten taas kävi...

Niin, mitä seuraa, kun lähdet puoleen vuoteen ensi kertaa ajamaan pyörällä ilman varasisärengasta ja pumppua? Hieman turhan vähän rengaspaineita sanoisin..

Jalkaan sattui tietenkin vielä "kakkos"ajokengät erityisen kovilla pohjilla, koska edellisenä päivänä kastuneet ajokengät eivät olleet lähellekään kuivuneet lenkille lähdettäessä. Onneksi kotiin ei ollut matkaa kuin vajaa kymppi, joten pieni hölkkä oli otettava ohjelmaan, vaikka kyseiset kengät eivät siihen hommaan olleet ihan sieltä parhaasta päästä. Onpahan sitten nyt harjoiteltu myös MSC:n juoksustusta; hyvinhän se kulkee näinkin!

Merkkiuskollisena kaverina bongasin tuossa viikolla eräästä elintarvikekaupasta fillariin osuvia eväitä/eväkkäitä. Ravitsevuusaste on vielä toteamatta..


Kaiken kaikkiaan viikko on mennyt maastoreittejä kierrellen ja olen päässyt jo kahdesti haastamaan myös luonnonvoimia. Tällä hetkellä tilasto näyttää ikävästi tulevaa tappiota meikäläiselle; erävoitot luonnolle 2-0. Torstaina otettiin Samin kanssa veden ja rakeiden muodossa luonnolta turpiin oikein kunnolla ja nyt sitten tänään aamupäivällä sain odottamani revanssin. Noh, pikataival Lykynlammelta kotiin ei tuottanut tänäänkään minulle (edes myötätuulen saattelemana) voittoa, vaan sadealue oli valinnut paremman taktiikan ja löi minut ainakin henkisesti kovalla iskulla suoraan sivusta. Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut puristaa sukista useampia desilitroja vettä kotipuolessa.

Ennen eilistä juoksuosuutta ehdin kellottamaan paikallisen maastocupin Utranharjun kisareitin (n. 4 km vaihteleva rata) kahdesti; verryttelyksi tasan 11 minuutin kierros ja toinen veto vähän railakkaammin aikaan 10:11. Maalissa sitten uutukaisen Misukan latex-sisärenkaan sihinää ja niin, lopunhan jo tiedämmekin.

torstai 3. kesäkuuta 2010

Normipäivä?

Erään kesäkuun torstain saldoa:

1.) Kaikki KTM-opinnot vihdoinkin paketissa ja tutkinto on sitten paria viikkoa vaille käsissä.
2.) Lykynlammen XC-kellotuksiin tuli lähdettyä crossarilla. Paikalla oli yhteensä 10 ajajaa, joten nähtiin pitkästä aikaa ennätysosanotto, hienoa!
3.) Crossarilla Lykyn XC-rata ensi kertaa alle 15 min (14:53); hauskaa hommaa ajella maastopolkuja 5 bar ilmanpaineilla, täysiä ja crossarilla, suosittelen kokeilemaan.
4.) Kotimatkalla ajoa siivitti mukava myötätuuli. Parhaimmillaan crossarin vauhti kiihtui tasamaalla 64 km/h, vaikka sykkeet pyörivät vielä vk-puolella, siistiä!
5.) Mestari-Tiaisen kanssa jouduimme antamaan luonnonvoimille periksi ja armoton kotimatkatempo kuihtui reakuurosta johtuen puun alle pakoiluksi. Harvemmin ollaan jouduttu keskeyttämään ajo siitä syystä, että kädet ja jalat eivät kestä taivaalta tulevaa tavaraa.

Täyteläistä! :)

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

30.5.2010 Korso MTB Marathon

Kisat ovat takana! Yli 300 osallistujan, kovan vauhdin, keskeyttämisten ja harhaan ajojen sävyttämässä kilpailussa sijoituin lopulta neljänneksi. Mc_Mursun kuva meikäläisestä noin 55km kohdalta kertoo kisan kulusta enemmän kuin tuhat sanaa.. (silti ne tuhat sanaa seuraavat tämän kuvan jälkeen.)

Omana saldona lähinnä hapokasta menoa ja muutoin epämääräistä maastossa mönkimistä. Oma kilpailuni sisälti muun muassa kaksi puuta päin ajelua, toinen selkä - ja toinen pää edellä. Näillä eväillä siis vietiin kisa lävitse. Ennen lähtöä kilpailunjohtaja Juntunen kertoi osallistujia olevan kaikkiaan yli 300 henkeä, joten mistään ihan pienistä kekkereistä ei ollut kyse.

Korsoon oli tilattu jälleen viikon paras sää, joten edellisvuosien helteistä ei jääty erityisen kauaksi. Startissa oma olo oli ihan normaali, joskin jännitystä ei ollut tavalliseen malliin. Myöskään päivän kunnosta ei minulla ollut mitään ajatusta; enhän ollut maastopuolella vielä ehtinyt tänä keväänä kilpailla.

Kilpailun alettua vauhti oli heti alusta asti railakasta. Pääosin kärjessä hääräsivät Ojala ja Kananen, kun me muut neljä ajajaa (Miettinen, Vastaranta, Hämeenaho, Kangaskokko) tyydyimme peesailuun ja letkassa rymistelyyn. Itse tunsin jo heti alussa, että mikäli vauhti jatkuu pitempään yhtä reippaana kuin alussa, tulisi minulle jossain välissä vaikeuksia. Myös alaselän lihakset alkoivat ilmoitella itsestään jo 20 minuutin ajon jälkeen, joten ihan kaikki palaset ei miehessä ollut eilen kunnossa.

Kilpailu alkoi mennä myös hieman farssiksi jonkun tekemän reittimerkintä-sabotaasin takia. Meidän onneksi kärkiporukassa ajoi ukkoja, jotka ovat olleet Korsossa myös ennen kisaamassa, joten osattiin ajaa reittiä pitkin oikein, vaikka joku oli yhdessä mutkassa lippusiiman suuntaa muuttanutkin sekä lisäksi poistanut nuolet osoittamasta oikeaan (tässä tapauksessa vasempaan) suuntaan. Valitettavasti kärkiporukassa ja kisan tiimellyksessä ei meillä ollut aikaa jäädä reittiä sen kummemmin merkitsemään. Kyseisen tiukan vasurimutkan ajamatta jättäminen aiheutti osalle kilpailijoista noin 3,5 km oikaisun ja tämähän meitä sitten hieman yllätti ensimmäisellä huoltopaikalla, reilu puolituntia kisan alkamisesta. Muutamat katsojat nimittäin totesivat tuolloin kärkiletkalle, että seuraaviin (edellä oleviin siis) eroa on 2,5 minuuttia, joten homma alkoi kuulostaa melko mielenkiintoiselta. Kukaan ei koskaan varmasti tule tietämään, että kuinka moni ajoi kyseisessä paikassa harhaan ja kuinka paljon oikaisut vaikuttivat kisan lopputuloksiin.

Ensimmäisen 31 km kierroksen aikana kärkiletka harventui ensin Hämeenaholla ja sitten minulla. Jonkin ajan kuluttua myös Vastaranta putosi letkasta. Ajoin siis yksin ja väliajoista kuulin kärjen olevan noin kahden minuutin päässä ja Mikko paahtoi menemään noin minuutin päässä edessä. Juuri ennen kierroksen vaihtumista sain Mikon kiinni ja ajeltiinkin sitten hyvän aikaa yhdessä toisella kierroksella, samalla kärkikolmikon kasvattaen tasaisesti eroa meihin. Jossain välissä huomasimme sitten Kanasen seisovan polun varressa satulaputkiongelmien johdosta, joten minun ja Mikon välinen kisa kanssa muuttui samalla taisteluksi kolmossijasta. Ojala ja Kangaskokko jäivät ratkomaan kärkeen voittoa. Mitä pidemmälle kisa ehti, sitä vaikeampaa minulla oli. Oma ajoni alkoi olla puolentoista tunnin jälkeen melko katastrofaalista pelleilyä ja olin maastopätkillä aika pahasti helisemässä; en vain ollut fyysisesti valmis näin pitkään maastokisaan. Reilu viisi kilometriä ennen maalia mokailin yhdellä kalliopätkällä ihan huolella ja Mikko pääsi sen verran irti, etten voinut vastata siihen vauhtiin. Näin ollen ajelin maalin sijalla neljä, ansaitusti. Voittoon ajoi vakuuttavasi Ojala, Kangaskokon pokattua hopeinen pysti. Mikko saapui maaliin viisi minuuttia voittajan jälkeen ja itse ylitin linjan tasan minuutin Mikolle hävinneenä.

Maalissa oli sitten heti kerrottava pika-analyysi kisasta:

Mitä sitten jäi käteen? No ainakin tuli jälleen todettua, että lepäilemällä ei kisoissa pärjää. Maastopyöräilytreenien vähäisyys näkyi heti ongelmina polkupätkillä ja toisin kuin aikaisempina vuosina, nyt odottelin kisoissa teknisesti helpompia osuuksia. Epämääräinen kimpoilu polkupätkillä johti siihen, että törmäilin kisan aikana todella kahdesti puihin ja polvenkin sain verille, vaikka en muista sen mihinkään erityisemmin osuneen. Selkälihakset ja kädet menivät melko loppuun ja en voi sanoa jalkojenkaan olleen erityisen iskukykyiset, fysiikkapuolella on siis tekemistä. Hyvää tässä on tietenkin se, että paljon kehnommin ei voi metsässä räpeltää ja olen luottavainen kesän jatkoa ajatellen. Jospa sitä seuraavissa kisoissa jo ajettaisiin, niin kuin maastossa kuuluu.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Kisapyörä iskussa!

Tässä on sitten minun MSC Koncept Carbon kisakunnossa. Pientä osasäätöä tehtiin voimansiirtoon, renkaisiin ja poljinosastoon. Painoa pyörällä on tällä haavaa noin 9,8 kg.

Hyvältä tuntuu ja eiköhän huomenna menestys ole miehestä kiinni!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kohti Korsoa

Aika rientää ja kauden ensimmäinen maastokilpailu odottaa Korsossa tulevana viikonloppuna. Edessä on nimittäin Marathon cupin osakilpailu, starttipaikan ollessa Korson Kulomäessä. Perinteeksi muodostunut hellesää taitaa tällä kertaa jäädä väliin, mutta ei anneta sen haitata kisafiilistä. Viime vuonna sijoituin kisassa kolmanneksi Kanasen ja Ojalan jälkeen; loppukirissä taisteltiin Kangaskokon kanssa ihan tosissaan ja tuolla kertaa ehdin onnekseni ennen Juhaa maaliin. Sellaista menoa siis viime vuonna.

Parin paremman treeniviikon jälkeen olen kuluvalla viikolla ottanut treenit hieman iisimmin. Menneenä viikonloppuna, Kainuun reissulla, kävin pyörähtämässä maantiepyörällä Paltamosta pohjoiseen Puolangantiellä.


Siellä sai taas ihmetellä seudun mäkiä ja heti siinä Paltamon pohjoispuolella, noin kahdeksan kilometriä keskustasta löytyy lähes kaksi kilometriä pitkä lasku; toisinpäin luonnollisesti nousu. Muutoinkin mäkiä ja nousua tiellä piisaa ja hetkittäin jalat olivat jo ihan ihmeissään useamman minuutin kiipeämisistä. Olisipa vain täydellinen treenitie.

Eilen muuten käytiin työkaverin, palveluasiantuntija Leinosen, kanssa hieman ajelemassa paikallista maastoa. Kaverilla ei merkittävää maastokokemusta tai pyöräilyharrastusta ollut takana, mutta hyvin mies polki koko lenkin (1h 40min) ajan. Fillarin lainasin omasta pyöräarsenaalistani, kun todellista maasturiakaan ei kaverilla (vielä) ole. Oikeastaan vasta Ukonharjulla ajo oli hieman katkonaisempaa, mutta kaikin puolin mukava reissu molemmille! Lenkillä huomioitiin, että Ukonharjulla oli nähtävästi ollut lähiaikoina maastopaloakin. Onneksi tuhot eivät olleet pahempia, koska muutoin hienot maisemat kärsisivät.

Näillä eväillä siis kohti Korsoa ja sunnuntaina sitten tiedetään, kuinka maastokausi on lähtenyt käyntiin. Odotuksia en osaa asettaa, mutta toivon, että jaksan fillaroida koko matkan maaliin.