Sulkavan 195 kilometriä on siis takana ja täällä Joensuussa on ehditty jo kisaamaan kertaalleen Sulkavan jälkeen.
Sulkavalla oli komeat kisat kertakaikkiaan! Hieno sää, komeat maisemat, sopivan raskas reitti ja ammattilaisten mukana olo kruunasivat hienon pyöräilypäivän. Kaikesta huolimatta tuli kuitenkin jälleen yksi kisa tänä kesänä, josta jäi hieman hampaankoloon. Pariin ratkaisevaan paikkaan olin hieman väärässä paikassa väärään aikaan ja näin ollen mahdollisuudet edes jonkinlaiseen sijoitukseen karenivat. Myös Picaron kannalta hieman jäi kaivelemaan, ettei saatu esimerkiksi Rissasen Jarmoa autettua oikeastaan yhtään parempaan sijotukseen. Jarmolla olisi kyllä kunto ollut taas kohdallaan ja olisi varmasti pysynyt mukana kovemmassakin tykityksessä.
Omalta osaltani maantie SM-kisa oli täynnä kysymysmerkkejä, koska olihan kilpailu matkallisesti yli 30 kilometriä pitempi, kuin pisin ajamani lenkki koko elämäni aikana. Ennalta olin melko varma, etten tule jaksamaan maaliin ja odotin jalkojen menevän jumiin jossain 150km kohdilla.
Energiat riitti kisassa hienosti, koska olihan juhannuksen aikana tankattu oikein huolella. Pääjoukossa meno oli maltillista ja juomaakin kului koko viiden tunnin aikana vain noin kaksi pullollista; kiitos jälleen onnistuneen tankkauksen. Pääjoukon osalta kisa alkoi oikeastaan noin sadan kilometrin kohdalla, jolloin TWD:n ammattimiehet Carlström ja Veikkanen alkoivat iskeä vuorotellen irti pääjoukosta. Ensimmäiset 5-6 iskua pystyin vielä lähtemään mukaan ukkojen takarenkaaseen, mutta sitten oli tarvetta vähän palautella. Niinhän siinä sitten kävi, että heti seuraava isku heiltä onnistui ja pääjoukosta ei lähtenyt sopivasti mukanaan vievää jonoa tuon ratkaisevan iskun perään. Tämä oli sinänsä kulminaatiopiste koko kisassa ja ajatukset paremmista sijoituksista pystyi heittämään romukoppaan. Maaliin ajelin pääjoukossa funtsaillen välillä, että olisiko syytä yrittää repiä hieman irti, mutta päädyin ajelemaan maaliin vähän kevyemmällä rasituksella. Tärkeään Tahkon kisaan oli sunnuntaina aikaa vain viisi päivää, joten kisassa oli tarpeeksi tekemistä pääjoukossakin ajellessa. Kaikkiaan 195 km vei aikaa viisi tuntia ja viisi minuuttia ja keskisyke jäi pk-sykkeille (135). Ehkäpä ensi vuonna olen hieman valmiimpi myös maantie SM:eissä. Treenikaveri Sami ajoi hienosti maaliin kuudentena ja sijoittui U23-sarjassa SM-hopealle. Lähes koko kisan irtiotoissa ollut mies ajoi komeasti maaliin noin viisi minuuttia ennen pääjoukkoa.
Eilen maanantaina ajettiin JNSMTB-cupin 2. osakilpailu Lykyllä. Siellä pääsin ottamaan revanssia Samia vastaan ja kisan 3 x 5 km reitti pisti jalat soimaan hetkittäin oikein urakalla. Sulkavalla pääjoukossa lepäily oli kuitenkin jättänyt minulle hieman enemmän voimia varastoon ja sain lopussa käännettyä maastokisan voiton 3 sekunnin erolla Samiin. Hieno päänahka voittaa SM-korttelin voittaja ja U23-maantie hopeamitalisti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen