maanantai 12. kesäkuuta 2017

Finntriathlon Vanajanlinna 10.6.2017 - 1:05:28

Vanajanlinnan moninaisia tunteita herättävä Finntriathlon-osakilpailu on nyt takana. Taustalla pyörivä tavoite oli päästä kisa lävitse suurin piirtein kahden vuoden takaista vauhtia. Muutamat lähtökohdat saivat kuitenkin minut ottamaan uinnin erittäin rauhallisesti ja sitä kautta kisan läpivienti oli hieman haastavampaa. Miten sitten kisa meni?

Uinti ihan ok huonon uimarin uinti aikaan 13:34 koko porukasta sijalla 94 (kärkimies P. Lieto 8:54). Rannassa vähän sohlattu vaihto ja pyörällä repimään eroja kiinni ja hyvää pyöräporukkaa etsimään.

Olmi ja Valtteri paritempo. Kuva  @BullseyeTeemu

Vilkku päällä painettiin ja sainkin 5km kohdilla tutun selän näkökenttään ja rohkaisin Vallu Repoa yhteisiin ajotalkoisiin. Kimpassa ajaen petrattiin joitain sijoja ja pyörän loppuaika 30:13 koko porukasta sijalla 7 (nopein T. Darpy 28:52).
Olisin pystynyt ajamaan noin minuutin kovemman pyöräajan, mutta todennäköisesti saman verran olisi tullut takapakkia juoksussa. Peesivapaissa kisoissa on mahdollisuus päästä kovempaa helpommalla, joten ajokaveria tai porukkaa ei mielellään hylkää.

Juoksuun siirtyessä tein kohtalaisen hyvän vaihdon. Kauden avauksen tuoma shokkihoito lihaksistolle teki juoksun alun työlääksi. Unohdin kiireessä vielä kiristää kengät ja panoin menemään löysillä lenkkareilla. Noh, juoksu vähän kankealla vedolla silti hyvä 18:14, koko porukasta sija 9 (nopein J. Piik 17:02).

Juoksu käynnissä, yksin mennään. Kuva @BullseyeTeemu

Näillä suorituksilla oma loppuaika 1:05:28, jolla irtosi sarjan M30-34 teoreettinen voitto. Mäkelän Jaakko veti kuitenkin samasta ikäluokasta (tuloksien ulkopuolella) pari minuuttia kovemman ajan.

Oli muuten aivan huikea yleisön tsemppaus kotikisassa, kiitos kaikille! Näin on siis sprinttikisa taputeltu ja samalla tämä oli kerää koko sarjan eka suoritus. Loppuaikaa pidän kelvollisena ja tästä vedetään matkoja tuplaten kisa kerrallaan eteenpäin.

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Pitkien urheilusuorituksien ravitsemus Olmin tapaan

Teksti sisältää Gutzy-tuotesijoittelua

Pitkissä urheilusuorituksissa ja kehitystä hakiessa urheiluravinteiden merkitys korostuu huomattavasti. Ollaan siis tilanteessa, jossa urheilija mielii eteenpäin ja etsii esimerkiksi yksittäisessä urheilusuorituksessa oman suorituskykynsä todellisia rajoja. Osa liikkujista pystyy kyllä läpäisemään pitkiä urheilusuorituksia vaikkapa pelkän veden kanssa, mutta kropassa oleva potentiaali jää silloin lähes väistämättä piiloon. Ja vaikka yksittäinen suoritus onnistuisikin lähelle omaa maksimisuoritusta, järkevän ravitsemuksen laiminlyönti kostaantuu heikompana palautumisena ja kehitys jää näin puolitiehen hieman pitemmällä aikavälillä. Minä pystyn järkevällä energiatankkauksella jopa tuplaamaan suorituskykyni ajallisen keston verrattuna pelkän veden tarjoamaan tasoon – minulla urheiluravinteet tukevat maksimisuoritusta jo noin 45min suorituksesta eteenpäin.

Pointit urheiluravinteiden hyödyistä voidaan tiivistää muutamaan näkökulmaan:
  • Kovassa urheilusuorituksessa kroppa käyttää energiana lähtökohdin hiilihydraatteja ja hiilihydraattivarastot ovat ihmisellä rajalliset 
  • Hiilihydraattien nauttiminen suorituksen aikana siirtää uupumiskynnystä kauemmaksi, eli se kannattaa
  • Urheiluravinteet ovat helpoin tapa nauttia näitä hyödyllisiä ravinteita suoritustason ollessa lähellä maksimisykettä (vertaa energiageeli vs foliossa oleva makaronilaatikko kisan aikana - toista pystyt syömään, toista et) 
  • Hiilihydraatteja ja proteiinia kannattaa tankata nopeasti suorituksen jälkeen, jotta palautuminen kohti seuraavaa harjoitusta tai suoritusta lähtee heti käyntiin; tämäkin onnistuu teoriassa jälleen perusravitsemuksella, mutta palautumisjuoma on helpompi ottaa treeniin tai kisaan mukaan ja ainesosat ovat valmiiksi kohdallaan palautumisen kannalta
  • Edellisten summana: Urheiluravinteet mahdollistavat pitempiä ja kovempia yksittäisiä treenejä ja treeniviikkoja joiden ansiosta urheilija todennäköisesti saavuttaa paremman fyysisen kyvykkyyden ja saapuu kisatapahtumissa selkeästi nopeammin maaliin kuin ilman urheiluravinteita
Avaan tässä tekstissä omaa suhdettani urheiluravinteisiin kisapäivän aikana ja sitä ennen. Teoriassa tavallinen ja runsas kotiruoka tosiaan riittäisi, mutta kiinteän olomuotonsa takia pelkästään siihen nojautuminen muodostuu ongelmaksi. Perusravintoni koostuu kuitenkin aivan tavallisesta suomalaisesta kotiruoasta. Tähän perusmuonaan haen (kovista hiilarinpoltto-treeneistä pitävänä) ehkäpä hieman korostetusti hiilihydraatteja ja proteiinia.

Mitä sitten syön ja tankkaan ennen kisaa ja kisapäivänä?

Kisaa edeltävänä päivänä tankkaan yleensä hiilihydraattipitoista kotiruokaa, kuten makaronilaatikkoa, risottoa tai vaikkapa kalaa tai kanaa riisin kera. Välipaloilla nautin runsastäytteisiä leipiä, teen rahka/jogurtti/mysli/banaani sekoituksia ja en välttele #hiilarimiehenä tietenkään pullakahvejakaan. Pitkien hiilihydraattien löytämisen kehoon varmistan ottamalla pari desiä Gutzyn Energy Loader- tankkausjuomajauhetta sekoitettuna 7dl nestettä. Pyrin siihen, että kropan hiilihydraattivarastot täyttyvät sekä pitkillä, että ”keskipitkillä” hiilihydraateilla, jotta kisapäivään nähden energiatasot olisivat kohdallaan niin intensiteetin kuin ajallisen keston näkökulmasta.

 Gutzyn tankkaustuotteet tunnistaa vihreästä värisävystä

Hyvään kisasuoritukseen kuuluu tietenkin onnistuneet yöunet. Hyvien unien jälkeen kisaan valmistautuva kroppa on tankattava vielä nopeasti urheilusuoritusta tukevin energioin - tämä tapahtuu aamupalan aikana.

Aamupalan nautin noin 4 tuntia ennen starttia, ellei startti ole aikaisin kuten yhdeksän maissa, tällöin 2,5h ennen saa riittää, jotta unta kertyy riittävästi. Kisapäivän aamupala koostuu minulla aivan normaalista aamupalasta, joskin syön sen mitä vatsa vetää eli määrät ovat tavallista arkista työaamua suuremmat. Normaali setti voisi olla vaikkapa seuraava:
  • 2-3 palaa paahtoleipää runsailla täytteillä 
  • Iso kuppi kahvia
    Iso lasillinen vettä 
  • Rahka/jogurtti/mysli/banaani -sekoitus
Aamupalan jälkeen teen pulloon Gutzyn urheilujuomaa (oma suosikkini makujen puolesta on tropical). Yhden 0,7l pullollisen urheilujuomaa juon ennen starttia ja viimeiset huikat otan 1,5-1h ennen lähtöä. Näin ylimääräinen neste ehtii erittyä ulos ja silti kropan nestetasot ovat suoritukseen kohdallaan. Samassa kohdassa nestetankkauksen päättämisen kanssa on hyvä ottaa vaikka Gutzyn energiapatukka, jotta kisan aikana ei pääse nälkä yllättämään – onhan aamupalasta kulunut jo useita tunteja.

Juuri ennen suoritusta ja suorituksen ajaksi sopivia Gutzyn urheiluravinteita - värikoodina punainen

Suorituksen aikainen ravitsemus

Kisaa edeltävän ravinnon lisäksi nappisuoritus onnistuu vain nauttimalla energiaa myös suorituksen aikana. Kisan ajaksi pakkaan mukaan Gutzyn energiajuomaa (1 x 7-8dl pullo / tunti). Jos kisa on vaikkapa kolmen tunnin pituinen, teen ensimmäisen pullon tavallisesta energiajuomajauheesta ja lisään toiseen ja kolmanteen pulloon hieman Gutzyn kofeiiniurheilujuomaa. Näin saan kofeiinista hieman piristystä kisan loppupuolelle ja reagoin myös juoman makuun henkisesti hyvillä fiiliksillä.

Juomien lisäksi taskuihin nappaan mukaan energiageelejä - kofeiinilla ja ilman (suhde noin puolet ja puolet). Oikea rytmi kisan aikana on ottaa energiaa 2-3 geeliä per tunti. Tiesittehän, että kroppaa voi muuten harjoittaa ottamaan vastaan hiilihydraatteja kisan aikana. Jos opetat kehon treeneissä tavoille, että kovassa vauhdissa ei hiilihydraattia tule lainkaan, niin sama meno voi jatkua kisoissa. Näin ollen energiatankkausta kisatyyppisissä treeneissä kannattaa harjoitella. Sopiva määrä hiilihydraattia on noin 60g/tunti – enempää vatsasta ei juuri elimistöön imeydy. Tuo 60g (tai jos enemmän imeytyy, niin sen verran) kannattaa kuitenkin pyrkiä täyttämään, mikäli haluaa varmistaa, että ruuti reisissä riittää mahdollisimman pitkälle. Hiilihydraateista on tutkitusti hyötyä myös silloin, kun saa annettua aivoilleen viestin kroppaan tulevista hiilareista. Vauhdin ylläpitoa ajatellen hiilaripitoista nestettä voi olla järkevää käyttää suussa, vaikka vatsasta enempää ei imeytyisikään. Jos kisassa on mahdollista nauttia myös kiinteämpää energiaa, niin pakkaan mukaan myös energiapatukoita. Yksi geeli ja yksi Gutzyn energiapatukka täyttävät myös tunnin hiilaritarpeen – samalla näläntunne pysyy loitolla. Tiukoissa MTB-kisoissa syke ei tosin koskaan laske niin alas, että patukan syöminen olisi mahdollista. Maantiellä ja triathlonissa tilanne on toinen ja suorituksetkin ovat yleensä pitempiä. Patukat tuovat tällöin myös mukavaa vaihtelua energiageelien keskelle. Kofeiinigeelit säästelen yleensä kisan loppupuoliskolle, joista koen saavani hyvää tukea vahvaa loppua ajatellen. Noin tunnin kisoihin otan kofeiinigeelin jo ennen starttia, jotta saan kahvi-ihmisenä kropan hereille varmasti startista lähtien. Reagoin myös mentaalisesti kofeiinigeeliin hyvin usein kilpailullisesti suosiollisella tavalla. Geeli toimii minulla merkkinä siitä, että pian on kroppa tarkoitus laittaa tiukoille ja usein haluankin sen sitten kisassa tehdä.

Suorituksen jälkeen

Suorituksen jälkeen urheilijan kannattaa maksimoida palautuminen mahdollisuuksien mukaan. Minulle toimiva keino on ottaa heti suorituksen jälkeen Gutzyn palautumisjuomaa 6-9 mitallisen verran sekoitettuna 3-5dl nesteeseen. Tämän nautin puolen tunnin sisällä suorituksen päättymisestä. Jos lämmintä ruokaa ei ole tarjolla seuraavan tunnin aikana, niin otan vielä Gutzyn palautumispatukan, jotta saan varmasti vatsaan jotain kiinteääkin – nälkä piilee suorituksen jälkeen kropassa, vaikka olo ei siltä välttämättä heti tunnukaan. Patukasta saan samalla vielä lisää hiilihydraatteja ja proteiinia, joiden kautta palautuminen lähtee rullamaan hyvin eteenpäin. Suorituksen raakuudesta riippuen pyrin lämpimän aterian luokse noin 1-2 tunnin kuluttua suorituksen jälkeen. Minulla on yleensä kisan jälkeen on ainakin parin litran nestehukka lisäksi taakkana, joten nautin nestettä tasaisesti koko loppupäivän, että saan nestehukan mahdollisimman nopeasti tasoitettua.

Gutzyn palautumiseen tsemppaavat tuotteet tunnistaa sinisestä värisävystä

Oikeastaan näillä askelmerkeillä olen kisannut jo iät ja ajat. Poimi sinulle sopivat vinkit talteen!

Huomasittehan meneillään olevan Gutzy-kampanjan? Pitkäaikaisen mahtavan yhteiskumppanini Gutzyn kanssa päätimme viime vuoden tapaan uusia olmi-kampanjan myös tänä vuonna näin kesän aluksi. Osoitteessa www.gutzykauppa.fi on voimassa alekoodi: olmi2017 aina 18.6.2017 saakka. Käykäähän noukkimassa kotimaiset ja erinomaisesti toimivat urheiluravinteet nyt entistäkin edullisempaan hintaan - suosittelen!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Alle 3kk aikaa täydenmatkan kisaan - puolimaraton vihdoin juostu


Niin on taas kuukauden päivät ja ylikin kuluneet tärkeästä treeniajasta suhteessa elokuun alkuun ja triathlonin täydenmatkan kisaan Tahkolla. Kun kuukausi sitten pitkät juoksut ja fillaroinnit olivat vielä utopiaa, on nyt edes pari järkevää suoritusta takana. Elämän ensimmäinen kesäkelin puolimaraton juosten onnistui vappuaattona ja viime viikonloppuna maltoin pyöritellä fillarilla pisimmän lenkin yli kuuteen vuoteen. Paineet kestävyyden ja nopeuden kehittämiseen kaikissa kolmessa lajissa ovat melkoiset - ja kouralliseen mahtuvat treenitunnit viikossa eivät meinaa riittää millään. Huh, mielenkiintoinen projekti menossa kokonaiskuormituksen rajamailla tasapainoillessa! Kohta tarvittaisiin jotain kisoja, että pää pysyisi kasassa. :)

torstai 13. huhtikuuta 2017

4kk täydenmatkan triathloniin - treenit alkakoon

Elokuun 5. päivä tänä vuonna koittaa triathlonin täysmatka Tahkolla. Rapiat 225km lihasvoimin etenemistä pistää allekirjoittaneen todelliseen testiin. Tähän mennessä elämässä ei ole yhtään täysmatkaa varten tehtyä treenivuotta, eikä viimeiseen 6 vuoteen yhtään tuota tapahtumaa tukevaa sopivaa treeniviikkoa..

ROSE - kisacrossarista on kuoriutunut todella pätevä kevään treenipyörä tri-kisoja ajatellen

3 minuuttia megahapoilla on minulle tuttuakin tutumpaa ja 10-11 tuntia rennon kovaa on täyttä utopiaa. Juuri nyt, aikaa kisapäivään on alle 4kk. Tämän viikon alussa oli ensimmäinen virallinen treenipäivä tätä tavoitetta kohti ja sama meno on jatkunut lomaviikkoa hyödyntäen crossarilenkeillä ja kevyillä pitemmillä hölkkäsuorituksilla. Näin ensimmäisinä viikkoina on tavoitteena kerätä täysmatkan kilometrit viikossa yhden päivän sijaan. Huomasin nimittäin kauhukseni, että alkuvuoden aikana en ollut ajanut yhtenäkään viikkona pyörää 180 kilometriä, saatikka uinut 4km tai juossut 42 km matkaa. 


Tässä 4kk aikana painetta lisätään vähitellen ja elokuussa toivotaan parasta. Tulee kutkuttava fyysinen ja henkinen projekti tästä - se on varmaa! Olkaahan mukana seuraamassa, miten äijän käy. Facen kautta kannattaa laittaa urheilijasivuni seurantaan - sieltä pystyy seuraamaan projektin etenemistä hieman tiiviimmin kuin täältä blogin kautta.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Pitkää siivua niin kovin huterasti

Allekirjoittanut sippaa lenkillä aina ennen kuin kaksi tuntia täyttyy. Niin tänäänkin, kun pöpperökelissä ja jää-kiharaisilla teillä liukastellen yritin selvitä napsun verran pitemmästä PK-lenkistä. Laskiaispullan kuvat vilkkuivat verkkokalvoilla ja parasta toivoen matka taittui huterasti höyryten aina perille saakka. Yli 4 tunnin treenejä kertyy minulle yksi viidessä vuodessa ja tänäänkin reissu päättyi tuota maagista aikarajaa aiemmin. Kestävyysurheilu on hankalaa kylmiltään. Elokuussa olisi kestettävä 180km fillarisiivu ja perään vielä maraton juosten. Huh!
#hiilarimies #rosebikes #talvipyöräily #triathlon

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Talven kuulumisia ja kesän suunnitelmia muissa lähteissä

Blogitekstit meinaavat pahasti painua unholaan vauhdikkaan arkielämän johdosta. Urheiluhommissa minua kannattaa seurata esimerkiksi Facen urheilijasivuni kautta. Olen siellä Pyöräilijä Olli Miettinen. Yritän toki ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjata kuulumisiani myös tänne blogin puolelle.

Talvi ei ole siis mennyt laakereilla lepäillen. Parissa muussa lähteessä onkin ollut ensi kesän suunnitelmia avaavia juttuja.

1. Hattulaan.fi verkkolehdessä oli tarinaa ensi kesän huikeimmista suunnitelmista.

Olli Miettinen haukkaa ahnaasti berliininmunkkia ja juo kahvia päälle. Tämän jälkeen hän kertoo yhdeksi kauden 2017 päätavoitteekseen triathlonin täysmatkan Tahkolla elokuussa 2017. Kun maastopyöräilyn eniten nopeutta vaativan lajin XCE:n SM-mitalisti kertoo tähtäävänsä triathlonin täysmatkalle, voisi puheet helposti kuitata sokeri-kofeiinihumalan aikaansaannoksena.
Omaa mieltymystään hiilihydraattipitoiseen ruokavalioon usein itsekin ironisoiva Miettinen on kuitenkin myös neljän päivän takainen cyclocrossin SM-hopeamitalisti, samoin hopeinen mitali tuli viime kesänä maastotriathlonin SM-kisasta.

Vaikka suorituskunto on pinnalla, puheet ovat siis mietittyjä.
– Finntriathlon-sarja alkaa Vanajanlinnan sprintillä ja siitä matkat tuplaantuvat aina seuraavaan osakilpailuun. Joroisten puolimatkalle asti en ole huolissani mistään mutta sen jälkeen olen huolissani aika monesta asiasta.

Lue koko juttu:
http://hattulaan.fi/uutiset/urheilu/triathlonin-taysmatkasta-pyorasprintterin-uusi-haaste/

2. Aika-ajo.com teki taas jutun harjoittelustani ja muista kuulumisista.

Millaisia treenimääriä teet, ei tarvitse paljastaa ohjelmaa mutta jotain suuntaviivoja.
Kalenterivuoden 2016 aikana minulle kertyi yhteensä 400 tuntia treeniä. Tästä pyöräilyä oli iso valtaosa n. 350 tuntia, juoksua kertyi 40 tuntia ja uintia minimaaliset 9 tuntia. Hiihto on laji, joka on todella hyödyllistä kaikkiin lajeihini. Toivottavasti tänä talvena saan hyvin hiihtokilometrejä kertymään. Vuonna 2016 minulla oli lonkkaleikkaus pohjilla ja en voinut juurikaan hiihdellä. Tällä hetkellä olen ehtinyt ladulle vasta viidesti ja mennään jo tammikuun puoliväliä. Treenaan aika paljon kovilla tehoilla ja seuraan suorituskykyäni jokaisessa harjoituksessa. Jos kello ei tykkää, niin menen rauhallisemmin. Jos kello tykkää, niin teen intervallitreenejä niin kauan kuin tulokset näyttävät hyviltä. Minulle on mahdollista, että erilaisia intervallitreenejä tulee jopa kuudessa harjoituksessa putkeen ja sitten kroppa pyytelee rauhoittamaan vauhtia. Treenaan aina, kun voin kokea hyvällä omalla tunnolla lähteväni harjoittelemaan. Kokopäivätyö ja kaksi pientä lasta kotona vaikuttavat tietenkin treeniin. Olen harrastanut näitä kisahommia 20 vuoden ajan ja joudun aika usein pohtimaan, mikä on tärkeää elämässä – se, että lapset tekevät jotain ensi kertaa elämänsä aikana vai minun 3500 kerta samaa kaavaa seuraava treeni. Seuraan paljon kokonaisrasitusta ja yritän varmistaa vähintään kohtalaiset yöunet.

Lue koko juttu:
http://www.aika-ajo.com/harjoittelu/urheilijaesittelyssa-olli-miettinen/

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Talvipyöräily - Ehkäpä paras talviajokenkä - LAKE MXZ 303

Jo LAKE-kengän ulkonäkö kertoo, että kyseessä on todellinen talviajokenkä

Talvipyöräily ja talviajokengät: Palelevat varpaat pyöräillessä on yksi ikävimmistä pyöräilyä hankaloittavista tekijöistä talvipyöräilyn osalta. Toisin kuin yleisesti luullaan, talvipyöräilyä ei tarvitse harrastaa varpaat jäässä tai huonolla polkemistuntumalla tavallisilla kengillä. Asiaan löytyy ratkaisu – hyvät ja laadukkaat talviajokengät. Olen onnekas, että minulla on hyviä yhteistyökumppaneita, kuten LAKE. Sain käyttööni ja testiin ehkäpä parhaat talvipyöräilykengät, jotka löytyvät tällä hetkellä markkinoilta. Kuinka LAKE MXZ 303 kenkä sitten suoriutuu suomalaisessa talvikelissä sekä mitä tekniikkaa ja ominaisuuksia kengästä löytyy? Näitä teemoja käyn läpi tässä tekstissä.

Kengän sopivuus: LAKE:n valikoimasta on erittäin hyvä mahdollisuus löytää juuri itselleen sopivat ajokengät. Lestin leveyttä on tarjolla kaksi vaihtoehtoa: ns. normaali ja leveä. Kokotaulukko pitää hyvin paikkaansa ja esimerkiksi jalkaterän mittaamalla pääsee hyvin kiinni sopivaan ajokenkään. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä, että talvea ajatellen vähän reilu koko toiminee paremmin kuin tiukasti mitoitettu kenkä, joka voisi tulla kyseeseen kesäkäytössä. Vähän reilumpaan kokoon voi helposti lisätä toisen pohjallisen tai käyttää kahta sukkaa, jolloin kengästä saa taatusti sopivan eri säätiloja ajatellen.

Kengän istuvuus: LAKE MXZ 303-ajokenkä kiristetään jalkaterän osalta BOA-kiristyksellä sekä yhdellä hihnalla nilkan korkeudelta. BOA-kiristyksellä on elinikäinen takuu. Kengän saa hyvin tiukattua vasten jalkaa ja polkemistuntuma säilyy talviajokengäksi hyvällä tasolla. Oikein kylmillä keleillä säätöä on helppo tehdä myös ajon aikana, jos haluaa välillä enemmän liikkumatilaa tai tiukemman otteen jalkaterälleen. Pikakiristys toimii siis molempiin suuntiin.

Kengän saa kiinni ryhdikkäästi BOA-kiristyksellä ja pikasoljella

Kengän talviominaisuudet: Kengän päällä on vettähylkivä ja hengittävä Pittards WR100 nahkapäällinen. Kengän korkeus yltää aina pohjelihaksen alareunaan saakka, joten nilkat pysyvät talvikelissä lämpöisenä ja pyöräilyhousu selviää omasta osuudestaan paremmin. Nilkan seudun mukavuuden takaa Airprene-neopreenivarsi. Klossin kiinnitys on eristetty kokonaan jalasta eikä kylmä viima pääse klossin pulttien rei’istä kengän sisälle. Kengän Vibran-pohjan kuviointi on karkea ja kenkä pitää hyvin tarvittavilla askelilla maahan. Kengän LAKE-tekstit ovat heijastimet, jotka on suunnattu sivuille ja taakse. Pyörivä jalka herättää hyvin huomion liikenteessä ja heijastimet ovat oiva turvallisuutta lisäävä ominaisuus. Lämmön ylläpidon takaavat kolme eri ominaisuutta, joita kengästä löytyy. Koko kengässä on Outlast lämmönsäätelyvuoraus, varpaita suojaa 3M Thinsulate kärkivuoraus ja Thermosol-eristepohjallinen estää lämpöhukan pohjan kautta. Teknisiä nimiä tärkeämpää allekirjoittaneelle on se, että miten kenkä toimii käytännössä. Tästä tärkeästä näkökulmasta LAKE täyttää odotukset esimerkillisesti.

 Parhaimmillään LAKE MXZ 303 on juuri siinä, mihin se on tarkoitettu - talvipyöräilyssä

LAKE MXZ 303-ajokenkä talvikäytössä: Allekirjoittaneelle talviajokengän tärkeimmät ominaisuudet kallistuvat siihen, että kenkä ei nouse rajoittavaksi tekijäksi talven ulkoiluja ja lenkkejä suunniteltaessa. Odotan kengältä, että se pitää jalat lämpimänä, mutta samalla kengän on toimittava myös lauhemmassa talvikelissä ilman ylenmääräistä ylikuumentumista. Nämä odotukset ovat Suomen ajokeleissä itse asiassa hyvin merkittävät. Kengän pitää olla lämmin, hengittävä ja sohjokeleillä sen on pidettävä jalka kuivana. LAKE palvelee tässä näkökulmassa urheilijaa tai työmatkapyöräilijää erittäin hyvin. Olen ajanut kengällä kylmimmillään liki 20-asteen pakkaskelissä ja ajon aikana suurimmat huolet olivat aivan muualla kuin jalkaterien lämmönsäätelyssä. Yhdellä sukalla tarkenee ajaa muutaman tunnin lenkkejä optimaalisessa pikkupakkaskelissä. Loskakeleillä olen päässyt sukat kuivana aina määränpäähän. Kenkä on riittävän ryhdikäs jalassa ja poljintuntuma on näin lämpimäksi talviajokengäksi erinomainen. Pohjan kuviointi toimii luvatun kaltaisesti ja se on myös miellyttävä kävellä rakennuksien sisätiloissa. Olen pystynyt astelemaan työpaikalle sangen huomaamattomasti ilman työkavereiden luuloa, että olisin pukenut yhtä-äkkiä korkokenkiä jalkaani.

Kengän hinta ja laatu: Kengän ovh-hinta on 300 euron tienoilla. Kengän hinta ei ole halvimmasta päästä, mutta rahoilleen ostaja saa vastinetta. Talviajokenkä on vuosien sijoitus ja sijoittamaansa hintaa vastaan ihminen saa markkinoiden parhaan ajokengän, joka toimii mainiosti Suomen talviolosuhteissa. Olen saanut ajaa liki 20 vuoden aikana useilla erilaisilla talvipyöräilyratkaisuilla. Palelevat varpaat ja pelaaminen kengänsuojien kanssa ovat asioita, joiden kanssa mittani alkoi lopulta täyttyä. Huono kenkätilanne aiheuttaa sen, että urheilijan tai työmatkoja pyöräilevän pitää jättää talvikauden pyörälenkkejä ajamatta tai kärsiä niiden aikana kylmistä jalkateristä. LAKE:n talviajokenkä poistaa tämän kaltaiset hankaluudet ja suoriutuu talviominaisuuksiltaan tehtävästään moitteettomasti. Hyvät talviajokengät on sijoitus, joka yksi suomalaisen pyöräilijän fiksuimmista hankinnoista. Kenkä on jo nyt päivittäisessä talvipyöräilykäytössä. Tämän lisäksi en malta odottaa, että pääsen maaliskuun alussa napakoille talvipoluille pitämään hauskaa fillarin kanssa!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Cyclocross SM 8.1.2017 - nappiajolla hopeaa


ENNAKKO
Mikäs sen hienompaa kuin murtaa blogihiljaisuus onnistuneen SM-kilpailun kisaraporttiin. Se, että fillarikisasta tulee raportti ulos tammikuussa on vähintään poikkeuksellista. Aikaisempina vuosina kisakausi on päättynyt lokakuun puolivälin kieppeillä, mutta tällä kertaa cyclocrossin SM-kisat päätettiin järjestää samana päivänä muun maailman kanssa. Helsinkiin Hietsun uimarannan tuntumaan rakentuikin todellinen cyclocross-tapahtuma, joka ei löydä haastajaa aikaisempien vuosien kisoista – ainakaan radan ja kisatunnelman näkökulmasta. Suomen talvi toi kilpailuun juuri oikean lisämausteensa ja olosuhteet olivat hyvällä tavalla eeppisellä tasolla.

Cyclocross on mahtava laji. Laji, jossa vähän hassulla pyörällä ajetaan niissä vuoden surkeimmissa ajokeleissä. Cyclocross on myös niitä harvoja pyöräilylajeja, joissa Suomi voisi oikeasti menestyä ilman mieletöntä tasoitusta muille maille. Meillähän pyöräilysäät ovat yleensä vähän sinne päin ja muutama plussa-aste on oikeastaan se ainoa oikea crossi-keli. Tuo keli, joka meillä on niin juhannuksena kuin joulunakin.

Minulle kisan ennakkotunnelmat olivat jännittävät. Edellisestä kunnon fillarikisasta oli aikaa puolisen vuotta. Allekirjoittaneelle on tyypillistä, että lasken kisakuntoni talvikaudella melko alas, jotta saan hyvän nousuboostin sitten kesän kilpailuja ajatellen helpommin aikaiseksi. Nyt tammikuun intensiivinen kisa ei päästänyt varsinkaan pääkoppaa marras- ja joulukuussa helpolla. Taustalla oli jatkuvasti ajatus, että kisapäivän keliä pitäisi päästä uudella ROSE-crossarilla treenaamaan ja rutkasti.

 Rosen kisacrossari - 8 kiloa täyteläisyyttä!

Tarkoitus oli kiertää myös useampia kansallisia crossi-kisoja ja käydä kunnolla tutustumassa Hietsun rataan etukäteen, mutta niin vain kaikki ennakkosuunnitelmat oli tehty murrettaviksi. Vesisadepäivät ja pakkasjaksot seurailivat toisiaan ja tein lopulta selkeän päätöksen. Kaikki avaintreenit tulen tekemään lopulta Wattbiken päällä ja mielellään Zwiftin kautta kilpailuja ajellen. Wattbike-treenit purivat lopulta minuun mainiosti ja sain muutamilla tärkeillä avaintreeneillä suorituskykyni melko hyvälle tasolle. Näin ollen 1,5 viikkoa ennen kilpailua pystyin pitämään yli tunnin ajan 325 watin keskitehoa yllä vauhtikestävyys-sykkeillä. Tämä oli minulle hyvä tulos, koska kauden 2017 pääpaino on triathlon-lajeissa ja olin juossut loppuvuoden puolella minun mittapuulla moninkertaisia määriä. Juoksutreenit eivät tunnetusti vie pyöräilyä juurikaan eteenpäin, mutta ehkäpä cyclocrossiin niistä on vähemmän haittaa kuin muissa fillarilajeissa.

Pyöräilytreenejä oli kertynyt koko joulukuun ajan keskimäärin 4,5h per viikko. Suurin määräviikko osui vuoden viimeiselle viikolle, kun Stravaan kertyi pyöräilyä 5h 23min ja kilometrejäkin päälle 150. En siis todellakaan ollut jumissa liiasta treenaamisesta. Enemmän huolta aiheutti se, että voiko kisakykyä olla yhtä-äkkiä ja tuleeko lihaksisto toimimaan crossin vaatimuksia vastaavasti koko tunnin ajan kisapäivänä. Kalusto minulla oli kisaan kunnossa. Toivoin pakkaskeliä, että renkaiden litkutushommiin tai tuubiratkaisuihin ei ole tarvetta lähteä. Nyt piti vain valita sopiva rengassetti kahdesta hyvin erilaisesta vaihtoehdosta. Onnekseni pelinlukulasit olivat päässäni kisa-aamuna, kun tein viimeisen päätöksen ja vaihdoin vielä syyskelin luottokisarenkaani toiseen malliin. Rengastöiden johdosta menetin mahdollisuuteni tutustua rataan myös ennen kisaa kisapäivänä. Renkaiden vaihto näytteli kuitenkin hyvin merkittävää roolia päivän lopputuloksen näkökulmasta.

KISAPÄIVÄ

Kisapaikalle saapuminen oli sopivaa härdelliä. Radalle ei päässyt muiden kisojen takia ja meillä oli koko perhe mukana, joka vei ehkäpä sopivasti turhaa stressiä itse kisasta pois. Yritin saada jalkoihin pientä lämpöä ennen starttia ja siinä vähän onnistuinkin. Lämpöä oli saatava ja radan mutkista olisi päästävä nopeasti kisassa selville. Mitali olisi nimittäin tiukassa erityisesti oman äärimmäisen epävarman suorituskyvyn johdosta. Toinen haastava tekijä oli vahvat vastustajat.

Kisassa oli vastassa erityisesti kivikova kolmikko. Sasu Halme oli ehdoton ennakkosuosikki edellisen vuoden mestarina ja loppuvuoden testitulokset kertoivat jopa 15-20% paremmasta suorituskyvystä kuin mitä minun omat testini olivat olleet. Toinen suosikki oli Antti Kuitto, joka oli kiertänyt loppuvuonna useita crossi-kisoja niin Suomessa kuin Viron puolella. Voittoputki oli tainnut venähtää jo kymmenen kisan pituiseksi ja Hietsun ratakin oli miehelle varmasti tuttua tutumpi. Antti on vielä tunnettu äärimmäisen timanttisesta ajotaidosta, jonka olin laskenut säästävän hänen voimavarojaan rutkasti näin syheröisellä radalla. Kolmas erityisessä seurannassa ollut kuski oli Jarkko Niemi. Maantiepyöräilyn Suomenmestari parin vuoden takaa ja olen ottanut usein Jarkolta turpiin Ahveniston Koh i noor-ajoissa kesäisin. Tehoja tunnin suoritukseen oli siis Jarkollakin takana ja paljon. Tämän kolmikon lisäksi listalla oli useampiakin tuntemattomia nimiä. Kuka tahansa saattoi olla musta hevonen, jolla olisi vetää cyclocross-jokeri takataskustaan. Päätin, että lähden nöyrin mielin kunnioittamaan ihan kaikkia lähtöviivalla olijoita ja en hätkähtyisi, vaikka edessä näkyisi minulle vieraampiakin ajotamineita.

Taktiikkani oli selvä ja tuttu aikaisemmilta vuosilta. Tiesin, että jos löydän tehojen puolesta anaerobisen kynnyksen kisan alkuvaiheessa, niin pystyn kiristämään kisan viimeisellä puolikkaalla vauhtiani vielä vähän. Tietenkin sillä oletuksella, että lihaksisto toimii ja esimerkiksi selkä ei lyö lukkoon aivan totaalisesti. Oleelliseksi muodostui se, että riittääkö minun päivän ana-kynnykseni kisassa mihinkään. Olin tehnyt kuitenkin päätöksen, että en paukuta itseäni hapoille alussa, vaan ajan rennon kovaa ja tasaisesti. Nimenhuudossa minulla meinasi tulla vähän kiire, kun kuulin lopulta starttiin olevan minuutin verran ja minulla oli vielä lämpötakki ja tuplahousut päällä. Lopulta olin lähtöviivalla juuri sopivasti 15 sekuntia ennen starttia ja sain lyötyä Garminin käyntiin keräämään kisadataa jälkispekulaatiota ajatellen. Otin Gutzyn geelin ja tiesin, että nyt kroppa tietää taas kilpailun olevan käsillä. Sitten vain nauttimaan.

KILPAILUN KULKU

Ennakkosuosikit järjestyksessä ensimmäiseen kaarteeseen tullessa. Kuva: Jere Keskiaho

Lähtö oli yllätyksekseni helppo. Antti ja Sasu menivät kärkeen ja pääsin hyvin rennolla jalalla kolmospaikalle. Jo ensimmäisissä mutkissa Antti ja Sasu ottivat pienen eron minuun ja tuntuivat vaihtavan paikka alituiseen. Virheitä tehtiin oikein urakalla ja minullakin oli hankaluuksia löytää sopivaa vauhtia syheröisiin mutkiin. Kierroksen loppupuolella olimme kuitenkin melko hyvin taas porukassa, kun aivan kierroksen loppupuolella pääsin vähän jouhevammalla ajolinjalla kärkikaksikon kyytiin. Ensimmäisen kierroksen aikana huomasin, että juostavat raput tulevat olemaan minulle sopivat tässä kisassa ja nyt olisi vaan saatava ajo svengaamaan. Heti toisen kierroksen alussa Sasu teki pieniä nykäyksiä ja pääsi livahtamaan Antilta noin 10 sekunnin päähän. Antti yritti selkeästi haastaa Sasua ja niinpä Antti karkasi vielä minultakin muutaman sekunnin päähän eteen. Erityisesti Anttia vastaan pystyin olemaan portaissa selkeästi nopeampi ja myös pöpperölumessa löysin hyviä ajolinjoja omalle kisasetupilleni.

Juoksuosuudet kulkivat hyvin

Sain Antin toisen kierroksen puolivälissä kiinni ja päätin vähän hengähtää siinä kyydissä. Hengähdys ei kestänyt lopulta kovin kauaa, kun alkoi tapahtua. Lähestyimme Antin kanssa ensimmäistä pitkää rantahiekkaosuutta toisella kierroksella, kun Antille kävi jotain. Eturengas lähti vähän vaeltamaan ja taittoi lopulta 90 astetta poikittain. Samalla hetkellä Antti lähti tangon yli lennolle ja näin nousin pakolla kisassa toiseksi. Olen aikaisemminkin nostanut SM-kisoissa sijoituksiani vastaavalla tavalla ja pari vuotta sitten saavutin SM-kultaa Juho Hännisen tehden samanlaisen ilmalennon kriittisessä kisavaiheessa.

 Antin kaatumisen johdosta nousin kakkospaikalle toisella kierroksessa. Kuva: Jere Keskiaho

Olin hetken vähän ymmälläni. Sasu oli edessä liki 20 sekunnin päässä ja Antti ehkä tulisi kovaa takaa vielä mukaan taisteluun. En tiedä, että kiristinkö pikkaisen ajoa, mutta niin  vain alkoi mutkissa meno tökkiä pahemman kerran.  Eturengas livahti milloin minnekin ja löysin itseni kertaalleen kunnolla kumostakin lyöden polven kovaa jäätyneeseen maaperään. Antti oli takana vähimmillään ehkä reilun 5 sekunnin päässä, mutta ei kuitenkaan saavuttanut minua. Tärkeimpänä asiana tässä oli se, että lopetin höseltämisen ajon aikana. En enää ajanut mutkiin kovaa, vaan pelkästään mutkien väleissä. Pyrin pitämään renkaat maassa ja välttämään virheitä. Tämä tepsi mahdottoman hyvin. Ero Sasuun pysähtyi välittömästi siihen 20 sekunnin tuntumaan ja ero taakse päin Anttiin alkoi kasvaa. Ajoni siis helpottui, mutta toisaalta minusta tuli paljon nopeampi. Ajotakin takataskussa minulla oli vielä toinen Gutzyn kofeiinigeeli, jonka nappasin kisan puolivälissä.

 ROSE:n kisapyörä oli reitillä kohdallaan. Kuva: Jere Keskiaho

Tunnelma ajon aikana oli aivan mahtava. Kannustusta riitti lähes koko radan ympärille, kellot kalkattivat ja katsojat tsemppasivat nimeltä huutaen ajamaan kovempaa. Niin parasta – kiitos!

Kaikki alkoi mennä täysin suunnitelman mukaan. Kakkospaikalla ajaminen tuntui hienolta ja pystyin rennolla diesel-jyhkinnällä pitämään eron kärkimies-Sasuun samoissa. Olisikohan se ollut neljäs tai viides kierros, kun lisäsin aivan vähän tehoja ja ero oli Sasuun pienimmillään reilut 15 sekuntia. Tällä kierroksella ajoin myös oman nopeimman kierrosaikani kisassa ja se saattoi olla samalla myös koko kisan nopein kierrosaika (Stravan mukaan).  Jostain syystä tässäkin tilanteessa jatkoin taktiikkaani hyvin tarkasti, enkä lähtenyt päättömästi repimään eroa Sasua kohti kiinni. Fyysisesti se olisi voinut olla jossain määrin realistista, mutta toisaalta olisin äärimmäisen todennäköisesti alkanut kaatuilla mutkissa ja näin olisi ollut sauma kalusto-ongelmiin ja sitä kautta kakkossijakin olisi ollut vaarassa. Ajoin kovaa mutkien välejä, mutta mutkissa varmistelin edelleen. Kroppa ja pyörä pelasivat mahtavasti. Suorituskyky oli puoleen vuoteen reilusti parhaimmillaan ja jälleen kerran täysin oikeana päivänä.

 Maali alkaa häämöttää - kakkospaikka on sinettiä vaille. Kuva: Jere Keskiaho

Keskityin ja nautin. Mikäs se hienompaa kuin mennä rennon kovaa eteenpäin ja kello tykkää. Viimeiset kaksi kierrosta ero pysyi samana Sasuun ja kaveri ajoi ansaittuun voittoon. Minä saavuin maaliin toisena tasan 20 sekuntia Sasulle hävinneenä. Antti nappasi pitkän uransa ensimmäisen yleisen sarjan SM-mitalin ollen hienosti kolmas minulle reilun minuutin taipuneena. Niemen Jarkko oli neljäs.

 Nuoruutta ja kokemusta palkintopallilla. Kuva: Antti Ruotsalo

Tästä kisatuloksesta iso kiitos yhteistyökumppaneilleni. Levyjarrullinen ROSE XEON CDX CROSS -huippucrossari oli varmaan kisan paras pyörä tälle radalle. Wattbiken avulla tehdyt kovat treenit olivat minun suorituskyvyn tärkein tekijä. Gutzyn lisäravinteet mahdollistavat minulta kerta toisensa jälkeen nappisuoritukset kisatilanteessa. LAKE:n huippukengillä voima siirtyy reidestä takarenkaaseen täsmällisesti. Uusi yhteistyökumppani OmaSP mahdollistaa kauden kilpailureissuja. KIITOS!