tiistai 31. toukokuuta 2011

Kilometrikisa jatkuu, viikon työmatkat

Työmatkapyöräilyyn kannustava kilometrikisa on jäänyt omalta kohdalta vähän passiiviseen suvantoon. Viime viikolla kertyneet 2,5 pyöräilytuntia alkoivat olla jo niin noloa kauraa, että jotain oli keksittävä ja pikaisesti. Niinpä tällä viikolla ajattelin ihan pyöräillä töihin! Aamulla olen lähtenyt kotoa töitä kohti klo 6:30. Täältä uudelta asunnolta on töihin matkaa sellainen 5-6 kilometriä, riipuen vähän reitinvalinnasta. Pienellä mutkalla matkaa kertyy enemmän ja se onkin ollut tämän viikon teema. Esimerkiksi eilen kilometrejä kertyi työmatkoilla reilut 50. Tänään sitten vakiomuotoinen kaupunkiympäristössä polkeminen vaihtui hieman maalaisidyllisempään vaihtoehtoon:
Tämän päivän työmatkapyöräilyt kerryttivät kilometrisaldoa noin 65km edestä. Ylämäkien ajaminen seisaaltaan on muuten yllättävän vaikeaa täysi reppu selässä! Pitäisiköhän reppuajelut ottaa ihan harjoitusohjelmaan mukaan? Maasturilla 6-8 m/s puhaltavaan vastatuuleen saa tehdä tosissaan töitä, että pääsee edes 25km/h vauhtia eteenpäin. Kolmas seikka, jonka tässä alkuviikolla olen huomannut, on oikeiden varusteiden merkitys harrastuksen miellyttävyyteen. Huhhuijaa esimerkiksi verkkareilla ajelua asiallisten fillarihousujen sijaan. Ei ihme, jos aloittelevat pyöräilijät lopettavat harrastukset, ennen kuin kunnolliset varusteet löytyvät kaapista - ja niin, joka ajokeleille.

maanantai 30. toukokuuta 2011

Hauki on kala

Työpaikan kalamiesten takia pitää laittaa tähän väliin minimaalinen kalajuttu. Viikonloppuna tuli käytyä kevään ensi kertaa vesillä. Soutuveneellä uistelu tuotti reilun tunnin kalastelun aikana pari haukea. Ensimmäinen oli lähempänä kahta kiloa, iski 14 cm ruskeaan Nilsuun.
Ja eikun filettä pannulle:
Lauantai iltapäivällä oli päivän toisen minireissun vuoro. Nelisen minuuttia uistelua ja särjen värinen 14 cm Super Shad Rap pisteli vapaa mutkalle. Tuloksena reilu 75cm pitkä vihreäpaita:
Toivottavasti tässä kesällä ehtisi hieman jalompaakin kalaa narraamaan jossain välissä..

torstai 26. toukokuuta 2011

Kylki vasten kylkeä

Huh huh! Kolme päivää ilman pyöräilyä on sisältänyt muuton viimeistelyä ja Haikon kartanon työreissun. Tänään sitten pääsin vihdoin pyörän päälle.

Parin tunnin fillarointi sisälsi kovaa tuulta ja yhden astetta jännemmän tapahtuman. Vain muutama kilometri ennen kotia otin tukevan kylkikontaktin auton kanssa. Tilannehan meni seuraavasti: Ajelin rennon napakasti loivaa nousua Ruutikellarintiellä. Kauempana edessä näin auton, joka lipuu hiljalleen, noin 15km/h eteenpäin. Varsin nopeasti saavutin kyseistä autoa enemmän ja enemmän. Oma vauhtini oli noin 35km/h, kun huomasin, että auto hidastaa vauhtia entisestään. Niinpä päätin ohittaa auton ihan tavallisesti vasemmalta kiertäen. Sitten alkoi tapahtua. Vain hetki ennen kun ehdin takapuskurin kohdalle, auto päättikin kääntyä vasemmalle. Vilkkua ei koskaan käytetty ja totesin, että nyt menee tilanne kyllä todella täpärälle. Ei muuta kuin, vankka noja auton kuskin lasiin kyynärvarrella, fillarin eturengas hankasi auton eturengasta ja vauhti pysähtyi lähelle nollaa vain muutamassa metrissä. Itse tein kaikkeni, etten jättäisi jälkiä auton kylkeen ja lopulta siinä onnistuinkin.

Hieman säikähtänyt naiskuski pahoitteli kovasti tilannetta ja kyseli heti, että olenko kunnossa. Minuunkaan ei mitään vaurioita tullut, joten kotimatkaa pääsin jatkamaan heti tilanteen jälkeen. Onneksi en ollut mopopoika, tai liikkeellä esim. maantiepyörällä. Silloin olisin mennyt heittämällä ikkunasta sisään autoon. Täpärillä ja muutama ajovuosi takana tilanne pysyi vielä kohtalaisesti hanskan puolella.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Liedon XCO, kisaraportti

Aika-ajo (3,5 km, puoliteknistä polkua): Minulta aika-ajo oli tasaisen surkeaa ajamista alusta alkaen. Vauhti jäi vähän mateluksi ja ajorytmi ei löytynyt koko pätkän aikana. Ainoastaan viimeinen 300 metriä purua tuli ajettua kovaa. Tuloksena kolmanneksi kovin aika 6:49. Kärkeen Henkkaan eroa 31 sekuntia (eli ihan mielettömän paljon) ja toiseenkin sijaan Simoon 6 sekuntia.

Viikko sitten Hyvinkäällä aika-ajon ja xc-kisan välissä oli reilu kolme tuntia odottelua. Nyt päätin tankata kunnolla, joten evässämpylöitä tuli vedettyä ihan antaumuksella. Vihoviimeinen peliliike oli mennä kisakamppeissa korvapuustikahveille kahvioon. Sinällään pulla oli kyllä ihan hyvää, mutta se, että starttiin oli lopulta vain puolisen tuntia; saatoin odottaa kisassa pieniä ongelmia. Auringonpaiste sai muutenkin ukon vähän väsyneeksi ja lähtöviivalla nuokuin pyörän päällä, kunnes heräsin huutoon ”10 sekuntia!”.

XC –kisa (7 x 4km, puoliteknistä polkua koko kierros, muutamia jumppakohtia): Startti oli vauhdikas ja ensimmäinen sata metriä oli ainoa, kun ehdin nähdä kisan voittajaa tässä kisassa. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä oltiin varmaan jo puoli minuuttia Henkkaa perässä. Toisena ajeli Samuel, välissä oli pari minulle tuntematonta kaveria ja minä olin siinä viidentenä. Jonossa tuli ajettua vähän miten sattui ja esimerkiksi radan droppikohta kierrettiin sivusta häviten aikaa useita sekunteja. Samoin reitin vaativin ylämäkikohta jouduttiin jonomuodostelemassa jalkautumaan, tuossa tulee takkiin noin 10 sekuntia jouhevaan ajoon verrattuna. Kierroksen lopussa olin päässyt Samuelin perään kolmanneksi ja Simo seurasi tiukasti perässä.

Toisella kierroksella pääsin heti alussa Samuelin ohi toiseksi ja perässä seurasi Simo. Ajolinjat olivat ihan hakusessa, mutta muutoin kierros sujui ilman suurempia ongelmia. Droppikohta tuli ajettua tästä eteenpäin joka kierroksella ja ylämäkiporrastuskin meni heittäen ajamalla. Simon kanssa alettiin kasvattaa eroa tasaisesti niin eteen- (tämä on hieno saavutus kisassa) kuin taaksepäinkin. Kierroksen päätyttyä oltiin Henkkaa perässä ihan älyttömästi ja takana seurasi Samuel noin puolen minuutin päässä.

Kolmannella kierroksella alkoi tapahtua. Ajolinjojen tullessa tutuiksi ajattelin, että tällä kierroksella voisin vähän kiristää ajovauhtia. En kuitenkaan ehtinyt dropillekaan saakka, niin vatsassa alkoi tuntua lapsuuden juoksukisoista tuttua pistoa.” Voehan pullakahvit!”, huusin mielessäni. Hengittäminen oli lähes mahdotonta, koska vatsaa ei voinut tarjota ulos lainkaan. Sykkeitä piti pudottaa reilusti ja Simo lähti menemään menojaan. Jäin pitkäksi aikaa kolmospaikalle ja kierroksen lopulla olin Simosta 30 sekuntia perässä, maastoon kuulin kuulutuksen, että takana Samuel ja Kristian ajelivat sijasta neljä noin minuutin päässä.

Neljännellä ja viidennellä kierroksella en saanut oikein mitään aikaan. Pistos kyllä helpotti, mutta ajaminen oli vähän löysää koko ajan. Ero pysyi kakkossijan Simoon päin tismalleen samassa koko ajan ja takanatulijat jäivät hieman lisää molemmilla kierroksilla. Viidennen kierroksen lopuksi nappasin kisan ainoan geelin.
Kuudes kierros jatkui samaan malliin edellisten kanssa. Droppikohta alkoi sujua vauhdikkaammin, rata tuli tutummaksi, mutta ylämäissä vauhdin pitäminen ei erityisesti onnistunut. Kierroksen lopussa huomasin kuitenkin, että ero Simoon oli lähes puolittunut, joten toivo kisan kakkossijasta alkoi hiljalleen herätä.

Viimeiselle kierrokselle lähdin ajamaan tasaisen kovaa vauhtia. Saavutinkin Simon melko nopeasti heti droppipaikan jälkeen. Kisan ratkaisu oli tarjolla heti seuraavaksi tulevassa ylämäkiporrastuksessa. Valitettavasti Simpalla meni siinä vähän jalat solmuun ja oli selvää, että joudun perästä itsekin jalkautumaan. Ajamalla tuo kohta olisi vedetty ylös rutkasti nopeammin. Hetken aikaa vielä jouduin ajamaan Simon perässä, kunnes pääsin kuittaamaan kohteliaan pyynnön jälkeen ohitse (tässä vaiheessa ei muuten tullut mieleen, että minun olisi pitänyt vetää Simoon eroa 6 sekuntia, joka oli meidän ero aika-ajon jälkeen). Näinpä suunnittelin pitäväni kakkospaikalla tasaisen ”kovaa” vauhtia ja että iskisin puoli kilometriä ennen maalia loivassa loppunousussa. Näin sitten teinkin, Simo pysyi perässä ja maalissa olin vain kahden sekunnin turvin. Näin ollen XC-kisan kakkospaikasta huolimatta kokonaistuloksissa jäin sijalle kolme, vähintäänkin ansaitusti. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt pelata kortit vähän eri tavalla ja iskeä aikaisemmin. Tuolloin kuuden sekunnin ero olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi. Aivot toimivat tällä kertaa kuitenkin vasta kisan jälkeen, joten sitä on turha enää tässä vaiheessa voivotella. Kisan voittajaan Henkkaan ero kasvoi kuuteen minuuttiin, joten jonkin verran tässä olisi vielä treenattavaa tälle kesälle.

Pari vuotta sitten Liedossa ajelin Henkan perässä niin, että kierroksella otin takkiin noin 10 sekuntia. Eilen ero kierrosvauhdeissa oli lähellä minuuttia/kierros!

Missä siis mennään?
1.) Voima puuttuu
2.) Kestävyyttä puuttuu
3.) Ajotaitoa puuttuu
4.) kisarutiinia puuttuu

Näin ollen tämän viikon perjantaista eteenpäin aletaan hieman treenailemaan.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Liedon XCO ja mystiset munkkikahvit

Kauden toinen maastostartti on saatu onnellisesti päätökseen.

XC-kisassa sijoituin toiseksi, mutta silti olin kilpailun kokonaistuloksissa vasta kolmas. Kuinka tällainen on mahdollista maastopyöräilyn etappikisassa (vrt. Hyvinkää viime viikonlopulta)? Kuinka kovaa Suomen kärki ajoikaan tänään minuun verrattuna? Mitä niille munkkikahveille tapahtui ja kuinka ne kuuluivat päivät kisasuunnitelmiin? Onko pulla parasta vai pahinta kisaevästä? Vaikuttaako jalkojen ruskettuminen kisavauhtiin (katso kuva)?

Näistä kaikista raporttia tulossa lähiaikoina.. ja vastauksethan löytyvät täältä/kisaraportti!

lauantai 21. toukokuuta 2011

Kausi jatkuu, Lieto XCO 22.5.2011

Kausi jatkuu huomenenna sunnuntaina Liedossa XCO-cupin toisella osakilpailulla. Valmistautuminen kisaan on ollut vähän mitä sattuu, joten erityisiä superodotuksia ei huomiselle ole. Toivottavasti kisa sujuu ilman suurempia ongelmia, jolloin maaliin pitäisi päästä ihan kohtalaisen hyvävoimaisena.

Hyvinkään XCO:n jälkeen pitelin lepopäivän maanantaina ja tiistaina tuli pyörittyä pari tuntinen maastossa. Keskiviikkona kävin tutustumassa ensi kertaa paikalliseen maastopyöräilykulttuuriin TCC:n keskiviikkoisen yhteislenkin muodossa. Torstaina oli sadepäivä, joten silloin pystyi hyvillä mielin valmistelemaan perjantaina viimeisteltyä muuttoa (onkohan tämä nyt neljäs muutto vuoden sisään..?). Perjantainakaan en siis ehtinyt pyörän päälle, koska eilen kannettiin uuteen asuntoon pyykkikonetta, keittiönpöytää ja sohvia. Tavallisesti en mielellään pitele lepopäiviä tuohon malliin ennen kisaviikonloppua, joten tänään sekoitin normaalia kisavalmistautumista ihan totisesti. Joensuussa asuessa ei ollut mitenkään mahdollista, että edellisenä päivänä ennen kisaa ajaisi vielä pitemmän maastolenkin, mutta täällä Hämeenlinnassa se onnistuu. Tämän lauantain saldoksi sain maastopyörillä 70km/3h rentoa pyörittelyä. Puolet matkasta taitoin 29erillä ja puolet huomisella kisapyörällä, eli Focuksen täpärillä. Välissä oli kahden minuutin pyöränvaihtotauko.

Launtaipäivä jatkuu pihahommien parissa, koska voikukat näyttävät vallanneet takapihan=perunapellon aivan totaalisesti. Katsellaan sitten huomenna, että kuinka Liedon XCO-etapit kulkevat tällaisella erilaisella valmistautumisella.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Hyvinkään XCO-etapit, kauden 1. voitto

Kauden ensimmäinen maastokisa on nyt ajettu ja omalta kohdalta ajo sujui ihan mukavasti. Erityisesti treenimielessä kilpailu oli aivan loistava ja samalla pääsin kuittamaan kauden avausvoittoni. Eilinen Rajamäen maraton oli verottanut osallistujalistaa jonkin verran.

Kisassa ajettiin ensin 1,5km pituinen aika-ajo. Sain juuri ja juuri ajettua aika-ajoon pohjat ajalla 2:56. Ajo ei tuntunut erityisen herkältä, mutta tuntemuksista voi syyttää lähinnä itseään, koska kunnollista lämmittelyä ei koskaan tullut tehtyä. Kellotuksen jälkeen oli taukoa noin kolme tuntia, ennen kuin päästiin itse asiaan, eli XC-kisaan.

Päivän XC-rata kierteli Hyvinkään monipuolisissa metsissä ja kierroksella oli pituutta noin 6km. Kisassa hetkittäin kivikkoinenkin rata kierrettiin viidesti. Startista aloitettiin pitämään rennon kovaa vauhtia ja kärkeen ampaisi Kristian Ijäs. Seurailin tilanteen kehittymistä noin puolitoista kilometriä, kunnes huomasin Kristianin vähän keventävän vauhtia päivän ensimmäiseen loivaan nousuun. Pääsin helpohkosti kärkipaikalle ja tuon jälkeen sain ajella omaa vauhtiani kisan lävitse. Kaikki viisi kierrosta veivät ajoaikaa melko tarkasti 16 minuuttia á kierros, joten loppuajaksi kirjattiin 1:20:07.

Ajo tuntui mukavalta koko kilpailun ajan ja pidin kyllä reitistä melkoisesti. Ylämäet toisaalta olivat vähän tynkäsiä, mutta kaikkea haluamaansa ei voi aina saada. Monipuolinen polkuverkosto ja ajettava pohja takasivat, että missään vaiheessa kisaa ei käynyt aika pitkäksi.

Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin ja omalla tavallaan tämä luo uskoa myös Tahko 120 -projektille. Suuret kiitokset Hypy:n väelle hienosti järjestetystä kisa-viikonlopusta!

Tässä mennään reitin loppulaskussa.


Kuva ar.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Hyvinkään XCO-etapit, täältä tullaan!

Kauden ensimmäinen maastokisa lähestyy vauhdilla. Sunnuntaina minulla on nimittiäin edessä Hyvinkään XCO-etapit, jossa vihdoin pääsen testaamaan kevään maastokuntoa. Kisassa kellotetaan ensin 1,5km pätkä väliaikalähdöllä ja parin tunnin päästä kellotuksesta on vuorossa perinteinen XC-kisa 5 x 6km rata.

Valmistautuminen kisaa ajatellen on mennyt hyvin ja ajotunteja tällä viikolla on kertynyt tässä vaiheessa reilu 10. Olen ajanut neljä treeniä, joissa kaikissa on ollut mukana jonkin verran tehoja ja torstaina pidin totaalisen lepopäivän. Huomenna sitten pyöritellään maasturilla parituntinen jalkoja auki, jotta sunnuntaina ollaan valmiita pistämään keuhkot rullalle ja jalat tiukille.

Toivottavasti SM esikisat keräävät mukavasti porukkaa viivalle. Toisaalta monet ajavat huomenna Rajamäellä maratonia, joten on ymmärrettävää, jos se jonkin verran vie ajohaluja/osallistujia sunnuntailta.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Kilometrikisa 2011, ensimmäinen päivä

Tänään 10.5. oli vuoden 2011 kilometrikisan ensimmäinen päivä. Olemme taas työpaikan kanssa mukana suursarjassa, niin piti äkkiä käydä kelaamassa kolminumeroinen kilometrimäärä kasaan.

Työmatkoja junnailin työpäivän aikana kahdesti molempiin suuntiin ja iltapäivällä oli vuorossa reilun sadan kilometrin lenkki maantiepyörällä ympäri Hämeenlinnaa. Tutuksi tulivan muun muassa Lehijärven kierto ja Renko - Virtaala seudun tiestöt. Päivän saldo siis 109 kilometriä.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Operaatio Tahko 120km - tausta ja tavoitteet

Tahko MTB 120km valloitus vuonna 2011 alkaa taustan pohjustamisella ja tavoitteiden asettamisella. Ei muuta kuin suoraan asiaan siis!

Lähtökohdat reitin kiertämiseen ovat haasteelliset. En ole koskaan ollut vahvimmillani pitkissä kisoissa, vaan vahvuuteni ovat perinteisesti olleet noin tunnin pituisissa suorituksissa. Elämäni pisin pyörälenkki (maantiepyörällä) on kestänyt 4 tuntia 58 minuuttia. On oletettavaa, että Tahkolla ajoaikaan tulee vähintään tunti lisää. Tämä siis sillä oletuksella, että reitti pysyy ja keliolosuhteet pysyvät suurin piirtein samoin vuoden 2010 kanssa.

Yleisesti aina silloin, kun pyörän tangossa on kiinni numero, tavoitteenani on ollut kiertää reitti maaliin mahdollisimman nopeasti - niin tälläkin kertaa. Keho on siis ehdottomasti valmisteltava vaadittavaan pitkään, noin kuuden tunnin, suoritukseen. Rauhallisesti pääsen reitin varmaan läpi nykyiselläkin kunnolla, mutta olisihan se kiva ajaa reitillä ainakin hetkellisesti napakemminkin. Niinpä perinteisesti hyvin kramppiherkät jalkani tulevat nousemaan arvoon arvaamattomaan. Krampit, jos jotkin, ovat omiaan vaikuttamaan vauhtiin ja ajoaikaan hyvin radikaalisti. Silloin, kun minun jalkani kramppaavat, niin mies on paikallaan (yleensä selällään tai mahallaan; riippuen siitä, miten on sillä kertaa sattunut kokovartalokrampissa maan pintaa ensin koskemaan), huutaa tuskaisesti ja aikaa kuluu, kuluu ja kuluu..

Aikaa tosiaan kuluu, ja ajalla on paha tapa vaikuttaa melkoisesti kilpailuiden lopputuloksiin. Ajasta pääsemmekin sitten hyvin seuraavaan asiaan, eli operaatio tahko 120 - tavoitteisiin. Vuosi sitten yksi kierros (60km) taittui täysillä ajaen aikaan 2h 35 min. Jalat olivat maalissa aika valmiit, joten toiselle kierrokselle ei tuollaisen vauhdin jälkeen ole mitään asiaa. Niinpä alustava, mutta minimaalinen aikatavoite tulee olemaan alittaa 120 km matkalla aikaraja 6 tuntia. Noin pitkällä matkalla ajoaikaan kohdistuu kuitenkin hyvin paljon muuttujia, joten aikatavoitetta en aikonut tuota tarkemmin asettaa. Olen tyytyväinen, jos pystyn ajamaan reitin lävitse edes "rennon kovaa" ja toivottavasti el Grandessa on toisellakin kierroksella vielä jonkin verran paukkuja jäljellä.

Operaation lähtökohdat tiivistetysti:

- Mies kuntoon, edessä on elämän pisin maastopyörälenkki
- Aikatavoite: 120km, ajoaika alle 6 tuntia
- Sijoitustavoite: ei huonompi kuin vuonna 2010/60km
- Säätavoite: +18 astetta ja pilvistä, maasto kuiva

Miten kisassa sitten kävikään? Katso ihmeessä täältä maalitunnelmat!

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Operaatio - Tahko MTB 2011

Yksi varma tapa viettää kesäinen viikonloppu Juhannuksen jälkeen on jälleen kerran lukittu. Tuossa muutama päivä sitten, huhtikuun viimeisenä päivänä ilmoittauduin Tahkolle. Matkavalinta yllättää minut tälläkin hetkellä ja ajattelin sen johdosta availla tänne juttusarjan asiaan liittyen.

Juttusarjassa käydään läpi tapahtuman tavoitteet, jotka olen itselleni asettanut. Tietenkin myös progressiivinen valmistautuminen ja kalustospekulaatiot tulevat myös kuulumaan tiiviisti juttusarjaan.

Julistan täten, (tattara tattaraa!) Operaatio - Tahko MTB 120 km alkaneeksi.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Maastopyörä nro 2. Focus Red Skin 1.0

Kauden 2011 kalusto on nyt kasassa. Viimeisenä fillarina esittelyyn pääsee etujousitettu 29er, Focus Red Skin 1.0. Fillari on alumiinirunkoinen 29 tuumaisilla vanteilla oleva jäykkäperäinen maastopyörä. Kiitoksia Polkupyöräetapille myös tästä pyörästä!