Täällä blogissa on ollut Tahkon jälkeen hieman hiljaisempaa. Tähän on hyvä syy, koska olen viettänyt Tahkon jälkeen hieman pyöräilijän kesälomaa. Mitä se sitten tarkoittaa? Tietenkin tavallista pitempiä työpäiviä, iltapäivällä Tour de Francen seuraamista ja mökkielämää viikonloppuisin. Ainoana isona erona tavalliseen arkeen on se, että pyöräilystä tai urheilusta ei oteta mitään paineita. Eli jos lenkille tekee mieli vain jonkin verran, niin olen jättänyt lenkin kokonaan väliin. Toisin sanoen tämä ei ole pyöräilylomaa, vaan paremminkin lomaa pyöräilystä.
Tahkoa voidaan pitää kisakauden ensimmäisen puoliskon päättävänä tapahtumana. Heinäkuun loppu aina lokakuulle saakka käsittää sitten kisakauden jälkimmäisen puoliskon. Näillä näkymin minun seuraava kilpailu on maraton cupin osakilpailu Kuusankoskella puolentoista viikon kuluttua.
Tässä "vapaalla" ollessa olen ehtinyt hieman käymään läpi alkukesää ja sitä, että mitä on jäänyt käteen. Kilpailuja on tullut vain murto-osa aikaisempiin kesiin verrattuna ja tämä näkyy mm. edelleen erittäin korkeana motivaationa. Uskon ja toivon, että kevennetty kisatahti näkyy lokakuussa cyclo crossin SM-kisoissa siinä, että isku on vielä kohdillaan. Tänä kesänä olen huomannut, erityisesti treeneissä, että päivien välillä on melko suuria eroja. Esimerkiksi toukokuussa ajoin kauden ensimmäisen kilpailun Tampereella korttelin SM-kisoissa. Tuolloin ajaminen oli vielä aikalailla hakusessa, joskin maalissa olin täysin tuoreen oloinen; mitään ei kuitenkaan siitä päivästä jäänyt käteen. Heti seuraavana päivänä sitten kaikki oli paremmin ja Rosendahl GP:ssä kohtalaisen hyvä ajo itseltä ja rauhallinen kisavauhti mahdollisti ensimmäisen Elite-tason podiumsijan maantiepuolelta. Viikkotempoissa pyörä kulki hetkittäin erittäin lupaavasti, mutta maastossa kellottelut eivät luvanneet niin hyvää iskukykyä. Tämä näkyikin sitten seuraavissa ensimmäisissä maastokisoissa Korsossa, Vuokatissa ja Jyväskylässä, joissa kaikissa olin melko pihalla entisestä kisavauhdista. Maastossa kisat on niin paljon rankempia kuin mitä maantiellä! Sykkeet jäi jokaisessa kilpailussa alas ja kunnolla kisaa pystyin ajamaan vain ensimmäiset 30-40 minuuttia. Maantiepuolen SM-kisat Sulkavalla haastoi minut elämän pisimmän lenkin/kisan muodossa ja ehkäpä siellä tulikin ajettua turhan passiivisesti. Jälkikäteen ajateltuna rauhallinen vauhti saattoi tosin olla hyväksi Tahkon kisaa ajatellen, jossa ajamisessa oli jo hetkittäin parempaa tekemisen meininkiä.
Kohta puoliin tässä aletaan treenailla syksyn koitoksia varten ja kyllähän tässä hieman odotellaan sitä oikeaa kesälomaa elokuun alussa; silloin ei ole tarkoitus pitää pyöräilystä ainakaan vapaata.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen