tiistai 28. tammikuuta 2014

Kesän kisamaasturi nro 2. ROSE THRILL HILL 27,5






Tässä tulevan kesän kisapeli, joka kuoritui maanantaina saapuneesta pyörälaatikosta. Pyörä on ROSE Thrill Hill 3, muutamilla pienillä muutoksilla. Ihan mahdottoman huikea peli!


Tämä pyörä on XCO ja XCM-kisoja varten. Kiekkokoko on uutukainen 27,5". Uskon olevan tällaiselle keskimittaiselle kaverille se täydellinen koko. Runko on hiilikuitua ja jousituksia löytyy molemmista päistä. Painoa polkimineen hitusen yli 10 kiloa. Iskarit Foxia, jarrut Maguraa, kiekot Mavic SLR, putkiosat mallia luotettavia ja kohtalaisen keveitä.







Uusi kiekkokoko on todella mielenkiintoinen! Ensitestin mukaan pyörä tulee käyttäytymään lähes 26" pyörän ketteryydellä, mutta pito-ominaisuudet hipovat sitten jo 29er pyörää. Lähes yhtä mielenkiintoisena pidän Thrill Hillin takahaarukan ratkaisua. Ensinnäkin perinteinen linkku takanavan lähistöltä uupuu kokonaan, mutta vielä jännempi seikka löytyy iskarin kiinnityspisteestä. Takaiskari on nimittäin kiinni linkun sijaan itse takahaarukassa ja takahaarukan joustavuus on mukana perän aktiivisessa toiminnassa. Kun huomioi 27,5 kokoluokan, rungon keveyden (alle 2kg ilman iskaria), joustomatkan ja toimivuuden, on minulle tällainen pyörä uusi tuttavuus.
 
Ratkaisusta on myös mainio kommentti tämän tekstin kommenttiosiossa. Tässä kommentista suora lainaus:
 
"Tosiaan, kyseessä ei ole single pivot, ehkäpä sitä voisi kutsua esim. "virtual dual pivot" ratkaisuksi. Ja mielestäni siinä on kyllä uutuusarvoa, sillä harvalla valmistajalla on joustavat seatstayt takajousituksissaan. Metallisena tuota runkoa ei voisi tehdä sillä materiaali väsyisi. Jättämällä yhden nivelen pois saadaan jäykempi, kulutuskestävämpi ja kevyempi ratkaisu aikaan. Anthem maestro-ratkaisulla sisältää huomattavasti enemmän niveliä kuin Thrill Hill, ne vain eivät ole taka-akselin läheisyydessä".
 
Testilenkin kiihdytyksien perusteella runko on todella tukeva. Jousitus on myös ihailtavan aktiivinen, kun takaiskari on "auki". CTD-vivun avulla takapään saa säädettyä nopeasti maastoa ja kisatilannetta ajatellen kohdilleen.

Renkaissa valitsin myös tähän pyörään Contin Racekingin RaceSport-mallin. Voimansiirrosta huolehtii Sram XX1. Eturatas on 38-piikkinen ja takana on tuollainen takakiekkoa isompi takapakka. En olisi 2000-luvun alussa uskonut, että minulla on joskus pyörä, jossa isoin takaratas on suurempi kuin isoin etulaippa. Noh, ei pitäisi vaihteiden loppua ensi kesänä kesken tällä pyörällä! Nopean testiajon perusteella isoinkin vaihde tulee olemaan kesällä kovassa käytössä. Ainakin Kinahmintiellä mennään tuolla vaihteella taas yli 50 km/h kyytiä.



Ohjaamo on rennon agressiivinen. 6-asteen kulmalla oleva kannatin on käännetty alaspäin ja tanko on minulle poikkeuksellisesti suora. Oikealla kädellä on erilaisia vipuja enemmänkin, kun vasen käsi saa huolehtia ainoastaan etujarrusta. Testilenkin perusteella pyörä etenee todella vakaasti tällä ohjaamolla.

Odotan kesän kisoja tämän pyörän kanssa aivan erityisellä innolla! 

maanantai 27. tammikuuta 2014

Lisää kisakalustoa - kesän 2014 toinen pyörä saapui

Tänään saapui jo toinen iso paketti Roselta. En valitettavasti pääse tänään vielä katsomaan, että mitä paketista löytyy. Pikkuneiti heräisi yöunilta.
Odotetaan siis huomiseen ja jännitetään siihen saakka, mitä laatikosta tulee paljastumaan!
Nyt käy kirjaimellisesti niin, että unelmapyörä löytyy laatikosta jalkojen juuresta, kun herään aamulla. 

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Rose Psycho Path 3 (9,2 kg kisakireyttä) - esittely

Uusi fillari on ollut nyt pari vuorokautta minun ja olen päässyt tutustumaan pyörään hitusen paremmin. Ensimmäinen asia, johon oma huomio ensin kiinnittyy on rungon mahdottoman hienosti ja huolella toteutettu speciaali-maalaus. Teipeillä ei ole lähdetty kikkailemaan, vaan rungon väritys on aina allekirjoittaneen nimestä lähtien maalattu runkoon. Valkea satula (Selle Italia) ja joustohaarukka (Rock Shox Sid) tasapainottavan pyörän valkeaa värimaailmaa myös rungon ulkopuolelle.


Pyörässä olevat osat on valittu nopeita ja räjähtäviä kisoja silmälläpitäen. Tarkoitus oli valita pyörään osia, jotka ovat kohtalaisen keveitä, mutta ennen kaikkea 100% luotettavia ja kestäviä. Henkilövaaka näytti pyörän painoksi polkimineen 9,2 kiloa. Hitusen pyörä tulee kevenemään vielä kisakuntoisena, kun sisärenkaat vaihtuvat litkuihin.

Pyörän luotettavuuden kannalta minä pidän tärkeimpänä voimansiirron täydellistä toimintaa. Tämän johdosta lähdin mukaan yhden eturattaan ratkaisuun. Kampina pyörässä on XX1 kammet 38-piikkisellä rattaalla. Takavaihtaja, takapakka ja ketju ovat sen sijaan XO-osasarjaa. Pyörä on siis voimansiirroltaan 1x10. Vaikka ketjujen putoaminen jo tällä setupilla on lähes mahdotonta, on se pieninkin tilastopoikkeama pyritty poistamaan asentamalla pyörään ketjuohjuri. Polkimiksi valitsin pienellä jännityksellä Shimanon XTR:n lukkopolkimet. Jännitystä polkimet aiheuttavat siksi, että tiedän talvelta 2013-2014 ainakin kolme poljin paria, joista polkimen häkki on irronnut kokonaan akselista kesken ajon. Tätä ei saa missään nimessä tapahtua kesän kisoissa!


Renkaissa palasin Continentalin RaceKingeihin, joiden uskon olevan nopea valinta kesän kisoissa. Tätä rengasvalintaa helpotti myös kuullut kokemukset helposta ja vaivattomasta litkutussessiosta. Aivan keveintä mallia en huolinut, vaan halusin hieman jämerämmillä kyljillä olevan Racesport-version.

Kädet saavat pyörällä ajaessa levätä ihan mahdottoman leveän ohjaustangon päällä. En ollut koskaan ajanut noin leveällä tangolla. Pyörä tuntuu todella napakalta ja tukevalta jämerän kannattimen ja leveän tangon ansiosta. Vasemmalla kädellä hallinnoidaan etujarrua ja keulan lukitusta. Oikealla kädellä on tutut takajarru ja vaihteiden valitsimet (X0). Jarruiksi pyörään valitsin erittäin paljon kesällä 2013 mieleeni olleet Maguran MT8-jarrut. Jarruissa on kiinnitetty keveyden, tuntumat ja pidon lisäksi vinkumattomuuteen ja automaattiseen palojen keskittämiseen. Minulle tuollainen toiminta tarkoittaa täydellistä levyjarrua.


Kovasta pakkasesta huolimatta uskaltauduin pyörällä pikaisesti ulos, kun myös nämä valokuvat tulivat räpsittyä. Ensimmäinen kokemus pyörästä oli: Ihan mahdottoman käskettävä peli! Pyörä liikkuu juuri sen verran, mitä reisistä watteja tarjoaa. Myös pyörän hyppyyttäminen ja linjalle asettaminen on keveyden ja mahtavan ajotuntuman ansiosta helppoa.

Tulen erittäin isolla ja iloisella jännityksellä odottamaan tulevia kesän kisoja tämän pyörän kanssa. Nyt ei ole meno enää yhtään pyörästä kiinni - se on täydellinen! Nyt myös kuskin on lunastettava ne odotukset, joita tällaisella pyörällä ajaminen edellyttää. Otan haasteen vastaan ja teen parhaani, että olen iskussa heinäkuussa Rovaniemellä!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Uusi kisapyörä 2014 - Rose Psycho Path - Finnish Champion


Jotain poikkeuksellista olen saanut ilolla odottaa ja näin odotus sitten palkittiin. Päivällä sain puhelun, että minulle on illalla tulossa kuriirin kyydissä uusi kisapyörä kesää 2014 varten. Ehdin töiden jälkeen suunnata vielä hiihdolle, ja raavin kasaan 25km 18 asteen pakkasessa. Kotiin saapuessa paketti ei ollut vielä tullut. Eipä aikaakaan, kun ovikello sitten soi ja eteiseen pompsahti tuttu paketti:


Tuttuun tapaan ensimmäiset katselmukset suoritettiin kantoaukoista ja maltoin mieleni muutaman minuutin ajan ennen paketin avausta.

Rosen kanssa kaikki hommat ovat niin mahtavia toteuttaa. Kun paketti saapuu, niin sieltä on tulossa juuri sitä, mitä on toivonut. Joskus jotain - joka on vielä paljon enemmän. Näin kävi minulle tänään. En ollut koskaan uskonut, että saisin avata uutta pyöräpakettia, jonka ensinäkymä oli tämä:


Jotain poikkeuksellista - totta tosiaan. Jotain äärettömän merkityksellistä - totta tosiaan. Jotain, joka saa ajamaan minut tulevana kesänä kovempaa - aivan varmasti.

Pyörään pääset tutustumaan tarkemmin tässä tekstissä.

Suurenmoiset kiitokset jo tässä vaiheessa Roselle - minä olen nyt isosti velkaa Teille!

Danke schön für Ihnen! Sie sind absolut ein tolles Team! Sie sind einfach die Besten!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Talvinen ja pakkasen täyteinen tilannepäivitys

Pistetäänpä tällainen talvikuva Joensuusta heti alkuun. Kuvassa minä paahdan lumikenkineni menemään Lehmonharjulla helmikuussa 2009 tai 2010. Pakkasta on reilusti päälle 20 astetta, mutta ei tuo tuolloin näyttänyt menoa juuri haittaavan.


Talvi on iskenyt nyt tänne Hämeeseenkin oikein kunnolla ja alle 15 asteen pakkaset ovat olleet harvinaista herkkua. Sää on ollut lumitykeille otollinen ja Ahveniston moottorirata on saanut vankan lumikerroksen päällensä. Hiihtobaana on ihan viimeisen päälle kunnossa ja suksimaan voi lähteä huoletta ykkösparilla. Olen uskaltautunut suksien päälle nyt kahtena iltana, joskin pakkasessa lenkit ovat typistyneet tunnin hujakoille. Kilometrisaldo koko talven osalta on vähän päälle 50, joten auennut hiihtomahdollisuus on otettu todella innolla vastaan. Suomalaiselle pyöräilijälle hiihto on ihan ehdoton treenimuoto kesän fillarointeja ajatellen.

Tein Ahvenistolle hiihtoa varten muutaman segmentin Stravaan (Strava: sellainen sovellus älypuhelimeen, joka kellottaa tallennettuja segmenttejä automaattisesti ja pitää kirjaa nopeimmista ajoista), jotta pääsen talven mittaan seuraamaan omaa hiihtovauhtiani ja kelejä. Nyt olisi useammallekin hiihtoniilolle mainio hetki asentaa Strava puhelimeen ja käydä vetämässä kunnon pohjat moottoriradan parille segmentille. 

Työmatkapyöräilyyn on ollut myös rapsakoita pakkasia tarjolla. Tänään taisi mittari olla 20 asteen korvilla ja meno tuntuikin astetta kankeammalta. Olin tänään sentään tyytyväinen, että renkaani säilyivät ehjänä. Eilen olin epäonnisempi, kun kaksi pyörää kokivat sepelistä rengasrikot. Tuntui jotenkin klassiselta, kun jo pakkanen vaikeuttaa pyöräilyä mukavasti, niin joutuu vielä pitkän työpäivän perään kävelymieheksi. Noh, renkaat eivät paikkaudu kiukuttelemalla, joten on parempi vain tyytyä kohtaloonsa ja nauttia kävelykyvystään.

Twitterin puolelta ihmiset varmaan tietävätkin, että minulle on kovaa vauhtia saapumassa ensimmäinen kesän 2014 kisapyöristä. Olen jopa hehkutellut, että saapuva peli on poikkeuksellinen. Maltetaanpa odotella - eiköhän fillari ole jo ensiviikolla minulla.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talvi saapui, treeni-into pompsahti!

Pakkasta ja lunta - sehän tarkoittaa kuivaa maaperää! Tätä olen odottanut jo parisen kuukautta ja nyt vihdoin ulkoilukelit ovat muuta kuin kuran lennättämistä. Perjantai-iltana se täällä Hämeessäkin siis tapahtui ja elohopea vaipui nollan alapuolelle. Nyt kelpaa ajella, kun pyörä säilyy puhtaana ja ukkokin ajokamoineen siistissä kunnossa.

Nyt kun olen melkein pari viikkoa säilynyt terveenä, olen päässyt myös muutoin liikkumaan. Töiden aloitus on tuonut päivittäiseen ohjelmaan työmatkapyöräilyn ja erityisesti viikonloppujen vapaa-aika tulee nyt hyödynnettyä (virkavapaa-aikaan nähden) tehokkaasti. Töihinpaluu on ollut oikeastaan virkistävää, kun on nähnyt liki puolen vuoden tauon jälkeen taas runsain joukoin mukavia, fiksuja ja filmaattisia työkavereita. Ovathan toki päivittäiset keskustelutkin tietyllä tavalla laajempia ja erilaisia, kuin kotona alle puolitoistavuotiaan pikkuneidin kanssa. 

En tiedä, että johtuuko tämä treeni-into kelien lisäksi osaltaan myös töiden aloittamisesta. Olkoon asia sitten miten hyvänsä, niin eilen sain plakkariin pitkästä aikaa aidon peruskuntotreenin. Viiden asteen pakkasessa kilometrejä kertyi 81 ja ajoaikaa rapiat kolme tuntia. Minulle tuo lenkki oli syksyn harjoitteluihin nähden todella pitkä. Yli 60km lenkkejä on viimeisinä kuukausina kertynyt vain yksi. Ja yli 40km lenkkejäkään ei tainnut olla juuri viittä kappaletta enempää. Olen siis jälleen kerran siinä tilanteessa, että minun on luotettava vanhoihin treenipohjiin ja siihen, että happi alkaa kropassa kulkemaan jossain vaiheessa hyvien päivien tasolla.

Eilinen pitkä lenkki ja tämän sunnuntaipäivän parituntinen ovat antaneet viitteitä siitä, että kroppa saattaa pian taas muistaa, mitä urheileminen on. Ajaminen on kerta kerran jälkeen luontaisempaa. Lihakset ja pää pysyvät molemmat virkeinä, jolloin urheiluharrastus antaa "menetettyä aikaa" vastaan takaisin todella paljon hyvää mieltä ja positiivisuutta päivään. En tiedä, mutta minusta tuntuu, että urheilun määrä korreloi vahvasti myös minun optimistiseen ajatuksenjuoksuun.

Tulevien viikkojen sapluuna on selvä. Työviikoilla raavitaan treeniä kasaan sen verran, mitä työpäivän jälkeen kehtaa perheeltä riistää ja jaksamista kehosta irtoaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ma-pe välisenä aikana viiden treenitunnin saavuttaminen on todellinen onnistuminen. Viikonloppujen aikana alkuviikon urheilumäärä on tarkoitus tuplata ja pyrin tekemään treenit valoisan aikaan. Hiihtokelit vielä tänne, niin olen vielä kova luu kesän kisoissa - katsotaan vaan. Viimeistään Tahkolla ukko on tikissä.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Vaarojen maraton finalistina: Suomalainen matkailupalkinto -äänestys 6.1.2014 saakka

Entisen opiskelupitäjäni (Joensuun) ympäristössä vaikuttavan Karsun kaverit ovat saaneet huipputyötä aikaan Kolin maastoissa. Nimittäin Vaarojen maraton - polkujuoksutapahtuma on noteerattu matkailualan kunnianosoituksella pääsemällä "Suomalainen matkailupalkinto"-kilpailussa finaaliin ja kolmen joukkoon!

Äänestys on vielä käynnissä 6.1.2014 päivän loppuun saakka täällä!

Käykäähän antamassa äänenne urheilutapahtumalle, jos koette, että tämänkaltainen talkoohenki meitä urheilijoita varten on paikallaan. Vuonna 2012 Vaarojen maratonilla oli mukana 750 osallistujaa ja useita satoja jäi tapahtuman ulkopuolelle osallistujamäärän rajoituksen johdosta. Kunnianosoitus on todella hurja, kun huomioi tapahtuman pyörivän täysin talkoovoimin.

Karsu tuli minulle kohtalaisen läheiseksi opiskeluaikanani ja vierailin erityisesti X-Wiima seikkailukilpailussa. Muutaman tunnin napakka talviseikkailukilpailu oli todella hyvin paikallaan lopputalven treenejä ajatellen. Kisa edellytti monipuolisuutta, mutta myös kykyä useamman tunnin navakkavauhtiseen etenemiseen eri lajit huomioiden. Suunnistustaidosta on toki myös hyötyä, että reitinvalinnat osuvat suurinpiirtein kohdalleen, eikä rasteja tarvitse etsiä turhaan tuntitolkulla. Vaarojen maratonin ohella myös X-Wiimassa on ollut mukana kovia suomalaisia kestävyysurheilijoita. Tulee mieleeni muun muassa: 3 eri ukkoa, jotka voittaneet Tahko 120km, XCM-lajin menestynein suomalainen maastomies, Kalevan kierroksen kärkimies, Jukola-viestin voittaja, hiihtosuunnistuksen MM-kultamitalisti, umpihankihiihdon maailmanmestareita, XCO-cupin voittajia, XCE-lajin Suomen mestaria jne jne. Kannattaa siis pistää muutkin Karsun tapahtumat ja kisat korvan taakse ja harkita osallistumista vakavasti!

Hevoskuurin uutinen aiheesta: http://www.hevoskuuri.fi/kestavyysjuoksu/5445-polkujuoksutapahtuma-ehdolla-suomalaisen-matkailupalkinnon-voittajaksi