tiistai 21. elokuuta 2018

Strava all time- tilastot

Pienistä puroista kasvaa joki, sanotaan. Kun riittävän usein hyppää pyörän päälle, niin aikanaan saattaa saada ensimmäisen kierroksen täyteen. Aivan lähiaikoina koitti aika, joissa minun vuosien ajelut treenisovellus Stravassa ylittivät 40 000 kilometriä. Ensimmäinen kierros maapallon ympäri on siis nyt hallussa toinen on juuri alkanut.



Ajokertoja minun Strava-feedissä on nyt 1599 kappaletta. Ajon keskipituus on 25,3km ja maapallon ympäri (ajoaikana mitattuna) ehdin 72 päivässä ja 16 tunnissa. Keskivauhti lenkeillä on ollut siis 23,2km/h. Pyöräilyn KOM:eja on nyt 437 kappaletta segmentin keskipituuden ollessa 3,28km. Yhteispituus KOM-vedoilla on 1433km. KOM:ien keskivauhti on ollut 30,3km/h. Onneksi ei tarvitse itse pitää kirjaa statistiikasta, vaan nämä hoituvat kätevästi taustalla. 👌

sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Paluu maastoon - Aulanko MTB 19.5.2018


Liki parin vuoden tauon jälkeen MTB-marathon kisassa! Paussia aiheuttivat triathlonvuosi ja joulukuun ikävä jalkavamma, josta toipuminen on edelleen käynnissä.

Aulanko MTB on mahtava kotikisani Hämeenlinnassa. Kaikesta huolimatta oli todella inspiroivaa olla taas mukana näissä karkeloissa!

Startti oli ok ja pääsin mukaan kärkiporukoihin. Ensimmäisten nousujen jäljeen kärkeen karkasi kolmikko Ojala, Lehtinen, Tähti. Seurasin kolmikkoa Kukostensyrjän polkuosuuksille sijalla 4. Ajo kulki ja tälle sijoitus oli asettumassa puumitalin kylkeen.

Sitten tuli takapakkia. Reitin loppupuolen mutapainiosuudet eivät sopineet tämän hetken vammasta toipumisen tilanteeseen. En saa ponnistella, pohjeponnistaa tai juosta. Näitä kaikkia olisi tarvittu pehmeissä mutaosuuksissa. Myös kaatuminen voisi katkoa akillesjänteen tässä vaiheessa uudelleen. Nopeasti jouduin päästämään kolmikon Kupiainen, Visuri ja Pessi ohitseni. Samalla hyppäsin ajamaan Kuiton ja Järvisen kanssa.

Tokalla kierroksella olin vielä irtautumassa kilometrimäen päällä Pessin peesiin, mutta lopulta 10-15s ero oli liikaa. Ylämäet kulkivat kuitenkin hyvin. Tokan kiekan kolme ensimmäistä nousua nousin vain 20s kisan voittanutta Ojalaa hitaammin. Hetken kuluttua palasin ajamaan Kuiton ja Järvisen kanssa. Torpan nousussa pudotin ketjut ja siinä hukkasin hieman aikaa ja voimia. Loppukierroksella aloin väsyä enemmän ja enemmän samalla, kun mutapaikkojen vaikeusaste oli tuplaantunut ekalta kierrokselta. Jouduin taas antamaan periksi niissä ja Järvinen karkasi varmistamaan sijan 7. Kuitto tippui ketjuongelmiin taakse, mutta Pyykkönen ohitti minut vielä lopun rantareitillä. Olin maalissa siis sijalla 9.

Ekan kierroksen jälkeen ero kärkeen oli vain reilut 4min ja maalissa 12 minuuttia. Nitkahdus näkyy siinä selvästi.

Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille ja järjestäjille! Oli ilo olla mukana tämän rakkaan lajin tapahtumassa pitkästä aikaa!

Kiitos kuvasta Kai Niemi!

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Akillesjänteen katkon jälkeistä elämää

Onpas ollut hiljaista blogirintamalla. Urheilupuolen raportointi on muuttunut hiljalleen entistäkin reaaliaikaisemmaksi ja siirtynyt valtaosin somen puolelle. Pidetään nyt blogi kuitenkin edelleen hengissä, koska arvelen, että aivan kaikki eivät Facebookin kautta kuulumisia tule lukeneeksi. Toivottavasti juuri sinä olet tätä tekstiä lukemassa!

Akillesjänteen katkaisu

Talvikausi on ollut tosiaan hiljaista. Hiljaisuuteen on vaikuttanut suuresti joulukuun loppupuoliskolla sattunut ikävä urheiluvamma. Menin katkaisemaan akillesjänteeni 18.12. sulkapallopelailun yhteydessä. Sulkapalloa pelattiin äärivarovaisesti ja sen piti taata nivelten ja jänteiden kestävyys tulevan kauden kovissa triathlon-kisoissa. Harmittavasti oikean jalan jänne oli asiasta toista mieltä.

Vamma operoitiin Pohjola-Sairaalassa 20.12. ja sen jälkeen olen odottanut kärsivällisesti urheilukyvyn palaamista. Akillesjänteen katkaiseminen on ehkäpä yksi ikävimmistä vammoista - toipuminen takaisin vammaa edeltävään tilaan voi viedä jopa 2 vuotta. Kaikille ei riitä sekään aika, vaan vamma saattaa jättää pysyviä haittoja aktiiviseen urheiluun. Esimerkiksi ammattilaiskoripallossa vamma katkaisee uran valitettavan usein.

Akillesjänne 4,5 viikkoa operaation jälkeen

Operaation jälkeen jalkaa ei kipsattu, painovaraus Walkerilla oli noin 10%

Vamman operoinnista alkaa olla nyt 15 viikkoa. Olen aivan viimeisen viikon aikana pystynyt nostamaan sykettä Wattbiken päällä lähes 3kk tauon jälkeen. Viikko sitten torstaina ajoin Zwiftin kautta jopa lyhyen kisan 350 watin tehoilla ja eilen maanantaina kokeilin 45min pätkän 325 watin keskitehoilla. Operaation ensimmäiset 7 viikkoa meni Walker-ortoosi jalassa keppien kanssa. Wattbikellä olen toki ajanut paljon jo ennen tätä viimeistä viikkoa, mutta tehoja on pitänyt rajoittaa paljon. 99% kuntoutuksesta tehot ovat olleet 130-200w. Leikatun jalan pohje on todella voimaton ja näinä viikkoina on aika kerätä sinne mahdollisimman paljon ruutia takaisin. Jos onni on myötä ja kuntoutuminen sujuu ongelmitta, on mahdollista, että otan ensimmäisen juoksuaskeleen jossain huhtikuun loppupuolella. Onneksi pyöräily on sallittua, jopa pakollista!

Laken TX312 triathlon-kenkä on ollut kovassa käytössä Wattbiken kanssa ajellen. Kengän säädettävä kantakuppi on ollut akillesjänteelle enemmän kuin paikallaan

Tuleva kausi: pyöräily on, triathlon off

Minulle on selvää, että triathlonkausi on vuoden 2018 osalta tätä myöten taputeltu. Juoksuun väkipakolla kiirehtiminen ei ole järkevää. Vaikka pystyisin ehkä kesä- tai heinäkuussa juoksemaan, niin treeniä jalka ei ole siinä vaiheessa saanut tarpeeksi.

Olen siinä mielessä onnekas, että rakastan pyöräilyä. Rakastan pyöräilyssä kisaamista. Akillesjännekatkon jälkeen pyörällä tehtävä kuntoutus on turvallista. Tämä yhtälö mahdollistaa sen, että pystyn suuntaamaan kaikesta huolimatta tulevana kesänä kilpailujen lähtöviivoille. Yhteistyökumppani ROSE on toimittanut tai tulee toimittamaan kisapuolen kalustoa niin maastopyöräilyyn kuin maantiellekin. En malta odottaa, että pääsen ajamaan lumien sulattua pyörällä ulos. Tänä talvena lunta on riittänyt Hämeenlinnassa rutkasti näihin päiviin saakka ja olenkin joutunut suorittamaan kuntouttelusta 99% turvallisesti Wattbiken päällä sisällä. Tämän lisäksi olen saanut pari sataa kilometriä hiihtoa jäällä tasuria tuupaten.

Pidetäänhän peukkuja, että pääsen kisakauden avaamaan onnistuneesti toukokuussa. Ainakin kotikisa AulankoMTB on ohjelmassa 19.5.2018. Samoin nimi löytyy Tahko MTB:n osallistujalistalta.

Yhteistyö ROSE:n kanssa jatkuu myös kaudella 2018

Kuntoutuksen/treenin ihmiskoe meneillään

Akillesjännevamman jälkeinen kuntotus on muuten mielenkiintoinen ihmiskoe treenaamisen mielessä. Olen ajanut paljon 15-45min kuntoutuspätkiä aivan pk1 alueen alarajoilla. Fyysinen kuormitus ei ole tullut kroppaan treenikohtaisesti, vaan pikemminkin päivä- tai viikkotasolla. Wattbiken päällä olen viihtynyt viikkotasolla noin 10-12 tunnin verran. Ajokertoja siis riittää 3-4 per päivä. Saa nähdä, tarvitsenko kesälläkin kolmen tunnin paussin aina tunnin ajon jälkeen. :)