Pirkka MTB maraton 2010, Ylöjärvi

Ennen kilpailua odotukset eivät olleet järin korkealla. Sairaana olon johdosta oli viimeiseen 1,5 viikkoon ennen kisaa treenilenkkejä kertynyt hieman yli tunnin verran. Tämän lisäksi pari päivää ennen tapahtumaa piti käydä "availemassa" hengityselimistöä flunssan jäljiltä, mutta lenkki loppui jo puolen tunnin verryttelyn jälkeen ketjun vääntyessä ropellin muotoon. Onneksi sain uuden ketjun hieman ennen kisaa, kun MSC Bikes-Fin edustajat toivat YBN-ketjun vanhan deoren tilalle. Olihan se toki jo aika vaihtaa ketjua, koska deorella oli ajokertoja kertynyt jo liki kymmenkunta.

Treenien puuttuminen tarkoittaa rasvojen heikompaa hyödyntämistä energiana, joten oli odotettavissa, että pitkässä suorituksessa tämä teettää ongelmia. Onneksi hiilaritankkaus meni lauantaina nappiin. Ensin päivällä maha täyteen ABC:n noutopöytää ja tämän jälkeen loistavat ruoat yöpyömispaikassa Juupajoella (kiitokset vain sinne suuntaan!).

Sunnuntai 26.10.2010: Ylöjärvi, Lamminpää, Teivon ravirata.
Aamulla Juupajoen yöpymispaikasta startatessa aurinko paistoi, mutta lämpötila oli lähellä nollaa astetta. Heti oli selvää, ettei sää ollut optimaalinen flunssan parantelua ajatellen. Lamminpään radalla kisa alkaa vielä parilla napakalla nousulla, joten keuhkot joutuvat heti startista kovalle rasitukselle. Tunnin automatkan jälkeen saavuimme kisapaikalle puolen yhdentoista aikaan ja sain uuden ketjun heti käsiini parkkipaikalle saavuttaessa. Sitten vain uusi ketju kiinni ja testaamaan ensimmäiseen nousuun, että pysyykö ketju rattailla kovemmillakin voimilla- pysyihän se.

Kisaan päätin lähteä hyvin rauhallisesti ja muistelin alun hiekkatieosuuksien jälkeen tulevan muutamia mukavia polkupätkiä. Viimeistään noille polkupätkille oli tarkoitus selvittää oma "päivän vauhti" ja etsiä itselle sopiva ajoseura loppu kisaa ajatellen. Heti startista kärkeen muodostoi kolmen ajajan porukka ja itse olin mukana noin 10 ajajan kakkosporukassa. En muistanutkaan kuinka ahdasta ajaminen on jo tuollaisessa porukassa siellä sijojen 10 kieppeillä alkoi hieman ahdistamaan, että mitähän tästä oikein tulee. Hiljalleen onneksi ajorytmin löytyminen helpotti ajamista ja pääsin lopulta ihan hyville paikoille polkujen lähestyessä.

Ensimmäisille polkuosuuksille tultaessa kakkosporukaksi (taistelu neljännestä sijasta) muodostui Viitamaan Mauri, Vastarannan Mikko ja meikäläinen. Ensimmäisellä kierroksella lähinnä Maugga piteli vauhtia yllä ja Mikon kanssa ajettiin vähän epäaktiivisemmin. Ensimmäinen 30 kilometriä taittui johonkin 1:10 pintaan ja kärkeen oli eroa jo lähes nelisen minuuttia. Kolmossijaan eroa oli tasan kaksi minuuttia. Toiselle kierrokselle saatiin vielä hetkeksi seuraa maantie puolella paremmin kunnostautuneesta Marko Leppämäestä. Leppis kuitenkin jäi pienen takamatkan päähän taas ensimmäisellä polkuosuudella. Tässä vaiheessa jo Mikkokin ja minä alettiin pitämään hieman enemmän vauhtia ja ajo kulkikin ihan mukavasti. Hetken jo näytti, että kaikki menisi maaliin ihan nappiin ja ensimmäisen kierroksen perusteella arvelin olevani vahva viimeisissä nousuissa ja saalistavan nelossijan sen ansiosta itselleni. Maalinkaan ei ollut enää paljon mitään matkaa, ehkäpä jotain 20 minuuttia. Kaikki kuitenkin muuttuu nopeasti..

Erityisesti parina viime kesänä ollaan Vastarannan Mikon kanssa oltu hyvin samassa iskussa jokaisessa kisassa mihin ollaan osallistuttu. Ei sitten eilenkään kehdattu tehdä tähän poikkeusta. Radan viimeisen isommanpuoleisen sillan ylityksen jälkeen noustaan pari puolinapakkaa hiekkatienousua ylös. Ensimmäinen nousu pudotti Mikon pois minun ja mauggan letkasta. Tuossa samalla kyllä tunsin omissakin jaloissa väsymystä ja krampin oireet tuntuivat entistä selvempinä. En tiedä, ovatko jalkani Mikkoa kohtaan niin solidaariset, mutta pääsin ehkäpä kilometrin verra pitemmälle kunnes molemmat takareidet kramppasivat samanaikaisesti. Ajo loppui tässä vaiheessa kuin seinään.. ensimmäisen kerran. Siinä jumitellessa Leppis otti ja meni ohi ja olinkin hetkessä sijalla 6. Tiesin, että kaksi viimeistä nousua tulevat olemaan uskomatonta tuskaa, koska molemmat etureidetkin sekä pohkeet ilmoittelivat olevansa hyvin kramppiaktiivisia lähiminuuttien aikana. Viimeisellä parilla kilometrillä sain aikaa palamaan varmaan kymmenisen minuuttia, joista kolmisen minuuttia tuli seistyä lähes paikallaan toiseksi viimeisessä nousussa. Ihme, että en menettänyt enempää kuin kolme sijoitusta tuona aikana, eikä Mikko ollut näiden ukkojen joukossa. Olemattomilla jaloilla sain kömmittyä lopulta maaliin sijalla 9.

Mikon näin lopulta maalialueella ja selvisi, että se mies ollut kehdannut tulla häpäisemään itseään kahteen viimeiseen nousuun, vaan oli jättänyt kisan kesken pari kilometriä ennen maalia. Noh, minä häpäisin itseni kyllä Mikonkin edestä, joten tuli kyllä tältä osin vietyä pisteet kotiin oikein urakalla! :)

Hyvä treeni kaikinpuolin ja tästä on mukava jatkaa kautta vielä kaksi viikkoa. Hyvää tässä on se, että ainakaan kehnommin en luultavasti tätä pysty cyclo SM:eissä suorioutumaan, joten hyvillä mielin täällä mennään.