perjantai 31. elokuuta 2012

Rose X-lite Cross Carbon – todistetusti maastokelpoinen cyclocrossari


Mikä tekee cyclocrossarista maastokelpoisen? Tällainen mielenkiintoinen keskustelusäie on meneillään fillarifoorumilla. Pääosin vastaukset painottuvat siihen, että kuski on ainoa tekijä, joka vaikuttaa asiaan. Itse olen pohdiskellut asiaa hieman syvemmälle ja minulle ei riitä se, että crossarilla pääsee maastossa ilman jalkakosketuksia. Kisapuolella vaatimuksena on se, että crossari on maastossa lähes yhtänopea kuin ihan oikea maastopyöräkin.  Nyrkkisääntönä olen tässä asiassa pitänyt sitä, että perinteisellä 90-luvun xc-radalla crossarilla saisi tulla maksimissaan minuutin verran takkiin omaan maastopyörällä ajettuun aikaan verrattuna.

Crossarin soveltumista maastoon helpottavat ainakin seuraavat asiat:
Geometrian pitää passata kuskin ajotyyliin sen verran, että se ei ole esteenä maastossa etenemiselle. Jyrkissä mutkissa varpaiden ei mielellään tarvitsisi osua eturenkaaseen, keulan nostaminen on oltava vaivatonta, alaotteelta ajon on oltava luonnollista ja crossarilla on myös kyettävä hyppäämään erilaisten esteiden yli yllättävissä tilanteissa.

Pyörän geometria ei kuitenkaan yksin riitä nopean vauhdin kiihdyttämiseen ja ylläpitoon maastossa. Pyörän kokonaisvaltainen toiminta on metsän puolella ensiarvoisen tärkeää. Crossarin välitykset eivät tarjoa lähellekään niin keveitä vaihteita kuin maastopyörästä löytyy. Suuri vannekoko ja rataskombinaatio (esim. edessä 36/ takana 28) vaativat, että pyörällä on riittävästi vauhtia aina maastossa ajettaessa. Tässä tietenkin kuskillakin on suuri rooli ja se on sitten ajajasta kiinni, kuinka jyrkkää nousua tuollaisella vaihteella kykenee vielä maaston puolella kiipeämään.

Crossarin kriittiset vauhdinpudottajat maastossa:
Renkaat – kapeilla renkailla tykittely yli terävien kivien aiheuttaa merkittävän rengasrikon vaaran. Kuskin on oltava todella hereillä ja tiedettävä, millä vauhdilla voi maksimissaan edetä ajettava maasto huomioiden. Kun renkaat ovat kapeat on paineita sisärenkaiden kanssa ajaessa pidettävä noin 4 barin verran. Ajo on pomppivaa, mutta silti 30km/h vauhdilla kiveä päin ajaessa rengas lyö auttamattomasti vanteelle ja ”snake bite” on tosiasia.

Jarrut – Jarrujen toiminta on aivan älyttömän suuressa merkityksessä maastoajossa. Crossarista puuttuu renkaat maassa pitävä jousitus, jolloin kovassa vauhdissa renkaiden otepinta maahan on hyvin katkonaista. Tällöin parhaimmallakin jarrupidolla voi tulla jännittäviä tilanteita, kun jarrutuksen jättää mahdollisimman myöhäiseksi mutkan tai muun esteen lähestyessä. Mikäli jarrut eivät pidä riittävästi ja vähennä vauhtia maksimaalisesti tuota tärkeää hetkeä, löytää kuski itsensä pyörän kanssa pusikosta usein.

Vaihteet ja välitykset – Vaihteiden toiminta on äärimmäisen tärkeää. Erityisesti pienimpien vaihteiden puuttumisen johdosta pyörän on pelattava oman vaihdeskaalansa puitteissa juuri eikä melkein. Yhtä-äkkiä mäen muuttuessa jyrkästi kuskin on kyettävä vaihtamaan vaihde heti pienimmäksi ja alettava huolehtimaan riittävän vauhdin ylläpidosta nousun ajan. Ketjun pompuille ja säksätyksille ei tällaisessa yhtälössä ole tilaa.

Yhteenveto: 
Alkuperäiseen kysymykseen voin vastata suoraan tiistaisen maastolenkin perusteella: Rose tekee crossarista maastokelpoisen. Minulle crossari toimii kaikkien reittien pyöränä. Maanantaina kävin testaamassa uutukaista pyörää maantiellä ja totesin pyörän nopeaksi. Tämän sai todeta myös eräs herrasmies Skodallaan 60km/h nopeusalueella, jossa vääntäydyin auton viereen ja hetkeksi hieman etupuskurin eteenkin. Huiput ihan loivaan alamäkeen olivat istualtaan helposti yli 62 km/h. Seuraavana päivänä pääsin testaamaan crossarin maasto-ominaisuuksia. Hämeenlinnan jyrkätkin ylämäet nousivat pyörällä helposti. Ajoimme reitillä hyvän matkaa legendaarista Hämeenlinnan maraton cup-reittiä ja yhdessäkään kohtaa crossari ei hidastanut vauhtia merkittävästi. Vastaavasti helpoilla osuuksilla, kuten hiekkateillä crossarilla sai helposti kerättyä vauhtia 40km/h tuntumaan ja ylikin.

Tämän pyörän teknisiä tietoja:

Paino: 7,8kg ilman polkimia 
Hinta: n. 2K€.
Runko: täyshiilikuituinen, koko 56cm (kuski 178cm/inseam 85,5)
Kiekot ja renkaat: Mavic Ksyrium Elite / Racing Ralph.
Jarrut: Sram Forcen. Jarrut pitävät kahvojen vipupisteiden ansiosta cantilever-jarruiksi erittäin hyvin ja pyörällä pystyy ajamaan jopa yläotteelta juurakoissa, koska keskisormi riittää riittävän jarrutustehon saamiseksi.
Välitykset ja voimansiirto: Sram Force, rattaat edessä 46/36, takana 11-28.

torstai 30. elokuuta 2012

Uusi crossari maantiekisoissa - cupin voitto

Uusi crossari pääsi tänään tuoreeltaan ulos speciaalialueiltaan. Tänään ajettiin nimittäin kauden Koh I Noor-ajot sarjan viimeinen osakilpailu. Itse lähdin kilpailuun mukaan metsästämään kauden neljättä voittoa ja samalla kokonaiscupin voittoa. Ensimmäinen tavoitteista ei aivan toteutunut, mutta kokonaiscupin voitto varmistui jo tänään maaliin ajaen, koska pisteellä cuppia johtanut Laanterän Kalle ei tänään kisaan osallistunut.

Kova nimilista oli mukana myös tämän päivän kisassa Tommi Martikainen, Mikko Kejo, Samuel Halme, noin muutamia mainitakseni.

Pyörä sopi radalle hienosti ja pääsuoralla sai helpohkosti kerättyä 50km/h vauhtia ja pidettyä sitä myös yllä. Itse olin kuitenkin jostain syystä kisassa aivan jäässä. Ajo ei kulkenut yhtään ja ratkaisevassa ylämäessä olin rutkasti heikompi kuin noin kuukausi sitten edellisessä kisassa. Hyvänä päivänä kisassa ei tule happoja kertaakaan, vaikka mäkeä nouseekin liki 30km/h vauhdilla. Nyt kuitenkin hiljaisempikin vauhti sai jalat soimaan ja ajon todella tukkoiseksi.

Maaliin ajoimme järjestyksessä Martikainen, minä ja Kejo. Tällä tuloksella plakkariin tuli kauden koh i noor-kisoista toinen kakkostila ja voitot Martikaista vastaan tulokseen 1-1. Jospa ensi kesänä otetaan vähän revanssia ja silloin kotikaupungin mies vie kyllä kaikki skapat.

Huomenna pohditaan cyclocrossarin maastokelpoisuutta. Olkaahan kuulolla!


tiistai 28. elokuuta 2012

Pieniä maisteja uudesta pyörästä

Näin on aika antaa pienet maistiaiset ihkauudesta fillarista. On muuten kohtalaisen nopia peli..



Toistaiseksi aivan yhtä minimaalisesti lisätietoa Pyörät 2012 sivustolla! :)

maanantai 27. elokuuta 2012

25.8.2012 Luukin Nuuskion MTB maraton - kisaraportti


Fillarina Luukin MTB maratonilla minulla oli alla Rosen MR Big 29er. Äärimmäisen nopea pyörä reitin kaikkiin (muihin kohtiin kuin yli 20cm korkeisiin juuriin) ja ajo oli jouhevaa koko kisan ajan. 

Kilpailu alkoi hyvin rauhallisella vauhdilla lähinnä meidän tiimin määräten tahtia. Ensimmäisellä neljällä kilometrillä ei juuri polkupätkiä ole, joten ensimmäisiä vauhdikkaita vetoja saatiin odottaa aina polulle siirtymiseen saakka. Polulla Henkka pisti vauhtia reilummin ja Simo jatkoi hienosti kakkosena. Valtteri ajoi kolmantena ja minä peesasin heti Vallun takana. Jonkin ajan kuluttua Vallu teki pienen ajovirheen ja pääsin itse sijalle kolme. Päätin kuitenkin edetä iisisti ja en lähtenyt vetämään tiimikaverien kaksoisjohtoa sokeasti kiinni, vaikka väliä oli vain 20 metriä. Muut tyytyivät vauhtiin takanani ja Pirttimäessä kärkikaksikon takana meitä oli viiden miehen letka (Miettinen, Visuri, Repo, Veikkolainen ja Sorvisto).

Ensimmäisellä 14 km lenkillä ajo oli pääosin maltillista. Ero kärkeen kasvoi nopeasti minuuttiin ja lähinnä vain polkupätkillä pidimme hieman kovempaa vauhtia. Muistin vuoden takaa, että asfalttipätkän jälkeen alkaa mukava polku, johon päätin lisätä vähän enemmän vauhtia. Suunnitelma toteutui ja kiristin polkuosuudella Picaron ukot pois letkasta. Sorvisto oli kaatunut tällä pätkällä, mutta onneksi mitään pahempaa ei käynyt. Jatkoimme sijasta 3 taistellen näin ollen kolmen jäljelle jääneen ukon voimin. Kierros päättyi nopeasti ja oli aika lähteä lenkille toistamiseen. Omat voimat tuntuivat todella hyviltä ja varsinkin ylämäissä piti passailla paljon letkan pysyessä kasassa.

Toinen kierros mentiin kolmen ukon voimin edellisen kierroksen tapaan. Helpoilla osuuksilla en juuri vetovuoroja tehnyt, mutta polkuosuuksilla mielin kärkeen, niin kuin Veikkolainenkin. Kari ajoi hienosti teknisiä osuuksia ja hetkittäin jouduttiin Visurin kanssa ajamaan perässä ihan tosissaan. Kierros oli vauhdikasta perusajelua ja Pirttimäen huollosta sain vaihdettua juomapullon. Ensimmäinen pullo olikin ihan tyhjä, joten huolto tuli enemmän kuin kreivin aikaan.

Kolmas lenkki ajettiin edellisiä mukaillen ja pidettiin kolmikko kasassa. Minulla intressit alkoivat olla kolmossijan varmistamisessa ja en uskonut takaa kenenkään enää uhkaavan meidän kolmikkoa. Olin ajatellut, että ratkaisen pelin viimeisessä nousussa ihan Luukin golfkentän kohdilla. Viimeisellä kierroksella alkoi kuitenkin tapahtua, kun ensin Visuri pysähtyi pumppaamaan rengasta täydemmäksi hieman ennen Pirttimäkeen saapumista. Jatkoin Veikkolaisen kanssa etenemistä jonkin aikaa, ja nautin Gutzyn kofeiinigeelin. Sain selkeästi geelistä lisää iskua ja Pirttimäen kohdilla kiristin vauhtia vähän railakkaammin.

Kari putosi kyydistä ja alkoi näyttää siltä, että kuittaan kisasta helpon kolmostilan. Ajelin menemään, kunnes viimeisellä polkuosuudella katsoin taakse ja näin Visurin tulevan vauhdilla kyytiin mukaan. Samuli yrittikin heti irti, mutta onnekseni pystyin vastaamaan ja saimme vetovuorot pelaamaan viimeisille tiepätkille. Omat jalat alkoivat olla vähän puhki ja varsinkin seisaaltaan ajo oli vaikeaa. Istualtaan pystyin antamaan vähän paremmin voimaa.

Loppuratkaisu tapahtui sitten golfkentän asfalttimäen lopussa, jossa pistin jalat pyörimään sen, mitä niistä tuossa tilanteessa vielä irtosi. Sain ehkä viiden metrin kaulan revittyä ennen viimeisen sadan metrin siltaa ja paria mutkaa. Visuri iski kovempaa loppusuoralla, mutta pidin kolmossijan ehkä puolen pyörän erolla maalissa. Toinen kirivoitto peräkkäin kahteen kisaan.. pitäisiköhän alkaa taktikoimaan jatkossakin enemmän?

Kisassa keskisykkeeni oli 164, joka on todella matala. Alle 150 sykkeillä ajoa kertyi kisassa 15 minuuttia. Arpaonni suosi maalissa ja sain mukaani värimaailmaan sopivan uuden kypärän. Lahnuksen Shellillä maistui kisanjälkeinen hunajabroileri todella hyvältä. 

Tänään maanantaina 27.8.2012 - Uusi pyörä on todella saapunut! Siitä pieniä maisteja jo huomenna tiistaina. Testilenkki on heitetty jo loistopeli on taas alla. Arvaatteko mikä pyörä on kyseessä? 

Kesä loppuu - uusi pyörä

Luukin kisaraportti on tulossa ulos vielä tänään illalla. Olipa muuten ärhäköitä ampiaisia tuolla Nuuksion seudulla! Kilpailun toisella kierroksella pohkeen yläreunaan pisti ampiainen ja reilun tunnin täysillä ajo sai pohkeen turpoamaan ihan kunnolla reiluksi vuorokaudeksi. Kipu on kohdallaan ja taputtelu tuntuu vieläkin aina nilkasta polveen saakka.

Kesä loppuu ja syksy lähestyy vauhdilla. Minulle on tänään saapunut uusi pyörä, joka tulee näyttelemään suurta roolia syksyn ajeluissa. Pyörä pääsee ensimmäisen kerran tositoimiin jo tämän viikon torstaina Koh i noor-ajoissa. Fillarista lisätietoa ja kuvia pian täällä blogissa!

lauantai 25. elokuuta 2012

Järjettömän valmistautumisen kautta podiumille Luukissa

Vuoden 2012 Luukin MTB maraton on nyt sitten ajettu. Tiimille päivä oli huikea, koska Team Skinsin värit koristivat kaikkia palkintokorokkeita kolmoisvoiton muodossa. Voittoon ajoi Henkka, Simon säestäessä menoa hienosti toisella sijalla. Itse otin kisan hieman rauhallisemmin, koska tiesin valmistautumiseni olleen vaikea. Loppukirin turvin ehdin maaliin kuitenkin kolmantena, joten päivään voi olla todella tyytyväinen.

Eilinen valmistautumislenkki karkasi illalla hieman käsistä ja päivän kilpailussa oli pieni energianvajeen pelko kokoajan päällä. Harvemmin on tullut edellispäivänä, vain 16 tuntia ennen kisaa, lähdettyä maasturilla maantielle repimään 60km lenkkiä 32-33 keskivauhdeilla ja jatkuvilla mäkikireillä höystettynä. Olisipahan ollut hyvää syy siihen, että ei olisi tänään itse kisassa kulkenut.

Luukin kisan sports tracker-data löytyy täältä.

Minun piti testata Luukissa kisan ajoa totaalisen levänneenä. Valitettavasti eilinen lenkki ei tätä ajatusta palvellut, joten lepokisa tulee siirtymään hamaaseen tulevaisuuteen. XCM SM-kilpailussa olisi tarkoitus ajaa jälleen nousukunnossa.

Parempi kisaraportti tulee myöhemmin!


perjantai 24. elokuuta 2012

Kisakausi jatkuu - Luukin MTB 25.8.

Kisakausi saa jatkoa huomenna lauantaina MTB maratonkilpailun muodossa Luukissa. Nykyään ei enää puhuta Nuuksion Pitkäjärven ympäriajosta, koska järven kierto ei enää ole ohjelmassa. Rata on tuttu vuoden takaa. Alkuun ajetaan noin 10 km siivu Pirttimäkeen, jonka jälkeen on luvassa kolme 14km kierrosta Pirttimäen ympäristössä. Maaliin pääsemiseksi pitää vielä ajaa alun 10km pätkä takaisin kisakeskukseen.

Vuosi sitten olin Luukissa mukana mukamas hyvässä iskussa. Pienen ajovirheen jälkeen pasmat kuitenkin sekosivat ja olin maalissa sijoilla ynnämuut. Tänä vuonna kuntopiikkiä ei ole Luukin maratoniin yritetty, vaan viime viikkojen aikana vapaa-aikaa on tullut käytettyä muuhunkin kuin pyöräilyn parissa toimimiseen ja lenkkeilyyn. Kaiken järjen mukaan rasvat energianlähteenä pitäisi olla totaalisen unessa ja näin ollen huomenna tulee olemaan vaikeaa viimeistään 1,5h ajon jälkeen. Tänään perjantaina tarvitaan todella lenkkiä, jos mielin päästä huomisen kisan kunnialla maaliin.

Luukista alkaa sitten perinteinen paniikkitreenijakso ennen maratonin SM-kisoja syyskuun puolivälissä?

maanantai 20. elokuuta 2012

Tempopyörä myytävänä - myyty

Nyt olisi tarjolla huippukuntoinen ja nopea pyörä aika-ajoon. Tällaisia harvoin tarjolla, joten nyt on oiva paikka pistää kalusto kuntoon ja viikkotempoennätykset uusiksi!


Pyörä on vaihtanut omistajaa, ja ei ole enää tarjolla.

perjantai 17. elokuuta 2012

Isyyslomaurheilun aloittelua

Niinhän siinä kävi, niin kuin ennakkoon tuli pohdittua. Ei meinaa täällä vaippaviidakossa ehtiä bloggaamaan enää lainkaan. Onhan vain isyyslomalla ollut kuitenkin hienoa. Kauppareissut ja ruoantekopuoli on minun harteilla ja vaippapuolella koetan olla parhaani mukaan mukana. Aamupäivisin on kuitenkin löytynyt mukavasti aikaa käydä vähän ulkoilemassa pyörän kanssa ja kesän jälkilämpö sekä aurinko ovat hellineet koko viikon ajan.

Finlandia jää minulta tänä vuonna väliin. Sen sijaan viikon kuluttua ajettava Luukin MTB maraton  kiinnostaa ja sinne on tarkoitus osallistua.

Tekstejä on useampia "rästissä" tulossa. Koetan tässä lähiaikoina keräillä asioita vähän kasaan ja saada aiheita julkaisuun. Kiitos kärsivällisyydestänne!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Suurinta elämässä

Näin on vierähtänyt viikko edellisestä blogitekstistä. Sanotaanko nyt ihan suoraan, että on ollut hieman tärkeämpääkin tekemistä. Alkuviikosta lähtien tuli palloiltua useampia päiviä paikallisen sairaalan sisätiloissa ja pihoilla.
Salilla käyn tavallisesti vain kymmenisen kertaa vuodessa tammi-helmikuun aikoihin. Tavoistani poiketen tiistain ja keskiviikon välisen yön vietin vähän toisenlaisessa salissa ja katselin toisen punnertamista ja ponnisteluja (ei muuten meikäläisen maratonkisat ja muut ole mitään siihen verrattuna, miten naiset laittavat itsensä likoon h-hetken ollessa käynnissä; tästä suuret respectit erityisesti omalle vaimolleni, mutta myös kaikille muilla maailman naisille). Niinpä vihdoin keskiviikkoaamuna odotus palkittiin ja perheeseen syntyi ensimmäinen pienokainen. Elämä muuttui kertarysäyksellä ja esimerkiksi lenkkien määrä ei ole ollut ihan menneen kesän keskiarvoissa. Äärimmäisen onnellisena on tullut ihmeteltyä tätä meille annettua lahjaa.
Tytöllä on jo sen verran napakat otteet neljän päivän ikäisenä, että näinköhän treenailee tulevaa pyöräilyuraa varten? Noh, se nähdään aikanaan ja neiti saa itse tekemisensä päättää. Tänään sunnuntaina kävin itse ensi kertaa viikkoon ajelemassa lenkkiä  ja kulku oli olosuhteet huomioiden ihan siedettävää. Nytpä vain on enemmän kiire kotiin ja sisälle astuessa jännittää, onko neiti hereillä, unilla, syömässä, vaipanvaihdossa, vai muuten vain katselemassa tämän maailman ihmetyksiä isot silmät ammollaan.
Ihan ei odotettu tripla elokuulle onnistunut. Synnytyksen olin "tilannut" maanantaille, jolloin omat synttärit ja ensimmäinen Suomen mestaruus olisi saanut jatkoa pienen syntymästä. Neiti antoi odottaa itseään pari päivää, mutta tulihan tuossa elämään enenevissä määrin iloa ja onnea viiden päivän sisään.


sunnuntai 5. elokuuta 2012

XCE SM-kilpailut 5.8.2012 - Jämillä - Voitto

Paitaa mä metsästän, tahdon saada suuren! (Tätä laulua on lauleltu ainakin viimeiset kymmenen vuotta ja paidalla tarkoitetaan nimenomaan Suomen mestarin siniristipaitaa.)

Ja suurenhan sainkin. Siniristipaita oli kokoa XL ja mahavaran takia jäin odottelemaan L-kokoista paitaa postitse. :)
 
Reissu Jämille XCE-lajin ensimmäisiin SM-kisoihin on nyt heitetty ja heti tärppäsi! Lajihan muistuttaa hyvin paljon hiihdosta tuttua sprinttiä. Ensin ajetaan aika-ajo, jonka jälkeen kuskit sijoitetaan 32 ajajan kaavioon. Siitä eteenpäin neljä kuskia ajaa toisiaan vastaan eriä, joista kaksi parasta jatkaa seuraavalle erä-kierrokselle. Erän kaksi viimeistä joutuvat jättämään kisan kesken, ellei kyse ole välierävaiheesta, jolloin kaksi parasta menee A-finaaliin ja jälkimmäiset pikkufinaaliin.

Aika-ajossa ajettiin siis yksi kierros yksittäin ja se kellotettiin. Olin viikolla hieman treenannut vastaavia suorituksia ja saanut joitain sekunteja pois omalla Aulangon testiradalla. Treeni ja lepopäivä eiliseltä oli juuri oikeaa valmistautumista näihin kisoihin. Tuoreet jalat ja supernopea pyörä (Mr Big 29er) tälle kisaradalle takasivat tänään hyvää menoa koko päivän ajan.

Aika-ajossa ajoin radalle ajan 2:13. Tiimikaveri Henkka oli toiseksi nopein ajalla 2:16 ja toinen tiimikaveri Jerry hienosti kolmas ajalla 2:16 ja osia. Muista kuskeista Jussi Rossi (XCO:n kultamitalisti Kouvolasta) ajoi 2:18 ja Vallu (XCO hopea) 2:20. Odotukset aika-ajon jälkeen olivat korkealla kisan suhteen ja lisäjännitystä tuli mukaan kotoa, jossa jännitellään edelleen esikoisen ensiesiintymistä. Soittoa ei Hämeenlinnasta kuitenkaan kisan tuoksinnassa kuulunut, joten pystyin keskittymään erä-vaiheen ajoihin ihan kunnolla.

Erävaiheessa strategiani kisaan oli selvä. Tarkoitus oli viedä kaikki erät voitoilla. Lisäksi puhuimme Henkan kanssa, että molempien erä-voitoilla varmistaisimme sen, että emme olisi vastakkain ennen finaalia. Ensimmäisessä erässä pääsin kolmen kuskin erässä melko helposti irti ja voitolla jatkoon. Toisessa erässä (16 joukko mukana) ehdin kärjessä ensimmäiseen kurviin ja sain ylämäessä revittyä tarvittavan eron takanatuleviin. Sama meininki jatkui myös kolmannessa erässä, joka oli jo välierä. Ylämäen pehmeään töppyrään pääsin kärjessä ja muutama kova polkaisu irroitti minut muista kuskeista. Samuel Halme ajoi toiseksi ja me pääsimme ajolla finaaliin.

Tässä mennään kolmannessa erässä kärkipaikalla. Näemmä varmuuden vuoksi myös juomapullo kahden minuutin suorituksessa mukana. Kuva: Ville Hällfors

Isossa finaalissa olivat siis kuskit: Minä, Henkka, Vallu ja Samuel. Startti oli yli 20 minuuttia välierän jälkeen, joten palautua ehti ainakin täydellisesti. Startissa alkoi jo vähän jännittämään. Ensimmäiseen mutkaan Henkka ehti ensimmäisenä ja otin kakkospaikan nousuun. Olin ajanut koko päivän isolla rattaalla ilman ongelmia, mutta nyt ketju tippui nousussa keskirattaalle. Meni noin 10m ennenkuin ketju nousi rattaalle uudelleen ja samalla Vallu oli ehtinyt ohitse. Olin harjun päällä kolmantena, kun lähdettiin radan ainoaan laskuun. Laskun loppuosuudella oli pehmeähiekkainen loiva mutka oikealle kohti kuuden puunrungon ylityksiä. Olin ihan Henkan perässä, Vallu oli siinä Henkan vieressä. Bunny hopilla hypittiin siinä puiden yli, kun huomasin Vallun pudottaneen ketjun. Näin pääsin loppushikaaneihin Henkan perässä ja ratkaisu tapahtuisi loppukirissä. Sadan metrin loppukiri pelasti minut tänään. Olin loppusuoran alussa hyvin Henkan takana ja Henkan avatessa kirin ehdin hyvin reagoida ja yrittää ohitusta tuulen puolelta vasemmalta. Ohitus onnistui ja kuittasin maaliin ehkäpä metrin tai kahden turvin Suomen mestaruuden.

Miehet









BIG FINAL

Nimi Seura
1.

Olli Miettinen HyPy/Skins/ROSE
2.

Henri Ojala Koil/Skins
3.

Valtteri Repo CC Picaro
4.

Samuel Halme  Mountainbike Team Finland / KorsKa

torstai 2. elokuuta 2012

Maratoonarista sprintteriksi viikossa - sitten minä heräsin

Ihan alkuun mainittakoon, että tämä teksti meni vähän vaikeaselkoiseksi tuon päivällä keksimäni päähänpiston johdosta. Helpointa olisi ollut olla julkaisematta tätä, mutta menköön nyt tämän kerran. 

Tässä blogitekstissä tarjotaan sisältöä ja tekemistä pyöräilystä kiinnostuneiden lisäksi myös laajemmalle lukijaväestölle. Teksti sinällään on ihan tuleviin XCE- kisoihin liittyvää asiaa, mutta elämäni ajankohta huomioiden, on lapsiperhehenkisille ihmisille tekstiin piilotettu x-määrä teemaan sopivia sanoja. Kannatan töidenkin puolesta osallistavia menetelmiä. Niinpä tällä kertaa lukijat saavat puuhaa ja voivat etsiä tekstistä vauva-aikaan liittyviä sanoja. Kuinka monta sinä löydät?

Pidän itseäni pitkiin, yli kahden tunnin urheilusuorituksiin treenattuna pyöräilijänä, joka nyt yrittää viikon aikana harjoitella itsensä sprintteriksi. XCE SM-kisoissa tulevat pärjäämään erittäin hyvän maksimaalisen hapenoton ja korkean maksimivoiman omaavat ajajat. Rata on ajallisesti hyvin lyhyt, alle 2 minuuttia, jolloin myös anaerobinen kapasiteetti joutuu todelliseen testiin. Käytännössä laji siis poikkeaa hyvin paljon minun tavallisesta kisasuorituksesta, jossa voimia säästellään sopivasti, että 2,5 tunnin ajon jälkeen on vielä vähän voimia loppurutistukseen. 

Maratoonarista sprintteriksi – viikossa”, lausuttu huono vitsi heräsi päähäni tuossa eräänä heinäkuun lopun aamuna, kun aamukasteen sumuinen harso peitti Aulangon metsien kivikkoisia polkupätkiä. Ei ihan helppo tehtävä edes tällä yli 15 vuoden ajo- ja treenikokemuksella. Aikataulut painavat niskaan jälleen ja osittain menoa haittaa kaatumisessa loukattu, silloin tällöin kipua tunteva rinta. Pumppu sen sijaan tuntuu olevan ihan hyvässä kunnossa, ja väsymystä ei siellä puolella ole havaittavissa. Vielä suurempia ongelmia tässä pikaprojektissa tuottaa se, että olen ajanut täysiä fillarilla ainoastaan kertaalleen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siinä kävi näin, niin kuin vuodentakaa joku saattaa muistaa – tuolloin ei puklukaan kovin kaukana ollut. Sprinttejä treenatessa olen päivittäin huomannut, että kehon superkompensaation ja kuskin hyperventilaation ero on hyvin kapea. Kehon ja oikeastaan korvien välinkin on yllättänyt lyhyiden vetotreenien kovuus ja raskaus. Viikko valmistautumista tällaista projektia varten taitaa olla auttamatta liian vähän. 

Edellisenä torstaina olin vielä kohtalaisen kovassa iskussa KOH I NOOR ajoissa Ahvenistolla, mutta nyt pari viimeistä päivää on mennyt tyylillä: keuhkot huutavat – pyörä ei liiku. Tällaisessa tilanteessa jalkojen etanasoluja ei saa oikein millään aktivoitua vilkkaampaan menoon. Vetotreeneillä olen ajanut itseni kaiken lisäksi vuosisadan jumiin. Kuntoa on noston sijaan pikemminkin laskettu, aika oli eilisessä Rastilan tempossa samalla tasolla kuin ajamani ajat toppakamat päällä kuluvan vuoden maaliskuussa. 

Jämin XCE SM-kisaan lähden sunnuntaina MR Bigillä. Fillari on iskussa ja voimansiirto on tärkeässä roolissa ja kunnossa. Rattaat ja ketju on puhdistettu ja öljytty ihan viimeisen päälle. Tuosta pyörästä on tullut minulle rakas lapsi. Vesi ei muuten treeneillä kuulu enää juomapulloon, vaan siellä on gutzyn urheilujuomaa – aina. Totuushan on, että tuttu pyörä on kuskille tuki ja turva. Istuin on samalla korkeudella kuin ennenkin. Jalkalihaksiin pyrin hakemaan nopeutta ja räjähtävyyttä lyhyillä venytyksillä, joissa toisen lihaksen supistus venyttää vastapuolen lihasta hetkellisesti ja kevyesti. Nopeissa venytyksissä hyvää on se, että venyttely ei vie älyttömän kauan. Aikani ei riitä siihen, että venytystä vaihdetaan viiden minuutin välein kahden tunnin ajan. Viikon lämpimät yöt ovat tuoneet pientä lisähaastetta valmistautumiseen. Niiden takia on tullut nukuttua levottomasti ja heräiltyä montaa kertaa yössä. 

Tein tuossa alkuviikosta Aulangolle itselleni lyhyen treeniradan, jota olen jaksanut muutaman kerran ajella napakammin.

On ollut huimaa huomata, kuinka paljon loppuaika muuttuu, jos kuski vetää radan 99 % tehoilla tai 101 % tehoilla. "Kivusta nautintoon on matkaa pelottavan vähän - jos edes sitäkään", jotain rallatusta lainatakseni. Välillä meno oli niin hurjaa ja kipiää, että meinasi tulla ihan itku. Hälytin sitten maanantaina videokameran kuvaajineen mukaan ikuistamaan treenituskaa. Illan hämäryys häiritsi jo melkoisesti kuvan tarkkuutta, mutta lajin luonteeseen pääsee kuitenkin melko hyvin kiinni. Kuvitelkaapa tuohon rinnalle kolme muuta kuskia starttiin ja jatkoon pääsevät maaliin kaksi ensimmäisenä ehtinyttä..



Kisaan Jämille lähden (pienellä varauksella, ellei olla laitoksella) pelonsekaisin tuntein. Englantilaissavolainen slogan kuuluukin: My motto is: tukka takana – still kisoja edessä.

Uudet tanssiaskeleet nopeustreenien parista

Tänään tulossa teksti hitaiden lihassolujen nopeusterapiasta XCE -kisojen kynnyksellä. Treenit ovat sujuneet kuin uusi tanssi. Sen askeleet menevät vetotreenejä mukaillen seuraavasti: hidas, hidas, tosi hidas, järkyttävän hidas, luovutus.

Voiko hidas mtb-maratoonari hankkia viikossa nopeutta?
Olenko onnistunut ajamaan täysiä jo toisen kerran tämän viimeisen kuluneen 10 vuoden aikana?
(Edellisen kerran kovaa ajaessa kävi näin - 14.7.2011.)
Tempokunto maaliskuun tasoa, itseluottamus huipussaan?

Tekstissä tulee olemaan jotain muutakin teemaa joilla erityisesti naispuolisia lukijoita pyritään houkuttelemaan näiden blogitekstien pariin.


Pysykäähän kuulolla!