sunnuntai 30. toukokuuta 2010

30.5.2010 Korso MTB Marathon

Kisat ovat takana! Yli 300 osallistujan, kovan vauhdin, keskeyttämisten ja harhaan ajojen sävyttämässä kilpailussa sijoituin lopulta neljänneksi. Mc_Mursun kuva meikäläisestä noin 55km kohdalta kertoo kisan kulusta enemmän kuin tuhat sanaa.. (silti ne tuhat sanaa seuraavat tämän kuvan jälkeen.)

Omana saldona lähinnä hapokasta menoa ja muutoin epämääräistä maastossa mönkimistä. Oma kilpailuni sisälti muun muassa kaksi puuta päin ajelua, toinen selkä - ja toinen pää edellä. Näillä eväillä siis vietiin kisa lävitse. Ennen lähtöä kilpailunjohtaja Juntunen kertoi osallistujia olevan kaikkiaan yli 300 henkeä, joten mistään ihan pienistä kekkereistä ei ollut kyse.

Korsoon oli tilattu jälleen viikon paras sää, joten edellisvuosien helteistä ei jääty erityisen kauaksi. Startissa oma olo oli ihan normaali, joskin jännitystä ei ollut tavalliseen malliin. Myöskään päivän kunnosta ei minulla ollut mitään ajatusta; enhän ollut maastopuolella vielä ehtinyt tänä keväänä kilpailla.

Kilpailun alettua vauhti oli heti alusta asti railakasta. Pääosin kärjessä hääräsivät Ojala ja Kananen, kun me muut neljä ajajaa (Miettinen, Vastaranta, Hämeenaho, Kangaskokko) tyydyimme peesailuun ja letkassa rymistelyyn. Itse tunsin jo heti alussa, että mikäli vauhti jatkuu pitempään yhtä reippaana kuin alussa, tulisi minulle jossain välissä vaikeuksia. Myös alaselän lihakset alkoivat ilmoitella itsestään jo 20 minuutin ajon jälkeen, joten ihan kaikki palaset ei miehessä ollut eilen kunnossa.

Kilpailu alkoi mennä myös hieman farssiksi jonkun tekemän reittimerkintä-sabotaasin takia. Meidän onneksi kärkiporukassa ajoi ukkoja, jotka ovat olleet Korsossa myös ennen kisaamassa, joten osattiin ajaa reittiä pitkin oikein, vaikka joku oli yhdessä mutkassa lippusiiman suuntaa muuttanutkin sekä lisäksi poistanut nuolet osoittamasta oikeaan (tässä tapauksessa vasempaan) suuntaan. Valitettavasti kärkiporukassa ja kisan tiimellyksessä ei meillä ollut aikaa jäädä reittiä sen kummemmin merkitsemään. Kyseisen tiukan vasurimutkan ajamatta jättäminen aiheutti osalle kilpailijoista noin 3,5 km oikaisun ja tämähän meitä sitten hieman yllätti ensimmäisellä huoltopaikalla, reilu puolituntia kisan alkamisesta. Muutamat katsojat nimittäin totesivat tuolloin kärkiletkalle, että seuraaviin (edellä oleviin siis) eroa on 2,5 minuuttia, joten homma alkoi kuulostaa melko mielenkiintoiselta. Kukaan ei koskaan varmasti tule tietämään, että kuinka moni ajoi kyseisessä paikassa harhaan ja kuinka paljon oikaisut vaikuttivat kisan lopputuloksiin.

Ensimmäisen 31 km kierroksen aikana kärkiletka harventui ensin Hämeenaholla ja sitten minulla. Jonkin ajan kuluttua myös Vastaranta putosi letkasta. Ajoin siis yksin ja väliajoista kuulin kärjen olevan noin kahden minuutin päässä ja Mikko paahtoi menemään noin minuutin päässä edessä. Juuri ennen kierroksen vaihtumista sain Mikon kiinni ja ajeltiinkin sitten hyvän aikaa yhdessä toisella kierroksella, samalla kärkikolmikon kasvattaen tasaisesti eroa meihin. Jossain välissä huomasimme sitten Kanasen seisovan polun varressa satulaputkiongelmien johdosta, joten minun ja Mikon välinen kisa kanssa muuttui samalla taisteluksi kolmossijasta. Ojala ja Kangaskokko jäivät ratkomaan kärkeen voittoa. Mitä pidemmälle kisa ehti, sitä vaikeampaa minulla oli. Oma ajoni alkoi olla puolentoista tunnin jälkeen melko katastrofaalista pelleilyä ja olin maastopätkillä aika pahasti helisemässä; en vain ollut fyysisesti valmis näin pitkään maastokisaan. Reilu viisi kilometriä ennen maalia mokailin yhdellä kalliopätkällä ihan huolella ja Mikko pääsi sen verran irti, etten voinut vastata siihen vauhtiin. Näin ollen ajelin maalin sijalla neljä, ansaitusti. Voittoon ajoi vakuuttavasi Ojala, Kangaskokon pokattua hopeinen pysti. Mikko saapui maaliin viisi minuuttia voittajan jälkeen ja itse ylitin linjan tasan minuutin Mikolle hävinneenä.

Maalissa oli sitten heti kerrottava pika-analyysi kisasta:

Mitä sitten jäi käteen? No ainakin tuli jälleen todettua, että lepäilemällä ei kisoissa pärjää. Maastopyöräilytreenien vähäisyys näkyi heti ongelmina polkupätkillä ja toisin kuin aikaisempina vuosina, nyt odottelin kisoissa teknisesti helpompia osuuksia. Epämääräinen kimpoilu polkupätkillä johti siihen, että törmäilin kisan aikana todella kahdesti puihin ja polvenkin sain verille, vaikka en muista sen mihinkään erityisemmin osuneen. Selkälihakset ja kädet menivät melko loppuun ja en voi sanoa jalkojenkaan olleen erityisen iskukykyiset, fysiikkapuolella on siis tekemistä. Hyvää tässä on tietenkin se, että paljon kehnommin ei voi metsässä räpeltää ja olen luottavainen kesän jatkoa ajatellen. Jospa sitä seuraavissa kisoissa jo ajettaisiin, niin kuin maastossa kuuluu.

lauantai 29. toukokuuta 2010

Kisapyörä iskussa!

Tässä on sitten minun MSC Koncept Carbon kisakunnossa. Pientä osasäätöä tehtiin voimansiirtoon, renkaisiin ja poljinosastoon. Painoa pyörällä on tällä haavaa noin 9,8 kg.

Hyvältä tuntuu ja eiköhän huomenna menestys ole miehestä kiinni!

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kohti Korsoa

Aika rientää ja kauden ensimmäinen maastokilpailu odottaa Korsossa tulevana viikonloppuna. Edessä on nimittäin Marathon cupin osakilpailu, starttipaikan ollessa Korson Kulomäessä. Perinteeksi muodostunut hellesää taitaa tällä kertaa jäädä väliin, mutta ei anneta sen haitata kisafiilistä. Viime vuonna sijoituin kisassa kolmanneksi Kanasen ja Ojalan jälkeen; loppukirissä taisteltiin Kangaskokon kanssa ihan tosissaan ja tuolla kertaa ehdin onnekseni ennen Juhaa maaliin. Sellaista menoa siis viime vuonna.

Parin paremman treeniviikon jälkeen olen kuluvalla viikolla ottanut treenit hieman iisimmin. Menneenä viikonloppuna, Kainuun reissulla, kävin pyörähtämässä maantiepyörällä Paltamosta pohjoiseen Puolangantiellä.


Siellä sai taas ihmetellä seudun mäkiä ja heti siinä Paltamon pohjoispuolella, noin kahdeksan kilometriä keskustasta löytyy lähes kaksi kilometriä pitkä lasku; toisinpäin luonnollisesti nousu. Muutoinkin mäkiä ja nousua tiellä piisaa ja hetkittäin jalat olivat jo ihan ihmeissään useamman minuutin kiipeämisistä. Olisipa vain täydellinen treenitie.

Eilen muuten käytiin työkaverin, palveluasiantuntija Leinosen, kanssa hieman ajelemassa paikallista maastoa. Kaverilla ei merkittävää maastokokemusta tai pyöräilyharrastusta ollut takana, mutta hyvin mies polki koko lenkin (1h 40min) ajan. Fillarin lainasin omasta pyöräarsenaalistani, kun todellista maasturiakaan ei kaverilla (vielä) ole. Oikeastaan vasta Ukonharjulla ajo oli hieman katkonaisempaa, mutta kaikin puolin mukava reissu molemmille! Lenkillä huomioitiin, että Ukonharjulla oli nähtävästi ollut lähiaikoina maastopaloakin. Onneksi tuhot eivät olleet pahempia, koska muutoin hienot maisemat kärsisivät.

Näillä eväillä siis kohti Korsoa ja sunnuntaina sitten tiedetään, kuinka maastokausi on lähtenyt käyntiin. Odotuksia en osaa asettaa, mutta toivon, että jaksan fillaroida koko matkan maaliin.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Kolilta alaspäin

Jep, ja tämä linkki pomppasi tänne sitten suoriltaan.


Kolilta alaspäin
Originally uploaded by mtbolmi



Ehkäpä harjoittelu tekee mestarin myös tässä bloggerin käytössä. Joku viisas on joskus sanonut, että jo 10 000 tuntia treeniä riittää tulemaan hyväksi jossain lajissa. Blogitekstejä saa näin ollen naputella vielä jonkin aikaa.. :)

Videoita Kolilta

En ole vieläkään päässyt irti tuosta Kolin reissusta, pahoittelen. Tässä samalla ajattelin kokeilla videoiden toimivuutta blogissa (menestys on vaihtelevaa, niin kuin alta voimme todeta), tosin kovin korkeaa laatua ei kannata kyllä odotella.

Tässä pätkässä ajellaan maaliin ihan kisavedossa, eli puikoissa on ihan meikäläinen:
video

Tässä piti sitten olla linkkiä Flickriin, josta näkee Kolille vievän tien jyrkkyyttä. Nyt kävi sitten kuitenkin niin, että onnistuin lähettämään pätkän tuohon ylläolevaan postaukseen, varsin hauskaa. Noh, pätkässä lasketellaan iisisti alamäkeen kisan jälkeen. Kyseinen kohta sijoittuu kisareitille noin 600m ennen maalia, eli ollaan jo melko jyrkässä kohdassa ja jalat ovat siitä ihan samaa mieltä.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Kolin mäkitempo 2010

Joensuun Cupin 1. osakisa on nyt takana ja sehän ajettiin perinteiseen malliin Kolilla mäkitempona. Sää suosi aivan uskomattomalla tavalla ja lähes hellekelissä paikalle oli ilmaantunut vajaa 10 urhoollista Kolin kesyttäjää. Kovimmat ukot, niin kuin Asikaisen Tipi oli lähtenyt Kolille Joensuusta ihan fillarilla ja hyvinhän se mäki nousi kunnon verryttelynkin jälkeen; ja näyttihän se Tipi ajelevan pyörällä myös Joensuuta kohti takaisin, joten hyvä lenkki tuli miehelle.

Minä starttailin puolikiireisen työpäivän jälkeen autolla hyvissä ajoin Kolin suuntaan ja paikalle selvittiin öljynpaineen varoitusilmoituksista huolimatta. Tänään kisassa pääsin testaamaan elämäni ensikertaa oikeaa tempopukuakin, aika slim-mallinen sanoisin. Jospa tempopuku kuitenkin siivittäisi kunnon vauhteihin, koska tavoiteaikahan oli asetettu minimissään 11 minuuttiin. Ajanottajat odottelivat jopa 10:30 kieppeille asettuvaa aikaa, mutta tuohon en itse uskaltanut odotuksissani yhtyä, olihan takana verrattain tuntirikas treeniviikko. Alkuverrassa sykkeet jäivät kauas maksimeista ja aloin jo epäillä, että näinköhän ei mies toimi tänään lainkaan.

Kisaan starttasin niin rauhallisesti kuin osasin ja päätin, että iso ratas ei ole tänään juurikaan käytössä. Kyllähän 39-piikkisellä pääsee ylämäkeen jo aika kovaa ja itseasiassa loppujyrkillä 39/25 oli ainakin minun vauhtiin turhan iso vaihde. Tässä reittiä takana noin kilometrin verran:


Kolin mäkitempo ei ehkä herätä ulkopuolisissa niin suuria tunteita, mitä se herättää kelloa vastaan ajaessa. Ainakin reisien maitohapot ja tuskaiset viimeiset seitsemän minuuttia jää muistiin pitemmäksikin aikaa. Keuhkot pääsevät ihan todellisesti rullalle jo reitin alkuosan mäissä ja, kun noin 4 kilometriä reittiä on takana, alkaa viimeinen rutistus Ukko-Kolin päälle. Tuolloin edessä on vielä reilu 100 nousumetriä ja parhammillaan jyrkkyysprosentit nousevat loppuosalla 20% kieppeille; aijai kun tekee hyvää reisille (ainakin näin jälkikäteen ajatellen.. ei niin herkkua itse suorituksen aikana). :)

Maalin maisemia, näitä kelpaa ihailla:

Maalissa kellot pysähtyivät aikaan 10:29, joten ajanottajat asettivat tavoitteen tarkalleen kohdalleen. Reittiennätys taisi jäädä vielä 11 sekunnin päähän, ehkäpä se vielä tässä jonain päivänä.. :)

tiistai 18. toukokuuta 2010

Mäkitempoa Kolilla ja treeniä

Huomenna on luvassa hieman hapokkaampaa menoa Kolilla, kun Joensuun Pyöräilijät järkkäävät taas perinteisen Kolin mäkitempon klo 18 alkaen. Reitti on noin 5km mittainen ja siinä noustaan reilu 200m ylöspäin. Parhaimmillaan Kolin asfalttimäki tarjoaa yli 20% jyrkkyyttä.

Ensimmäisten kisojen jälkeen ja säiden ollessa erityisen loistokkaat, olen saanut hieman treeniäkin pitkästä aikaa alle. Nyt viimeinen viikko on tuntunut jo ihan mukavalta ja fillaria on tullut ulkoilutettua niin maantiellä kuin metsässäkin. Huomista mäkitempoakin varten tuli tänään pyöriteltyä maantiellä reilu 80 km lenkura, saa nähdä onko jalat huomenna herkässä kunnossa..

Menneen loppuviikon ja viikonlopun maantielenkeillä sain taas kerrytettyä lisää "sadankilsan"-lenkkisaldoa, kun ajoin järjestyksessään elämäni 13. ja 14. satkun lenkit. Muut suomalaiset pyöräilijät olivat viikonloppuna kisoissa (Satakunnan ajot mt, ja Liedon XCO maasto), minä taas en periaatepäätöksellä lähtenyt kisaamaan ollenkaan. Kesän 2009 rasitukset kisamatkoista ovat vielä sen verran lähimuistissa, että päätin laittaa inhimilliseksi rajaksi kisamatkoille 500km etäisyyden suuntaansa; toisin sanoen en lähde kisoihin, jos kisat ovat yli 500km päässä Joensuusta + eivätkä kisat ole SM-statuksen omaavia. Tämän periaatteen avulla hieno harrastus pysyy vielä järkevissä mittasuhteissa ja kustannukset edes osittain hallussa.

Mutta niin kuin sanottu, treeniviikko sujui sitten ihan mallikkaasti. Lauantain lenkillä nestehukatkin oli välillä kunnossa, kun 71 kiloinen ukko lähti lenkille, mutta neljä tuntia myöhemmin painoa oli hieman päälle 66 kiloa. Tämä siis kahdesta juomapullosta huolimatta (onkohan suomalaiset tehty urheilemaan lähes +30 lämpöasteessa?). Joensuun maanteillä pääsin nauttimaan uskomattoman tasaisista hiekkapätkistäkin!


Treeneissä maastofillarinkin ulkoilutus kuului parina päivänä ohjelmaan. MSC sai ohjaamoon riser-tangon ja sain näin ajotuntumaa polkupätkille hieman muutettua. Perinteinen reitti sunnuntaina, eli Utranharjun ja Jaamankankaan kautta pyörittelin Lykynlammelle katselemaan legendaarisen Onttolan XC-reitin kuntoa. Tulihan tuo XC-kierros kerran kellotettuakin, mutta ajasta ei tässä yhteydessä tarvitse puhua. Sää tosin suosi tuonakin päivänä ja olipahan vain muutoin hienoa meininkiä!


Mutta huomenna on sitten ohjelmassa loistavaa treeniä Kolilla. Mitä sitten odotan tuloksellisesti, niin en tiedä. Jos ajamassa on "Olli 2 viikkoa sitten", niin keskeytän varmaan ennen puoliväliä, jo siinä Salen kohdilla. Jos ajamassa on "Olli viimeviikon keskiviikkona (tai parempi)", niin toiveissa on aika, joka on alle 11 minuutin. Palataan huomenissa asiaan ja katsellaan nouseeko se mäki vai ei?!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Kisapyörä myynnissä (Giant Anthem 0)

Viimekesän kisoissa käytetty maastopyörä on nyt myynnissä. Fillari huippuiskussa ja tällä tasolla pyörällä ei ajeta, jos kaikki ei ole täysin kunnossa (monta kertaa päivässä itse peset pyöräsi?). :)

Myydään kuvan kokoonpanolla ja hintaa on tasan 2000€.


Ohjaamo

Takapää

Fillari sijaitsee täällä Joensuussa ja pyörästä kiinnostuneet voivat kysellä sitä vaikkapa mailin kautta (ollimiettinen at yahoo.com).

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Aika-ajoon liittyviä kuulumisia

Muistutellaanpa taas tätä tempomeininkiä vähän mieliin. Niin kuin huomaamme, olen lisännyt tuonne kisakalenterin puolella parit SM-kisat jo valmiiksi odottelemaan. Miten sitten treenit on sujunut ja joko kisapyörä on hallussa? Entäpä Joensuun Iiksenportin tempoajot? Ainiin, puhuin tuossa taannoin pyöräilyn formulaykkösistä.. tämä on sitä!

Kisapyörä, oma sellainen, ei ole vielä minulle saapunut. Toivottavasti siitä saadaan lisätietoa pikaisesti ja pääsen esittelemään tempopelin lähiaikoina! Nyt olen sitten ajellut tempoja lainapyörällä ja kyllähän tässä pelissä on eroa tavalliseen maantiefillariin verrattuna. Kisakiekoilla lainafillari näyttää tältä:


Tänään ajelin omilla peruskiekoilla, mutta niilläkin viikkotempossa pääsee ihan mukavaa kyytiä. Tässä kuva tämän päivän setupista:


Iiksenportilla olen vieraillut tänä keväänä viidesti. Temporeitti on noin 11,5 km pitkä ja poikkeaa tavallisista ”kymppitempo”-reiteistä kolmiomallisen muotonsa takia. Kyseinen muoto tekee reitistä turhan tuuliriippuvaisen, joten ihan täsmällisesti ajoaikoja ei voi viikkotasolla vertailla. Myös Ilomantsintiellä tavallisesti puhaltava vastatuuli vaikuttaa viikon aikoihin jonkin verran. Vastatuulen takia samaan suuntaan kulkevat rekat ja muut isommat autot nopeuttavat päivän aikaa jonkin verran. Viime kesänä ajoin parhaimmillani reitin 16:04 ja reittiennätys on Mike Miikkolan ajamana hieman alle 15 minuuttia. Jarmo Rissanen on tainnut reitille paukuttaa useamminkin aikoja 15- 15:10 välimaastoon.

Minulla tämän kevään tempoajat Iiksenportilla ovat olleet 17:34; 17:04; 16:18; 17:10 ja tänään sitten lämpöisellä kelillä oma ennätys 15:50 (eikä onneksi edes yhtään rekkaa). Treeniä otan tässä mukaan rauhalliseen tahtiin ja toivon, että lähivuosina kamppailen myös tempopuolella hyvistä sijoituksista kansallisella tasolla.

Hirveä näky..

Niin ja en tarkoita eilisellä lenkillä nähtyjä viittä maastopyöräilijää pyörineen, vaan ihan oikeaa hirveä! Meinasin nimittäin ajella eilisellä Utranharjun maastolenkillä hirvikolarin, kun säikäytin hiemen ennen Lehmoon tuloa täysikasvuisen hirven siitä vierestä. Komea ryske kuuluu, kun hirvi lähtee paniikissa painamaan 10 metrin päästä sivusta. Ilmekin oli tilanteen jälkeen lähes hallussa.

Mielummin toki pyörällä nämä hirvihavainnot kuin autolla.

maanantai 10. toukokuuta 2010

SM-kortteli ja Rosendahl GP

Tampereen kahden sateisen kisan viikonloppu on nyt takana ja mieleen jäi hieman vaihtelevat tuntemukset. Pääpanoksen olin suunitellut SM-kortteliin ja Rosendahl GP:n pyynikillä piti olla ns. jälkiruoka väsyneillä lihaksilla.

Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin on suunnitellut ja SM-korttelista jäi käteen sija 10. Treenikaveri Sami otti hienon SM-kullan, onnittelut! Kisassa vauhti oli iloisen railakasta ja olipa mukava ajaa pitkästä aikaa ajaa kilpaa. Kisahan oli elämäni ensimmäinen korttelistartti ikinä. Päällimmäisenä lajin luonteesta jäi mieleen, että tämähän on hieno laji. Kaikin puolin ajo tuntui hyvältä koko kisan ajan ja odottelin maltillisesti ratkaisua viimeisille kierroksille. Oma hyvän sijoituksen tavoittelu kaatui kisan viimeisessä mutkassa kisakaverin (Henttala) kaatumisen johdosta. Väistöliike ja kengän irroitus polkimesta ennen loppukiriä ei ole hyvä ratkaisu ja näin jäätiin jämäsijoille. Maalissa jalat tuntuivat täysin tuoreilta ja tässä vaiheessa päätin, että sunnuntaina Rosendahlissa pistellään maaliin hieman iloisemmalla fiiliksellä.

Näin sitten kävikin, sillä Rosendahlissa napattiin Rissasen Jarmon kanssa Picarolle kaksoisvoitto! Sadesää ja noin viisi lämpöastetta asettivat asetelmat heti alkuun mielenkiintoiseksi. Edessä oli 20 kertaa nousua pyynikin päälle ja vauhdikasta laskettelua jyrkkään alamutkaan, jossa tällä kelillä oli odotettavissa ylimääräistä ohjelmaa. Oma kilpailu meinasi kaatua kirjaimellisesti jo ennen starttia, kun päätin yrittää lämmittelyä rullilla, kun fillarin renkaat olivat vielä märät. No eipä siinä, noin viiden sekunnin "lämmittelyajon" jälkeen vedin kohtalaisen ikävät lipat kyljelleni asfaltille ja erityisesti oikea käsi koki tuossa tilanteessa kovia. Verryttelyksi sain näin ollen hieman alle 10 sekuntia ajoa kisaa ajatellen, mutta onneksi ensimmäinen kierros itse startista ajettiin rauhallisesti. Hyvää tuossa kaatumisessa oli ehkä sekin, että minua ei ainakaan eilen kukaan osannut ottaa tosissaan, että voisin kamppailla kisassa kärkisijoista; yleensä jo tälläkin tasolla rullilla pysytään pitempään kuin viitisen sekuntia..

Jarmo oli voimakas koko kisan ajan ja teki kovasti töitä vajaan 10 ukon irtiotossa, joka pääsi pääjoukolta karkuun jo kilpailun toisella kierroksella. Viimeisille kahdelle kierrokselle lähtiessä porukassa oli mukana kuusi ajajaa: J. Rissanen, O. Miettinen, M. Pajari, K. Kananen, S. Tiainen ja Viron mies J. Jõgi. Sami kuitenkin kaatui tällä kierroksella Pajarin kanssa, joten kärkiletkaan jäi kaksi Picaron miestä, Kananen ja virolainen. Poikien kaaduttua olin itsekin lähellä olla mukana kasassa, koska olin aivan Samin ja Matin vieressä kaatumishetkellä. Onnistuin kuitenkin ihmeenkaupalla ajamaan kaatuneen Samin ja Samin pyörän välistä (noin 10 cm rako) ja näin ei ensimmäistä maantiekaatumista tullut tililleni vieläkään. Jarmo teki voittoon oikeuttavan ratkaisunsa viimeiselle kierrokselle lähtiessä ja Kimmo oli jo tässä vaiheessa tipahtanut kyydistä kovan työnteon johdosta. Minä jäin sitten varmistelemaan Jarmon voittoa ja annoin Viron miehen tehdä hieman enemmän töitä Rosendahlin laskussa ja viimeisessä nousussa kohti pyynikin näkötornia pääsin varmistelemaan helpon kakkossijan. Kangaskokon Juha viimeisteli tiimille hienon tuloksen sijoittumalla kuudenneksi. Tästä kisasta jäi sitten huomattavasti parempi maku ja nyt voi hyvillä mielin jatkaa seuraaviin kisoihin!

perjantai 7. toukokuuta 2010

Kisaa edessä!

Kisareissu kohti Tamperetta on jo nyt käynnissä. Maantiellä siis aloitellaan.. Huomenna lauantaina ajetaan SM-korttelit Hervannassa (elämäni ensimmäinen korttelikisa) ja sitten sunnuntaina on kaupanpäällisiksi vielä Rosendahl GP Pyynikillä. Hieman jännittää, kuinka pyörä ensi kertaa puoleen vuoteen kulkee kilpailussa ja näin ollen en ole tulosodotuksia osannut asettaa. Toivottavasti jalat on iskussa ja vielä sunnuntainakin pystyy tinttaamaan rennosti sen 20 kertaa Pyynikin huipulle.

Koitan päästä raportoimaan kisafiiliksistä melko nopeasti kisan jälkeen. Keskiviikon kenraaliharjoitus Iiksenportin tempossa ei mennyt ihan putkeen, mutta toivotaan, että huono kenraali lupaa hyvää itse kilpailuun. :)

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Mallorca ja jälkifiilikset

No niin, sitten hieman asiaa Mallorcan reissusta.

Koko matkan kanssa sai ensinnäkin jännittää, että pääseekö edes tuhkapilven johdosta reissuun. Tätä ennen oli vielä Tjäreborgin ja lentoyhtiön kanssa arvottu, että saanko omaa maantiepyörää mukaan vai joudunko vuokraamaan fillarin paikan päältä. Noh, pyöränihän ei mukaan mahtunut, joten vuokrasin pyörän kuudeksi päiväksi tasarahalla 100e.

Ensimmäiset pari päivää meni hieman ihmetellessä, että minnehän suuntaan kannattaisi pyörällä suunnistaa. Eka lenkki lauantaina johti sitten Palman taakse johonkin nousuun ja vielä kurkkaamassa saaren kaakkoisreunaa. Meidän hotellissa Brasiliassa oli Kaupin Kanuunojen perinteinen fillarileiri Mallorcalla samanaikaisesti, joten päätin sitten sunnuntaina liittyä heidän remmiin, että pääsin tutustumaan saaren reitteihin paremmin.

Lenkillä pääsin sitten tutustumaan itselleni harvinaiseen kahvilakulttuuriinkin, kun tasaisin väliajoin pysähdeltiin kahville lenkin aikana. Mukavaa sosiaalista pyöräilyä kuitenkin, ja hyvää tekee minulle välillä tällaisetkin lenkit. Mallorcalla reilun satasen lenkin ajaa yli neljään tuntiin ja kahvilla ollaan sitten päälle lähes kaksi tuntia. Samanpituisesta lenkistä kotosuomessa selvitään reilussa kolmessa tunnissa kotiovelta kotiovelle. :)

Tästä kuitenkin alkoi alamäki terveydentilan kohdalla. Su-ma yö oli nimittäin hyvin tuskainen älyttömän kurkkukivun johdosta. Nielaiseminen ja jopa perushengitys otti kurkkuun aika ikävästi. Maanantaina en päässyt ajamaan ollenkaan ja tiistaina oli sitten vuorossa uskomaton nuha. Tiistai-iltana kävin kuitenkin Kanuuna-Esan kanssa pienellä pyörittelylenkillä illalla, jotta tietäisin onko syytä lähteä seuraavana päivänä katselemaan isompia vuoria ja tavoittelemaan lenkille 3000 nousumetriä. Vaikka olo oli hieman puolikuntoinen, niin päätin lähteä keskiviikkona kovien kuskien mukaan vetämään yhden pitemmän siivun. Keskiviikkona startattiin jo klo 09 ja ilokseni pääsin toteamaan, että mukana lenkillä oli Koljosen Make, Vainion Panu ja vähän uudempi tuttavuus Pasi.

Ukkoja ei ollukaan näkynyt sitten viime kesän, joten tämä oli oikein positiivinen yllätys ja pieni flunssailu unohtui ajelun ja keskustelun lomassa nopeasti. Suunnattiin suoraan kohti vuoria, eli Caimarin kautta Sa Calobralle. Maisemat oli mitä mainioimmat ja pääsin ajelemaan elämäni ensi kertaa serpeentiiniä; oli kyllä ukko fiiliksissä!

Calobralle vievä tie:

Calobraa:

Calobran 10 km pitkä nousu 700 nousumetrillä höystettynä nousi aikaan 31.09. Panu ja Make seurasivat siinä sitten melkein peesissä. Nousussa painettiin puolituntinen ainakin yli 300 watilla. Loppuun sitten vedettiin ensin Solleriin ja siellä päästiin taas vähän nousemaankin. Panostin tässä mäessä lähinnä valokuvaukseen, tosin kymmenistä kuvista onnistui vain pari.


Sollerista matka jatkui Bunyolaan- Santa Mariaan ja sieltä takaisin Arenaliin, jossa hotellimme oli. Vuokapyörä pelitti ihan mukavasti, mutta kyllähän se oma Feltti olisi ollut hieno pitää mukana reissussa. Vuoripäivän jälkeinen yö olikin sitten hieman ikävämpi, kun terveys taas koki pahemman kerran takapakkia. Keuhkoputki ei sietänyt kunnolla pään kääntämistä ja kipu oli uskomaton. Siinä oli Mallorcan ajot tiivistettynä ja kokonaisuutena kertyi 14 tuntia, joista hieman yli puolet puolikuntoisena. Tulomatkalla oli sitten aika ihastella lentokoneesta todellisia mäkiä..

Mitä jäi siis käteen?
1.) Kiitoksia ainakin Kanuunaporukoille koko viikosta. Olihan se huomattavasti mukavampi olla mukana, kun ei tarvinnut suunnistella arpapelillä minne sattuu. Jostain syystä en raaskinut ostaa pyöräilykarttaa viidellä eurolla fillarivuokraamosta; pelimies..
2.) Lisäksi ainakin flunssaa, sillä nyt vielä puolitoista viikkoa myöhemmin tämä sama jatkuu ja kohta pitää suunnata varmaan lääkäriin, että onko kaikki kohdallaan. 3.) Tulihan siellä elämän pisin lenkki tehtyä, hieman vajaa 170km. Maantie SM:ssä sitten juhannuksena pistetään ennätys uusiksi. Nousumetritavoite 3000 ei ihan täyttynyt, kun meidän keskiviikon lenkki oli vain 2700m nousua. Kanuunan porukka veti säntillisesti 3030 m täyteen. Respect!
4.) Aurinko paistoi jatkuvalla syötöllä ja nyt on ihossa pahat rusketusrajat. Nyt sitten näyttää melkein maantiepyöräilijältä. Huh huh!

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kuka ekana Sollerin huipulla?

Tätähän reissu oli parhaimmillaan:


Käytiinhän sitä pyörimässä Calobrallakin:


Tekstiä tulee lisää lähipäivinä..