keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Kuusankosken MTB marathon 2010

Sunnuntain hellekisa on jo kaukana takanapäin. Plakkariin reissusta Kuusaalle kertyi kohtalainen sijoitus kolmanneksi sekä mojova nestevajaus. Startissa lämpötila oli kohonnut jo selvästi hellelukemiin, joten hikinen urakka oli edessä. Tämä oli muuten elämäni ensimmäinen kisa, jossa join kolme kokonaista juomapullollista nestettä kisan aikana!

Kuusankosken perinteinen 21 kilometrin pituinen kisareitti on pysynyt samana jo useamman vuoden ja reitti onkin minulle jo kohtalaisen tuttu. Radalla jyllätään pääosin voimalla ja ajotekniikkaa vaativat osuudet ovat melko vähissä. Kisa on kuitenkin laskettavissa siinä mielessä maastopyöräilyksi, ettei peesaillen kuitenkaan pääse reittiä millään ilmaiseksi ”ylikovaa” lävitse. Tämä tuli jo esimerkiksi sillä, että olisihan meilläkin sunnuntaina kärkiletkaan kertynyt enemmän porukkaa, jos peesistä olisi mieletöntä hyötyä ollut. Kisareitin alussa ulkoilureittipohja sisältää muutaman nousun, joiden jälkeen siirrytään lyhyeen vauhdikkaaseen polkulaskuun. Tämän jälkeen reitti jatkuu metsäautoteitä ja ulkoilureittejä pitkin sisältäen lyhyitä polkuosuuksia. Mäkeä ei ole erityisen paljon, mutta reitin puolivälin tiukimmat nousut tulevat reilun kilometrin mittaisen ”hakepuru”-pätkän perään, joten ihan tuoreilla jaloilla ei noita nousuja pääse kiipeämään; ainakaan kisan kolmannella kierroksella.

Tulokset, MIEHET: 63 km

1. Henri Ojala Team Skins/HyPy 2.19.10
2. Mikko Vastaranta Velo 8 2.24.17 +5.07
3. Olli Miettinen CC Picaro/MSC-Bikes Fin 2.24.33 +5.23
4. Antti Kuitto Team Skins 2.27.23 +8.13
5. Pasi Willman Imatra 2.27.29 +8.19
6. Paavo Hiltunen Velo 8 2.28.24 +9.13
7. Jarkko Pakkanen Tampereen Pyörä Union 2.28.52 +9.42
8. Perttu Turku Cycle Cent 2.29.49 +10.38
9. Johannes Kohonen Taipalsaaren Veikot 2.31.13 +12.02
10. Mika Kaljunen Taipalsaaren Veikot 2.31.28 +12.17

Kilpailuun startattiin iloisella vauhdilla ja ensimmäisellä kierroksella pääsin Ojalan Henkan ja Vastarannan Mikon kanssa ajamaan kärkeen kolmistaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä ihan hyvältä.. Minä (ihme kyllä) edellä, Henkka ja Mikko seuraavat.

Kuva ©Kai Patjas

Käytännössä Ojala piti pääosin vauhtia ja minä ja Mikko roikuttiin perässä se, mitä jaksettiin. Kierroksen loppupuolella jossain loivassa nousussa jouduttiin sitten Mikon kanssa hieman antamaan periksi Henkan vauhdista, koska oli muistettava, että kisa kestää kokonaiset 63 kilometriä, ei vain kolmasosaa siitä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oltiin kärkeä perässä 45 sekuntia. Tässä vaiheessa mietin, että seuraavalla kierroksella eroa kärkeen lienee jo 3:45. Vastarannan Mikon kanssa ollaan muuten ajeltu tässä viimevuosina enemmänkin kisoja melko lailla samaa vauhtia ja Kuusankoski ei tehnyt tähän poikkeusta. Toinen kierros ajeltiinkin sitten huomattavasti rauhallisemmin ja vaihdeltiin Mikon kanssa vetohommaa tasaiseen tahtiin. Hetken jo mietin, että tuolla vauhdilla saadaan takaa lisää porukkaa meidän kahden miehen letkaan, mutta ihme kyllä meitä ei ajettu kiinni. Toisen kierroksen vaihduttua viimeiseen, eroa oli kertynyt kärkeen tasan 3 minuuttia 45 sekuntia (48 minuuttia aikaisemmin tehty pika-arvio kärkiukkojen päivän ajovauhdista osui siis melko nappiin). Verrattain rauhallinen eteneminen jatkui aina kolmannen kierroksen hakepuruosuudelle, jossa huomasin Mikon alkavan valmistautua iskuun. Maaliin oli matkaa tässä vaiheessa kilpailua noin 10 kilometriä. Olin ehkäpä hieman hölmöyksissäni käyttänyt turhaa energiaa omissa vetovuoroissa ja olisi pitänyt hitusen passailla aina välillä. Itsehän en ollut ajatellut vielä tuohon vaiheeseen mitään iskukohtaa, vaan ajattelin, että pääsen koittamaan Mikosta revanssia esim. loppukiriratkaisuissa. Näin ei kuitenkaan käynyt, kun ensimmäiseen hiekkanousuun tultaessa Mikko tuuttasi lisää vauhtia oikein urakalla ja en ihan päässyt siihen vauhtiin mukaan. Nopeasti eroa kertyi 10-15 sekuntia ja sama ero säilyi aina maaliin saakka. Tässä sitten mennään jo aikalailla kisan loppupuolta, koska Mikko näyttää jo karanneen; ehkä se tuolla etupuolella jossain siintää, kun keskittyminen on kuitenkin kohdallaan.

©Kai Patjas

Sinänsä perin mielenkiintoista, että ero ei kasvanut tai supistunut loppupätkällä lainkaan, koska minullakin ajovauhti vaihteli viimeisellä kympillä täyden revityksen ja luovuttamisen välillä.

Mutta eipä tässä auta kuin jatkaa treenejä ja toivoa, että vauhti hieman nousisi tässä loppukesän aikana!

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Taas sitä mennään!

Kuusankosken MTB marathon on huomenna sunnuntaina ja olen taas kisareissulla pitkästä aikaa. Huomisenna 60 kilometrin kisareitillä on tiedossa napakkaa ulkoilureittipohjaa höystettynä muutamilla hieman teknisemmillä polkupätkillä. Oman lisämausteensa huomiselle tuo sääennusteiden lupaama lämpötila, jonka pitäisi kivuta kisan aikana yli 30 asteen; juomapuolesta on varmasti pidettävä huoli, jos mielii päästä reitin lävitse ilman reilumpaa passailua. Saa nähdä, minkälainen reissu on edessä!

torstai 22. heinäkuuta 2010

MTB XC-rata video kokonaisuudessaan

Noniin, vihdoin video viime viikon maastolenkiltä on valmis. Videossa sisältää maastopyöräilyä Utranharjun XC-radalta ja toimii näin ollen myös reittiesittelynä. Radalla on pituutta hieman vajaa viisi kilometriä ja korkeuseroa n. 90 metriä. Alla olevassa clipissä napakkaa XC-ajoa reilun seitsemän minuutin verran.

Musiikkimiehenä en osannut valita taustalle mitään musiikkia, joten autenttinen ääni on säästetty tässäkin tapauksessa; yllättävän kaukaa kuuluu mm. vaihteiden vaihtaminen! Videon ehdoton sankari on noin puolivälissä esiintyvä kärpänen, joka kyllä korjaa koko potin ja jään itse tuossa vaiheessa totaalisen sivurooliin. :)

Joensuu on oiva paikka aloitteleville ja kokeneemmillekin maastopyöräilijöille ja ajettavaa polkua riittää yllinkyllin. Ei muuta kuin tänne suuntaan vaan porukalla!

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Sateista aika-ajotreeniä ja MTB-video

Tänään oli tarkoitus koittaa iskeä omaa ennätysyritystä paikallisella temporeitillä. Klo 18 Iiksenportilla ajetaan perinteiset keskiviikkotempot, joihin yleensä menen jo hyvissä ajoin lämmittelemään. Tänään tosin olin vielä 17:15 kotona vääntämässä Utranharjun XC-videota läppärillä, jonka jumittelut saivat välillä stressihormonit liikenteeseen. Ei siis ihan optimaalinen valmistautuminen tempoa ajatellen.

Ehdin kertaalleen ajella temporeitin verryttelyksi. Viimeiset pari kilometriä tultiin jo märällä tiellä, kun sadekuuro pääsi kastelemaan reitin totaalisen märäksi. Oli selvää, että kovin suurta ajajajoukkoa ei tämän johdosta paikalle tule. Olihan mahdollista, että pitkä aurinkoinen jakso on saanut pyöräilijöiden ihot sellaiseen kuosiin, etteivät ne pidä enää vettä laisinkaan! Noh, pari hurjaa oli kuitenkin paikalla, tosin kellotushommiin jouduin itsekseni; toiset eivät kehdanneet alkaa pyöriään likaamaan tässä vaiheessa iltaa. Pienen arpomisen jälkeen päätin kuitenkin koittaa kellotuskierrosta, koska eilen oli alla lepopäivä. Märällä reitillä ongelmana on ne pari reitin risteystä/mutkaa, joissa on suojatieviivat ovat mielettömän liukkaita. Mutkat oli otettava iisisti ja muutoinkin olo oli hieman pehmeä. Ensimmäinen 6km taittui keskivauhdilla 43,2 ja kevyt vastatuuliosuus oli vielä edessä. Matkaa Ilomantsintietä pitkin maaliin on noin 5km; ja tällä tiellä tuntuu tuulevan aina vastaan! Tänään "mantsintie" kuitenkin kulki melko rapsakkaasti ja sain nostettua maaliviivalle keskivauhdin tasan 44km/h. Aika 15:49 tällä 11,5km reitillä oli oma ennätys, jota sain parannettua tasan sekunnilla. Melkoinen parannus! :)

Latailin tuossa mokkulan (pitkästi yli tunnin projekti) läpi 7 minuuttia XC-ajoa taas youtubeen, joten sieltä voi käydä katsomassa pitemmän version Utranharjun XC-tykittelyistä. Ei tuo videoiden käsittely tällä kokemuksella ole vielä oikein hanskassa ja toinen ongelma on nämä meikäläisen läppärit ja nettiyhteydet. Tätä se elämä kuitenkin on, kun kaikki rahat on kiinni fillareissa!

maanantai 19. heinäkuuta 2010

XC tykitystä Utranharjulla

Katsotaanpa onnistuuko pienen videon laittaminen Youtubesta tänne blogiin. Tässä ajellaan 16. päivä tätä kuuta Utranharjulla Jnsmtb-cupin rataa pitkin. Hieman pitempikin video on tulossa jatkossa näytille.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Ensimmäiset kerrat

Tänään on ollut hieno ja harvinainen päivä. Maastopyöräilijän tie vei tänään kuumalle asfaltille, jossa ohitin fillarilla elämäni ensimmäisen mopon. Toisekseen tänään vietettiin elämäni ensimmäistä kertaa omia ja vaimon maisteriksi valmistumisia toistamiseen. Ei mikään kehno päivä näin jälkikäteen mietittynä.

Voileipäkakun, pasteijoiden, piirakoiden ja täytekakun täyttämänä innostuin iltapäivällä lähtemään tien päälle tempopyörällä. Eilen sain vihdoin tempopyörän ajoasentoa säädettyä parempaan uomaan ja tänään pyörä kulkikin huomattavasti aikaisempaa iloisemmin. Pyörittelin noin 60 km lenkin, johon sisällytin erilaisia vauhdikkaammin poljettavia pätkiä.

Lenkin hauskin tapahtuma kävi Joensuun Pilkon Citymarketin jälkeen, kun suunnataan ensin Onttolaan päin ja hetken kuluttua kohti Puntarinkoskea. Kesken vauhdikkaamaan pyörittelyn huomasin muutaman sadan metrin päässä skootterin, joka etenee vain hieman reilua neljääkymppiä. Erittäin oivallinen target toisin sanoen, joten lisäsin hieman vauhtia. Hetken aikaa näytti siltä, että kyseinen kapistus katoaisi horisonttiin ja erityisesti seuraava risteys voisi viedä skootterin aivan väärälle reitille, jota olin alunperin suunnitellut. Onneksi kahdella nuorella miehellä varustettu mopo kääntyi Puntarinkoskea kohti ja pääsin jatkamaan tätä kissa ja hiiri-leikkiä. Adrenaliinin voimalla hieman alle 50 km/h vauhdissa kohde lähestyi selusta edellä hyvää vauhtia ja hetken kuluttua pääsinkin sen peesiin. Siinä toisen pojan säikäytettyä päätin, etten viitsi olla syypää tähän säikyttelyyn tämän pitempään ja ehdotin kuskia siirtymään skootterilla siihen fillarin perään imuun. Sain vastaukseksi sen verran hölmistyneen katseen, että oli pakko lisätä hieman vauhtia ja jälleen, kun mittarissa oli noin 50 km/h lukemat, huomasin varsin nopeasti eroa skootteriin syntyvän. Seuraavaksi oli vielä reilu kymmenen metrin korkuinen nyppylä ennen hautausmaata, jossa viimeinen isku oli tehtävissä. Ei muuta kuin kaikki peliin ja siinähän skootteri taittui lopullisesti! Eroa oli jo lähes sata metriä, kunnes tässä vaiheessa muistin olevani ihminen... maitohapot alkoivat jyllätä jaloissa ja edes neljänkympin ylläpitäminen sivutuulessa ei meinannut onnistua; mieleeni hiipi jo, että nytkö tässä käy köpelöt ja vielä otan pataan tuolta mopolta!? Onnekseni ehdin kadota seuraavasta mutkasta aina piiloon ja en joutunut mopopoikien ohittamaksi enää loppulenkin aikana. Kyllä se vain tempopyöräkin on mukava kapistus. Pitääpä esitellä tuo fillari tässä lähipäivinä!

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Pyöräilijän kesäloma

Täällä blogissa on ollut Tahkon jälkeen hieman hiljaisempaa. Tähän on hyvä syy, koska olen viettänyt Tahkon jälkeen hieman pyöräilijän kesälomaa. Mitä se sitten tarkoittaa? Tietenkin tavallista pitempiä työpäiviä, iltapäivällä Tour de Francen seuraamista ja mökkielämää viikonloppuisin. Ainoana isona erona tavalliseen arkeen on se, että pyöräilystä tai urheilusta ei oteta mitään paineita. Eli jos lenkille tekee mieli vain jonkin verran, niin olen jättänyt lenkin kokonaan väliin. Toisin sanoen tämä ei ole pyöräilylomaa, vaan paremminkin lomaa pyöräilystä.

Tahkoa voidaan pitää kisakauden ensimmäisen puoliskon päättävänä tapahtumana. Heinäkuun loppu aina lokakuulle saakka käsittää sitten kisakauden jälkimmäisen puoliskon. Näillä näkymin minun seuraava kilpailu on maraton cupin osakilpailu Kuusankoskella puolentoista viikon kuluttua.

Tässä "vapaalla" ollessa olen ehtinyt hieman käymään läpi alkukesää ja sitä, että mitä on jäänyt käteen. Kilpailuja on tullut vain murto-osa aikaisempiin kesiin verrattuna ja tämä näkyy mm. edelleen erittäin korkeana motivaationa. Uskon ja toivon, että kevennetty kisatahti näkyy lokakuussa cyclo crossin SM-kisoissa siinä, että isku on vielä kohdillaan. Tänä kesänä olen huomannut, erityisesti treeneissä, että päivien välillä on melko suuria eroja. Esimerkiksi toukokuussa ajoin kauden ensimmäisen kilpailun Tampereella korttelin SM-kisoissa. Tuolloin ajaminen oli vielä aikalailla hakusessa, joskin maalissa olin täysin tuoreen oloinen; mitään ei kuitenkaan siitä päivästä jäänyt käteen. Heti seuraavana päivänä sitten kaikki oli paremmin ja Rosendahl GP:ssä kohtalaisen hyvä ajo itseltä ja rauhallinen kisavauhti mahdollisti ensimmäisen Elite-tason podiumsijan maantiepuolelta. Viikkotempoissa pyörä kulki hetkittäin erittäin lupaavasti, mutta maastossa kellottelut eivät luvanneet niin hyvää iskukykyä. Tämä näkyikin sitten seuraavissa ensimmäisissä maastokisoissa Korsossa, Vuokatissa ja Jyväskylässä, joissa kaikissa olin melko pihalla entisestä kisavauhdista. Maastossa kisat on niin paljon rankempia kuin mitä maantiellä! Sykkeet jäi jokaisessa kilpailussa alas ja kunnolla kisaa pystyin ajamaan vain ensimmäiset 30-40 minuuttia. Maantiepuolen SM-kisat Sulkavalla haastoi minut elämän pisimmän lenkin/kisan muodossa ja ehkäpä siellä tulikin ajettua turhan passiivisesti. Jälkikäteen ajateltuna rauhallinen vauhti saattoi tosin olla hyväksi Tahkon kisaa ajatellen, jossa ajamisessa oli jo hetkittäin parempaa tekemisen meininkiä.

Kohta puoliin tässä aletaan treenailla syksyn koitoksia varten ja kyllähän tässä hieman odotellaan sitä oikeaa kesälomaa elokuun alussa; silloin ei ole tarkoitus pitää pyöräilystä ainakaan vapaata.. :)

lauantai 3. heinäkuuta 2010

Tahko MTB 60 km, maalitunnelmat


Risto Antikaisen kuva Tahkon loppulaskusta. Lähdöstä tuossa vaiheessa oli kulunut noin 2h 30min.

Vauhdikas Tahkon 60km on nyt takana ja olipahan hieno kilpailu. Sijoituksellisesti en kyennyt tänäänkään haastamaan Ojalan Henkkaa kärkikamppailussa, mutta sitäkin selvempi kakkostila tuli plakkariin. Näin ollen viimeiset neljä vuotta, on sijoituskäyrä ollut tasaisesti nouseva (8., 4., 3, ja nyt siis 2.). Tuleville vuosille jää siten vielä hieman petrattavaa. Fillari pelasi koko matkan hienosti ja kotiin jätetty pikkurataskaan ei aiheuttanut tänään matkalla ongelmia, koska jalat jaksoivat pyöriä melko hyvin kaikki ajettavat nousut. Kokonaisuudessaan päivän saldoksi kertyi kaksi kakkostilaa, koska myös joukkuekisassa jouduimme taipumaan tällä kertaa hopealle. Joukkueena hävisimme Skinssin ykkösjoukkueelle reilut puolitoista minuuttia.

Tahkon 60 km reitti oli kokenut pieniä muutoksia, ja oli selkeästi edellisvuosia nopeammassa kunnossa; peräti 30 kuskia ajoi radan alle kolmeen tuntiin!

Tulokset top 10:
1 Ojala Henri Pyörä-69/ Team Skins 2:31:12
2 Miettinen Olli CC Picaro/ MSC Bikes Fin 2:35:56
3 Schwarz Alexander PK-Team 2:40:46
4 Schwarz Daniel PK-Team 2:40:56
5 Sohkanen Simo Hyvinkään Pyöräilijät 2:41:35
6 Halme Samuel Velo 8 2:42:09
7 Kuitto Antti Team Skins 2:42:15
8 Ukkola Janne TFW/System 1 2:43:26
9 Pihamaa Sauli Sysmän Sisu 2:46:10
10 Ijäs Kristian TVC / Team Giant 2:46:50

Kärkeen aikaeroa jäi hitusen alle viisi minuuttia, joten Henkan voitto oli varsin selkeä. Kisa alkoi tosi vauhdikkaasti, kun Henkka pisti heti alusta vauhtia hieman eri malliin kuin aikaisempina vuosina. Perinteisesti Kinahmille saavuttaessa on ollut vielä melko iso letka kasassa, mutta tänään jo kolmen kilometrin kohdalla oli kärkeen erottunut neljän kuskin pikkuryhmä (Ojala, Miettinen, Schwarz x 2). Kinahmi I:sen päällä oltiin sitten Henkan kanssa kahdestaan ja hetkittäin iskettiin ihan hyvää vauhtia tuota mukavaa polkua. Koomisesti ratkaisu kärkitilasta tapahtui melko hauskassa paikassa kisan puolivälissä, kun Kinahmi II nousun alkuvaiheessa sain ensin yhden Nilsiän paarmoista keuhkoihini. Sitä yskiessä syntyi jo ensimmäinen pieni ero Ojalaan nähden. Kokonaisuudessa homma sitten ratkesi Kinahmi II:sen kirkkopolkua kävellessä, jossa jäin ratkaisevasti kärkimiehen takarenkaasta. Koko loppumatka ajettiin näillä sijoilla ja maalissa sijoitukset oli melko selkeät.

Jotkut henkilöt, jotka näkivät minut ennen 60 km starttia, saattoivat ihmetellä, että mikä kapistus minulla on kiinni kypärässä. Kypäräkamerahan siinä oli ja tuolta osin koko reitti tallentui muistiin. Katsellaan ja odotellaan, jos saadaan nähdä pätkiä kyseisestä filmistä joissain yhteyksissä.

Uphill-kilpailu sunnuntain osalta peruttiin, koska osallistujia ei enää tuohon koitokseen ollut ilmoittautunut tarpeeksi. Tämä jäi hieman kaivelemaan, koska sunnuntain pieni liikunnallinen tuska olisi tehnyt oikein hyvää treenin kannalta. Nyt on edessä hieman paussia pyöräilystä ja otan ainakin viikon hieman iisimmin. Aikaa on esimerkiksi katsella Touria tv:stä, sekä tutustua, että minkälainen pelikone Tahkolta saatu palkinto Nintendo Wii on (toiveissahan oli, että palkintopöydällä olisi möllöttänyt PS 3, mutta sitä ei ollut tällä kertaa valittavana).

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Tahko MTB 2010

Terveiset täältä Tahkolta! Päivän pilvinen ja osin viileä sää on vaihtunut aurinkoiseksi illaksi, joten puitteet huomiselle päätapahtumalle on sitten viimeisen päälle kunnossa! Toki, jotta saa ajella viikonloppuna näitä hienoja reittejä ihan koko rahalla, on sunnuntaina osallistuttava vielä perinteiseen uphill-kisaan. Näin ollen tämä Tahko-viikonloppu pitää sisällään kolmin kerroin Tahkon loppunousun kiipeämisen.

Tänään perjantaina oli minulla ohjelmassa jo ensimmäinen el Granden nousu, kun maastoajokoulun kanssa ajeltiin huomisen reitin viimeinen koitos ylös ja lasketeltiin vauhdikas loppulaskukin turvallisesti alas. Koulussa oli ajamassa muun muassa 10 vuotias poika, Kasper, joka kipusi hienosti el Grandea ylöspäin kuin vanhat tekijät. Koljosen Markku, Mursun Jaakko ja Trekin edustajat pitivät huolen tästä asiallisesta koulutushetkestä.

Tahkon joukkuekisassa ollaan mukana viime vuotisella joukkueella; eli kanssani polkevat Schwarzin veljekset, jotka ovat perinteisesti ajaneet hienosti Tahkolla. Meillä tulee varmasti hyvä kisa joukkueena esimerkiksi Skinssin ykköstiimin kanssa. Oma kunto tuntuu ihan hyvältä ja pyöräkin on täydessä iskussa, hyvillä mielin siis lähdetään huomiseen koitokseen. Nyt ei muuta kuin odottelemaan huomista ja eiköhän siitä hieno pyöräilypäivä saada aikaiseksi!