tiistai 31. joulukuuta 2013

Menestyksekästä urheiluvuotta 2014 kaikille!

Vuosi 2013 lähenee loppuaan ja on aika kiitoksien. Porukkaan kuuluvat: tiimi, kanssakilpailijat, yhteistyökumppanit, kisajärjestäjät ja lähipiirin tukijoukot. Suuri kiitos kaikille!

Tiimi on ollut minulle erittäin tärkeä kisoissa, joissa yhteinen huolto on suureksi hyödyksi. Olen saanut myös akuuttia huoltoapua, kun pyörässäni on ollut pieniä rengashuolia kesän parissa kisassa. Lisäksi kovia ukkoja täynnä oleva tiimi sparraa minua treenaamaan kovempaa ja vaatimaan itseltäni enemmän.

Yhteistyökumppaneiden osalta Skinsin ajokamat, Gutzyn urheiluravinteet ovat olleet tapansa mukaan huipputasolla. Kun käytössä on tuotteet, jotka kestävät vertailun mihin tahansa kilpailijaan nähden, ei asiat paremmin voisi olla. Kuitenkin erityiskiitokset menevät ROSE:lle! Minulla oli kesällä 2013 käytössä aivan mahtavat ja toiveideni mukaiset kisapyörät, joilla ajaminen on ollut yhtä juhlaa. Hienoa, että yhteistyö jatkuu myös tulevalle kaudelle kaikkien yhteistyökumppaneiden kanssa.

Kanssakilpailijoille haluan mainita kiitokset rehdistä ja tiukasta kilpailuhengestä. Kilpailujen ajaminen on ollut mahtavaa ja koko kisoissa pyörivä porukka on ihan huippusakkia. Teissä ei ole ketään, jolle en antaisi viimeistä sisärengasta taskustani kisan aikana (jos sitä minulta tajutaan pyytää).

Kisajärjestäjille kiitos arvokkaasta työstä meitä urheilijoita varten, että saamme nauttia mahtavasta harrastuksesta mittaamalla omia kykyjämme toisia urheilijoita vastaan! Kilpailut ovat tie parempaan kuntoon ja uusiin tuttavuuksiin sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Jatkuva kehittymisen seuraaminen ja kunnon ylläpito näkyy myös yleensä positiivisesti omassa terveydentilassa.

Lähipiirin tukijoihin kuuluvat oma perheeni ja kaverit. Kiitos tuesta ja hengessä mukana olemisesta! Erityiskiitokset vaimo-Miialle ja Helmi-tytöllemme kisareissuilla mukana kulkemisesta ja aivan mahtavasta huoltotyöskentelystä. Olette todella rakkaita!

Muutoin vuoden kulusta pääsee hyvin kärryille vanhemmista blogiteksteistä. Urheilullisina kohokohtina ovat olleet XCE SM-kullan ja XCO kokonaiscupin voitot. Muutamia muitakin hyviä kisoja sattui vuoden varrelle ja parit todella mahtavat porukkalenkit täällä Hämeessä ja Mikkelissä. Tässä syksyllä blogitekstien suhteen on ollut hiljaisempaa. Syksyn kuntopiiritavoitteet floppasivat melko pahasti syksyn sairasteluihin ja solisluussa esiintyneeseen nivelongelmaan. Koti-isänä vietetty syksykausi on kuitenkin ollut yksi elämän hienoimmista ajoista, joten tästä voi hyvillä mielin lähteä painamaan taas töitä heti tammikuun toisesta päivästä lähtien. 

Tämän illan juhlat huipentuvat meillä täällä Hämeessä elämäni ensimmäiseen ilotuliteostokseen (näin jälkíkäteen voin sanoa, että ostos ei ollut menetetyn rahan arvoinen). Reilun 7 euron rakettipanostus pitää vielä täysi-ikäisenä eletyt vuodenvaihteet keskikulutukseltaan alle eurossa. Kuvassa näkyy myös joululahjaksi saamani polkupyörä.


Hyvää ja urheilullisen nautittavaa vuotta 2014 kaikille! Pysytäänhän terveenä ja hymyillään, kun tavataan!

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Rosen mielenkiintoiset uutuudet aloittelijoille ja kuntoilijoille

Pyöräilyharrastustaan aloittavien kannattaa ottaa pari Rosen 2014-mallia huomioon, jos etsivät hyvää maasto- tai maantiepyörää harrastuksen alkuvaiheeseen tai jopa vakavamielisempään kuntoiluun. Hinta-laatusuhde on kaikissa pyörissä todella kohdallaan, mutta nostan esille pari fillaria, joilla pääsee hienosti harrastuksessa alkuun ja pyörillä uskaltautuu jopa mukaan kuntotapahtumiin tai kilpailuihin.

Maastoon oiva lenkkikaveri:

http://www.rosebikes.fi/tuotteet/pyoeraet/mtb/mtb-hardtail/count-solo/

Hyvä, kevyt ja Suomen pienien kivien ja juurien täyttämiin maastoihin loistavasti osuva: ROSE Count Solo 27,5". 2014 pyöristä Count Solo 2-malli maksaa hitusen päälle 1500 euroa, mutta sillä saa rahoille vastinetta uuden 27,5 kiekkokoon myötä. Ketteryyttä menettämättä pyörällä pystyy ajamaan paremman pidon turvin vaivattomammin kuin perinteisellä 26" tuumaisella renkaalla. Pito lähestyy jopa 29er pyörää, mutta painonlisäys ei ole niin merkittävä uudessa kiekkokoossa kuin 29er:ssä. Koko pyörä, eli 2-mallin Count Solo painaa vain 10,3kg.

Maantielle urheilullisuutta edulliseen hintaan:

http://www.rosebikes.fi/tuotteet/pyoeraet/maantiepyoeraet/maantiepyoeraet/xeon-rs/

Kevyt ja hiilikuitupyörille tiukan vastuksen antava ROSE Xeon RS. Pyörää ovat muuten arvioineet 84 ihmistä, jotka ovat pyörän tilanneet - arvioiden keskiarvo on 5/5 tähteä. Myös minulla oli RS käytössä kesällä 2013 ja kisoja myöten pyörällä ajo sujui hyvällä ja luotettavalla menestyksellä. Tässä linkki alle 7 kiloiseen Ultegran osilla varustettuun RS-3000 pyörään, jonka hinta on reilusti alle kahdessa tonnissa.

http://www.rosebikes.fi/



lauantai 21. joulukuuta 2013

Valoa tunnelin päässä - 1h ja 300w

Säät eivät joulun tullen näytä hiihtoa suosivan edelleenkään. Niinpä treenejä isketään pyörällä aina, kun paikka vain ilmaantuu.

Olen yrittänyt orientoitua kehnoimmilla säillä ajamaan pyörää myös sisätiloissa. En ole koskaan oikein syttynyt traineritreeneistä ja varsinkin maastoajoon nähden trainerilla ajaminen on hyvin erilaista. Oikeassa maastossa kroppaa käytetään ajossa todella paljon, kun trainerilla on tiukasti pysyttävässä satulassa ja pyörä tuntuu kuin naulatulta maahan. Tehokkaampia treenejä trainerilla voi kuitenkin jossain määrin tehdä ja erityisesti tempovauhtiin ja helpoille radoille voi trainerin päältä saada lisävauhtia.

Traineriajossa tärkeimpänä lisälaitteena pidän itse tuuletinta. Vaikka trainerihuoneessani on vain 15 astetta lämmintä, niin lisätuuletus on välttämätöntä. Tuulettimilla on sitten rutkasti eroja. Minulle ei ole vielä liian tehokasta tuuletinta tullut koskaan vastaan. Aloittelin tämän syksyn ajot kuvassa näkyvällä valkoisella tuulettimella, mutta viikko sitten investoin tehokkaampaan mustaan malliin.


Tunnin ajon aikana tehokkaampi tuuletin pitää kropan lämpötilaa paremmin hallussa ja nestehukan määrä ei totaalisesti karkaa käsistä. Uudessa tuulettimessa on kaukosäädin, ja säätöjä vaikka kuinka rutkasti. Trainerilla treenaava ukko toimii myös hyvänä lämpöpatterina huoneeseen. Treenin alkaessa huoneen lämpötila on 15 astetta, mutta tunnin ajon jälkeen tuulettimen pauhusta huolimatta lämpömittari saattaa näyttää reilusti yli 22 asteen lämpötilaa.

Toinen tärkeä tekijä minulle traineritreeneihin on motivaattori. Pelkän seinän katsominen ei minulle riitä. Tämän johdosta minulla on traineri kiinni tietokoneessa ja ohjelmalla voin tehdä itselleni haluamiani ratoja. Tacx:n ohjelmalla pystyy myös asettamaan radoille virtuaalivastustajia haluamillaan keskivauhdeilla. Netin kautta kisoja pystyy ajamaan muita ihmispyöräilijöitä vastaan. Oma nettilisenssini on toistaiseksi päättynyt, niin olen ainakin tässä alkuvaiheessa tyytynyt ajamaan treenit virtuaalivastuksia vastaan. Itse olen suosinut mäkisiä reittejä ja olen tehnyt ohjelmalla myös kohtalaisen kopion Ahveniston moottoriradasta. Vuosi sitten kilpailin kyseisellä reitillä netin kautta hollantilaisia ja ruotsalaisia pyöräilijöitä vastaan, mutta toistaiseksi olen ollut radalla voittamaton. Tänä syksynä en ole vielä Ahveniston virtuaalirataa uskaltanut vielä kiertää.


Viikko sitten ajoin ensimmäisen virtuaalikisani oikeastaan vahingossa. Minun oli määrä ajaa kevyempi lenkki, mutta en osannut arvioida virtuaalivastuksen keskivauhtia oikein. Radaksi otin 32km lenkin, jossa oli vastassa 850 nousumetriä. Ylä- ja alamäkien vaihteluita taitaa reitillä olla yli 500 kappaletta. Vaihteita saa todella rämpätä tosissaan, että ehtii polkemaan kaikkiin alamäkiin ajoissa, joita voi olla huonon grafiikan johdosta muuten vaikea havaita. PK-ajeluni muuttui astetta tuskaisammaksi, kun kylmiltään treeniin lähdettyä vastukset pistivät minut ajamaan 240 keskiwatilla. Tästä huolimatta hävisin virtuaalivastukselleni kilometritolkulla.

Nyt eilen otin samaan vastustajaan nähden revanssin. Tankkasin vain 40 minuuttia ennen ajoa Hesen kerrosaterian (jossa muuten hävettävän pienet ranskikset). Odotukset eivät ehkä olleet kovin korkealla, mutta olin valmis taisteluun. Ylä- ja alamäkiin reagoin edellistä ajokertaa nopeammin, kun seurasin kuvan ohella ruudulla näkyviä nousu- ja laskuprosentteja. Revanssi toteutui ja sain pestyä virtuaalivastustajani yli kilometrin erolla. En tiedä, johtuiko lisääntyneet tehot uudesta tuulettimesta ja ajon aikana nautitusta Gutzystä, mutta nyt keskitehot nousivat 300 watin pintaan (294). Keskisyke taisi ajon aikana olla 163.

Vertailun vuoksi voin mainita, että maantiellä tuolla 300 keskiwatin tehoilla pysyy minun painoiseni ajaja hyvin mukana kisoissa. Niin kesän KOH I NOOR- ajoissa, tai kortteliajon SM-kisoissakaan ei keskitehoni olleet yli 300 rajan. Maastokisoista minulla ei ole tehotietoja, mutta arvelen wattien pyörivän jonkin verran korkeammalla. Puhun aidoista keskitehoista, kun normalisoiduista tehoista minulla ei ole harmainta aavistusta.

Minulle eilinen ajo oli henkisesti todella tärkeä. Edellisen traineriajon ja sippaamisen johtaneen 50km pk-lenkin jälkeen en ollut varma, että kaikki olisi kehossa kunnossa. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta ja ehkäpä pyörä alkaa kevättä kohti taas kulkea odotetulla tavalla.

Hyvää joulun aikaa kaikille ja antoisia ulkopyöräilykelejä! Ainakin täällä etelämpänä valkoiseen jouluun ei ole mahdollisuuksia, joten hiihdot jäävät automaattisesti vuodelle 2014.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Peruskuntoilun vaikeudesta

Eipä ole ollut sairastelusyksyn jälkeen paluu urheilijaksi helppoa. Kroppa ei tunnu tietävän pyöräilystä yhtään mitään ja tunnin lenkit ovat olleet sopivan pituisia. Olen osittain tietoisesti aloittanut treenit nyt maltilla, koska nousujohteisuus aina kevääseen ja samalla kesän tärkeimpiin kisoihin nähden on pidettävä koko ajan mielessä. Jos nyt treenaan 60 tuntia kuukauteen, enkä pysty selkeästi kuukausitten tuomaan treeniin lisähaastetta toukokuuhun saakka, ei kuntoni kehity toivotulla tavalla. Pahimmassa tapauksessa olisin hyvässä kunnossa helmikuussa, kun kisoista ei ole tietoakaan. Nykyisellä tahdilla treenin kaksin-, tai jopa kolminkertaistaminen on mahdollista keväällä ja alkukesästä, kun hienot ajokelit taas valtaavat Suomen.

Pitkien treenilenkkien puute ja kovahko kuntopiiriharjoittelu on suunnannut kehon ominaisuuksia pois pitkistä urheilusuorituksista. Minulle pitkä urheilusuoritus tarkoittaa yli kahden tunnin rykäisyä, oli vauhti sitten ihan mitä tahansa. Käytännössä kroppa on pärjännyt viimeiset kuukaudet hienosti hiilireilla, ja rasvojen hyödyntäminen energiana on ollut todella minimaalista.

Kun kestävyysurheilija päästää itsensä tähän jamaan, on ensimmäiset pitemmät lenkit todella vaikeita. Minulle tämä konkretisoitui eilen, kun lähdin crossarilla tavoittelemaan syksyn ensimmäistä yli 40km pyörälenkkiä. Pohjiksi minulla oli pahasti tukossa olevat jalat edellisen päivän pistoolikyykkytestistä (jossa muuten meni 35 toistoa/jalka) ja tunnin sekalaisesta traineriajosta 250 keskiwatilla. Kaiken kruunasi crossarin katkennut vaijerikuori, jonka takia takavaihtaja oli jämähtänyt takapakan puoliväliin paikalleen. Vaihteita oli siis kaksi, koska pystyin vaihtamaan vaihdetta etuvaihtajan avulla kahden eturattaan välillä. Edessä nasta ropissen lähdin kuitenkin kohti Rastilaa ja tavoitteena oli pyöriä pimeässä, märässä ja liukastuvassa illassa yli kaksituntinen.

Ensimmäinen tunti sujui kohtuullisesti, mutta seuraava vartti muutti tilanteen totaalisesti. Rastilan ainoa ylämäki oli vaikea päästä ylös ja putkelle en kyennyt nousemaan lainkaan. Lonkankoukistajat ja reisien yläosat olivat 125 sykkeellä totaalisen tulessa ja tuntui, että veri ja happi ei kulje kummankaan jalan läpi ollenkaan. Kiersin sitkeästi 2,5 kierrosta paikallista kymppitemporeittiä, mutta kotimatkalla jouduin oikomaan ruotoani, kun ajoa oli takana 40km.

Pääsin juuri ja juuri pois pyörän päältä, mutta reiden venytys tuntui lähes ylivoimaiselta ponnistukselta. Pieni juomapullo oli loppunut ja lisäenergiaa ei ollut. Hiilarit kehosta olivat loppuneet ja kroppa oli täysin unohtanut, että myös rasvoja voisi hyödyntää lenkin aikana. Noin viiden minuutin koomailutauon jälkeen jatkoin viimeisen rypistyksen kotiin. Kylmähiki päässä ja valotolppa kerrallaan hivuttauduin kohti määränpäätä. Reisien paikalla tuntui olevan isot hiekkasäkit, joista oli yhtä paljon hyötyä ajon etenemiseksi. Toivoin vain, että olisin jo perillä. Lopulta tutut mutkat tulivat vastaan ja lenkki oli paketissa. 52km/2h 06min - ukko ihan valmis. Ilta meni hiilareita tankkaillessa ja lievää etovaa oloa potien. Tuoltahan se tuntuu, kun kroppa miettii ketoosin käynnistelyä seuraavaa päivää varten..

Ei ole siis peruskuntoilu helppoa vanhalla ketullakaan. Älkää siis muutkaan luovuttako, että urheilu on liian rankkaa. Kyse on siitä, että sohvalla makaamisen jälkeen kropalla ei ole harmainta aavistusta siitä, että mitä kaikkea kehossa pitää herättää henkiin, että urheilu alkaa taas sujua. Pahin virhe, mitä minä voisin nyt tehdä, olisi pitää yli kolme päivää vapaata seuraavasta peruskuntolenkistä. Jos pidän vapaata tuon verran, niin samanlainen tuskalenkki on vastassa juuri jouluaaton korvilla.

Kaikesta huolimatta todella mukavaa Joulun aikaa kaikille! Toivotaan hyviä ulkoiluilmoja!

torstai 5. joulukuuta 2013

Kuntopiiritavoitteiden eteneminen

Kuntopiiritavoitteet tuli lyötyä reilu kuukausi sitten lukkoon ja niitä olen edistänyt maltillisesti aina terveydentilan mukaan. Jostain syystä flunssa on syksyn jälkeen jäänyt osittain päälle ja kunnon treenaamisen makuun en ole päässyt. Varsinkin ulkoilut on pitänyt jättää suosiolla sivuun. Viimeisen kuukauden aikana ulkona vietetyt treenitunnit ovat alle viidessä tunnissa, vaikka ajokelit ovat olleet kohdallaan. Tänään kävin ulkona ja oli kyllä mahtavaa!


Onneksi ensimmäiset kisat ovat edessä vasta toukokuussa ja sinne ehtii vanhojen pohjien avulla kuntoon, jos vain alkutalven treenit toteutuvat "suunnitellusti". Terveenä on siis pysyttävä ja pitää toivoa, että vuodenvaihteessa paluu työelämään ja yöunien tipahtaessa kuuden tunnin pintaan ei aiheuta palautumiseen ja treeni-intoon isompia ongelmia.

Mutta kuntopiirijutuistahan minun piti tässä kertoa. Solisluuepisodin vuoksi etunojapunnerrukset junnaavat kuntopiirissä lähes paikallaan. Rintamaahan-punnerrukset ovat raakoja, ja happojen iskiessä ei kovin montaa toistoa ole enää edessä. Jos maahan jättäisi väliä esim. nyrkin verran, niin toistomäärät olisivat ihan eri tasolla. Solisluun lepuuttelua jatkoin tasan kolme viikkoa, ennen kuin uskalsin tehdä ensimmäisen kerran uudelleen punnerruksia.

Parhaiten kuntopiirissä olen edistynyt pistoolikyykyissä ja vatsalihaksissa. Pistoolikyykyissä olen siirtynyt jo lisäpainojen käyttöön, koska perusvoiman ja tekniikan kehittyminen oli nopeaa alussa. Parhaimmillaan kuntopiirin yhteydessä kykenin tekemään lyhyehköillä palautuksilla pistoolikyykkyjä 75 kpl/jalka. Nyt kyykyissä olen siirtynyt voiman hankkimiseen lyhyemmillä toistoilla ja hermotusta ärsytellen.

Keskivartalon puolelta vatsalihaksien liikkeitä laajensin istumaannousun lisäksi parilla lisäliikkeellä. Nyt on vatsamakkarat sulaneet ja kohta uskaltanen koettaa 200 vatsalihaksen tekoa putkeen, viimeksi meni sarja 50, 50, 50, 50 & 110 onnistuneesti läpi (minuutin palautuksella). Selkälihaksien tekoon hain lisävinkkejä youtubesta ja nyt sekin puoli alkaa vahvistua mukavasti.

Kuntopiiri on pistänyt kroppaa timmimpään kuntoon, mutta paino on silti lähtenyt nousuun. Vuosi sitten blogissa sain kommenttia, että kuntopiirit ja sali ei nosta painoa, vaan hiihto tekee sen. Nyt hiihtoa ei ole tullut metriäkään ja silti lisäkiloja on kertynyt kroppaan 2-3. Tämä siis siitä huolimatta, että ulkoisesti rasvan määrä näyttäisi kehossa olevan laskussa. Vielä muutama kuukausi eteenpäin, niin alkaa ukko olla valmis lihaksiston perusvoimaltaan ensikesän fillarikisoja ajatellen.

Kalustopuolelta olisi paljon kerrottavaa, mutta enpä taida vielä kehdata niistä raapustella. Huonoja uutisia sieltä ei ole suinkaan tulossa. Ja kyllä, ROSE:lla minä tietenkin ajan myös tulevalla kaudella - ja olen sopparista todella mielissäni.  

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kauden huippujutut tekstisarja - 1. Gutzy kofeiinigeeli

Uusi blogitekstisarja alkaa tänään. Tässä sarjassa esittelen minulle keskeisiä huippujuttuja, jotka ovat tällä kaudella olleet minulle tärkeitä asioita ja apuna saavutetussa menestyksessä.

Ensimmäisenä vuoron saa niin usein unholaan jäävä, mutta ei todellakaan vähäisin asia, eli suoritusta tukevat urheiluravinteet. Ilman juomista ja kisassa otettavaa lisäenergiaa ei maastopyöräilyssä pärjää kukaan. Minulla on mahtava tukija Skins-tiimin kautta, eli urheiluravinnemerkki Gutzy. Valikoimassa on toimivia ja maistuvia urheilujuomia, palautumisjuomia, energiageelejä ja patukoita. Nostan esille näistä erityisesti energiageelit ja sieltä vielä yhden tuotteen, joka on minulla aina vakiokäytössä tiukimmissa kisoissa ja energiatukena toisille ajokavereille yhteislenkeillä.

Gutzyn tykkiuutuus - Kofeiinigeeli, makuna kola

Todetut hyödyt:

1. konkreettista lisävauhtia kisatilanteisiin ja
2. ajoissa kotiin sippauksen tapahduttua (kaveritkin kotiin geeli)


Uusi Gutzyn kofeiinigeeli - kola seuraa hyväksi todettua sitruunan makuista geeliä sisältäen kofeiinia. Minulle geeli on piste ii:n päälle, kun lähden kisoihin. Nopeissa (alle 1,5h) kisoissa ei minun muuta geeliä edes tarvitse valita. XCE SM-kisoissa juuri kofeiinigeelit olivat keskeisessä asemassa hyvän iskun ylläpidossa - tärkeä tekijä Suomen mestaruuden takaajana. Samoin Ahveniston moottoriratakisoissa kovat maantiemiehet joutuvat usein taipumaan, kun olen muistanut ottaa kofeiinigeelit mukaan.

Pitkissä kilpailuissa lisäenergian lisäksi kofeiini saattaa antaa toivottua lisäpotkua kisan loppuvaiheessa. Aivan kuumimmilla keleillä ja pitkissä suorituksissa kilpailun alkupuolella kannattaa turvautua tavallisiin geeleihin ja ottaa kofeiinigeelit vasta kisan viimeisen tunnin aikana. Näin kofeiinin aiheuttaman lisä nestehukkaan ei aiheuta hyötyjen jälkeen ongelmia, vaan ehdit maaliin ajoissa.

Kilpailutilanteiden ohella Gutzyn geelit ovat toimineet hyvin pitkillä yhteislenkeillä, joissa kuka tahansa saattaa joskus sipata. Minulle sippaamisia käy usein varsinkin kevään kovilla pitkillä lenkeillä ja tuolloin säästän kofeiinigeelin lenkin loppuun pelastautumistuotteeksi. Sillä jaksaa lähes poikkeuksetta viimeisen puolituntia kotiin, kun muuten keho olisi jo ihan tyhjä. Tämän ovat saaneet kokea myös osa ajokavereistani, jotka ovat päässeet turvautumaan lenkeillä minun mukana oleviin Gutzyihin. Viimeisen vuoden sisältä muistan kolme reissua, joissa sipannut kaveri on noussut kofeiinigeelin otettuaan takaisin elävien kirjoihin ja päässyt kotiutumaan huomattavasti parempivoimaisena kuin aluksi on näyttänyt. Lähes aina kaveri on pitkään kertonut, että kunto on loppu ja mikään ei auta. Kummasti reisiin on löytynyt lisää lihaksia pienen energiatankkauksen jälkeen. Ei ole ainoa kerta, kun peesistä pudonnut mies on yltynyt vetomieheksi viimeiselle 15km pätkälle.

Tätä tuotetta voin lämpimästi ja täysin rehellisesti suositella kaikille!

torstai 14. marraskuuta 2013

Unbreakable vai Mr. Glass?

"Minä oikeasti luulin, ettei vapaasti ilman lisäpainoja punnertamalla voisi koskaan itseään oikeasti satuttaa."

Eipä ole kuntoilun aloittelu ollut täällä ruusuilla tanssimista. Onnekseni saan pyöräillä Ruusuilla kesällä, joten tämä ei minua lannista.

Kuntopiirikuurin pääidea oli tuottaa mieheen sen verran perustavan laatuista lihasvoimaa, että tammikuusta eteenpäin voisi alkaa kerätä oikeaa voimaa koneeseen. Olen aina pitänyt itseäni helposti treenattavana ja en ole ollut mikään vammaherkkä kaveri. Täysin kivuttomat päivät ovat toisaalta harvassa ja ehkä joitain vammoja olisi voinut hoitaa hampaiden puremisen sijaan. Harmittavasti pikkuvikoja ei viitsi mennä kunnalliselle puolelle näyttämään, ettei tule vietyä "oikeasti sairaiden" paikkaa sen päivän päivystysjonossa. Yksityinen puoli taas on niin älyttömän kallista, että pitäähän urheilijan itse pystyä perusongelmat terveytensä kanssa ratkaisemaan. Hyväkuntoinen urheilija on vielä yleensä niin perusterveessä kunnossa, että kovatkaan kiputilat eivät välttämättä näytä lääkärille hoitoa vaativilta. Ei varsinkaan silloin, kun lääkäri ei koskaan saa asiasta tietää..

Olen aina pitänyt rajana sitä, että kipua vastaan saan urheilla vapaasti. Kun kovaa mennään ja halutaan kehittyä, niin eihän se aina helppoa tai kivutonta ole. Hyvässä ja laadukkaassa treenissä kipu kertoo, että kehittävä ärsyke on käynnissä. Tapojeni mukaan vasta sietämättömän kivun tullessa höllätään. Silloin ei enää kaikki ole kohdallaan ja keho antaa selkeämpää vinkkiä siitä, että homma on syytä keskeyttää. Sietämätön kipu on helppo tunnistaa.. ja yleisesti sitä vastaan urheileminen veisi pidemmälle sairaslomalle.

Kuntopiirijakson alussa sain koko vartalon lihakset todella kipeiksi. Lihaskipu on normaalia, kun tekee pitkään luumuilluilla lihaksilla jotain, johon niiden olisi syytä aina olla valmiina. Yleensä lihaskivusta voi syyttää vaan omaa laiskuuttaan. Lihaskivun voisi välttää laiskottelemalla vielä lisää. Urheilijan elämäntapa ja laiskottelu saavat ihmisen voimaan pahoin. Innostus vähän kaikkeen laskee ja tuntuu, että iloisuuden polttoainetta ei meinaa riittää.

Niin kuin mainitsin, olen ollut perinteisesti helposti treenattavissa, joten olen saanut nopeasti itseni takaisin urheilulliseen iskuun. Nyt kuntopiirejä tehden olen lähtenyt siitä, että kaadetaan kroppaan oikein kunnon annos omalla painolla tehtäviä treenejä. Perinteiset parin päivän lihaskivut ovat muuttuneet tällä reseptillä viikkojen lihaskivuiksi. Välillä on jysähtänyt niskat totaaliseen lukkoon ja koko rintaranka on notkea kuin rautakanki.

Minä oikeasti luulin, ettei vapaasti ilman lisäpainoja punnertamalla voisi koskaan itseään oikeasti satuttaa. Minähän olen aina ollut särkymätön - unbreakable. Maanantaina tein reilun viikon tauon jälkeen surkeaan jamaan päässeitä etunojapunnerruksia. Kehitys punnerruksissa on junnannut lähes paikallaan, kun muut lihasryhmät ovat menneet hyvää vauhtia eteenpäin. Toiseksi viimeisessä, eli neljännessä sarjassa, sain ikävän tunteen olkapään alueelle. Lepäsin minuutin ja väänsin vielä lähes sietämätöntä kipua vasten viimeisen sarjan loppuun saakka. Olkapäähän alkoi nousta lisäkorotusta solisluun pään muodostamaan pattiin olkapään päällä. Olin punnertanut itseltäni solisluun päätä paikoiltaan. Oikeasti! Olin meinannaut vielä mennä vääntämään kaverin kanssa edellisviikolla kevyttä vapaaottelua, mutta en pysy kasassa edes itseni kanssa. Minähän olisin ollut kahtena tai useampana kappaleena siellä. Lempinimiin yksi taas lisää: Pullaolli, kramppiolmi & Mr. Glass.

Mutta tämä pullia mutustava, kramppiherkkä lasimies ei luovuta. Ei koskaan.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Pyöräilyn vaatiman lihaskuntoilun kehittävintä harjoittelutapaa etsimässä

Mitäpä te arvon lukijat arvelette tehoikkaimmaksi harjoittelumuodoksi pyöräilyä tukevassa lihaskuntoilussa/voimailussa? Kuinka te valmentaisitte henkilöä, joka haluaa parantaa nopeimmalla mahdollisella tavalla omaa kuntopiiritulostaan?

Oletuksena henkilön maksimitulos liikkeen suhteen on 35 toistoa. Henkilö keskittyy ainoastaan voimailutuloksen parantamiseen ja hänen ei tarvitse huomioida muun elämän kuormituksia tässä tapauksessa. Listaan tähän alle kuusi erilaista treenivaihtoehtoa. Millaisella ohjelmalla sinä itse treenaisit?

Vaihtoehdot A (Kerralla pakettiin ajattelu)
a.1. Liikkeen maksimitoistojen tekeminen kertaalleen päivittäin. (35/päivä = 245/vko)
a.2. Liikkeen maksimitoistojen tekeminen aamulla ja illalla päivittäin. (70/päivä = 490/vko)
a.3. Liikkeen maksimitoistojen tekeminen kolme kertaa päivässä, jokatoinen päivä leväten (105/päivä = 315/vko)

Vaihtoehdot B (Voimailuintervallit - eli sarjojen tekeminen)
b.1 Liikkeen tekeminen toistoina kolmessa sarjassa päivittäin. 30, 30, 30 = 90/pv = 630/vko)
b.2 Liikkeen tekeminen toistoina viidessä sarjassa päivittäin 25, 25, 20, 20, 25 = 115/pv = 805/vko)
b.3 Liikkeen tekeminen toistoina viidessä sarjassa jokatoinen päivä. (115/pv = 345/vko)

Näillä kuudella harjoitusmallilla päiväkohtaiset toistot vaihtelevat välillä 35-115. Viikkokohtaisissa ero on suurempi vaihteluvälin ollessa 245-805 toistoa.

Onko sinulla jokin jokerikortti (Vaihtoehto C) takataskussa, jolla sinä valmentaisit henkilöä kehittymään parhaimpaansa?

torstai 31. lokakuuta 2013

Kuntopiirikauden haasteet - lähdetkö sinä mukaan?

Päätin siis tuossa reilu viikko sitten, että nyt pistän itseni takaisin kuntoon myös pyöräilyn ulkopuolelle. Uskon vankasti, että lihaksistoa kehittämällä myös pyöräilyn treenaaminen tulee jatkumaan kestävästi, eli kroppa ei krakaa vastaan kesken kauden. Oman kuntopiirini teen täysin kotona ja ilman mitään lisäapuja.

Kuntopiirikauden alusta on nyt kulunut yli 10 päivää ja alan pikkuhiljalleen kyetä nukkumaan taas normaalisti. Rintalihakset ovat olleet punnerruksista todella kipeät ja kireät. Esimerkiksi käsien nosto on ollut ensimmäisen kuntopiirin jälkeen hankalaa. Oikeastaan punnerrukset ovat olleet ainoa liike, jossa toivottavaa kehitystä ei ole tullut.

Jotta kehitystä tulee kunnolla, on itselle asetettava tavoitteita. Tässä tulee minulle itselleni asettamat kuntopiiritavoitteet tulevalle parin kuukauden ajalle. Osa tavoitteista on todella kovia, koska kevyimpäänkin tavoitteeseen pitää nykyistä lihaskuntoa kehittää yli viisinkertaiseksi. Yllättäen tässä alkuvaiheessa pistoolikyykky on lähtenyt kehittymään nopeimmin, suhteessa ensimmäisen päivän suorituskykyyn. Yli viikko sitten en nimittäin päässyt ensimmäisenä kuntsaripäivänä oikealla jalalla edes kyykystä ylös! Kehitys on ollut sittemmin toivottua, koska eilen keskiviikkona nousuja tuli heikommallakin jalalla jo 10. Kymmenkertainen kehitys samassa ajassa päiviä on jo sellainen tahti, että meno ei varmaan pitkään jatku samanlaisena.

Mutta nyt niihin haasteisiin - lähdetkö sinä mukaan? Joulukuussa sitten jouluruoan jälkeen katsotaan, kuka on iskussa ja kenellä kinkut pysyy sisällä 150 vatsalihaksen jälkeen.

Haasteet - tavoitteet joulukuussa 2013:

  
1. Pistoolikyykky (yhden jalan kyykky, jossa vapaa jalka vaakatasossa eteenpäin)
 30 toistoa molemmilla jaloilla

2. Etunojapunnerrus (ala-asennossa rinta maassa, käsien leveys tismalleen sama kuin omassa mtb:ssä)
100 toistoa peräkkäin

3. Istumaannousu (Kädet ristissä niskan takana, ylhäällä kyynärpäät polviin, jalkaterät voivat olla tuettuna)
200 toistoa peräkkäin

4. Selkälihasliike (kuuttinostot mahallaan, kädet ristissä niskan takana. Liikkeessä jalat ja kädet samaan aikaan ylös niin korkealle kuin menee)
300 toistoa peräkkäin

5. Koti-dippi (tuolia hyödyntäen selän takana, kädet ala-asennossa vähintään 90 asteen kulmassa, mielellään enemmänkin)
100 toistoa peräkkäin

Lisäliikkeinä: Kaulalihasten vahvistus, sekä Powerball:in pyörittäly puristusvoimaa kehittämään.

torstai 24. lokakuuta 2013

Kuntopiirikauden alku ja tuskaiset päivät

Älkää ihmiset päästäkö koskaan itseänne niin huonoon kuntoon kuin minä olin kauden päätyttyä! Lihaskunto oli ropissut aivan pieniksi muruiksi siitä, millä tasolla se pitäisi olla. Pyöräilyssä liikeradat ovat verrattain suppeita ja tämän vuoksi kuntopiirikauden aloitus voi tuottaa kivuliaita päiviä.

Näin kävi täällä, kun maanantain ja kauden päättymisen kunniaksi aloin tekemään kuntopiiriä yli 8 kuukauden tauon jälkeen. Innostuin ehkä vähän liian kovaan menoon heti alkuun ja kävin lihasryhmiä lävitse periaatteella: 10 minuuttia aikaa ja toistoja peliin niin paljon kuin mahtuu. Tulokset eivät olleet häävejä, mutta jokainen lihas vedettiin ihan sippiin viimeiset toistot olivat kaikkea muuta kuin oppikirjasta. Liikkeinä minulla olivat: etunojapunnerrukset, vatsalihaksille istumaannousu, jaloille kyykky ihan alas saakka, ojentajille dippi ja selkälihaksille kuuttinostoja mahallaan ollen. Loppuverraksi pyörittelin käsivarsiin ja kämmeniin voimaa powerball:in avulla.

Jo maanantai-iltana lihakset olivat totaalisen toimintakyvyttömät. En pystynyt nostamaan käsiäni ylös, enkä jännittämään mitään rasitettuja lihaksia. Ainoastaan pohkeet, selkä ja käsivarret jäivät lähes normaalille tolalle. Tiistaina meno oli vieläkin tuskaisempaa. Keskiviikkona en meinannut päästä edes sohvalta ylös! Jos satuin menemään lattialle selälleni leikkimään tyttäremme kanssa, niin ylöspääseminen vei aikaa liki minuutin. Rintalasta, kyljet, reidet - kaikki sellaisia, että pienikin sormen painaminen pisti huutamaan.

Tänään torstaina lihakset ovat edelleen sellaiset, että en voi nousta kyykystä ylös ilman huutoa. Sangen piiritetty olo.. Nöyrää! En vielä tänäänkään kykene mihinkään muuhun maantain liikkeistä kuin selkälihaksiin - ja nyt puhutaan todella yhdestä toistosta.

Kun seuraava kuntopiiripäivä koittaa, niin pistän tänne tavoitteet esille, mihin on lähikuukausien aikana päästävä. Tavoitteet tulevat toimimaan samalla haasteena kaikille tätä blogia lukeville - nyt pistetään kropat iskuun! Niin kuin twitterissä jo huutelin, alkakaahan lämmitellä.. hommia tulee riittämään (ellet ole aina kunnossa oleva hiihtäjä)!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Cyclocross SM Lieto, ansaittu dnf

Oma kisa totaalinen loppukauden ansaittu floppi - täysin treenaamatta ei ole näihin karkeloihin asiaa. Olisin tarvinnut kunnollisen viimeistelyviikon, mutta alkuviikon kiireet ja säätkään eivät oikein olleet optimaalisesti treenien takana.

Onnittelut nopeimmille, hienosti crossattu ukot! Kärkikolmikko: Samuel Pökälä, Juha Kangaskokko ja Toni Tähti.

Olipahan ajomiesten rata! Itse olin kisassa todella pahasti pihalla heti alusta lähtien. Avorenkailla otti tuubimiehiin verrattuna maastossa turpiin ja paljon. Minulla oli vielä alla vuoden vanhat renkaat ja reitillä pysyminen oli äärimmäisen haastavaa. Toisaalta en ollut  saanut viritettyä itseäni viimeisellä viikolla oikeastaan minkäänlaiseen kisakuntoon - niinpä optimaalisella kalustollakaan en olisi tänään mitalia ansainnut.

Nyt on kausi ohi ja alkaa olla aika pistää kroppa kuntoon! Olen jostain syystä päästänyt itseni sellaiseen tilaan, että vain pyöräily on jotenkin ok, mutta muut lajit ovat vaikeita. Nyt on aika monipuolistua ja palata sitten vuoden 2014 puolella urheilijoiden kirjoihin!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Cyclocross SM 20.10.2013 Lieto – kisaennakko ja suosikkipoiminnat

Kauden 2013 päättävät kisat ajetaan huomenna Liedossa. Maitohappoja, mutkia, pehmeää alustaa, juuria, kiviä, 33mm leveät renkaat ja droppitanko! Rivissä mitalinälissään liki 20 potentiaalista kisakuskia. Kuka vie potin ja ketkä valloittavat kilpailun himmeämmät mitalit? Tässä tekstissä huomisen kisan suosikkipoiminnat!

Samuel Pökälä: Tempon MM-kisakävijä, hallitseva cyclomestari, XCO hopeamitalisti, kaamea wattihirmu jne. Ehdottomasti taistelemassa huomenna kirkkaimmasta mitalista! Itse näen, että muut ovat haastajia huomenna.

Henri Ojala: Aina kovassa iskussa oleva pyöräilevä Skins-Mustis. Kaverille 400 wattia on arkipäivää ja ajotaito ehdotonta Suomen kärkipäätä. Silloin, kun kisat järkätään Liedossa, niin Henkka on tarjolla kirkkaimmalle sijalle, vaikka laji olisi pitsinnypläys! Huomenna kuitenkin ajetaan crossia ja Henkka taistelee saletisti kärkisijasta!

Juha Kangaskokko: Pohjois-Pohjanmaan suvereeni crossivelho saapuu varmasti paikalle. Legendaarista SM-mitalivuosikertaa (-83), joka ei koskaan luovuta kisoissa mitalitaistoja! Mitalikandidaatti varmuudella, mutta riittääkö isku kirkkaimpaan?

Jussi Nummikko: Treenannut itseään hirmuiseen iskuun kohta viisi vuotta, eikä vieläkään yhtään päivää huonoa päivää! Watteja löytyy jaloista, vaikka minulle jakaa. Jussi viihtyy yleensä mieluummin sileissä ratakisoissa, joista mitaleita on kertynyt pitkä liuta. Yllätysmahdollisuus!

Simo Sohkanen: Skins-tiimistä Henkan lisäksi toinen ajotaito-specialisti myös crossarin päällä. Mitalisaumat riippuvat paljon radan teknisestä vaativuudesta. Simpalle rata sopii sitä paremmin, mitä enemmän ja mitä korkeampia töyssyjä ja hyppyjä löytyy!

Samuel Halme: Halmeen veljeskaksikon vanhempi osapuoli, joka on aina vaarallinen tunnin kisoissa! Mahdoton mitalitehopotentiaali jaloissa.

Toni Tähti: Kun pyöräily on elämä. Jyväskylän kisatykki saapuu varmaan Lietoon fillarilla! Todennäköisesti huomennakin ensimmäisessä mutkassa kärjessä, mutta riittääkö potku mitaleille?

Olli Miettinen: Pöljän päivän metsästäjä saapuu kisoihin. Kramppiolmi, jonka kisamenestys riippuu siitä, ehtiikö maaliin ennen kramppeja! Herkistelyä on alla kohta kaksi kuukautta, joten ylikunnossa ei olla lainkaan. Riittääkö isku mitaleille? Yritystä piisaa ja aivot ovat crossi-moodissa aivan varmasti!

Maantiepyöräilyn mustat hevoset (CCH, Koils –kuskit): Valitettavasti en tunne näitä kavereita tarpeeksi hyvin, että voisin heistä aitoa ennakkoa kirjata. Arvelen, että siellä mitalipotentiaalia riittää; onko crossikuntoa haettu syksyllä tarpeeksi?

perjantai 18. lokakuuta 2013

Milloin vetoharjoittelun vaikutus loppuu?

Ylhäällä on siis tekstin otsikko, joka tuli minulle toiveena taannoin kommenttikentän kautta. Käytännössä teksti lienee kiinnostavampi, kun mietitään, milloin vetoharjoittelun positiivinen vaikutus lakkaa. Täysin vaikutuksetonta vetoharjoittelua kun tuskin lienee olemassakaan ja valitettavan usein tehoharjoitteilla on mahdollisuus viedä suorituskykyä huonompaan suuntaan.

Vetoharjoittelu perinteisesti on sitä, että kehoa ärsytetään yleensä kohtalaisen lyhyitä aikoja, mutta peruskuntoharjoittelua kovemmilla tehoilla. Intervallien kautta ärsykkeitä tarjoamalla keholle yritetään viestiä, että nykyinen hissutteleva suoritustaso ei ole riittävä. Keho saa vedoista selkeän viestin, että sen on muututtava vetojen vaatimaan suuntaan – ja niinhän se tekeekin.

Otsikkoa katsellen, kiinnostavaksi kysymykseksi voidaan nostaa - Onko meillä urheilijoilla joku raja, jolloin vetoharjoittelu ei ole enää hyödyllistä? Minulle tulee mieleen lähinnä viisi näkökulmaa.
  1. Urheilijan absoluuttinen luonnollinen fyysinen maksimi on saavutettu 
Urheilija on treenaamalla saavuttanut koko urheilun isoimman ja keskeisimmän päämäärän, jonka jälkeen enää mikään jossittelu ei ole tarpeellista. Hän on siis saavuttanut oman fyysisen suorituskykynsä absoluuttisen luonnollisen maksimin, jolloin minkäänlainen harjoittelu, ruokavalio tai minkäänlainen elämäntyylin muutos ei voi viedä suorituskykyä paremmalle tasolle. Käytännössä tällainen tilanne on äärimmäisen harvinainen, ja mielestäni jopa lähes mahdotonta saavuttaa. Varsinkin, kun puhutaan kestävyysurheilusta. Voidaanko koskaan olla sitä mieltä, että urheilija on pienestä vauvasta lähtien tehnyt kaikki oikeat valinnat parhaan suorituskykynsä saavuttamiseksi? Onko hän sattunut asumaan juuri oikealla korkeudella merenpintaan nähden ja onko leikit, ulkoilut, harjoittelut, ruokavaliot ja levon hetket olleet täysin kohdallaan? Tämä kysymys on niin laaja, että ehkä sen pohtiminen on syytä jättää toiseen kertaan. Teoriassa kuitenkin oman absoluuttisen luonnollisen maksimaalin saavuttaminen tekee vetoharjoittelun kehittävän vaikutuksen turhaksi. Toisaalta silloinkin vetoharjoittelu on luultavasti välttämätöntä suorituskyvyn ylläpidon johdosta. Tämän lyhyen pohdiskelun perusteella tämän näkökulman johdosta vetoharjoittelua ei välttämättä ole syytä vähentää nykyisestä tilanteesta.

  1. Urheilijan kokonaiskuormittavuus on jatkuvasti ”pakkasella” 
Tässä näkökulmassa puhutaan urheilijan urheilusta ja elämästä kokonaisuutena. Kyseessä ovat elämässä esiintyvät kuormittavat ja toisaalta palauttavat/voimaannuttavat tekijät. Näkökulma 2. on huomattavasti arkipäiväisempää kuin näkökulma 1. Kokonaisrasittavuuden tarkastelu on tärkeää jokaisen urheilijan suhteen – olimme sitten kuntoilijoita, amatöörejä tai ammattilaisia. Urheilussa tapahtuu kehittävää vaikutusta pitkällä aikavälillä vain silloin, kun kokonaisrasittavuus ei ylitä elämän palauttavia lepohetkiä. Mukana on siis niin fyysiset kehon kuormitustekijät kuin myös psyykkisesti kuormittavat stressitekijät. Urheilullisessa mielessä vetoharjoittelu on luonteva nostaa esiin kokonaisrasittavuudesta puhuttaessa, koska vetoharjoittelu on ehkäpä keskeisin fyysisen lisäkuormituksen lisääjä heti kilpailujen jälkeen (oletuksena siis, että vetoharjoitteet eivät jatkuvasti ole kovempia kuin tähdätty kilpailu). Mikäli urheilija vaatii itseltään jatkuvasti kovaa treeniä, ja samanaikaisesti työskentelee stressaavassa työssä, syö kehnosti, nukkuu huonosti ja vieläpä tärkeiden ihmisten kanssa kaikki suhteet eivät ole kohdallaan – tällöin ylipäänsä vetoharjoittelun tekeminen voi olla kehittävässä mielessä mahdotonta. Kovista treeneistä on todennäköisesti paljon enemmän hyötyä silloin, kun siviilityössä tulee onnistumisen kokemuksia, parisuhde ja perhe-elämä kukoistavat, ravinnon saanti on kohdallaan ja myös henkilökohtainen riittävä laadukas unimäärä tulee saavutetuksi. Tällöin treeneillä aiheutettu stressitila ehtii palautua ajoissa ennen seuraavaa harjoitusta. Tässä on muuten syy, miksi joskus ”onnellinen amatööri” voi tehdä kovempaa tulosta kilpakentillä kuin ärsyyntynyt ja rasittunut ammattilainen.

  1. Urheilijan peruskunnon sen hetkinen yläraja tulee vastaan
Näkökulman 3. tilanne tulee vastaan yleisesti aloittelevilla urheilijoilla, jotka pyrkivät nopeasti kovaan kuntoon intervallitreenejä tekemällä. Toisaalta ei tilanne ole harvinainen kokeneillakaan urheilijoilla ja muun muassa minä kohtaan tätä seikkaa usein kevään harjoituksia tehdessäni, tai silloin, kun yritän päästä nopeasti selkeästi kovempaan kuntoon parin viikon aikana.  Alussa kunto saattaa kohota hyvin nopeasti, mutta mikäli peruskunto ja treenipohjat eivät ole kohdallaan, saattaa tehoharjoittelu kääntyä ainoastaan kuluttavaksi tekijäksi. Pian aloittelevan urheilijan suorituskyky saattaa kääntyä laskuun ja johtaa lopulta urheilulliseen toivottomuuteen, jolloin kiinnostus lajiin voi lopahtaa. Treenit ovat siis olleet liian kovia henkilön peruskunnon kapasiteettiin nähden. Kokeneet urheilijat kykenevät huomaamaan hyvin nopeasti vastaavan tilanteen ja asia saattaa olla korjattavissa parilla kevyemmällä päivällä ja tehoharjoittelun toistoja viilaamalla kevyesti alaspäin. Yleensä raja kuormittavan ja kehittävän välillä on hiuksenhieno!

  1. Sairaana on pysyttävä kotona
Neljäs näkökulma on kaikille urheilijoille itsestäänselvyys. Sairaana tai kipeäksi tullessa kovat treenit eivät toimi ja voivat olla jopa erittäin vaarallisia. Vähintään vetoharjoittelun positiivinen vaikutus on paikallaan ja treenaamalla kovaa saa vain enemmän tuhoa aikaan. Toipilaana ja sairastelun jälkeen harjoittelu on hyvin yksilöllistä sen suhteen, että missä vaiheessa ja kuinka progressiivisesti treenejä voi keholleen alkaa tarjoilemaan. Asiaankuuluva varovaisuus on aina muistettava, kun on kyse omasta tai toisten ihmisten terveydestä!

  1. Kun usko kehittymiseen loppuu..
Viides ja tällä kertaa viimeinen näkökulma menee taas pään sisäiseksi asiaksi. Jos aidosti uskoo kehittyvänsä ja palautuvansa vetoharjoittelusta, lopputulos on kunnon kehittymisen näkökulmasta varmasti parempi kuin tilanteessa, jossa on täysin varma, että vetoharjoittelussa ei ole mitään järkeä ja sen kautta tipahtaa heti ylikuntoon. Usko, mitä teet!

Loppupäätelmät. On siis tilanteita, jolloin vetoharjoitteita voi tehdä liikaa ja pahimmillaan niillä ajaa itsensä rasitustilaan tai ylikuntoon. Mutu-tuntumalla sanoisin kuitenkin, että edelleen Suomessa vannotaan enemmän satojen treenituntien nimeen kuin laadukkaiden vetoharjoitteiden nimeen. Toiset taas hakevat turhan nopeaa oikotietä liian ärhäköillä tehotreeneillä omaan peruskuntoonsa nähden. Väittäisin, että moni terve ja hyvän peruskunnon omaava urheilija voisi tehdä rohkeammin ja useammin suunniteltuja vetoharjoitteita. Oikeastaan vain näkökulma nro 1 on sellainen, johon ei voi täysin itse vaikuttaa. Ja jos näkökulma nro 1 on käytännössä mahdottomuus, niin eikös vetoharjoittelu ole meille kaikille aina hyödyllistä, kunhan teemme muut elämän valinnat aina ajatuksistamme lähtien harjoittelun kannalta suotuisasti? Voimme vaikuttaa kokonaisrasittavuuteemme (näkökulma 2). Voimme treenata itsemme huippuun peruskuntoon (näkökulma 3). Voimme jäädä sairaana kotiin (näkökulma 4). Voimme olla täysin satavarmoja, että vetojen tekeminen antaa juuri niitä ärsykkeitä, joita kisakunnon terävöittäminen edellyttää (näkökulma 5).

lauantai 12. lokakuuta 2013

Crossikisoissa Tampereella 12.10.2013 - kramppiolmin paluu

Olipahan hauska crossikisa tänään Tampereella. Vaikka olin liikenteessä kisakunnon osalta ruosteisena, niin meno oli lupauksia herättävää. Rata Kaukajärven rannassa oli ihan oikeaa crossia. Ennen kisaa mainitsin järjestäjille, että minä olen kisassa mukana ainoastaan hakemassa kisakuntoa viikon kuluttua ajettaviin SM-kisoihin. Kerroin, että viikon kuluttua tulen ajamaan 20% paremmin..

Osallistujamäärän vähäisyydestä huolimatta kisavauhti ei juuri kovempiin kinkereihin nähden jäänyt kalpeaksi. Mukana olivat muun muassa Samuel Pökälä, lajin hallitseva Suomen mestari sekä Sasu Halme, joka on päässyt aivan huikean hienoon syysvireeseen. Niinhän siinä sitten kävikin, että pääsin kavereiden kanssa irti heti kisan alkuun ja meno tuntui mukavalta aina 40 minuutin kohdille saakka.

Olin lähinnä tarkkaillut tilannetta kisan alkupuolella ja jätin vetohommia parempikuntoisille. Pelkästä peesailusta olisi ollut noloa tipahtaa kyydistä - niinpä otin Samuelin tarjoaman vetovuoron kisan puolivälin jälkeen. Siinä vetoa lataillessani vielä huikkasin kavereille, että: "Ette sitten jätä minua tämän johdosta!" Pistelin menemään yhden kierroksen verran sangen pirteästi kärkipaikalla ja meno tuntui itseasiassa todella hyvältä. Pyörä pelasi ihan viimeisen päälle ja varsinkin nopeissa mutkissa olin vahvoilla.

Kun kärjestä tiputaan, niin se pitää tehdä tyylillä! Vetovuorokierroksen jälkeisellä juoksuesteillä minulla napsahti takareisi kramppiin. Siinä ei kovin korkeita estejuoksupomppuja enää sitten tehty ja jäin hetkeksi oikomaan takareiden vetoa auki. Siihen loppui Miettisen pojan rypistely kärkisijoilla, jota oli kestänyt ansiokkaat 45 minuuttia. Kahlasin lopulta maaliin pitäen sijoitukseni kolmantena, vaikka loppukierrosten juoksuesteiden ylityksissä näytin enemmän tai vähemmän epäketterältä ukolta.

Lopuksi voimme sitten miettiä, että riittääkö tuo 20% petraus viikon kuluttua. Loppuaikaan nähden todellakin riittää, mutta se ei ole realismia. Entäpä sitten kärkiporukassa pysytyt minuutit? Tänään olin mukana 45/69min. Ihan ei 20 % parannus riitä, mutta 25% saattaa mahdollistaa taistelut hyvistä sijoista myös Liedossa 20. päivä tätä kuuta. Katsotaan, ehtiikö kroppa takaisin kisakuntoon viikossa!

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Maantiepyöräily maastopyöräilijän harjoitusmuotona




Sain mainion kommentin edelliseen tekstiini liittyen maantiepyörän hyödyllisyydestä maastopyöräilijän harjoittelussa. Samassa kommentissa tiedusteltiin, että kuinka paljon minulle kertyy harjoittelua maantiepyörällä.

Minun mielestäni maantiepyörän hyödyllisyys on maastopyöräilijälle henkimaailman juttuja. Näitä mentaalipuolen asioita ei sovi kuitenkaan vähätellä. Antakaapa, kun selitän hieman tarkemmin.

Mikäli henkilöllä ei ole kilpailullisia tavoitteita maantiepyöräilyssä, ei maantiepyörän omistamisesta ole välttämättä mitään höytyä. Käytännössä maantiepyörällä ei voi tehdä mitään sellaista harjoitusta, mikä ei olisi ajettavissa myös maastopyörällä. Niinpä jopa omistamalla yhden maastopyörän voi selvitä äärimmäisen hyvin kilpailukaudesta ja harjoittelusta. Ja mikä vielä tässä yhden ainoan pyörän omistamisessa on parasta, niin kaikki treenit tulee tehtyä tismalleen samanlaisella kalustolla, kuin joka on käytössä kilpailuissa. Ainakaan kroppa ei pääse valittamaan ”vääristä ja alati vaihtuvista” ajoasennoista.

Näin siis ainakin teoriassa. Mutta sitten mennäänkin niihin henkimaailman juttuihin. Kuten mainitsin, maantiepyörälle ei voi tehdä mitään sellaista harjoitusta, jota ei voisi tehdä samalla tavoin maastopyörällä. Tämä pitää paikkaansa, mutta jossain vaiheessa asia voi alkaa maistua puulta. Mikäli henkilö ajaa viikkotempot ja pitkät maantielenkit aina samaisella maasturilla, voi hänelle jossain vaiheessa iskeä krooninen harjoittelukaverikaipuu. Monet pyöräilijät sortuvat hankkimaan pitkiin pk-lenkkeihin mielekkäämmän maantiepyörän ja tästä johtuen maastopyörällä pitkiä tielenkkejä tahkoava urheilija saattaa jäädä yksin. Vaikka maastopyöräänsä vaihtaisi alle kapeat maantierenkaat, joutuu oikealle maantiepyörälle antamaan n. 1-2km/h tasoitusta vauhdin puolesta (vauhdin ollessa noin 30km/h). Itse asiassa toisten kiekkojen uhraaminen maantiepyöräilyyn on hyvä vaihtoehto kaventaa maastopyörällä annettua tasoitusta maantiepyörään verrattuna. Kisoihin ei tuolloinkaan ole mitään asiaa, mutta yhteislenkeillä saattaa pysyä jo hyvin mukana jopa melko lähelle samalla harjoitusvaikutuksella.


Minulle itselleni maantiepyörän omistaminen on tärkeää erityisesti täällä Hämeenlinnassa. Ajan vuoden parhaita treenejäni nimenomaan maantiepyörällä Ahveniston moottoriradalla järjestettävän KOH I NOOR-ajojen ansiosta. Viisi kertaa kesässä tänne tulee ajamaan Suomen kärkipään maantiemiehiä ja saan tasaväkisellä kalustolla haastaa heitä ja harjoitusvaikutus on minulle maastopyöräilijänä mahtava! Haluan myös, että minulla on aina mahdollisuus mennä mielenkiintoisina pitämiini maantiekisoihin, jos aikataulut sen mahdollistavat. Tällaisia ovat muun muassa Rosendahl GP ja kortteliajon SM-kisat. Minulla on myös tapana säästellä maastopyöriäni niin paljon kuin mahdollista. Näin ollen ajan kaikilla pyörilläni niin vähän kuin kehtaan. Niinpä pyörät säilyttävät täydellisen toimintakykynsä pitempään. Kilometreissä mitattuna maantiepyörällä ajan kesän noin 5000 treenikilometreistä ehkä 40%. Ajallisesti noin 20%. Tärkeistä treeneistä maantiepyörän osuus on taas 40%, juuri moottorirata-ajojen takia.

torstai 3. lokakuuta 2013

Lokakuussa mennään - treenit niukilla ja kunto kateissa

Viimeiset viikot ovat olleet minulle haasteellisia pyöräilyn tiimoilta. Kunto on ropissut alaspäin oikein kunnolla ja kovaksi äitynyt poskiontelotulehdus heti flunssan perään aiheutti massiivisen aukon treeneihin. Viimeisen 1,5kk aikana treeniä on kertynyt yhteensä vain 20 tunnin verran! Puhutaan siis noin 3-4h/viikkoa tahdista. Määrät ovat auttamatta liian vähäisiä jopa minulle, joka yleensä on kohtalaisen hyvin pitänyt kuntoa yllä treenitauoista välittämättä.

Vähäiset treenit viimeisinä viikkoina on johtanut siihen, että kuluvan kauden treenitunnit tulevat jäämään minulla alle 300 tunnin. Lukema (toteuma nyt 260-270 tuntia) on vähemmän kuin aikoihin. Onnekseni urheilukokemukseni ansiosta olen onnistunut nostamaan kuntoani muutamiin tärkeisiin kisoihin melko onnistuneesti. Toinen hyvä puoli vähäisissä treeneissä on se, että en ainakaan ole ollut vaarassa kärsiä ylirasituksesta. Kolmas hyvä seikka on tietenkin perheelle jääneen ajan moninkertaistuminen ja olen saanut nauttia siitä ja olla mukana tyttären ensimmäisen elinvuoden touhuissa.

Vähäinen treenaaminen on pitkästä urheilijahistoriasta huolimatta johtanut fyysisen kunnon epävarmuuteen. Tasainen perussuorittamisen taso on jotain, mitä en ole voinut tänä kesänä saavuttaa. Olen kisannut kuin "vanhoilla meriiteillä tai haamuheitolla MM-kisoissa". Näistä ongelmista huolimatta sain osittain yllättäen kerättyä XCO-cupin kokonaisvoiton kasaan. Sinällään treenejä lisäämällä en olisi sillä puolella voinut saavuttaa enempää.

Cyclocrossin SM-kisaan tässä kaikesta huolimatta vielä tähdätään. Nyt on vajaa kolme viikkoa aikaa treenailla ja yrittää saada happi kulkemaan jaloissa pirteämmin.

ps. Voin muuten kirjoitella blogia useamminkin, jos lukijaväki niin haluaa. Mistä sinä haluaisit lukea seuraavaksi?

perjantai 20. syyskuuta 2013

Huominen crossihaaste2 siirtyy

Huomenna oli tarkoitus ajaa täällä Hämeessä syksyn crossihaaste2. Valitettavasti en pääse vetämään porukkaa huomenna, kun flunssa näyttää uusivan. Olisikohan syynä keskiviikkoinen crossihaaste1 Parolassa, joka tuli ajettua rehdissä cx-säässä. Vettä satoi hanakasti ja pari crossihenkistä maksimivetoa sai flunssatoipilaan näemmä koville.

Nyt siis pieni aikalisä ja katsotaan uutta aikaa, kunhan keho on valmis liki kolmen tunnin crossivetoon. Uusi aikataulu ilmestyy tänne blogiin ja tietenkin myös twitteriin. Pitääpä tässä samalla alkaa miettiä crossihaaste3:sta.

Pitäkäähän itsenne terveinä - on vielä huikeita ajokelejä jäljellä! Marraskuun lopussa on sitten hyvää aikaa vaihtaa lajia sekä nauttia pallopeleistä ja raudan kesyttelystä.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Olmin Crossihaaste1 - Parolan kuntorata 18.9.2013 klo 17 - tervetuloa!

Huomenna ajetaan totisen leikkimielinen Olmin crossihaaste1 -kilpailu Parolan kuntoradalla. Lähtö tapahtuu Parolan sotilaiden esteradan ja cooper-radan välittömästä läheisyydestä. Veryttelykierros ajetaan klo 17 ja kisakierros klo 17:15 alkaen. Kisareittinä toimii Parolon 4,3km kuntorata. Reitillä juostaan kolme nousua. Kartassa juostavat nousut on merkitty punaisella tähdellä. Juoksukohdat käydään läpi myös verytttelykierroksen aikana. Kisan reittikartta on tässä (reitti vaalenpunainen väri, starttipaikka vihreän i:n oikealla puolella, hiekkakentällä):


Ensimmäisen kisakierroksen jälkeen pidetään 10 min palautustauko. Tämän jälkeen on mahdollisuus haastaa minua uudelleen. Reitti on sama, mutta ainoastaan minun on juostava merkityt mäet. Muut saavat ajaa koko kierroksen.

Tervetuloa!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

XCM SM-kisan DNS - sairastellen kotona, crossihaasteet

Tänään on ajettu maraton maastopyöräilyn SM-kisat Tampereella/Ylöjärvellä. Itse jäin kotiin, ja olin päättänyt jättää kisat väliin jo aikaisemmin. Tänään ei päätös harmittanut, koska sairastuin flunssaan keskiviikkona ja en missään nimessä olisi ollut minkäänlaisessa kisakunnossa tänään. Kävin tänään varovaisesti katsomassa syksyn tuloa pyörän päällä metsässä. Pääsin sujuvasta vain 12 minuuttia, kunnes eräässä laskussa takarengas löi läpi ja pääsin rengastöihin. Tahkon tavoin fillarin saaminen ajokuntoon minipumpun kanssa vei noin viisi ja puoli minuuttia. Katselin viimeisen kuukauden treenimääriäni ja tunnit ovat jääneet todella alas. Viimeiseen 30 päivän aikana treeniä on kertynyt vain 16 tuntia, eli keskimäärin 4h /vko. Koti-isänä treenaaminen vaatii suunnittelua ja pimenevät illat eivät kannusta pitkiin iltalenkkeihin motivaation puolesta.

Koti-isänä tehdyt vaunulenkit ovat saaneet muuten kroppaa oudosti jumiin. Olen jopa harkinnut hierojalla käyntiä, jota olen tähän mennessä onnistunut koko elämäni välttämään. Nyt flunssassa aivastukset säteilivät kipua alaselkään ja puuduttavasti jalkoihin - "pientä" jumia on siis havaittavissa.

Vaunulenkit ovat olleet ensimmäinen pieni askel crossimaailmaan ja jalkalenkkeihin. Olen siis siirtänyt ajatukseni cyclocrossiin. Kirjaimellisesti vasta ajatukset ovat siellä, koska crossariinkaan en ole ehtinyt koskea. Tulevalla viikolla on tarkoitus lähteä valmistamaan kroppaa ensin ylipäänsä treenaamaan ja sitten myöhemmin ajamaan crossia kisamielessä.

Hämeenlinnan crossihaasteet 1&2

Twitteriä seuranneet ovat ehkäpä bonganneet crossihaasteitani. Ensimmäinen näistä ajetaan tulevana keskiviikkona Parolan pururadalla. Ensimmäisessä haasteessa ajetaan vain kertaalleen 4km pururata niin, että joka toinen mäki mennään juosten.

Crossihaaste2 ajetaan tulevana viikonloppuna. Silloin lähtee "luulot pois" kerrasta ja puhutaan kovasta haasteesta jo minullekin. Tällöin on edessä minun xcm-treenireitti, jonka pituus on päälle 60km. Pääosin reitti on Hämeenlinnan parhaita polkuja ja nousujakin piisaa. Reitti sisältää mm. Ahveniston perinteisen XCO-radan ja nousumetrien yhteissumma lähentelee 1200 metriä. Päivä ja kellonaika tarkentuu lähempänä haastepäivää. Tavoiteaika lenkille on noin 3 tuntia, joten osallistuvien crossaajien on kyettävä ajamaan crossarilla maastossa kohtalaisen rivakasti ja pyörä ehjänä pitäen. Vertailuaikana voin sanoa, että oma täpärillä ajamani ennätysaika on hieman alle 2h 30min. Reittiä ei merkata etukäteen, vaan ajo tapahtuu periaatteella - seuraa johtajaa. Tieosuuksilla vetovuoroa voidaan tarvittaessa vaihtaa.

Crossihaasteisiin kaikki halukkaat ovat tervetulleita mukaan!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Syyskuun päivitys - isoja valintoja

Paljon on asioita tapahtunut, mutta paljon on myös jäänyt tapahtumatta. Koetan saada tilannepäivitystä kirjattua vielä tämän päivän puolella. Kaikenlaista on tullut puuhasteltua ja täytyy kyllä myöntää, että veneen hankinta on vienyt jonkin verran aikaa pyöräilyltä. TDH jäi lopulta ajamatta ja tärkeä treeni viimeisiä maratonkisoja ajatellen jäi siten tekemättä. Ehdin pitkästä aikaa eilen maasturin selkään ja läheiselle kärmeskalliolle Aulankojärven rantaan. Ei uskoisi, että on jo syyskuu, kun lämmintä on liki 22 astetta ja puut totaalisen vihreänä. Olipa mahtavaa!


Joku tarkkasilmäinen saattaa huomata pyörässä jotain outoa ihan oikeaa lenkkiä ajatellen. Suomalaiseen kulttuuriin sopii kuin nenä päähän sanapari lenkittä juomassa. Henkilökohtaisesti poikkean verrattain paljon paikallisesta valtaväestöstä ja ehkäpä sen johdosta eilisen lenkkini teemana oli juomatta lenkillä. Valinta kertonee jotain siitä, että minkä pituisiin kisoihin tämä mies tämän loppukauden osalta keskittyy.

torstai 29. elokuuta 2013

Maantiekausi pakettiin kahdella kisalla

XCO-kausi loppui viikko sitten ja tällä kuluvalla viikolla on vuorostaan maantiepyöräilykauteni sulkeutumassa. Tänään torstaina kisataan kauden viimeisen kerran Ahveniston moottoriradalla. Sieltä lähden hakemaan varmistusta cupin voittoon.

Sunnuntaina on sitten isommat maantiekarkelot. Nimittäin tour de Helsinki. En ole aikaisemmin käynyt Helsinkiä kiertämässä ja kisan kokonaismatka vähän mietityttää. Kuuleman mukaan ajettavaa on liki 150km ja tämä ylittää minun treenilenkkini todella radikaalisti. Yli kolmea tuntia en ole ajanut kauden aikana kuin kahdesti ja ensimmäinen sadan kilometrin lenkki tuli plakkariin vasta eilen (edellisestä satasen lenkistä oli lähdes puolitoista vuotta)! Olen siis jälleen hyvään aikaan treenaamassa.. parempi myöhään, edes silloin. Sunnuntaina on tarkoitus ajaa hyvä kisa Skins-tiimille sekä päästä ehjin nahoin ja pyörin aina maaliin saakka.

Illalla twitterissä tietoa, että miten Ahvenistolla sujui - painaako eilinen liikaa, vai onko kulku kohdallaan. Itselläni ei tästä ole harmainta aavistusta.

maanantai 26. elokuuta 2013

Korso XCO 25.8.2013 - kisaraportti

XCO-kausi on sitten nyt saatu päätökseen. Viimeinen kisa ajettiin Korson uudella ja juuri rakennetulla radalla, josta ei jumppaa puuttunut. Kuusi kierrosta täysiä ja sanoisin, että siinä korvaava juttu 10-kerran kuntosalikortille!

Ennen kilpailua olin asettanut tavoitteeksi varmistaa cupin kärkipaikan tässä finaalikisassa. Käytännössä ratkaisevaa oli sijoitukset suhteessa tiimikaveri Simoon. Rata oli odotettavasti erityisen sopiva meidän tiimiläisille, joskin itse olisin vahvempi vähän mäkisemmällä reitillä. Starttiviivalla juonimme tiimin kanssa keinoja napsia kolmoisvoitto. Eihän mitään ideoita syttynyt, mutta mukavaa oli silti!

Henkka, minä ja Simo 
Kuva: Tiina Keino

Kisa lähti rennon kovaa liikkeelle, kunnes Henkka pisti jalat pyörimään ensimmäisen polun tullessa vastaan. Jäimme muut ajelemaan rauhallisempaa vauhtia - sijoituksilla Simo, minä ja Samuel. Ensimmäisen kierroksen lopussa nousin Simon ohi, kun tiesin olevani vähän vahvempi nousuissa. Simon urakkaa vaikeutti jäykkäperäinen pyörä ja pystyin tasaisella vauhdilla pitämään eron hallussa myös tasamaapätkillä. 

Oikeastaan seuraavaan neljään kierrokseen ei tapahtunut kisassa mitään. Samuel ohitti Simon ja oli käynyt aika lähellä takanani, mutta ei aivan saavuttanut. Lopulta ero kasvoi lähes minuuttiin. Sama trendi oli minulla suhteessa kärkeen. Olin ensimmäisen kierroksen jälkeen Henkan perässä 40 sekuntia ja sama ero oli voimassa vielä kaksi kierrosta ennen maalia. Pyörä pelasi kisassa mahtavasti ja Korson radalle 29er täysjousto on niin oikea peli. Alamäissä rentouduttiin ja muuten painettiin menemään.

Kuva: Tiina Keino

Maaliin ajoimme siis järjestyksessä: Henkka, minä, Samuel ja Simo. Ihan kolmoisvoittoon ei tiimimme yltänyt, mutta hyvä setti muuten. Oma ajoni sujui kuntoon nähden hyvin. Ajoin koko kauden kovimman keskisykkeen (177) ja tästä on hyvä petrata kuntoa paremmaksi loppukauden tärkeisiin kisoihin.

XCO kokonaiscupin voitto varmistui pisteillä 400. Korson 2. tila toi 110p. Vaasan voitosta 100p. Messilän SM-kisa ja Hyvinkään PM-kisa antoivat 95 pistettä molemmat. Näin Salon kolmossijan 90 pistettä tippui laskuista pois.

lauantai 24. elokuuta 2013

Korso XCO 25.8.2013 - cupin voittoa hakemaan

Huomenna ajetaan kauden 2013 viimeinen XCO-cupin osakilpailu. Kisapaikkana toimii Korson Vierumäen metsät, joissa kesällä hain kivikkoiseen maan tuntumaa kädet verillä. Silloin kilpailu jäi puolitiehen, mutta huomenna on tarkoitus ajaa maaliin. Itselläni kisassa on panoksena vankistaa tämän hetkinen XCO-cupin kärkipaikka kokonaiskilpailun voitoksi. Korsossa on radan eteen tehty kuulemma kovasti töitä ja käytännössä huomenna ajetaan radan avajaiskilpailu. Sää näyttää olevan huomiseksi puotainen, joten myös minulla on saumat pysyä kivikko-osuudet pystyssä, toisin kuin kävi kesäkuussa.

Ajotuntumani ei tällä hetkellä ole ihan parhaassa terässä. Erinäisten syiden johdosta en ole päässyt ajamaan kovaa pyörällä kuin kahdesti viimeiden kahden viikon aikajaksolla. Näistä toinen kerta oli Korttelin SM-kisa. Väliin on sitten mahtunut työskentelyä, sairastelua ja loppuvuoden koti-isyyteen orientoitumista. Varmaa pyöräilykunnon suhteen on se, että en ole ainakaan ylikunnossa. Arvelen, että kroppa on huomenna herkällä päällä - vauhtia voin varmasti antaa lyhyissä pätkissä, mutta pitkähkö ajoaika tulee tekemään reissusta todella kovan.

Kisapyörään olen tehnyt sellaisen muutoksen, että poistin sisärenkaat käytöstä. Sain vihdoin hankittua litkut ja litkuttelin renkaat torstaina. Puolihauskaa hommassa oli se, että luulin reilun kahden kuukauden ikäisten renkaiden olevan vielä täysin litkutuskunnossa. Näin ei ollut ja lopulta jouduin hylkäämään kolme eri TL-ready Racing Ralphia kyljissä olleiden viiltojen johdosta. Minulla oli tainnut kesän aikana olla onnea, koska sisärenkaat olivat viilloista huolimatta pysyneet ehjinä. Onneksi "hyllystä" löytyi pari uutta rengasta alle, ja sain renkaat nousemaan päälle jalkapumppua käyttäen.

Eilen perjantaina pääsin ajamaan ensimmäisen testilenkin ja ilmat näyttävät ainakin toistaiseksi pysyvän sisällä. Eilisellä lenkillä oli samalla tarkoitus antaa keholle vinkkiä siitä, että sunnuntaina on kisa edessä. En ollut käyttänyt sykkeitä yli 150 puoleentoista viikkoon. Eilen kävin kellottamassa Ahveniston XC-radan ja sain keuhkoille mukavaa venytystä aikaiseksi. Ajasta ei eilisen kellotuksen jälkeen puhuta mitään, se nähdään huomenna kisassa!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ollin 2013 kisapyöriä halvalla

Olettekos muuten huomanneet, että Rosella on syksyn pyöräalet jo täydessä käynnissä? Erityisesti maastopyörien (täysjoustot) puolella ovat hinnat nyt kohdillaan. Sieltä on nyt huippupaikka käydä valikoimassa itselle tai kaverille hyvä, parempi tai paras maastopyörä halvalla, eli todella kilpailukykyiseen hintaan!

Suomalaisessa maastossa koko kesän kotonaan ollut sekä Tahkolla ja Vaasassa minulla kisapyöränä vakuuttanut 100mm joustava 29er täpäri DR Z- mallit löytyvät tästä linkistä (ROSE DR Z 2013 - alessa). Minulla itselläni on 8-mallista itse personoima malli (eikä minulle ole sen enempää personointioikeuksia kuin kenellä muullakaan). Sieltä vain rohkeasti konfiguraattoriin pyörittelemään halutut osat ja mitat kohdalleen. Roselta saa fillarin haluamillaan osilla täysin samaan toimitusaikaan kuin "listamallin" kanssa. Ei ainakaan tarvitse ostaa sikaa säkissä.


Itse antaisin vinkiksi, että panostakaa 29er pyörissä kiekkojen laatuun ja ohjainkannattimen (+ spacereiden) kanssa kannattaa pitää mahdollisimman monta variaatiota tarjolla. Sopivalla kulmalla oleva kannatin kääntyy helposti kummin puolin päin tahansa ja spacereilla voi halutessaan tehdä hienosäätöä. Minun pyörässäni ei spacereita kannattimen alla ole ollenkaan ja 110mm kannatin on käännetty osoittamaan alaspäin. Näin fillari on äärimmäisen hyvässä tasapainossa allani, eikä se keuli tai sukeltele maaston vaihtelujen mukaan. Jotta ketju pysyy päällä ajon kaikissa tilanteissa, takavaihtajaksi kannattaa valita sellainen malli, jossa jousen saa lukkoon (esim. shimanolta XTR -986).

lauantai 17. elokuuta 2013

Uhmaikäisestä urheilijaksi – muistelu lapsuudesta

Pieni neitomme on äskettäin täyttänyt yhden vuoden ja nyt näyttää ensimmäinen uhmaikä nostavan päätään. Mikäli haluamat asiat eivät tule käsien ylettyville nopeasti, lisää neiti pyyntöön desibelejä ja itkua. Näitä tilanteita tulee eteen päivässä parhaimmassa (vai onko se pahimmassa) tapauksessa kymmeniä.

Tämän päivän kovenevat itkut saivat minua pohtimaan lapsuuttani ja mieleeni tulikin eräs hetki, jossa itse turvauduin vastaavaan tapaan saada jotain haluamaani. Ihan vauva-aikaa en tietenkään muista, mutta luulen tapauksen olevan kuitenkin reilusti ennen kouluikää.

Tapahtui nimittäin niin, että olimme pimeänä ja sateisena loppusyksyn iltana lähdössä isän kanssa autolla ostamaan jotain autotarviketta Mikkelin paikallisesta tarvikeliikkeestä. Liike oli jossain Naisvuoren lähettyvillä, koska automme oli parkissa mäessä. Astelimme liikkeeseen sisään, vai olinkohan isän sylissä, kun menimme ulko-oven vieressä olevan kassan ohitse. Bongasin heti kassalla olleet uudet ja komeat pikkuautot. Jatkoimme liikkeessä eteenpäin ja en millään saanut pikkuautoja mielestäni. Kun etsimme osaa tai purkkia isän autoon, niin avasin ensimmäistä kertaa suuni ja tokaisin: ”Olipa hienoja autoja tuossa kassalla. Ihan samanlaisia, kuin naapurin Jounilla”. Kyseessä oli punainen pienehkö urheiluauto näyttävässä läpinäkyvässä muovipaketissa ja se oli ainakin kaksi kertaa suurempi, kuin kotona olevat omat pikkuautot. Nyt muistelen, että tämä olisi ollut elämäni ensimmäinen ihkauusi ja ihan oma pikkuauto, jonka saisin. Aikaisemmat olivat tainneet tulla kierrätyksen kautta vanhemmilta sukulaisilta.

Osan löydyttyä menimme isän kanssa kassalle ja osaa maksaessamme näytin isälle sormella, että noista puhuin juuri äsken. Isä ei pahemmin asiaan reagoinut, vaan sanoi tuttuun tapaan: ”ei nyt”. Yritin vielä vedota hintaankin, kun muistelisin auton maksaneen joko 12, tai 18 markkaa. Sekään ei auttanut. Tuolloin pahoitin asiasta mieleni ja elämäni suurin ja tärkein asia tuntui valuvan ohi. Silmiin hiipivät ensimmäiset kyyneleet – pieni maailmani alkoi murtua. Pikkulapsen tavoin yritin ehkä nyyhkyttää sopivan näkyvästi, jos isä vaikka sittenkin auton minulle ostaisi. Astuimme kuitenkin pian ulos sateeseen ja kävelimme autoomme. Tässä vaiheessa suruni kasvoi entisestään ja itkuun tuli vahvempi ääni mukaan. Istuin takapenkkiin jakkaran päälle ja itkin. Isä käynnisti auton ja minä itkin entistäkin kovempaa. Lopulta isä kääntyi ja sanoi: ”No mene sitten ostamaan se auto!” ja kaivoi lompakkoaan. Puntaroin asiaa ehkä sekunnin ja vastasin: ”En minä sitä autoa tarvitse, kun se oli niin kalliskin”. Suu vastasi ihan eri tavoin, kun mitä sydän sitä autoa halusi. En vain halunnut saada autoa niin, että isä ei halua sitä minulle oikeasti ostaa. Niinpä ajoimme kotiin ja elämä jatkui surusta huolimatta normaaliin tapaan.

En tiedä, onko tämä kokemus opettanut minut siihen, että itkemällä asiat eivät etene, mutta kovalla työllä kyllä. Harmittavasti tämä pikkuautojuttu taisi tapahtua ennen viikkoraha-aikaani, joten emme voineet keskustella auton saamisesta kotitöiden tai viikkorahojen kautta. Vaikka asia on mieleeni hieman katkerana muistona jäänyt, niin olen todella kiitollinen isälleni myös tästä opetuksesta. Toivottavasti myös meidän pieni neitimme oppii, että kaikki ei tule kultalautasella eteen, kun itse haluaa.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Kortteliajon SM-kilpailut 11.8.2013 Ylöjärvi - sijoitus 8.

Vierailuni vauhdikkaaseen maantiepyöräilymaailmaan on nyt onnellisesti (luut ja pyörä ehjänä - joskaan tulos ei ihan tyydytä) takana muutaman vuoden tauon jälkeen. Päivän SM-korttelit Ylöjärvellä oli viety hieman ydinkeskustojen ulkopuolelle teollisuusalueelle. Tiukkoja mutkia ja räväköitä kiihdytyksiä kuitenkin oli riittämiin ja 38 kierrosta 1,6km rataa pisti kaikki ajajat hommiin. Välillä jopa kärkiporukan kasassa pitäminen edellytti kunnon vääntöä. Oman suoritukseni datat: 166 keskisyke ja 285 watin keskiteho (nettoteho koko kisan ajalta) kertovat ihan asiallisesta kilvanajosta. 

Maantiekisoissa on aina monta muuttujaa matkassa ja korttelikisoissa vielä muutama muuttuja lisää. Se, että on ratkaisutilanteissa juuri oikeassa paikassa, on todella tärkeää ja haastavaa. Vahvat joukkueet  pitävät tällaisissa kisoissa shown päällä koko ajan ja yksittäisenä ajajana pitää yrittää pelata omat kortit oikein. Olin alustavasti merkannut vain TWD:n kaksi kuskia, Samuel Pökälän ja Paavo Paajasen ennakkoon. Heidän takarenkaansa oli haluttuja paikkoja myös muiden ajajien puolesta, joskin sain aika paljon tarkkailla kisaa heidän peesistään. 

Kilpailun lukuisista tapahtumista huolimatta mitaliratkaisut menivät ihan viimeiselle kierrokselle. Olin melko hyvissä asemissa sijoilla 5-8, kunnes kärkeen ampaisivat Paavo ja Roope Nurmi. Nämä herrat pitivät paikkansa maaliin saakka ja itse osallistuin kuvainnollisesti kiriin sijasta 3. Radan viimeiseen kurviin ehdin kuitenkin vasta sijalla 8. ja pidin sen vaivatta maaliin. Sen enempää eteen kuin taaksekaan päin ei sijoituksia ollut pahemmin muutettavissa. Maaliin ajoin hyvävoimaisena ja olisin voinut olla kisassa jonkin verran aktiivisempi. Paremmalla sijoittumisella olisin kyennyt nappaamaan peesipaikan kärkikaksikon takaa, mutta nyt passailu antoi palkkansa huonompana sijana.

Hienot kisat, rankka rata ja sää kohdillaan. "Heräteostokseksi" ihan ok kisa, mutta ei nappisuoritus.

torstai 8. elokuuta 2013

Korttelikenraalit moottoriradalla - pari voittoa

Tänään ajettiin kesän 2013 toiseksi viimeiset Koh I Noor-ajot Ahveniston moottoriradalla. Yhteislähdön lisäksi oli alkuun maitohappoja tarjolla aika-ajokierroksen muodossa.


Itse tykkään ajaa tuota aika-ajokierrosta (aika noin 4min), mutta sen jälkeiset umpihapot jaloissa ovat epämielyttävät. Jostain syystä saan itsestäni noilla lyhyillä pätkillä hyvin irti ja palautuminen on sitten turhan haastavaa.

Viikon päätavoitteeni on tietenkin Kortteliajon SM-kisoissa sunnuntaina, mutta tämän päivän ajot kävivät hyvästä treenistä ja kenraaliharjoituksesta. Tällä kertaa kenraalit sujuivat hyvin, koska niin aika-ajosta kuin myös yhteislähdöstä napsahtivat voitot. Aika-ajokierros vei aikaa 3:53 ja yhteislähdön voitto ratkesi viimeisen kierroksen irtiotolla. Meillä oli Jarkko Niemen kanssa hyvät skapat tänään, kun lähdimme päivään cupin johdosta tasapisteistä. Päivän erät menivät tällä kertaa minulle 2-0 ja Jarkko ajoi hienosti molemmissa starteissa kakkoseksi.

Yhteislähdössä taktinen peli alkoi heti startista ja päästinkin Jarkon irtiottoon. Itse jäin ajelemaan hyvän matkan päähän kakkosporukkaan toisen kaverin kanssa.


Näin sain säästettyä jalkoja kisan loppuun ja ajosta tuli hyvin mielenkiintoinen. 15 kisakierroksesta Jarkko oli irti liki 13, kunnes kaksi kierrosta ennen maalia sain Jarkon kiinni. Ennen viimeistä kierrosta iskin maalinousuun kunnolla ja sain helpohkosti voiton plakkariin.


Minulla on vain pienet maantiepyöräilijän taktiset aivot, mutta tällä kertaa sain hyödynnettyä pienten aivonystyröiden koko kapasiteetin optimaalisesti.

Eilen säätelin pyörääni hieman keveämmäksi ja kisasetuppi sunnuntaita ajatellen näyttää tältä. Pyörältä tänäänkin täydellistä toimintaa! Kiekkojen keveydellä taitaa olla jotain vaikutusta. Kuukausi sitten ajoin aika-ajokierroksen 460 watin keskitehoilla. Tänään keskitehot kierroksella olivat 440 w. Silti tämän päivän aika pari sekuntia nopeampi.


lauantai 3. elokuuta 2013

Jämi84 2013 - Olmin tuskien taival

Jämin kisareissujen voittoputkea ei syntynyt. Odotetut kaverit iskivät tänään löylyä heti kisan alusta lähtien. Omat jalkani, tai oikeastaan selkä, ei ollut kolmen tunnin maastotempoon valmis. Jo ennen kisan puoliväliä oli selvää, että kärkimiehet menevät menojaan ja itse taistelin sijoista kymmenen joukkoon.

Tiukka alkuvauhti ja maantiepyöräilyn irtiottoa vastaava tykittely aiheutti minulle pahan selkälihasten jumittumisen kisan alkupuolella. Selkäjumin johdosta jalat menettivät voimansa jo 35 ajetun kilometrin jälkeen. Ensimmäisten isojen nousujen tullessa vastaan olin itse totaalisen vastaantulija muiden kärkimiesten seassa. Siitä eteenpäin minun loppukisa oli tuskien taivalta ja kilpailullisessa mielessä epäinhimillistä peesissä roikkumista. Kiitos vielä Juho Saariselle, kun vedit minut pois tänään Jämin pusikoista ja vieläpä hyvää vauhtia! Vasta viimeisellä vitosella pystyin taas ajamaan ja sain oikeasti Juholle kuuluvan sijan kuusi plakkariin. Tarjoan Juholle osallistumisen ensi vuoden Jämi84-tapahtumaan, jos hän niin haluaa.

Keho oli siis jumissa, ja nyt tarvitaan lepoa. Lepoa Olmin tapaan tiedossa: Työviikot alkavat jälleen ja lisäksi tulevalla viikolla kisoja on kolmin kappalein. Ensin tiistaina paikalliset maastokisat Hattulassa, sitten torstaina koh i noor-ajot tempokierroksineen. Viikon kruunaa vielä Kortteliajon SM-kisat Ylöjärvellä. Toivottavasti viikon kuluttua sunnuntaina on isku kohdillaan ja pääsen hämmentämään maantieukkojen kisan tuloslistaa sieltä yläpäästä.

perjantai 2. elokuuta 2013

Jämi84 MTB 3.8.2013 - ennakko

Olenko muuten blogin puolelle muistanut mainita, että sunnuntain XCO:n PM-kisoissa tuli viides sija? Kone kävi kuumana vielä sunnuntainakin perjantain XCE-kisasta ja ajo jäi vähän puolittaiseksi. Sykkeet olivat kauden maksimeissa, mutta vauhti ei vastannut sykkeitä. Ajoin jopa toukokuun treenikisassa PM-kisaa kovempaa. Tarkempi analyysi kouluarvosanoineen PM-kisasta tulee lähiaikoina. Nyt katseet on siirretty huomiseen Jämi84 -kisaan.

Jämiltä minulla on hyvät muistot. Olen ajanut siellä vain yhden ainoan, mutta voitokkaan kisan, tosin laji oli silloin XCE. Vuosi sitten ajossa oli lisäjännitystä tulevan perheenlisäyksen muodossa. Tänä vuonna lähden muiden hurjien mukaan pitkälle 84km retkelle. Kauden alussa en ollut suunnitellut Jämille lähteväni ja ajatus osallistumisesta kypsyi vasta viimeisten kahden viikon aikana. Tuolloin varmistui, että mukana ovat Viron kovat ukot Maasikmets ja Tamkorv. Kaverit eivät olleet mukana tänä vuonna Tahkolla, ja haluan yhden kisan kaudessa ajaa näitä miehiä vastaan. Sinällään vähemmän teknisen ja melko tasaisen kisareitin ei pitäisi sopia minulle alkuunkaan, mutta joskus onnistun tsemppaamaan hyvin myös omien mielireittien ulkopuolella.

Virolaisten lisäksi mukana huomenna on myös kovia suomalaisia. CC-picaron ukot ja Treen Pyöräpojat tulevat varmasti olemaan huomenna korkealla. Samoin odotan hyvää ajoa suksisankari-Kittilältä. Mainittujen lisäksi huomenna fillaria Jämillä ulkoiluttaa pitkälti yli 600 ajajaa, joten ihan pienestä tapahtumasta ei ole kyse.

Nyt pakkaamaan pyörää autoon ja sitten hyville unille. Aamulla onkin aikainen startti ennen klo 7 täältä Hämeenlinnasta. Huomisessa kisassa on muuten GPS-seuranta, ja olen mukana GPS:iä kantavissa ukoissa. Kisan seuraaminen onnistuu siis reaaliajassa! Startti on klo 10. Eiköhän siitä lähdetä, että huomenna voitto tulee Suomeen!

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

XCE SM-kisat 2013 - analyysin paikka

Vajaa viikko kuulunut kisoista ja nyt on hyvä aika nostaa kouluarvosanat pöytään voitokkaan XCE-kisan jälkeen.

Valmistautuminen (treenit): 8,5
- Annan tästä näin hyvän arvosanan junnuna tehdyn työn johdosta. 15-vuotiaana halusin ajaa metsässä mopokavereita kovempaa pyörällä ja ne kilometrin vedot tekivät tehtävänsä. Tänä vuonna treenit jäivän XCE:n osalta todella vähälle. Panostin XCO-kisaan melko paljon ja myös Tahko MTB on minulle tärkeä kisa. Näin todelliseksi sprinttimieheksi olisi vielä paljon tehtävissä. Tein ennen kisaa käytännössä kolme kohdistettua sprinttitreeniä - ilokseni jo ensimmäisissä treeneissä huomasin olevani viime vuoden ennätysten kanssa samassa kunnossa. Kolmella treenillä (kahden viikon aikana) sain ajasta tiputettua pois vain sekunnin omalla 1,5min radallani.

Valmistautuminen (ruoka): 9,5
- Kisan aika-ajo ajettiin klo 15 ja pudotuserät olivat klo 18. Sain syötyä hyvin aamulla ja lounaalla. Tein koko kisaa ajatellen itselleni hyvin eväitä ja söin aina, kun ruoka vain maistui. Onnistuin tankkaamaan pari isoa sämpylää ennen illan finaaleita. Myös geelit ja urheilujuomat pudotuserien välillä toimivat täydellisesti.

Valmistautuminen (kalusto): 10
-  Otin kisareissulla mukaan molemmat maasturini ja maantiepyörän lämmittelyä varten. Tiesin, että Rose Psycho Path tulee olemaan täydellinen sprinttipyörä (26" jäykkäperä). Pyörä on todella nopea kiihdytyksissä ja sen osat ovat aivan pomminvarmaa laatua. Ajoin radan johdosta kuitenkin pari treenikierrosta täpärilläni. Vedin kuitenkin jo toisella treenikierroksella lipat tasaisella laatoituksella ja loukkasin polveni. Näin pyörävalinta oli selkeä - jäykkäperällä kisaan. Fillari oli kisassa aivan ilmöimäinen!

Fyysinen suoritus kisassa: 10
- Keho oli todella hyvässä iskussa. Aika-ajossa ajoin todella rennosti, enkä ottanut itsestäni kaikkea irti. Maantiepyörällä ja vastuksella pystyin pitämään erävaiheessa itseni todella hyvin lämpöisenä. Pudotuserissä olin fyysisesti huippuiskussa. Ehdin käytännössä aina, kun halusin, ensimmäiseen mutkaan ensimmäisenä. Pystyin kiihdyttämään jokaiselle suoralle rajusti ja ajamaan ainoan nousun rennosti ylös. Keho ei tuntenut happoja, eikä keuhkot kipua koko kisan aikana. Maksimivedoilla sain ainoastaan rintaan hassun pakotuksen aikaiseksi - kehosta kaikki oli varmaan käytössä.

Henkinen suoritus kisassa: 9
-  Antaisin oikeasti 10, mutta pitää pudottaa numeron verran pois ratakikkailun vaikutuksista itseeni. Minua häiritsi aika paljon, että en tiennyt, onko kisassa kaksi laskulinjaa käytössä, vai ei. Lopulta ei ollut, vaan kaikki kuskit pakotettiin samalle reitille - tämä oli lopulta minun pelastukseni. Tiesin olevani vahva, jos ajan samaa reittiä kaikkien muiden kisaajien kanssa. Pudotuserissä pystyin tekemään tarvittavan kovat suoritukset, vaikka ensimmäisessä vastassa olivat Jukka Vastaranta ja tiimikaveri Simo. Toisessa erässä Jukka ja tiimikaveri Henkka. Tämän jälkeen aloin uskomaan mestaruuteen tosissani ja tuotti tulosta. Sain kropan toimimaan todella hyvin heti, kun startti tapahtui ja osasin sopivasti katsoa ajolinjoja kivikkolaskussa finaalissa hölmöilemättä.

Keskiarvo: 9,5

Kauden toiset SM-kisat toivat vihdoin keskiarvoltaan kiitettävän kokonaisuuden. Hyvä kokonaisuus kruunautui menestyksekkäästi puolustetulla XCE:n Suomen mestaruudella.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Tänään XCO PM-kisat 2013 Hyvinkäällä

Klo 15 starttaa yleinen sarja Puolimatkan metsään XCO:n PM-kisojen merkeissä. Sarjan ylivoimaisena ennakkosuosikkina matkaan lähtee hallitseva XCO:n Suomen mestari Jukka Vastaranta. Me muut sitten taistelemme parhaamme mukaan hienolla XCO-radalla.

Minulle ja täpärille rata sopii, vaikka isot nousut reitiltä puuttuvatkin. Keväällä toukokuussa voitin samalla radalla ajetun aluemestaruuskisan vajaalla kolmella minuutilla. Silloin kierroksia oli 5, ja voittoaika oli 58:30. Tänään kisassa kierroksia kertyy yhteensä 8.

Palataanpa kisan jälkeen tunnelmiin. Twitterin kautta pysyt parhaiten asioista perillä!

lauantai 27. heinäkuuta 2013

XCE Finnish Championships 2013 - Voitto!

Totta se on, vaikka yöllä tuli puoliunessa ajettua kisareittiä vielä lukuisia kertoja uudelleen.


Tie mestaruuteen ei tullut eilen helpoimman kautta. Kaatuminen verryttelyssä ja pari kärsittyä rengasrikkoa toivat eräjaon lisäksi lisää haasteita kilpailuun. Aika-ajon ajoin rennon kovaa neljän sekunnin päähän Erik Eklundin kärkiajasta. XCO-mestari Jukka Vastaranta hengaili aika-ajokierroksen ja näin eräjakojen osalta soppa oli valmis. Niinhän siinä sitten kävi, että Jukka sattui juuri minun erääni heti alkuun.

Illan erävaiheessa sain painaa sitten jokaisessa erässä tosissani. Verrat ajoin tällä kertaa maantiepyörällä ja vastuksella.


Jokaisesta pudotuserästä jatkoon pääsi kaksi parasta. Hyvinkään kapea kaupunkirata ei ollut minulle ihan paras mahdollinen, vaan olisin kaivannut vähän enemmän poljettavia osuuksia - olisin silloin ollut vielä vahvempi. Nyt ratkaisevaa oli hoitaa itsensä ensimmäiseen mutkaan kahden joukossa ja kiihdyttää vauhtia aina jokaiselle lyhyelle suoralle.

1. pudotuserässä (jatkajat 16 parhaan joukkoon) minulla oli vastassa: tiimikaveri Simo Sohkanen, Jukka Vastaranta ja Teemu Uusipiuhari. Tästä pääsin jatkoon erän voittajana.

2. pudotuserässä (jatkoon pääseet 8 parhaan joukkoon) vastaan asettuivat: tiimikaveri Henri Ojala ja edelleen myös Jukka Vastaranta. Ajoin erässä Henkan perässä toiseksi.

Välierässä karsittiin kuskit finaaliin. Vastassa olivat tiimikaverit Henkka ja Jerry Oksman, sekä kova dh-mies Antti Lampen.


Pääsin ensimmäiseen mutkaan kärjessä ja sain pidettyä helposti paikkani maaliin saakka, vaikka maaliviivan kohdalla eturengas oli menettänyt ilmansa. Näin oli pääsylippu finaaliin hankittuna - mutta eturenkaan vaihtoon oli aikaa alle 10 minuuttia ja verryttely jäi puolittaiseksi. Tiimikavereiden avustuksella saimme eturenkaan nopeasti kuntoon ja pääsin keskittymään Henkan kanssa Finaaliin..

A-finaalissa ukot olivat: minä, Henkka, aika-ajojen voittaja Erik Eklund ja Samuel Halme. Hyvinkään radalla ratkaisevaa oli tosiaan se, että kuka on ensin ensimmäisessä mutkassa. Pistin kaiken peliin alkukiihdytykseen ja pääsin erän kärkeen.


Tämän jälkeen ajoin kovaa kaikki kiihdytyspaikat ja oma ajo sujui aika jouhevasti. Henkka oli pitkään toiselle kierrokselle ihan takana. Ensimmäisen kierroksen päätyttyä eroa ei ollut juuri lainkaan.

Kuva: Jouni Uotinen
Harmittavasti toisen kierroksen rappusten jälkeen Henkan ketjut tippuivat ja mahdollisuudet hyvään sijaan kariutuivat. Niinpä minun tehtäväksi tuli pitää paikkani kärjessä maaliin saakka. Ajo kulki ja happoja ei jalkoihin kuulunut. Niinpä maaliviiva tuli nopeasti vastaan ja sain kuitattua mukavalla erolla toisen perättäisen XCE Suomen mestaruuden itselleni. Hieno tunne!!


Maalissa muiden onnittelijoiden joukossa vastaan käveli ADT:n mies ja pääsin istumaan iltaa vielä kauppakeskuksen saunaosastolle. Tein myös dopingtestissä oman ennätykseni ja pääsin pois alle kahdessa tunnissa.

Kiitos kaikille kisassa kannustaneille!

Tulokset XCE SM 2013:

Miehet
A-Finaali
1 10 Miettinen Olli Team Skins/Hypy/ROSE 2.02,17
2 18 Eklund Erik Cycle Club Helsinki 2.03,90
3 13 Halme Samuel Tampereen Pyörä-Pojat/Team Medi 2.06,47
4 11 Ojala Henri Team Velo Cycling/Team Skins 2.22,18

Koko päivän pyörä toimi todella vakuuttavasti ja nimenomaan XCE-kisaan ajateltu Rosen Psycho Path oli pyörä paikallaan (samaisella pyörällä myös Saksan mestari Simon Gegenheimer ajaa XCE maailman cuppia). Ketju oli aina rattaalla ja pyörän keveys mahdollisti räjähtävät kiihdytykset. Iso kiitos tällaisestä pyörästä ROSE:lle!