tiistai 20. syyskuuta 2016

Kilpaurheilu koulujen opetussuunnitelmaan

Kuva: Tarja Kivirinta
 
Viime päivinä on lehdissä kirjoitettu, että sana ”liikunta” saa ihmiset voimaan pahoin. Ennalta meillä kieltolistalla ovat olleet sanat ”urheilu” ja ”kilpailu”. Useat suomalaiset potevat aikuisiän liikunta-allergiaa. Oli syy mikä tahansa, niin passiivisena liikkujana ei voi itse ottaa vastuuta terveellisistä elämäntavoistaan. Kun on juuri seurannut aivan huikeita urheilusuorituksia esimerkiksi paralympialaissa, tulee aikuisten terveiden ihmisten liikunta-sanapahoinvoinnista hämmentävä olo. Varsin tyypillistä on, että syntipukkia allergialle etsitään esimerkiksi kouluajan liikuntatunneilta.

Ehdottaisin, että koulujärjestelmään koululiikunta korvattaisiin aineella kilpaurheilu. Kilpaurheilu aineessa puhuttaisiin ja opetettaisiin asiaa niin kuin sen oikea laita onkin – yhtään kaunistelematta.

Miltä kuulostavat tämän karmean aineen opetustavoitteet?

Kilpaurheilun kautta:

1. opiskelijat harjoittelevat realististen tavoitteiden asettamista ja niiden saavuttamista. Onnistumisista saa ja kuuluu iloita spontaanisti. Pakkomielteinen voiton tavoittelu saa meidät voimaan pahoin ja se taas vie mahdollisuudet tehdä hyviä suorituksia.

2. opiskelijat huomaavat, että missä tahansa kehittyminen vaatii aina tekoja, ponnisteluita. Uuden ja vieraan asian epämukavuusalue hälvenee, nyt ollaankin oppimassa uutta! Työ ja ponnistelut palkitaan, jokainen meistä kehittyy aivan taatusti – me pystymme.

3. opiskelijat sisäistävät, että aina pitää pelata reilusti ja toista kunnioittaen. Oikotietä onneen ei ole ja sääntöjen rikkominen vaikeuttaa lopputulokseen pääsemistä. Yhteisten pelisääntöjen noudattamisesta tulee itsestäänselvyys kaikissa elämän tilanteissa.

4. opiskelijat tulevat huomaamaan, että minkä tahansa asian menestys edellyttää hyvää, avointa ja luottamukseen perustuvaa yhteistyötä muiden ihmiset kanssa. Lokaa heittämällä eivät asiat etene. Arvostus, kannustaminen, mahdollistaminen ja toisten tsemppaaminen johtavat meitä kaikkia parempaan lopputulokseen.

5. opiskelijat huomaavat, että kukaan ei ole seppä syntyessään. Lähes kaikki maailman asiat ovat taitojen kautta kehitettävissä meillä jokaisella.

6. opiskelijat näkevät, että suorituksen laadulla ja tuloksella on lopputuloksen kannalta merkitystä. Ei ole yhdentekevää, kuinka asioita loppupelissä tehdään – laatu ja tuottavuus ovat osa ihmiselämää nykypäivänä.

7. opiskelijat ymmärtävät, että epäonnistuminen kuuluu elämään - kukaan ei ole virheetön tai täydellinen. Epäonnistuminen ei lannista, se on opettavaista ja tuo tärkeää tietoa tulevaisuutta varten.

8. opiskelijat ymmärtävät, että omasta terveydestä huolehtiminen on äärettömän tärkeää. Opiskelijat oppivat kuuntelemaan kehoaan ja pitämään huolta omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnistaan.

9. opiskelijoille kirkastuu lepojaksojen, palauttavien jaksojen ja rentouttavien yöunien merkitys takaamaan niin pääkopan, hermoston kuin muun kropan kehityksen. 

10. opiskelijat oppivat keskittymään nykyajan infotulvassa oleelliseen, elämään hetkessä. Valmiiksi saaminen edellyttää huolellisuutta ja tavoitteen fokusointia. Rehti kilpailuelementti kannustaa opiskelijoita parempiin suorituksiin kuin yksin puurtaen. 

Miltä kilpaurheilu-aineen opetustavoitteet kuulostavat muiden mielestä?

maanantai 5. syyskuuta 2016

Basecamptriathlon 2016 - mestaruutta puolustamassa


X-Terra World Tourin testikilpailuna järjestetty Basecamptriathlon oli kilpailuohjelmassani myös tänä vuonna. Olihan vuoden takaa puolustettavana maastotriathlonin Suomenmestaruus. Heinäkuun puolivälin tienoilla kesken jäänyt MTB-kausi oli vaihtunut poikkeuksellisen varhain triathlon-painotteiseksi loppukaudeksi. Siirtymä ei ollut ennakkoon suunniteltu, vaan pikemminkin hankalien selkävaivojen johdosta pakon sanelema. Tiukka triathlontreenikään ei luonnollisesti suju ilman, että selkä/kroppa on kunnossa. Niinpä elokuun pääprioriteettina minulla oli saada kroppa taas kuntoon, että voisin ylipäänsä kilpailla kovaa syyskuun alun tärkeässä tapahtumassa.

Lähtökohdat elokuun harjoitteluun olivat ristiriitaiset. Uintivauhtia ei ole elämäni aikana vielä ollut koskaan, joskin se vähäinenkin kyky uida ykköstasoa kovempaa oli uintitreenien väliin jättämisen johdosta kadoksissa. Juoksupuolelle siirtyminen onnistui kivuttomammin ja jo muutamalla lenkillä pystyin nostamaan juoksuvauhtia vuoden takaiselle tasolle. Maastopyörän päällä vierailin vain harvoin, koska selkävaivojen syyt löytyvät nimenomaan istumatyön ja maastopyöräilyn istumisen yhteisvaikutuksesta. Kun sopassa lihashuolto oli vielä lähes kokonaan laiminlyöty, ei tilanne ollut enää kestävä. Elokuu oli lihasjumien availun aikaa ja kävin jopa kahteen kertaan hierojalla. Minun mittapuulla aktiivisen kehon huollon lisäksi vältin kaikkea, jolla vaivat voisivat palata takaisin. Maastopyöräilijä tekee mielellään kestävyystreenit pyörän päällä poluista nauttien. En kuitenkaan riskeerannut selkääni edes tuollaisilla harjoituksilla ja näin ollen kisaa edeltävät viimeiset 6 viikkoa harjoittelin vähemmän kuin koskaan – yhteensä treenitunteja tuolle kuuden viikon jaksolle kertyi alle 20. Kroppa oli kuitenkin palautunut umpipyöräily-alkukaudesta, joka oli yksi tärkeimmistä tavoitteistani. Vastapainoksi olin menettänyt otteen kestävyysurheiluun ja tasaisen vahvaan maastopyöräilysuoritukseen.

Synkissä tunnelmissa ukkoskuuron jälkeen.

Saavuimme Rauhaan perheen kera kilpailua edeltävänä iltana ja saimme onneksi huoneen hotellista, vaikka olinkin ennakkovarannut majoituksen epähuomiossa la-su välille. Ehdin käydä tsekkaamassa perjantaina jopa 10,5km pituisen fillarireitin. Olin ajanut reittiä pari kilometriä, kun taivas repesi täysin ja sain tutustua polkujen jäätä liukkaampiin kiviin ja juurakkoihin rankan ukkoskuuron säestämänä. Ajokengät olivat tätä myöten valmiiksi märät seuraavan päivän kilpailua ajatellen ja illalla oli lisähommana kuraisen pyörän pesu Saimaan rannassa.

Kisakeskus illan hämärtyessä - huomenna sama paikka kuhisee ihmisiä

Yö hotellissa sujui hyvin ja aamupalakin oli maittava. Tsekkasin kisa-aamuna vielä ennakkoon ilmoittautuneiden nimilistan läpi ja sanoinkin vaimolle pari tuntia ennen starttia, että päivän ehdoton ennakkosuosikki taitaa olla Olli-Pekka Tolvanen. O-P:n uintikyvystä ei minulla ollut harmainta aavistusta, mutta maastopyöräilyssä mies on nykyään kärkikymmenikössä tässä maassa ja hiihtäjät pystyvät luonnostaan juoksemaan todella vahvasti. Kun minun uintikykyä ei ole lainkaan, en nähnyt realistiseksi, että voisin uinnissa tehdä eroa edukseni. Omaa suorituskykyäni pidin arvoituksena, mutta olin jo ennakkoon päättänyt, että aloitan tänäkin vuonna kilpailun vasta jalkojen osuttua maankamaralle. Tämän jälkeen en luovuttaisi kilpailussa missään tilanteessa ennen kuin maali aikanaan tulisi vastaan. Olin päättänyt, että energian loppumisen ja mahdollisten kramppien iskiessä antaisin vain mennä olotilasta välittämättä. Luonnollisesti olin laskenut kisassa tankattavan energian tarkasti, että vatsaan imeytyy maksimaalinen 60g/hiilaria (powered by Gutzy) jokaista kilpailutuntia kohden. En tietenkään halunnut sipata yhtään aikaisemmin kuin se olisi väistämätöntä.

Kilpailun alku oli kutkuttava. Laji on niin omanlaisensa, että kilpailijoiden voimasuhteita on todella vaikea arvioida ennakkoon. Lähdin toteuttamaan omaa kilpailustrategiaani miettimättä muita sen enempää. Uinnissa ainoa tavoitteeni oli päästä rantaan ilman paniikkia ja väsymystä. Lähtötorven töötättyä aloin puhaltamaan ilmaa veteen ja odotin poijuja. Odottavan aika on pitkä, erityisesti jos odotus ja minun uimavauhtini ovat samassa lauseessa. Menomatka kohti päätypoijua eteni vielä jotenkin, mutta poijulta 500m matka rantaan kesti ikuisuuden. Rantautumispaikkakaan ei ollut noin kaukana (500m päässä) ollen täysin selvillä. Koko kisaporukan uima-ajat olivat poikkeuksellisen hitaita. Ylivoimaisesti nopeimpana Saimaasta nousi Gisle, joka kellotti uimaosuudelle ajaksi 15:58. Kaverit, jotka pystyvät uimaan kilometrin noin 15min aikaan muissa järvissä, viettivät Saimaassa aikaa 18-19 minuuttia. Minä olen vielä omassa sarjassa ja sain jalat maan pinnalle vasta 23 minuutin polskimisen jälkeen. Ero Gisleen oli yli 7 minuuttia. Gislen ja minun välillä oli noin 28 muuta kilpailijaa ja esimerkiksi Olli-Pekan läsnäolosta minulla ei ollut harmainta aavistusta.

Uintiosuuden aikoja:
Gisle Sjöberg 15:58
Erwin Borremans 18:28
Miikka Osmo 18:30
Olli-Pekka Tolvanen 19:34
Olli Miettinen 23:17
Pekka Nieminen 23:40


Vaihto onnistui pientä märkäpukusäätöä lukuun ottamatta ihan hyvin. Jostain syystä minulla meni 15 sekuntia siihen, että sain edes toisen käden taipumaan märkkärin niskassa olevaan tarraan. Otin puvun pois heti rannalla ja sitten avasin kisani vasta todenteolla. Pyöräosuudelle lähtiessä kuulin olevani kärkeä perässä noin 7:30.

Pyöräosuuden ensimmäisen 3km aikana ohitin ehkä 20 muuta kilpailijaa. Muutamassa kohdin jouduin passailemaan hiljempaa, kun polku oli kapea ja kilpailijoita useampia. Valtaosin sain kuitenkin hyvin tietä ja pääsin ajamaan omaa vauhtiani. Noin 5km kohdalla kuulin olevani edelleen noin 7min kärjestä jääneenä. Kierroksen polkuosuudella sain pidettyä hyvää ajorytmiä ja selkiä tuli vastaan tasaiseen tahtiin. Erwin Borremansin ohitin noin 8km kohdilla ja seuraavaksi edessä keikkui Hiltusen Paavo. Vahvana tri-pyöräilijänä arvelin Paavon olevan yhteistyöintoinen ja tyydyin Paavon vauhtiin polkuosuudella ennen kierroksen lopun asfalttia. Vastarannan Jukalta kuulimme, että kärki oli 3:20 päässä edessä, eli kilpailu oli kehittynyt minun kannalta suotuisasti. Kierroksen lopun asfaltin alkaessa Paavo nappasi pyörän tien sivuun ja tokaisi, että ei osallistu enää asfaltilla vetotöihin. Painelin kierroksen rennon kovaa loppuun ja kylpylän takana olevassa nousussa Paavo tippuikin peesistä. Kuulin olevani sijoilla 4-6 ja minulle kerrottiin aikaeroja Gisleen. En edelleenkään tiennyt, että onko O-P minun edessäni vai takana.

Tiesin omasta pyöräilyvauhdistani, että jos kaveri on takana, niin hän tuskin saa minua kiinni. Toisen kierroksen loppupuolella ohittelin muun muassa Miikka Osmon ja aivan kierroksen lopussa näin jo Gislen selän. Kolmannen kierroksen alkaessa kylpylän nousuun jäi vuorostaan Gisle. Kuulin liikenteenohjaajalta siinä Gislen kanssa lähekkäin ajaessa, että ”nyt se voittotaistelu vasta alkaa”. Tuon lauseen viestin käsittely oli edelleen hankalaa ja sain kuvan, että Gisle olisi ollut koko kisan johdossa tuohon saakka. Jatkoin omaa vauhtiani ja toivoin repiväni eroa vuoden takaisen tyyliin. Kolmas kierros taittui ohitse ja viimeinen neljäskin kierros ehti aivan loppupuolelle, kun näin erään tummapaitaisen kaverin ajavan kovaa edessäni. Enää ei ollut epäselvää, missä O-P oli menossa. Vain O-P voisi käyttää tuollaista tehoa polkuosuuksilla ja vain hän pystyy säilyttämään eron tässä vaiheessa kisaa minun ajovauhtiin verrattuna.

 ROSE DR. Z 29er täpäri oli juuri oikea peli tällekin reitille.

Kilpailutilanne kirkastui mieleeni vihdoin selkeääkin selkeämmin. Vain 3km ennen pyöräosuuden päättymistä olin saanut ensimmäistä kertaa tietooni, että O-P on onkin ollut koko kisan ajan edessäni. En kuitenkaan lisännyt vauhtiani enää, koska olin jo käyttänyt paljon ylimääräistä energiaa fillariosuudella muita kovempaa ajaen. Kun kierros oli aivan lopussa, olin vain 15 sekunnin päässä kärkipaikasta – kilpailun seuraavat askeleet selvisivät vasta tässä vaiheessa minulle lopullisesti. Nyt mestaruus ratkaistaisiin 10km maastojuoksussa.

Pyöräosuuden aikoja:
Olli Miettinen 1:49:20
Olli-Pekka Tolvanen 1:52:46
Pekka Nieminen 1:55:54
Miikka Osmo 2:00:20
Gisle Sjöberg 2:02:14
Erwin Borremans 2:13:00

Koin olevani vähän altavastaaja, mutta näissä lajeissa ei koskaan tiedä, miten matka alkaa lopulta painamaan (Onneksi luin vasta kilpailun jälkeen, että O-P oli pinkonut puolimaratonin 1.15. alkuiseen loppuaikaan - tämä tieto olisi latistanut kisafiiliksen lopullisesti :D). Kun vaihdossakaan ei eroa juuri syntynyt, olin juoksuosuuden käynnistyessä vain 15 sekuntia O-P:n perässä. Alussa näytti, että juoksuvauhtimme ovat hyvin lähellä toisiaan. Välimatka oli maaston profiilista riippuen 80-120m. Niin lähellä, mutta samalla niin tuskaisen kaukana. Jalkani olivat yllättävän hyvät siihen nähden, että suoritusta oli takana jo yli 2 tuntia ja olin jälleen aika huolella ulosmitannut suorituskykyäni pyöräosuudella. Edellisvuosien megakrampit loistivat poissaolollaan ja pystyin juoksemaan paljon rennommin. Isot mäet tuottivat edelleen hankaluuksia, lihakset nykivät jonkin verran, mutta se kuuluu asiaan. Kun ensimmäinen 5km oli takana, niin O:P oli karannut noin 30 sekunnin päähän. Toisella kierroksella minun oli tunnustettava, että ero kasvoi. Ne kohdat, joissa olin edelliskierroksella nähnyt kärkimiehen, olivat nyt yksinäistä puurtamista. Mestaruus oli karannut silmiin kantamattomiin, mutta sain pidettyä verrattain hyvän rytmin aina maaliin saakka. 10km maastojuoksu taittui minultakin alle 42min loppuaikaan ja O-P pinkoi matkan vielä 1,5min nopeammin. Jossiteltavaa ei siis jäänyt ja Olli-Pekalle ansaittu Suomenmestaruus, onnittelut!

Juoksuosuuden aikoja:
Olli-Pekka Tolvanen 40:42
Olli Miettinen 41:58
Pekka Nieminen 42:37
Gisle Sjöberg 45:13
Miikka Osmo 45:59

Allekirjoittanut maalissa, kaikki jäi reitille. Kuva: Basecamptriathlon

Loppuaikoja:
Olli-Pekka Tolvanen 2:54:34
Olli Miettinen 2:56:15
Pekka Nieminen 3:05:13
Gisle Sjöberg 3:05:48
Miikka Osmo 3:06:26


Kisan lopputulos ei juuri jättänyt sijaa jossitteluun. Vaikka olisin tiennyt O-P:n olevan edelläni jo pyöräosuuden alussa, ei kisan lopputulos olisi todennäköisesti muuttunut. Olisin ehkä hieman railakkaammin ja riskillä yrittänyt ajaa O:P:ta kiinni ja varmaan siinä onnistunutkin, mutta tämä olisi väistämättä verottanut minun juoksuvauhtiani viimeiseltä osuudelta. Maalajeista minun ei kannata näin ollen juuri spekuloida – ne menivät juuri niin hyvin kuin tässä kunnossa minulta voisi mennä. Karu totuus edelleen on, että uinnin puolesta annan aivan liikaa tasoitusta kaikille.

Ensi kaudella triathlon-kisoja onkin kalenteri täynnä, joten nyt talvikaudella uintia pitää petrata paljon. Ensin on saatava uppotukki-Olmi pintaan ja tämän jälkeen lisätä uintiin urheiluelementtiä. Joillakin ihmisillä on 5 eri uintivauhtia, minulla vauhteja on kaksi: on ja off. Uintipuolessa on paljon kehittymispotentiaalia ja niin on myös aika-ajokyvyssä pyörän päällä ja juoksussa. Odotan jo nyt innolla ja kauhulla monipuolista urheilukautta 2017, joka (terveyden salliessa) huipentuu elokuun alussa täydenmatkan triathloniin Tahkolla.