Kuusankosken MTB marathon 2010

Sunnuntain hellekisa on jo kaukana takanapäin. Plakkariin reissusta Kuusaalle kertyi kohtalainen sijoitus kolmanneksi sekä mojova nestevajaus. Startissa lämpötila oli kohonnut jo selvästi hellelukemiin, joten hikinen urakka oli edessä. Tämä oli muuten elämäni ensimmäinen kisa, jossa join kolme kokonaista juomapullollista nestettä kisan aikana!

Kuusankosken perinteinen 21 kilometrin pituinen kisareitti on pysynyt samana jo useamman vuoden ja reitti onkin minulle jo kohtalaisen tuttu. Radalla jyllätään pääosin voimalla ja ajotekniikkaa vaativat osuudet ovat melko vähissä. Kisa on kuitenkin laskettavissa siinä mielessä maastopyöräilyksi, ettei peesaillen kuitenkaan pääse reittiä millään ilmaiseksi ”ylikovaa” lävitse. Tämä tuli jo esimerkiksi sillä, että olisihan meilläkin sunnuntaina kärkiletkaan kertynyt enemmän porukkaa, jos peesistä olisi mieletöntä hyötyä ollut. Kisareitin alussa ulkoilureittipohja sisältää muutaman nousun, joiden jälkeen siirrytään lyhyeen vauhdikkaaseen polkulaskuun. Tämän jälkeen reitti jatkuu metsäautoteitä ja ulkoilureittejä pitkin sisältäen lyhyitä polkuosuuksia. Mäkeä ei ole erityisen paljon, mutta reitin puolivälin tiukimmat nousut tulevat reilun kilometrin mittaisen ”hakepuru”-pätkän perään, joten ihan tuoreilla jaloilla ei noita nousuja pääse kiipeämään; ainakaan kisan kolmannella kierroksella.

Tulokset, MIEHET: 63 km

1. Henri Ojala Team Skins/HyPy 2.19.10
2. Mikko Vastaranta Velo 8 2.24.17 +5.07
3. Olli Miettinen CC Picaro/MSC-Bikes Fin 2.24.33 +5.23
4. Antti Kuitto Team Skins 2.27.23 +8.13
5. Pasi Willman Imatra 2.27.29 +8.19
6. Paavo Hiltunen Velo 8 2.28.24 +9.13
7. Jarkko Pakkanen Tampereen Pyörä Union 2.28.52 +9.42
8. Perttu Turku Cycle Cent 2.29.49 +10.38
9. Johannes Kohonen Taipalsaaren Veikot 2.31.13 +12.02
10. Mika Kaljunen Taipalsaaren Veikot 2.31.28 +12.17

Kilpailuun startattiin iloisella vauhdilla ja ensimmäisellä kierroksella pääsin Ojalan Henkan ja Vastarannan Mikon kanssa ajamaan kärkeen kolmistaan. Tässä vaiheessa kaikki näytti vielä ihan hyvältä.. Minä (ihme kyllä) edellä, Henkka ja Mikko seuraavat.

Kuva ©Kai Patjas

Käytännössä Ojala piti pääosin vauhtia ja minä ja Mikko roikuttiin perässä se, mitä jaksettiin. Kierroksen loppupuolella jossain loivassa nousussa jouduttiin sitten Mikon kanssa hieman antamaan periksi Henkan vauhdista, koska oli muistettava, että kisa kestää kokonaiset 63 kilometriä, ei vain kolmasosaa siitä. Ensimmäisen kierroksen jälkeen oltiin kärkeä perässä 45 sekuntia. Tässä vaiheessa mietin, että seuraavalla kierroksella eroa kärkeen lienee jo 3:45. Vastarannan Mikon kanssa ollaan muuten ajeltu tässä viimevuosina enemmänkin kisoja melko lailla samaa vauhtia ja Kuusankoski ei tehnyt tähän poikkeusta. Toinen kierros ajeltiinkin sitten huomattavasti rauhallisemmin ja vaihdeltiin Mikon kanssa vetohommaa tasaiseen tahtiin. Hetken jo mietin, että tuolla vauhdilla saadaan takaa lisää porukkaa meidän kahden miehen letkaan, mutta ihme kyllä meitä ei ajettu kiinni. Toisen kierroksen vaihduttua viimeiseen, eroa oli kertynyt kärkeen tasan 3 minuuttia 45 sekuntia (48 minuuttia aikaisemmin tehty pika-arvio kärkiukkojen päivän ajovauhdista osui siis melko nappiin). Verrattain rauhallinen eteneminen jatkui aina kolmannen kierroksen hakepuruosuudelle, jossa huomasin Mikon alkavan valmistautua iskuun. Maaliin oli matkaa tässä vaiheessa kilpailua noin 10 kilometriä. Olin ehkäpä hieman hölmöyksissäni käyttänyt turhaa energiaa omissa vetovuoroissa ja olisi pitänyt hitusen passailla aina välillä. Itsehän en ollut ajatellut vielä tuohon vaiheeseen mitään iskukohtaa, vaan ajattelin, että pääsen koittamaan Mikosta revanssia esim. loppukiriratkaisuissa. Näin ei kuitenkaan käynyt, kun ensimmäiseen hiekkanousuun tultaessa Mikko tuuttasi lisää vauhtia oikein urakalla ja en ihan päässyt siihen vauhtiin mukaan. Nopeasti eroa kertyi 10-15 sekuntia ja sama ero säilyi aina maaliin saakka. Tässä sitten mennään jo aikalailla kisan loppupuolta, koska Mikko näyttää jo karanneen; ehkä se tuolla etupuolella jossain siintää, kun keskittyminen on kuitenkin kohdallaan.

©Kai Patjas

Sinänsä perin mielenkiintoista, että ero ei kasvanut tai supistunut loppupätkällä lainkaan, koska minullakin ajovauhti vaihteli viimeisellä kympillä täyden revityksen ja luovuttamisen välillä.

Mutta eipä tässä auta kuin jatkaa treenejä ja toivoa, että vauhti hieman nousisi tässä loppukesän aikana!