tiistai 29. marraskuuta 2011

Marraskuu - treenien parissa mennään

Kesän loppupuolella sitä joskus ihmettelee, että kuinka voisin jaksaa treenata marraskuussa. Aikana, kun kaikkialla on pimeää, märkää ja kylmää. Elokuussa joskus on niin väsynyt olo, että lenkki jää väliin pilvipoutasäällä, kun lämmintä on "vain" 19 astetta.

Tänä vuonna kaikki on ollut toisin. Mennyt kausi meni tuloksellisesti hyvin, vaikka treeniä tuli melko vähän ja kisoja kiersin säästellen. Kaudella 2011 treenitunteja kertyi yhteensä noin 350. Saldona Tahko 120km voitto ja parissa SM-kisoissa samalla loppusuoralla voittajan kanssa. Toisin sanoen treenit, joita tehtiin, onnistuivat hienosti. Kauden vähäinen kisaaminen ja progressiivinen treeni näkyi myös kauden loputtua Keravan cyclokisoissa lokakuun alussa. En millään olisi malttanut lopettaa kautta siihen kisaan ja lenkeillä käyntikin maittoi - ihan erilailla kuin aikaisempina vuosina.

Kaikesta huolimatta cyclo SM-kisojen jälkeen pidin kolmisen viikkoa matalaa profiilia pyöräilystä. Siinä samalla aloittelin varovasti juoksuharjoittelun. Välillä tuli hypättyä pyörän päälle ja lenkit mentiin yleensä mallilla "tunti haipakkaa". Lokakuu kului nopeasti ja syksyn edettyä siirryttiin viettämään marraskuuta. Tänä vuonna marraskuussa alkoi konkreettinen kauteen 2012 valmistautuminen. Tulevalle vuodelle ote treeniin tulee olemaan napakampi kuin koskaan ennen (siihen ei tosin paljon vaadita).

Tänään on vielä päivä jäljellä tämän vuoden marraskuuta. Pyöräilykilometrejä on tässä kuussa kertynyt 680. Metriäkään ei ole ajettu kenenkään peesissä. Kuukausittain työmatkoista kertyy noin 200 ajokilometriä treenikilsojen päälle. Työmatkoja en toisaalta laske kuuluvan harjoitteluun. Fillarilenkkien lisäksi kuukausi on pitänyt sisällään melko paljon juoksua. Aulangon mäkiset ulkoilureitit ovat olleet kovassa käytössä ja harvassa ovat ne kerrat, kun juoksulenkki on jäänyt alle tuntiin. Yleensä juoksulenkit ovat sisältäneet vähintään muutamia loikka- tai koordinaatioharjoituksia. Pohkeet ja reidet ovat olleet ylämäissä todella kovilla hetkittäin. Juoksukilometrejä on laskujeni mukaan kertynyt marraskuussa noin 115.

Yritystä ainakin hieman siis on. Katsotaan, missä vaiheessa tämä ukko alkaa taas treenistä lipsumaan. :)

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Talvilenkit

Näin on talvi hiljalleen saapumassa myös Hämeenlinnaan. Eilen launtaina aamulla oli maassa jo ohut valkoinen lumikerros. Päivän aikana se ehti sulaa, tosin tänään sunnuntaina lämpötila on pysynyt visusti pakkasen puolella.

On ollut hyvä valmistaa kehoa talven pyörälenkkejä varten. Tänään pyörittelin mukavasti reilun parituntisen kylmemmässä kuin -5 pakkasasteessa. Mikään paikka ei kylmettynyt, joten talven suhteen näyttää hyvältä. Yleensä keho vielä karaistuu talven edetessä ja jos nyt ensi pakkasissakin homma toimii, niin hyvältä näyttää.

Treenit ovat sujuneet ihan mukavasti ja varsinkin juoksupuolella on tapahtunut kehitystä. Reidet ja pohkeet ovat olleet kovilla Aulangon kilometrimäessä, jota on tullut pompittua ylös aika usein. Kohtahan sitä pysyttäisiin jo Utranharjulla Karsun hankijuoksuilla ryhmän mukana (sitä treeniä tulee satavarmasti talvella ikävä). Terveisiä vaan Leppäsen Jaskalle ja Okkosen Mikalle!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Rasva palaa ja sen kyllä tuntee - urheilijan ketoosi

Karppaukset ja ketoosit puhuttavat tällä hetkellä Suomessa aikamoisesti. Urheilijana ei tietenkään karppausta ole syytä edes harkita, mutta tuo ketoosin tunteminen on tavallista varsinkin näin syksyaikaan. Ketoosia ei siis saavuteta ruokavalion kautta, vaan treenien kautta. Muutaman viikon vähäisempi urheilumäärä alkoi kerätä milli milliltä rasvaa keskivartaloon. En juuri ole tottunut, että heikkojen vatsalihasteni päällä olisi yli puolta senttiä rasvaa.

Noh, siitä ei tarvitse enää huolehtia, koska tämän viikon treenit ovat jo tehneet tehtävänsä. Innostuin valmennusviikonlopun jälkeen vähän miettimään omaa treenaamistani. Minun treenaamisestani on järjestelmällisesti puuttunut kaksi melko keskeistä asiaa – harjoituspäiväkirja ja harjoitusohjelmat. Parhaimmillani olen tässä viimeisen 10 vuoden aikana suorittanut suunniteltua harjoitusohjelmaa putkeen noin kolme viikkoa, ja se tapahtui lopputalvella 2011. Harjoituspäiväkirjaa en ole pitänyt sitten 16 ikävuoden jälkeen. Jotta treenin kautta voin paremmalla todennäköisyydellä saavuttaa konkreettista kehitystä, on tilanteeseen viimeistään nyt puututtava.

Tällä hetkellä on vankasti mielessä rakentaa suunnitellumpi vuosi 2012. Suunnitelmassa tärkeää on hyödyntää se tietomäärä, jonka olen sisäistänyt omasta kehostani ja treenien vaikutuksesta tässä reilun 15 vuoden urheilun aikana. Vaikka minua ei saa yleensä pysymään urheilematta muutoinkaan, on suunnitelman kautta odotettavissa ainakin jonkin tason lisäarvon saavuttamista. Suunnitelman kautta jokaiseen treeniin voi asettaa ennalta jonkin teeman. Kuukausitasolla eri teemojen tasapainoa ja suhdetta on siten helpompi seurata. Suunnitelman avulla on myös mahdollista saavuttaa treeneissä niitä kuuluisia kriittisiä kilometrejä ja tunteja, joilla oikeasti kehitytään.

Niin, mutta sitten siitä ketoosista. Olen tällä viikolla päättänyt treenailla kuusi päivää. Ajatuksena ajaa joka toinen päivä pyörää ja välipäivät vietetään pururadalla juosten. Pitkä juoksutauko (yleensä juoksu on mukana treeneissä noin pari viikkoa vuodessa) on tehnyt tehtävänsä ja juoksu on ollut melkoista tuskaa. Erityisesti pohkeet, penikat ja nivuset ovat olleet kovilla. Siitä huolimatta juoksulenkeillä olen pyrkinyt saavuttamaan tunnin rajapyykkiä ja treenipaikkana on ollut Aulangon mäkinen ulkoilureitti. Keskiviikkona tuli vedettyä jopa ensi kertaa elämässä sauvarinnettä 7km lämmittelyjuoksun perään. Eilen taas ylämäissä tarvottiin hitaasti, mutta varmasti ”jättiläisharppauksilla”, eli pitkä askel eteen ja syvällä telemarkilla käytetään taaemman jalan polvi maassa. Oi sitä huutoa reisissä! 

Keho ollut ihan ihmeissään, mutta samalla fiiliksissä näistä treeneistä. Iltaisin joka paikkaan kolottaa ja jos hiilarit on loppunut lenkin aikana, niin on sellainen hieman pahoinvoinnin tapainen olotila iskee jo lenkillä ja vielä useiden tuntien jälkeen treenistä sama tunne jatkuu; se on meidän urheilijoiden ketoosi. Rasva palaa ja keho ymmärtää taas, millaiseksi sen on tultava, että homma toimii.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Valmennusoppia hakemassa

PVT, eli pyöräilyvalmentajan tutkinto alkoi tänä viikonloppuna. Ensimmäinen lähijakso opiskeltiin Varalan urheiluopistolla ja täytyy sanoa, että ihan mielenkiintoinen viikonloppu takana. Reilu 40 innokasta valmentakokelasta kuulivat, kuinka Latviassa kehitetään maantiepyöräilyhuippuja ja saimme melko kattavan kuvan toiminnan luonteesta.

Olin ennen viikonloppua hieman peloissani siitä, että koulutuksessa vannottaisiin ainoastaan "25h viikossa pk:ta"-malliin, mutta näin ei ollutkaan. Ainakin Latviassa tehoja ajetaan jo nuorena ja vuosittain heti helmikuun alusta lähtien. Ei tämä oma säätäminen siis kovin paljon eroa heidän touhuista, vaikkakin omat tuntimäärät jäävät alle puoleen heidän järjestelmän 17-18v poikien ohjelmasta ja siellä eletään treenien ehdoilla täysin. Vai miltä kuulostaisi vajaan kahden kuukauden pyöräilyleiri helmi-maaliskuussa? Noh, onhan minullakin leirikokemusta, eli ainoa fillarileirini - yksi viikko Mallorcalla ja silloin yli puolet kipeänä.

Viikonloppu jätti kyllä hyvän kipinän päälle myös omaan treeniin ja en meinannut millään malttaa odottaa, että pääsen kotona pyörän päälle ja lenkille.

Tämän valmentajakoulutuksen jälkeen lähtee muuten suomalainen pyöräily nousuun. Kaikki me, eli 40 tulevaa valmentajaa lupailtiin, että valmennetaan Suomeen yksi pyöräilyn maailmanmestari lähivuosien aikana. Yeah!