torstai 29. syyskuuta 2011

CX SM-kisat lähestyy

Keravan cyclocrossin SM-kisat lähestyvät vauhdilla, enää reilu pari päivää starttiin! Kisavalmistautuminen meni hieman sekaisin tiistain Bianchi-cupista. Kovavauhtinen kisa olisi oikeasti kuulunut ohjelmaan vasta keskiviikkona. Nyt keskiviikko jäi lepopäiväksi ja sen sijaan keskityin sinä päivänä kaluston hoitamiseen. Renkaat alkoivat olla varsinkin takaa heikossa kunnossa. Ostin sitten elämäni kalleimmat renkaan paikallisesta Interistä. Kaksi Rocket Ron renkulaa oli hinnoiteltu lähtöhinnaltaan 60 euroon kappale, meinasin pyörtyä hinnan kuultua.

Tänään oli ohjelmassa vajaa tunti vaihtelevaa crossailua. Huomenna ajetaan pitempi siivu ja sitten lauantai lataudutaan kisoihin. Saa nähdä, miten sunnuntaina irtoaa!

tiistai 27. syyskuuta 2011

Cyclocross - kisa Haltialassa

Tänään ajettiin "cyclokisa" Helsingin Haltialassa. TWD:n Sami Tiainen on jäätävässä iskussa!

Luulin osaavani kisapaikalle ihan hyvin ja saavuinkin jollekin metsämajalle ihan hyvissä ajoin. Eihän siellä ketään pyöräilijöitä ollut mailla halmeilla, mutta uskalsin pistää pyörän kasaan ja lähteä etsimään starttipaikkaa. Eipä aikaakaan, kun vastaan polki työmatkallaan Vastarannan Mikko ja yhdessä löydettiin pian starttipaikka. Mikko jatkoi kotiinsa, itse jäin ihmettelemään maastoon rakennettua temporeittiä. Päivän kisassa oli mukana vanha treenikaveri Joensuusta, Tiasen Sami. Vauhtia oli siis tiedossa, mutta en olisi uskonut sen olevan niin jäätävää.

Heti paukusta oli selvää, että Sami vie ja muut vikisee. Watteja pyöri vuoroin tuhatta vuoroin sataa ja vauhti oli aina Samin keulavuorolla uskomatonta. Tuskailin peesissä sen mitä kehtasin ja vetovuoroissa ei ollut iskua ollenkaan. Noh, maaliin tuli räpiköityä kolmantena, keskivauhti kisassa n. 33km/h, sykkeet 172avg/182max. Kaikki siis otettiin, mitä irtosi. Sunnuntaihin aikaa löytää jalkoihin kunnon iskua, jännät päivät taas edessä!

Tulokset:

Yleinen (8 kierrosta)
1. Sami Tiainen 45.35
2. Erkko Salonen 45.43
3. Olli Miettinen 45.44
4. Petri Lindqvist 48.24
5. Kare Eskola 48.25
6. Mikko Kivi 49.42
7. Otto Selen 51.02
8. Hiski Kanerva 51.08

Kiitokset Tuomakselle järjestelyistä, tulipa vuoden tuskaisin ja kovin treeni tehtyä. Oli ehkäpä vieläkin pahemman tuntuista kuin keväällä Kimmon peesissä Arolammen maantiekisassa.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Arkistojen kätköt: 1. SM-mitalini

Kirjoitin tuossa viime viikolla ajatuksia pyöräilytapahtumista, jotka minulle merkitsevät jonkin verran muita enemmän. Niinpä kaivelin arkistojen kätköistä kauden 2008 ensimmäisen SM-mitalini tunnelmia. Tätä blogia ei vielä silloin ollut pystyssä ja leikillisesti tuli kirjattua joskus blogityyppisesti ajatuksia Joensuun yhteislenkki-topiciin fillarifoorumille. Blogimaisuus johtui siitä, että välillä suorittelin siellä niin monologista keskustelua, että se alkoi näyttää nettipäiväkirjalta (nykyään Suur-Joensuu aihe on hyvin aktiivisessa käytössä foorumilla). Sieltähän pieni raportti sitten XCO:n hopeamitalista myös löytyi ja kunniallisesti ihan topicin sivulta 100.

--------
Rovaniemi XCO SM-kisa 10.8.2008

Rovaniemi tosiaan takana ja aika putkiloonhan tuo oma ajo meni. Toistakymmentä vuotta piti melkeen päivittäin painella, että sai vihdoin ihan oikean mitskun... ja kyllä vain lämmittää mieltä. Enää ei ole paljon petraamista, niin olis uran tavoitteet hanskassa.

Rovaniemelle ajeltiin isukkihuoltajan kanssa jo perjantaina ja päädyttiin Rovaniemen halvimpaan hotelliin yöksi. Illalla siinä käytiin Ounasvaaralla rataa tutkailemassa ja sitä nyppylää katsoessa alkoi jo jännitys yltyä. Olin melko varma, että seuraavana päivänä (kisapäivä) pillitetään taas häntä koipien välissä jossain kannon nokassa, niinkuin on ollut tapana tehdä SM-kisoissa tähän asti.

Kisaa edeltävä yö nukutti ihan mukavasti ja aamupalakin maistui normaalista kisapäivästä poiketen. Jostain syystä ihan "lukkojännitystä" ei vielä ollut syntynyt. Startti oli vasta klo 15 iltapäivällä, joten aikaa oli vielä radan tutustumiseen ja täydelliseen panikointiin.

Ratahan tuolla Rovaniemellä on aika viimisen päälle XC-kisaksi. Alussa tiukka reilun kilsan nousu. Sitten mukavaa tasamaa- kivikkoa ja loppuun vauhdikasta laskettelua, siitä pieni nousun töppyrä ja stadionkierrosten jälkeen 6 km takana ja "uusi kierros alkaa". Tuota oli edessä 7 kieppiä, joten kyllähän siinä alkoi puntti tutista...

Klo 15! (vihdoin) Starttivihellys ja kisa alkaa.. Oma ajo lähti ihan ok liikkeelle ja alkuvauhti oli sitä luokkaa, että täpöllä ajaen pysyi just hyvin kärkikahinoissa. Heti ekalla kiekalla oli selvää, että oma vauhti ei riitä kultakamppailuun, mutta putkeen mennessä muut sijat olisi mahdollisia. Siitä kisa eteni sitten siihen malliin, että Ojalan Henkka karkas minuutin päähän ja ite sain saman eron taaksepäin. Omaa jännitystä aiheutti, kun sähläilin juomahuollossa kahdesti tiputtamalla pullon ja sen noukkimiseen paloi varmaan puolisen minuuttia. Onneksi noilla ei ollut vaikutusta lopputuloksiin. Kokonaisuutena 7 kiekkaa kulki ihan mukavasti ja jalat ei painanut juurikaan ennen viimeistä nousua. Viimeiset kolme kiekkaa ajelin nousua lukuun ottamatta vähän iisimmin ja varsinkin laskuissa tuli palauteltua ihan kunnolla.

Maalissa sijana sitten hopeaa ja ensimmäisenä onnittelemaan tuli kaksi tummapukuista miestä. Toinen antoi puhuttelun ja varoituksen juomapullojen noukkimisesta huoltoalueella ja toinen pyyti mukaansa doping-testiin.

Kaikenlaista tuli siis koettua, mutta mukavaa oli pitkistä automatkoista ja hieman syksyisestä säästä huolimatta. Toivottavasti kukaan ei jaksa lukea tänne asti, itse en ainakaan jaksaisi.

--------

Näin siis fillarifoorumilla joskus elokuussa 2008. Itse asiassa kesä 2008 oli kaikin puolin hyvä kausi ja oli hyvin lähellä, että mitalisaldo olisi kasvanut toiseen mitaliin Kempeleen cyclocross-kisoissa. Siellä jouduin kuitenkin niukasti taipumaan viimeisillä kierroksilla neljänneksi ja nälkää crossipuolella jäi reilusti seuraavalle vuodelle.

torstai 22. syyskuuta 2011

Cyclocross SM-kisarata 2011/2012

Kävin tänään flunssan jälkimainingeissa tutustumassa Keinukallion crossin SM-kisarataan. 9 päivän ajamattomuus ja suoraan autosta leikkimielisen kisan viivalle pisti kehon aika kovaan testiin.

Pari kierrosta piti seurailla missä reitti menee ja sen jälkeen lisäsin vauhtia sen verran, mitä tuon ajotauon jälkeen oli mahdollista pistää peliin. Tuntuipa vaikialta ja rata liukkaalta! Rata on älyttömän nopea ja täällä myös peesamisesta saa hyötyä. Juoksuosuudet ovat varsin lyhyitä ja niillä ei tule pahemmin olemaan vaikutusta pyöräilyvauhtiin. Tulossa on hyvin mielenkiintoinen SM-kisa viikon kuluttua. Pitää muistaa, etä tämänkin radan luonne tulee osittain muuttumaan, kunhan saadaan kunnolla ajajia viivalle; varsinkin ruohikkopätkät alkavat tuntua todelliselta crossilta, jos sateet jatkuvat vilkkaina kisapäivään saakka. Ei muuta, kuin kaikki rohkeasti mukaan, hienot kisat on tulossa!

Ajoin radan myös kypäräkameralla ja kohtapuoliin tänne tulee video siitä.

Tässä radasta traileri:


Kuinka itse kilpailussa kävikään, sen voit lukea täältä!

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Crossivaihde silmään

Ylöjärven XCM-kisat alkavat olla jo kaukaista historiaa ja on aika siirtää katseita tulevaisuuteen. Sitkeä 8 päivän flunssa alkaa olla hiljalleen taittumassa ja nyt on jo kiire kerätä itsensä kuntoon ja vartalo Cyclocross valmiuteen.

Lähipäivät vietetään siis hyvin pitkälle crossarin päällä ja treenit sisältävät joitain jalkautumisia, mutta ennen kaikkea ajoa. Nythän olisi crossikeli parhaimmillaan.. vettä on satanut sen kolmisen tuntia putkeen. Ei muuta kun nurminousuja vetämään!

torstai 15. syyskuuta 2011

Kilpailuista jaloimmat

Kun on harrastanut jotain lajia hyvin pitkään ja on pyörinyt kilpailuissa pitkälle toistakymmentä vuotta, alkavat toiset kisat olla merkityksellisempiä kuin jotkin toiset. On siis kilpailuita, joissa on jotain erityistä. Jotain niin erityistä, että vuosi toisensa jälkeen ne saavat ihmiset mukaan viivalle tavoittelemaan sitä jotain. Suomalaisessa maastopyöräilyssä ja minulle henkilökohtaisesti tällaisia kisoja ovat XCO:n ja XCM:n SM-kisat. Hyvänä kolmosena seuraa cyclocrossin SM-kisat. Nämä kilpailut ovat minun rankingissa ihan omassa luokassaan.

SM-kisoissa määritellään kyseisen vuoden Suomen parhaat pyöräilijät. Kisapäivä on kaikilla pitkään tiedossa ja useat pyrkivät nostamaan kuntonsa huippuiskuun. Voittajalle jaetaan kultaisen mitalin lisäksi siniristin koristama ajopaita merkiksi Suomen parhaan ajajan tittelistä. Myös sijat kaksi ja kolme palkitaan mitalein. Silloin muilla ei palkinnoilla ole enää väliä. Ainoa, joka merkitsee, on mitali ja sen kautta tuleva arvostus satojen ja tuhansien tuntien treeneille ja vuodatetuille hikipisaroille.

Muistan kuin eilisen päivän ensimmäisen yleisen sarjan XC:n SM-hopeamitalini Rovaniemeltä kesältä 2008. Samoin Korsosta saavutettu XC:n SM-pronssi vuodelta 2009 on niin hyvin muistissa, että luulen sen vieläkin olevan viime kesältä. Cyclon puolelta 2009 saavutettu pronssimitali Laukaan Peurungassa on myös pyöräilymuistojen kärkiviisikossa. Vuosi 2010 jäi väliinputoaja vuodekasi, mutta tänä kesänä vihdoin pääsin myös XCM puolella mitalikantaan Ylöjärven Pirkka maratonissa. Erityisesti XCM-mitali antaa entistäkin enemmän uskoa taistella siitä siniristipaidasta jatkossa. Positiivisista muistoista voi ammentaa lisäenergiaa ja se tuo otetta kaikkeen tekemiseen.

SM-kisojen kanssa samaan tekstiin kehtaan mainita Tahko MTB:n. Onhan Tahkolla menestyminen omalta osaltaan huimaa ja antoisaa. Se on tapahtuma, joka kokoaa Suomessa suurimman määrän osallistujia ja palkinnotkin ovat omaa luokkaansa, jotain kuitenkin puuttuu. Sen tapahtuman perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, että kuka todella on Suomen kovin ajaja sinä vuonna. Tahkolla menestyminen on sitä paitsi paljon helpompaa kuin menestyminen SM-kisoissa. Tahko on kuitenkin kisa, josta nappiajolla saattaa jokin muistojälki mielen perukoille jäädä. Niin kävi mm. tänä kesänä 120km jälkeen ja siitä saan varmasti positiivista energiaa ensi kauden Tahkon lähtöviivalle.

Hiltusen Paavo kirjoitti blogissaan jokin aikaa sitten siitä, kuinka merkityksellisiä henkilökohtaisia urheilutapahtumia ovat sellaiset, joista mieleen jää jokin muisto. Se on juuri näin.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Ylöjärvi XCM SM-kisat 2011 - hopeinen kisaraportti

kuva, Ari Alanko

Kisaan lähdettäessä ennakkoasetelmat olivat jännittävät ja oma kunto täydellinen arvoitus. Olihan kenraali pari viikkoa sitten sujunut surkeasti ja muun muassa Jussi Rossille olin hävinnyt tuolloin vastaavalla matkalla yli 10 minuuttia. Hyvä treenipätkä (2vk) oli kuitenkin nyt alla ja vuosien mittaan olen vähän oppinut tuntemaan itseäni niin, että saan sen hetkisen parhaan itsestäni irti. Kunto nousee myös nopeammin silloin, kun ei tarvitse rakentaa kuntoa kokonaan alusta, vaan fokuksena on enemmin kaivella se kehossa oleva potentiaali käyttöön ja tulla sopivan tuoreena kisoihin. Näin kisan jälkeen voin sanoa onnistuneeni tässä.

Viiva oli täynnä kovia ukkoja. Arvelin, että tänään saattaa hyvänäkin päivänä sijoittua sijalle 6. tai vastaavaa. En tiennyt yhtään mitä odottaa.

Kilpailu lähti melko rauhallisesti käyntiin. Kärjessä pyöri muun muassa TWD:n ja Picaron kavereita, jotka eivät tavallisesti ole olleet kärkkymässä vetovuoroja. Alkupuolen harjupätkät mentiin siis suhteellisen sopuisasti ja väkeä oli vielä reilusti mukana. Takalenkkien polkujen alettua kärkeen muodostui hiljalleen kuuden ajajan letka, jossa mukana olivat Juha Kangaskokko, Jussi Rossi, Henkka Ojala, minä ja Kimmo Kananen. Skinssin Simo Sohkanen oli hieman aikaisemmin joutunut antamaan periksi. Vauhdista polkupätkillä vastasivat lähinnä Juha ja Kimmo. Nopeasti tuli selväksi, että Henkalla ei ollut ihan paras päivä ja varsinkin nousuissa Henkka oli pienissä vaikeuksissa. Oma ajoni tuntui yllättävän hyvältä ja yllätyin suuresti, että ensin Simo ja lopulta Henkka putosivat meidän kyydistä, vaikka minulla ei tuntunut vielä edes pahalta.

Polkuja pisteltiin menemään erityisesti Juhan johdolla ihan mukavaa vauhtia, mutta ulkoilureittiosuudet ajettiin kärkiletkan osalta aivan älyttömän hiljaa. Niinpä kierroksen lähestyttyä loppuaan Venäjän Alexander ja Henkka saivat meidän neljän ukon kärkiletkan kiinni. Kierroksen lopun nousuissa Ojala tipahti uudemman kerran ja hieman myöhemmin myös Alexander oli kadonnut takarenkaan tuntumasta.

Oli toisen kierroksen vuoro. Ensimmäinen kierros meni sykemittarin mukaan aikaan 1:06. Ensimmäisen kierroksen tavoin, myös toisella kierroksella harjupätkä kohti takalenkkien polkuosuuksia mentiin hieman rennompaa kyytiä. Oli selvää, että polkupätkien alettua alkaisi vauhtia tulla rutkasti lisää.

Näin kävikin, kun noin 40 kilometrin kohdalla kärkeen ampaisi seurakaveri Juha. Kimmo seuraili toisena jonkin aikaa, mutta huomasi pian, että ajorytmi ei tänään riittänyt Juhan tahtiin. Pääsimme helposti Jussin kanssa Kimmon ohitse ja liimauduimme Juhan vauhdikkaaseen ajoon mukaan. Nopeasti selvisi, että mitalikolmikko alkaa olla kasassa, jos mitään pahempia havereita ei tule sattumaan kenellekään. Toisen kierroksen jyrkissä nousuissa tunsin oloni vielä varsin voimakkaaksi ja arvelin, että tänä vuonna pääsen vihdoin ajamalla myös kierroksen lopun nousut ylös. Kärjessä olivat siis vuosikerran 1983 kaverit: Kangaskokko, minä ja Rossi. Tällä porukalla ollaan oltu samoissa kisoissa jo viime vuosituhannen puolella, joten kyseessä oli jo melko pitkän linjan maastopyöräilijät.

Kilometrit toisensa jälkeen maali alkoi lähestyä. Aloin ottamaan jo joitain vetovuoroja vastoin ennakkotaktiikkaani. Olin tässä vaiheessa tosin henkisesti varautunut ottamaan tänään maksimissaan pronssia; olihan Juhan ajo niin voimakasta ja Rossin meno puheineen kuulosti uskomattoman kevyeltä. Vajaa kymmenen kilometriä ennen maalia vedin nurminousun jälkeiseen kivikkolaskuun kärjessä.
kuva, Ari Alanko

Perässä tulivat Rossi ja Juha. Annoin mennä rennon kovaa parisen minuuttia ja kun katsoin taakse, yllättäen perässä oli vain Jussi. Jussi sanoi kuulleensa kivikkolaskussa jonkinlaisen kolahduksen ja yhdessä toivottiin, että toivottavasti Juha ei ollut kaatuessaan satuttanut itseään. Kisan luonne muuttui melkoisesti ja tajusin nopeasti taistelevani jopa SM-kullasta. Kisan viimeiset kaksi nousua alkoivat lähestyä. Jaloissa oli vielä kohtalaisen hyvin taakia jäljellä.

Toiseksi viimeisen nousun vedin kärjessä, vajaan parin minuutin kihnuutus ei kuitenkaan tuonut ratkaisua. Jussi tuntui tulevan kevyesti perässä ja siellä supan syvyyksissä ennen viimeistä nousua tokaisin, että ”eipä taida tänään minusta olla vastusta tuohon nousuun”. Jussi vastasi, että ”eihän sitä koskaan tiedä”. Viimeisen nousun alettua kaveri lisäsi vauhtia ja selkä erkani jo melkein kymmenen metrin päähän. Mäen päällä oli kannustamassa Korpelan Aki joka huusi, että minulla on vielä mahkut saada Jussi kiinni. Jatkoin omaa vauhtiani mäen päälle ja niinpä vain Jussin takarengas oli yhen äkkiä ihan siinä edessä. Matkaa maaliin oli vajaa kilometri ja siitäkin puolet alamäkeä. Kumpi ehtii ensin tuohon viimeiseen laskuun, niin voittaa tänään, arvelin mielessäni..

Painoin mäen alkaessa väkisin Jussista ohi ja tulin hyvällä kyydillä alamäen kärjessä velodromin vierelle asti. Maali oli vain kahden mutkan takana! Siniristipaita yleisessä sarjassa on ollut tavoitteenani vuodesta -97 lähtien.. nyt tänään maaliin oli vain 300m ja kiinnitys tuohon paitaan on minulla. Mitä sitten Olli päättää tehdä?

Sen sijaan, että polkisi niin mielettömän kovaa pyöräkilpailun maaliin, niin meikäläinen alkaa laittamaan keulaa ja takaiskaria lukkoon! Järki käteen mies! No järkeä ei siellä kädessä ollut, vaan vipu sieltä takaiskarista, ja unohdin hetkeksi polkemisen kokonaan.. Jussi kuittasi siinä sitten ohitse ja en kehdannut kaataa meitä molempia viimeisessä mutkassa tunkemalla väkisin sisäkurvista kylkeen. Parempi mies voitti tänään, mutta olihan voittokin lähellä. Kuittasin hopeaa reilu 10m siniristipaidan jälkeen. Olipahan huima kisa!
2. Miettinen, 1. Rossi, 3. Kangaskokko

Siitä sitten vielä mitalia:

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

XCM SM-kisat, Ylöjärvi 11.9.2011 ja hopeaa!

Hopea on häpeä.. ei ei ei! Hopeahan on ihan unelmien täyttymys!
2. Miettinen, 1. Rossi, 3. Kangaskokko

Hieno kisa tänään takana. Yläjärven Lamminpäässä ajettu XCM SM-kisa meni kohdaltani ihan nappiin. Viimeisen parin viikon treenit purivat loistavasti ja meno oli kuin toiselta planeetalta kahden viikon takaiseen Nuuksion kisaan verrattuna. Plakkariin fillariuran toinen yleisen sarjan hopeamitali parin pronssin ohelle. Oma jalka oli tänään hyvässä iskussa ja mäet nousivat varsin vaivattomasti. Missään vaiheessa vauhti ei tuntunut liian kovalta ja välillä olisi voitu mennä rapsakamminkin. Kisa taittui keskisykkeellä 167, joten ihan maksimeilla ei tarvinnut tosiaan mennä (tosin tulihan sitä ainakin Juhan perässä peesailtua).

Siniristipaitakaan ei tänään ollut järin kaukana. Vielä 300 m ennen maalia olin kärjessä, mutta sitten tuli rävellettyä sen verran, että parempi mies (Rossi) pääsi kuittaamaan ohitse. Picaron miehet oli jäätävässä iskussa ja varsinkin seurakaveri Juha veti polkuja hienoa kyytiä.

Tarkempi kisaraportti julkaistaan lähiaikoina. Voi olla, että menee huomiseen.

Tulokset:
1 Rossi Jussi TWD-Länken 2:12:54,0
2 Miettinen Olli CC Picaro 2:12:58,0
3 Kangaskokko Juha CC Picaro 2:14:08,0
4 Lomakin Alexander Venäjä 2:15:45,0
5 Sohkanen Simo HyPy/ Team Skins 2:17:14,0
6 Repo Valtteri CC Picaro 2:17:31,0
7 Ojala Henri Koiviston Isku/ Team Skins 2:18:16,0
8 Halme Samuel Velo 8/ Team Continental 2:19:44,0
9 Kananen Kimmo Velocitor 2:20:06,0
10 Heinikainen Jari TWD 2:21:17,0

perjantai 9. syyskuuta 2011

Varustepäivitys, Bell Volt

Uutta kypärää SM-kisoihin! Nyt vaihtui merkki. Cratonin, Giron ja BBB:n jälkeen vuorossa on Bell. Tarkemmin mainittuna Bell Volt.

Se meni muuten tuo Aulangon pyöräilyvideo uusiksi. Tässä päivitetty versio siitä!

Inbike-kamerat ja kaikki. :)

torstai 8. syyskuuta 2011

Pyörien nopeuserot tempoajossa

Vihdoinkin sain ajettua Rastilan viikkotemporeitin myös maastopyörällä. Miksi maastopyörällä sitten pitää mennä maantielle aika-ajoa ajamaan, vaikka sen pyörän parhaat ominaisuudet korostuvat ihan erilaisessa ympäristössä?

Tähän oli muutamiakin syitä:

1. Sain kerättyä eri fillareiden ja ajovarusteiden aikaeroja samalla maantiepätkällä:

Tempopyörä (kiekot: takana Zipp 808, edessä AC 420), tempohaalarilla ja tavallisella kypärällä. Loppuaika: 14:40 (keskiwatit 370)

Cyclocross-pyörä (Focus Mares Pro) maantiekiekoilla (AC 420, Vittoria evo cxII), tavalllinen maantiepyöräilyvarustus. Aika: 15:05

Maastopyörä (täysjousitettu Focus Super Bud 1.0), maastorenkaat 2,2 Raceking, perus lenkkivarustus. Aika: 16:37.

Testiajat eivät ole täysin vertailukelpoisia johtuen temporeitin kolmiomaisesta muodosta. Tuulen vaikutus on tällöin perinteistä ”yhdellä käännöllä” ajettavaa reittiä merkittävämpi. Maastopyörällä ajettuna päivänä tuuli oli testipäivistä kaikista navakin. Erityisesti vastatuuliosuudet ovat maasturille tiukkoja ja tyynellä säällä loppuaika olisi luultavasti kovempi. Sinänsä aikaero on kuitenkin yllättävän pieni tempopyörän ja maasturin välillä.

2. XCM SM-kisat lähestyy. Mikäpä olisi parempaa treeniä, kun ajaa täysillä samalla pyörällä, jolla kilpailu ajetaan.

Kisat tosiaan lähestyvät vauhdilla ja enää kolme päivää starttiin. Lupaamani treeniviikko ei nyt ihan niin kova ole ollut, kuin suunnittelin, mutta silti tehoja on sisältynyt jokaisella lenkillä su-ke. Tänään torstaina lienee lepopäivän paikka ja huomenna perjantaina ajellaan taas sopivan napakasti maastoa. Lauantaina, eli kisaa edeltävänä päivänä on tarkoitus pyöritellä jalkoja herkemmiksi noin 1,5h kevyellä lenkillä. Toki joitain 10sec kiihdytyksiä voi lenkkiin sisällyttää. Sunnuntain kisapäivänä verryttelyksi riittää 10min pyörittely parilla tiukemmalla nousulla. Sitten vain rypistämään itse kisa!

tiistai 6. syyskuuta 2011

50 000 lukijaa - Juhlavideo julki!

Blogin vierailuissa on tänään paukkunut rikki yksi iso rajapyykki, eli 50 000 kävijää. Kiitos kaikille lukijoille ja näistä tarinoista kiinnostuneille!

Hätäpäissäni sitten tein hankinnan, jonka kautta toivon, että jatkossakin pystyn pitämään ihmisiä edes jonkin verran kiinnostuneena näistä fillarijutuista. Tässä tämän päivän liikuvaa kuvaa Hämeenlinnan Aulangolta. Olkaapa hyvät!

Video on muokattavana! Tätä kautta pääsee katsomaan hieman päivitettyä versiota aiemmin olleesta videosta. Mukana mm "inbike"-kameran kuvaa.

Sopivien kuvausasetusten löytyminen vie varmasti aikansa ja päivän sateen jälkeinen kostea ilmakaan ei ollut ihan paras valonlähde maastovideota ajatellen. Harjoitus tekee mestarin varmasti tässäkin asiassa.

maanantai 5. syyskuuta 2011

SM-kisat tulossa - viikossa kuntoon

Otsikossa oleellinen, missä realismi?

Eräs kauden päätavoitteista siintää vajaan viikon päässä edessä. Maastopyöräily marathonin SM-kilpailut Ylöjärvellä 11.9.2011. Tiedosta huolimatta tämä kuski on luumuillut parhaansa mukaan Tahko MTB:n jälkeen jo pari kuukautta. Katselin tuossa harjoitusmääriä sykemittarista ja viimeiseen kolmeen kuukauteen viikoittaiset treenimäärät ovat ylittäneet 10 tuntia vain kahdesti! Yli kolmen tunnin lenkkiä en ole ajanut Tahkon (2.7.) jälkeen kertaakaan. Kuulostaa kohtalaisen epä-maratonistiselta..
Nyt on sitten viikko aikaa päästä taas kuntoon. Aikamoinen lenkkivelho pitää olla, että vajaassa viikossa koivet olisivat edes kohtalaisessa iskussa. Eli sellaisessa iskussa, että Lamminpään nousuissa ei tarvitsisi ihan kokonaan tätä hienoa lajia häpäistä.

Kestävyysurheilussa kuulee usein sanottavan: ”viimeisellä viikolla ei voi kuin pilata kisasuorituksensa”. En tiedä, onko tuo myytti vai mikä, mutta nyt sitä lähdetään uhmaamaan. Treeniä on siis tiedossa vähintään kohtalaisesti, mielellään enemmänkin. Eilen ajoin jalat loppuun vajaan kolmen tunnin (hitaalla) peruslenkillä. Vertailun vuoksi heinäkuussa sama lenkki olisi mennyt reippaasti kovempaa ilman mitään tuntemuksia jaloissa. Ajattelin muistutella pieniä reisilihaksiani myös tänään, joten koiville on tiedossa samankaltaista menoa kuin eilen ja keskellä viikkoa lisätään tehoja ja maksimivetoja. Melkoinen treeni-cocktail tiedossa, jolla lähdetään uuteen nousuun tai ollaan suossa ja syvällä.

Huhujen mukaan reitin pituus tulee olemaan hieman totuttua SM-kisakäytäntöä lyhyempi. Minulle 60km ei kuulosta huonolta, vaan päinvastoin kisamatka voisi sopiakin. Pitkien lenkkien puute on aiheuttanut sen, että viimeaikoina jaloilla on ollut tiukkaa jaksaa pyöriä tehokkaasti kahden tunnin ajon jälkeen. Treenirutiinin puuttuessa myös päiväkohtaiset erot kunnossa ovat valtavia. Joskus happea riittää ja ajo on lennokasta, toisena päivänä en pääse pk-sykkeilläkään tunnin lenkkiä lävitse – kohtalainen itse aiheutettu syyskunto menossa täällä. Sekalainen syyskunto on toisaalta eräänlainen pelote kisaan, mutta toisaalta myös mahdollisuus. Toiveissa on, että ensi sunnuntaina päiväkohtainen kunto on kohdallaan.