torstai 28. huhtikuuta 2011

Maastolenkki nro 1. kalustotestiä

Huh huh! Kevään ensimmäinen maastovierailu on nyt takana päin. Samalla oli hyvä paikka testailla uutta fillaria ja se toimikin hyvin vakuuttavasti. Pieni lisäpaino edelliskesän pyörään verrattuna tuntuu, mutta toisaalta Focus on edeltäjää jonkin verran tukevampi. Takaiskaria en juurikaan ehtinyt tälle päivälle säädellä ja tuon johdosta siellä oli turhan paljon paineita. Pintakovuus lopulta helpotti loivien nousujen ajoa putkelta (eli seisaaltaan). Edessä Foxin joustokeula toimi kuin unelma ja lopulta opin käyttämään taas oikean liukuputken päällistä lukitusta, vaikka välillä etsiskelinkin lukitusvipua vasemmalla peukalolla.

Sää suosi ja mikäs sen hienompaa!
Lehijärven reunamilla kulkee hieno, mutta turhan epätekninen leveä polku. Vauhtia tuolla saa kerättyä ihan urakalla ja sitähän riittikin.
Hieman teknisempi laskukin löytyi harjun päästä läheltä Hki-Tre moottoritietä. Hirviaidan reunaa alaspäin pehmeässä hiekassa ajo oli hetkittäin vain suurinpiirtein hanskassa. Hyvin alas kuitenkin selvittiin.

Pyörässä on molemmissa päissä 100 mm joustoa, niin ajattelin, että tuollahan pääsee ihan mistä tahansa. Välillä kuitenkin osa kivistä tuntui lopulta turhan isoilta ja se 100 mm ei miestä pelastanutkaan. Yritystä sentään riitti..
Kalustopuolella siis kaikki on kesää ajatellen kohdallaan. En usko, että tulen tekemään pyörään kummempia muutoksia, paitsi renkaita katsellaan kisakohtaisesti aina uudelleen. Jos pyörä on iskussa, niin samaa ei voi sanoa miehestä. Maastopyöräily on ihan eri laji kuin maantie - nyt sen taas huomasin. Se, että pystyy painamaan tiellä 350 watin tehoilla pitempääkin siivua, ei tunnu jyrkkiin maastomäkiin juuri auttavan. Maastossa merkityksellisempiä ovat kovat hetkelliset (yli 900 W) tehot ja tehokas kyky palautua lyhyessä ajassa seuraavaan nyppylään.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Lisää pyöriä tulossa

Unohdinko muuten mainita, että yksi maastopyörä jäi vielä liikkeeseen menneenä viikonloppuna? Kyseisen pelin saan alleni toivottavasti tulevana viikonloppuna ja siinä vaiheessa onkin sitten vuoden 2011 kalusto hanskassa.

Hämeenlinnassa maastot ovat kuivuneet vauhdilla ja huomenna haetaan täpärillä ensimmäistä kosketusta maaston puolelle. Kirjailen tänne sitten kokemuksia, että miltä fillari omalla alustallaan tuntuu.

Tänään on ohjelmassa kevään ensimmäinen kellottelu tuolla Rastilan temporeitillä. Ajattelin käydä wattimittarin kanssa testaamassa, että minkälaisella tasolla tässä vaiheessa mennään. Keskiviikkoajelut on siinä mielessä vähän ongelmallisia "testipäiviä", koska ainakin minulla on tapana olla kaikista viikonpäivistä juuri keskiviikkoisin eniten fyysisesti väsynyt. Keskiviikkoisin voi vielä tykitellä rankemmankin jakson perään, koska viikonloppuun on aikaa pari päivää, jossa ehtii melko hyvin palautella.

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Uutta kalustoa - kisapyörä maastoon

Tulevan kesän maastokalusto pääsee nyt vihdoin ensiesittelyyn. Hain tänään uuden täysjousitetun maastopyörän alleni Mikkelin Polkupyöräetapista. Fillari on mallia Focus Super Bud 1.0.

Ehdin tekemään pyörällä jo ihan hyvän koeajonkin. Pyörä oli ollut minulla vajaat viisi tuntia, kun ajokilometrejä oli kertynyt jo 110. Ajoaikaa hitusen päälle 3 tuntia 30 minuuttia, joten 30 keskinopeudet onnistuu hyvin 2,4" renkaista huolimatta. Sen verran maasturi hidastaa maantielenkkiä, että keskisykkeet kiipesivät lenkillä tasolle 139.

Ihan hyvältä vaikuttaa ja katsellaan, milloin tullaan tämän kaverin kanssa tositoimiin kisatantereille.. näillä näkymin viimeistään 14.5. Rajamäen maratonilla.

Tässä vielä omistaja pyörän kanssa. Kuva otettu ennen reippaan sadan kilsan lenkkiä.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Arolampi bianchi-cup 19042011

Päivän Bianchi-cup takana! Hienot pikkukisat, joissa sai ajaa ihan tosissaan. Kimmo Kanasen perässä sijoituin hopialle. Alla nopeasti väsätty kisavideo, olkaapa hyvät!


Ihan ok kisa siis ja erityisesti treenimielessä! Varsinkin siihen nähden, että tämä oli oikeastaan ensimmäinen täysillä ajo tälle keväälle. Hyvin harvoin tulee treeneissä vedettyä tyylillä "tunti täysillä".

Tulokset top 10 (kokonaiset tulokset löytyy Hypy:n sivuilta):

1 Kimmo Kananen Team Velocitor 1.03,39 Elite
2 Olli Miettinen CC Picaro 1.03,48 Elite

3 Niko Meriläinen HyPy 1.05,39 Elite
4 Max Puttonen Akilles sa. M-18
5 Timo Järvinen TWD sa. Elite
6 Arto Järvinen MTBCF sa. M-40
7 Erkko Salonen CCH sa. M-40
8 Jari Kulmala IK-32 sa. Elite
9 Jukka Isotalo Kaupin Kanuunat sa. Kilpa
10 Kari Pajanne sa. Harraste

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

PK-treeniä ja kisahuumaa

Vaalivalvojaisten lomassa ehtii hyvin kirjoitella ajankohtaisia pyöräilyjuttuja.

Eilen kävin ajamassa crossarilla n. 100km lenkin pk:ta ja sama idea jatkui tänäänkin. Tämän päivän lenkki kierteli hienoissa maisemissa Rengossa, Kaloisilla ja Janakkalassa. Kiitokset paikalliselle lenkkiseuralle opastuksesta!

Kotona pyöräilypäivä jatkui Amstel Gold Racen seuraamisen muodossa. ES HD toimi oivasti Gilpertin vakuuttava voitto ei jäänyt lainkaan epäselväksi.

Mahanpohjassa alkaa hiipiä jo pientä jännitystä ja en millään malttaisi pysyä poissa kisapaikoilta, vaikka kunto onkin aivan totaalisesti rakennusvaiheessa. Ehkäpä tiistai-iltana tulee suunnattua kohti Riihimäkeä, jossa pääsee maistelemaan ensi kertaa bianchi-cupin meininkejä.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kesä saapuu..

Lumet sulavat Hämeenlinnassa huimaa vauhtia ja mitä todennäköisimmin tulevan viikonlopun jälkeen myös metsät ovat lumettomia.

Auton kanssa tehtiin menneenä viikonloppuna kesäinen ratkaisu ja pisteltiin hieman kesäisempää nakkia alle:

Viikonloppu oli muutoinkin harvinaisen poikkeuksellinen. Kissaihmisenä pääsin elämäni ensikertaa koiranhoitajaksi. Olen aina pelännyt isoja koiria ja tälläkin kertaa jännitti melkolailla. Katseltiin sitten koiran kanssa muutama tunti lähinnä seiniä:
Sunnuntaina oli luvassa vähintään yhtä harvinaista toimintaa kulttuurisessa muodossa. Tampere-talo ja The Ukulele Orchestra Of Great Britain:

Ainiin, onhan minulla jotain kerrottavaa pyöräilyynkin liittyen.

Tiesittekö, että maastokalusto kaudelle 2011 tulee vaihtumaan totaalisesti? En ole vielä saanut uusia pyöriä itselleni, mutta kyllähän niitä kuumeisesti odotellaan. MSC lähti tuossa muutama viikko sitten uuteen kotiin ja tilalle odotellaan kovasti paria uutta peliä. Fillaripuolelle, erityisesti maaston osalta, haen tulevalle kesälle hieman erilaista kalustoa. Saa nähdä, mitä lähiviikot minulle maastopuolelle tuottavat..

Kesään valmistautuminen on aloitettu jo urakalla. Temporeitillä olen käynyt pyörittelemässä jo kuusi kierrosta kahteen päivään. Hiljalleen alkaa siellä Rastilassa olemaan ajolinjat kunnossa. :) Hämeenlinnan Tarmon sivujen mukaan ensi viikolla pääsee jo kellottamaan virallisempia "kevätaikoja".

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Testissä Hämeenlinnan 10-tempo

Sairastelu alkaa vihdoin olla taakse jäänyttä elämää. Niinpä tänään päätin lähteä tutustumisreissulle Hämeenlinnan viikkotemporeitille, Rastilantielle.

Lähtö ymmärtääkseni tapahtuu Rastilantieltä. Tarkemmin sanottuna bussipysäkiltä, joka sijaitsee reilun kilometrin päässä 130 tiestä Hämeenlinnasta päin tullessa.
Heti reitin alussa alkaa näkyä ensimmäinen nousu. Nousu on nopeasti ohitse, mutta silti siinä pitää olla tarkkana, ettei aja jalkoja hapoille heti alkuun.
Mäen päällä meno helpottuu huomattavasti. Vauhti kiihtyy hiljalleen ihan oikeaan tempovauhtiin.
Ensimmäinen risteys kuitenkin tulee nopeasti vastaan. Kalpalinnan mäet jäävät vasemmalle, kun reitti lähtee Turengintietä pitkin kohti 130 tietä oikealle.
Asfaltti on tällä pätkällä ihan viimeisen päälle. Piennartakin on reilun metrin verran ja edes huhtikuussa ei tällä pientareella ollut kiviä. Näyttää, kuin tässä olisi loiva nousu, mutta pyörä kulkee tässäkin ihan mukavasti.
130- tien viitat kertovat pian, että jälleen on käännyttävä oikealle. Ramppi nousee loivasti ylämäkeen ja rampin päältä suunnataan jälleen oikealle kohti Hämeenlinnaa.
Rampin loiva nousu jatkuu 130 -tiellä muodostaen tämän temporeitin toisen nousun. Ylämäki näkyy ja tuntuu selkeästi vauhdissa; vielä pitäisi jaksaa painaa!
Hieman heikompi asfaltti ja suora tie kohti pohjoista tulee varmasti olemaan myrkkyä tuulisina päivinä. Kelloa vastaan ajettaessa Rastilantien risteys tulee kuitenkin melko nopeasti vastaan ja näin tehdään reitin viimeinen käännös oikealle.
Mutkan jälkeen alkaa reilun kilometrin pituinen loppusuora. Nyt tai ei koskaan pitää laittaa jalat tulille!
Risteyksen kohdalla olet maalissa!

Ajelin reittiä ympäri tänään kolme kertaa. Yhden kierroksen ajoin hieman reilummin ja pari seuraavaa iisisti. Kauden ensimmäinen tykittely ja sairastelu eivät näyttäneet kellossa erityisen hyvälle. Maantiepyörä lokareineen kiersi reitin tasan 16 minuuttiin. Saa nähdä, kuinka vauhti kehittyy kesäksi.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Kevään merkit

Kesäaikaan siirtyminen, valoisan ajan piteneminen, muuttolintujen saapuminen. Siinä muutamia seikkoja, jotka kuuluvat Suomen kevääseen. Pyöräilijänä toisaalta olen oppinut, että yksi varmimmista kevään merkeistä on rohina. Yleensä kevät on Suomessa jo pitkällä, kun rohinaa kuuluu vähintään kahdesta eri paikasta. Minä olen tottunut siihen, että kyseistä ääntä kuuluu niin pyörän ketjuista kuin omista keuhkoistani. Nopeasti sulavat lumet hiekkapintaisilta maanteiltä pistävät pyörän ketjun rohisemaan jo lyhyen ajamisen jälkeen. Ulkourheiluun aktivoituminen taas aiheuttaa jokavuotisen keuhkoputkentulehduksen. Näin tälläkin kertaa ja nyt mennään jo pitkälti toista viikkoa ilman urheilullisia suorituksia.

Tällä hetkellä näyttää vähintäänkin epätodennäköiseltä, että olisin mukana Turun kisoissa reilun viikon kuluttua. Antibioottikuurin viimeinen päivä osuu nimittäin juuri kisalauantaille.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Mikä ihmeen tempoajo?

- Tempoajo = aika-ajo (engl. Time Trial tai TT)

- Pyöräilyseurat järjestävät tavallisesti viikoittain kymppitempoja tai viikkotempoja. Näilläkin kahdella termillä tavallisesti tarkoitetaan samaa asiaa. Lisäksi sana ”kymppi” viittaa tässä tapauksessa ajettavaan matkaan. Suomessa tavalliset kymppitemporeitit lienevät pituudeltaan 10-12km.

- Suomen mestaruudesta ajetaan tämän lajin puitteissa kilpailussa nimeltä: SM aika-ajo tai SM tempo.

Miksi kirjoitan tästä, vaikka en todellakaan ole mikään virallinen tempoajaja? Ihan sen takia, että tempoajot selkeine sääntöineen on ehkäpä tasapuolisin kilpailumuoto kaikille pyöräilijöille. Peesauskielto ja väliaikalähtö takaavat sen, että matkasta on todella selvittävä yksin. Apua ei saa mistään (mitä nyt takaa ohittavat rekat helpottavat menoa muutaman sata metriä). Toinen seikka, miksi haluan nostaa asian esille on se, että pyöräilyseurojen järjestämät viikkotempot ovat aivan älyttömän hyvää treeniä.

Itse olen aina pitänyt kelloa vastaan ajamisesta. Mikkelissä asuessani olin usein arkitiistaisin Ihastjärventiellä ajamassa maantiepyöräilijöiden kanssa 12km pituista aika-ajoa. En omistanut maantiepyörää, saatikka tempopyörää, mutta kelloa vastaan ajaminen onnistuu maastopyörälläkin. Joensuussa viikoittaiset tempoajot ajetaan Iiksenportilla. Joensuun temporeitti on kolmion muotoinen ja näin ollen hieman tuuliherkempi kuin suoralla käännöllä olevat reitit. Nyt täällä Hämeenlinnassa odotan kuumeisesti, että pääsen mukaan paikallisille temporeiteille testaamaan viikoittain omaa kuntoani.

Muistelin tässä, että en ole tainnut esitellä vieläkään omaa tempo-/aika-ajopyörääni? Tässäpä sekin vihdoin näytille:

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Siviilielämän kiireet

Jahas, onpas ehtinyt taas vierähtää edellisestä blogitekstistä. Syy tähän on toisaalta varsin selkeä, eli ei ole juurikaan ollut mitään uutta urheiluun liittyvää kerrottavaa.

Usemman onnistuneen treeniviikon jälkeen tämä kuluva viikko on ollut treenien osalta totaalinen katastrofi. Uuden asunnon etsiminen on vienyt aikaa ja kaiken lisäksi perjantaina alkoi kaihertaa ikävästi kurkkua. Eilen sitten mentiin jo yli 37 asteen lämmöillä ja tänään sama meno jatkuu. Joka ikinen kevät iskevä flunssa on siis taas tuloillaan/päällä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin tulevien päivien epistola on selkeä. Maanantai ja tiistai niistetään nenää ja keskiviikko/torstai menee keuhkoja puhtaaksi yskiessä. Perjantaina pääsen ehkä kevyelle lenkille. Puolentoista viikon treenitauko ei kuitenkaan ollut sitä, mitä tähän väliin olin suunnitellut. Valitettavasti joka vuosi tämä vain on koettava ja ehkäpä tämän ansiosta kisakaudesta selvitään ilman flunssaoireita.

Katsellaan, että olenko ensi viikonloppuna niin terve, että kehtaisin ilmoittautua Turkuun ajamaan maantietä huhtikuun puolivälissä. Sinänsä olisi kiva ehtiä ajamaan maantiepyörällä (edes kerran) ennen ensimmäisiä kisoja.