Maastoinen viikonloppu 2/2

Näin on maastoinen viikonloppu lähestymässä pikkuhiljaa loppuaan. Tämän viikonlopun aikana olen omalta kohdaltani varmaan antanut ihan pätevät näyttöni mutapainin MM-kisa valintoja ajatellen. Jyväskylässä oli tänään tarjolla 63 kilometriä mutaa eilisen Vuokatin (51 km) kaupanpäällisiksi.

Mitä sitten tänään Jyväskylässä tapahtui? Itse ainakin totesin, että kyllä sitä kokeneempikin maastopyöräilijä voi kämmätä ihan perusasioissa. Nyt nimittäin kävi niin, että eilinen kiireinen poistuminen Vuokatista aiheutti tälle päivälle melkoisia ongelmia. Vuokattiin jäivät niin jalat, menetetyt kalorit kuin takajarrukin ja niitä kaikkia olisi tänään tarvittu hyvän menestyksen saavuttamiseksi.

Toisaalta pitkään näytti siltä, että tänään taistellaan ihan hyvin kilpailun voitosta. Erittäin kuraisissa olosuhteissa vauhti pidettiin koko ajan maltillisena ja mitään älytöntä revitystä ei ollut missään vaiheessa. Kärkijoukossa ajelivat Kuiton Antti, Simo Sohkanen, Tuomas Juuti ja Samuli Saarela. Tuomaksella taisi mennä rengas toisen kierroksen lopulla ja Samulillakin oli pieniä vaikeuksia välillä pysyä letkassa mukana. Näytti siltä, että voitto ratkeisi minun ja kahden Skins-polkijan välillä, sillä vielä ennen viimeistä huoltopaikkaa kaikki tuntui olevan täysin kunnossa. Yhtä-äkkiä, noin 10 kilometriä ennen maalia kuitenkin sain unohtaa ajatukset hyvästä sijoituksesta..

Sippasin aivan totaalisesti viimeisen viiden kilometrin aikana ja parhaimmillani en ollut aivan varma, että missä maassa olin ja mitä olin ylipäänsä tekemässä! Käytännössä en pystynyt ajamaan pyörää, kun syke oli yli 110 iskua minuutissa. Yksikin geeli olisi voinut pelastaa tänään, mutta eipä sattunut olemaan kuin kaksi mukana ja molemmat jo tuntia aikaisemmin mahassa. Pieniä ongelmia minulla oli myös alamäissä, kun takajarru ei enää toiminut kymmenen ajetun kilometrin jälkeen. Pääsen näin harjoittelemaan Avidien ilmausta lähiaikoina.

Maaliin saavuin reippaasti voittaja Kuiton takana ja lopullinen sijoitukseni oli seitsemäs. Maalissa olin aivan haamuna ja kisakavereiden yksinkertaisimmatkin kysymykset menivät melko lailla ohitse. Pahoittelut muuten henkilöille, joiden kanssa ”keskustelin” kisan jälkeen. En ollut jostain syystä ihan optimaalisella kommunikointikyvyllä liikenteessä enää tuossa vaiheessa.

Mitä siis opimme?
1.) Jos olet edellisvuonna jossain kunnossa, niin sama ei päde välttämättä tänä kesänä.
2.) Marathon kisan jälkeen syödään aina vähintään kaksi lämmintä ruokaa ja ainakin hyödynnetään Katinkullan 8,5 euron buffet-ruokailu. Nyt pihistely koitui kohtaloksi ja sunnuntain aamiainen taisi upota vielä edellispäivän miinuskaloreihin.
3.) Tämän lisäksi on katsottava, että pyörä on täydessä iskussa kaikissa kisoissa, ettei vastaavaa jarrun menetystä pääse tapahtumaan.
4.) Näiden lisäksi toki taskuun voisi ottaa sen kolmannen geelinkin ja uhmata sen tuomaa 50 gramman lisäpainoa.

Kaiken kaikkiaan melkoinen viikonloppu takana ja tällä hetkellä on vielä hyvin ristiriitaiset ajatukset siitä, että oliko tässä mitään järkeä. Ehkäpä vastaus saadaan aikanaan Tahkon maaliviivalla…