Maantiepyöräily maastopyöräilijän harjoitusmuotona

Sain mainion kommentin edelliseen tekstiini liittyen maantiepyörän hyödyllisyydestä maastopyöräilijän harjoittelussa. Samassa kommentissa tiedusteltiin, että kuinka paljon minulle kertyy harjoittelua maantiepyörällä.

Minun mielestäni maantiepyörän hyödyllisyys on maastopyöräilijälle henkimaailman juttuja. Näitä mentaalipuolen asioita ei sovi kuitenkaan vähätellä. Antakaapa, kun selitän hieman tarkemmin.

Mikäli henkilöllä ei ole kilpailullisia tavoitteita maantiepyöräilyssä, ei maantiepyörän omistamisesta ole välttämättä mitään höytyä. Käytännössä maantiepyörällä ei voi tehdä mitään sellaista harjoitusta, mikä ei olisi ajettavissa myös maastopyörällä. Niinpä jopa omistamalla yhden maastopyörän voi selvitä äärimmäisen hyvin kilpailukaudesta ja harjoittelusta. Ja mikä vielä tässä yhden ainoan pyörän omistamisessa on parasta, niin kaikki treenit tulee tehtyä tismalleen samanlaisella kalustolla, kuin joka on käytössä kilpailuissa. Ainakaan kroppa ei pääse valittamaan ”vääristä ja alati vaihtuvista” ajoasennoista.

Näin siis ainakin teoriassa. Mutta sitten mennäänkin niihin henkimaailman juttuihin. Kuten mainitsin, maantiepyörälle ei voi tehdä mitään sellaista harjoitusta, jota ei voisi tehdä samalla tavoin maastopyörällä. Tämä pitää paikkaansa, mutta jossain vaiheessa asia voi alkaa maistua puulta. Mikäli henkilö ajaa viikkotempot ja pitkät maantielenkit aina samaisella maasturilla, voi hänelle jossain vaiheessa iskeä krooninen harjoittelukaverikaipuu. Monet pyöräilijät sortuvat hankkimaan pitkiin pk-lenkkeihin mielekkäämmän maantiepyörän ja tästä johtuen maastopyörällä pitkiä tielenkkejä tahkoava urheilija saattaa jäädä yksin. Vaikka maastopyöräänsä vaihtaisi alle kapeat maantierenkaat, joutuu oikealle maantiepyörälle antamaan n. 1-2km/h tasoitusta vauhdin puolesta (vauhdin ollessa noin 30km/h). Itse asiassa toisten kiekkojen uhraaminen maantiepyöräilyyn on hyvä vaihtoehto kaventaa maastopyörällä annettua tasoitusta maantiepyörään verrattuna. Kisoihin ei tuolloinkaan ole mitään asiaa, mutta yhteislenkeillä saattaa pysyä jo hyvin mukana jopa melko lähelle samalla harjoitusvaikutuksella.

Minulle itselleni maantiepyörän omistaminen on tärkeää erityisesti täällä Hämeenlinnassa. Ajan vuoden parhaita treenejäni nimenomaan maantiepyörällä Ahveniston moottoriradalla järjestettävän KOH I NOOR-ajojen ansiosta. Viisi kertaa kesässä tänne tulee ajamaan Suomen kärkipään maantiemiehiä ja saan tasaväkisellä kalustolla haastaa heitä ja harjoitusvaikutus on minulle maastopyöräilijänä mahtava! Haluan myös, että minulla on aina mahdollisuus mennä mielenkiintoisina pitämiini maantiekisoihin, jos aikataulut sen mahdollistavat. Tällaisia ovat muun muassa Rosendahl GP ja kortteliajon SM-kisat. Minulla on myös tapana säästellä maastopyöriäni niin paljon kuin mahdollista. Näin ollen ajan kaikilla pyörilläni niin vähän kuin kehtaan. Niinpä pyörät säilyttävät täydellisen toimintakykynsä pitempään. Kilometreissä mitattuna maantiepyörällä ajan kesän noin 5000 treenikilometreistä ehkä 40%. Ajallisesti noin 20%. Tärkeistä treeneistä maantiepyörän osuus on taas 40%, juuri moottorirata-ajojen takia.