Otsikossa oleellinen, missä realismi?
Eräs kauden päätavoitteista siintää vajaan viikon päässä edessä. Maastopyöräily marathonin SM-kilpailut Ylöjärvellä 11.9.2011. Tiedosta huolimatta tämä kuski on luumuillut parhaansa mukaan Tahko MTB:n jälkeen jo pari kuukautta. Katselin tuossa harjoitusmääriä sykemittarista ja viimeiseen kolmeen kuukauteen viikoittaiset treenimäärät ovat ylittäneet 10 tuntia vain kahdesti! Yli kolmen tunnin lenkkiä en ole ajanut Tahkon (2.7.) jälkeen kertaakaan. Kuulostaa kohtalaisen epä-maratonistiselta..
Nyt on sitten viikko aikaa päästä taas kuntoon. Aikamoinen lenkkivelho pitää olla, että vajaassa viikossa koivet olisivat edes kohtalaisessa iskussa. Eli sellaisessa iskussa, että Lamminpään nousuissa ei tarvitsisi ihan kokonaan tätä hienoa lajia häpäistä.
Kestävyysurheilussa kuulee usein sanottavan: ”viimeisellä viikolla ei voi kuin pilata kisasuorituksensa”. En tiedä, onko tuo myytti vai mikä, mutta nyt sitä lähdetään uhmaamaan. Treeniä on siis tiedossa vähintään kohtalaisesti, mielellään enemmänkin. Eilen ajoin jalat loppuun vajaan kolmen tunnin (hitaalla) peruslenkillä. Vertailun vuoksi heinäkuussa sama lenkki olisi mennyt reippaasti kovempaa ilman mitään tuntemuksia jaloissa. Ajattelin muistutella pieniä reisilihaksiani myös tänään, joten koiville on tiedossa samankaltaista menoa kuin eilen ja keskellä viikkoa lisätään tehoja ja maksimivetoja. Melkoinen treeni-cocktail tiedossa, jolla lähdetään uuteen nousuun tai ollaan suossa ja syvällä.
Huhujen mukaan reitin pituus tulee olemaan hieman totuttua SM-kisakäytäntöä lyhyempi. Minulle 60km ei kuulosta huonolta, vaan päinvastoin kisamatka voisi sopiakin. Pitkien lenkkien puute on aiheuttanut sen, että viimeaikoina jaloilla on ollut tiukkaa jaksaa pyöriä tehokkaasti kahden tunnin ajon jälkeen. Treenirutiinin puuttuessa myös päiväkohtaiset erot kunnossa ovat valtavia. Joskus happea riittää ja ajo on lennokasta, toisena päivänä en pääse pk-sykkeilläkään tunnin lenkkiä lävitse – kohtalainen itse aiheutettu syyskunto menossa täällä. Sekalainen syyskunto on toisaalta eräänlainen pelote kisaan, mutta toisaalta myös mahdollisuus. Toiveissa on, että ensi sunnuntaina päiväkohtainen kunto on kohdallaan.
Nyt niitä ärsykkkeitä vaan, eiköhän sulla pohjakunto ole aika vahva, ja pari terävää treeniä saattaa hyvinkin tuoda sunnuntaille sen hyvän päivän. Ja etkös ole kuitenkin käynyt kisaamassa suht aktiivisesti, ainakin omalla kohdalla olen huomannut, että kisoja pitää saada alle jotta kulkee. Pelkällä treenillä ei kisakone kunnolla käynnnisty.
VastaaPoistaEi muuta ku tsemppiä!
Kiitos! Tsemppiä tarvitaan, koska kisaaminen on ollut oikeastaan hävettävän vähissä. Leuka rintaan ja lenkille. :)
VastaaPoista