Kirjoitin tuossa viime viikolla ajatuksia pyöräilytapahtumista, jotka minulle merkitsevät jonkin verran muita enemmän. Niinpä kaivelin arkistojen kätköistä kauden 2008 ensimmäisen SM-mitalini tunnelmia. Tätä blogia ei vielä silloin ollut pystyssä ja leikillisesti tuli kirjattua joskus blogityyppisesti ajatuksia Joensuun yhteislenkki-topiciin fillarifoorumille. Blogimaisuus johtui siitä, että välillä suorittelin siellä niin monologista keskustelua, että se alkoi näyttää nettipäiväkirjalta (nykyään Suur-Joensuu aihe on hyvin aktiivisessa käytössä foorumilla). Sieltähän pieni raportti sitten XCO:n hopeamitalista myös löytyi ja kunniallisesti ihan topicin sivulta 100.
--------
Rovaniemi XCO SM-kisa 10.8.2008
Rovaniemi tosiaan takana ja aika putkiloonhan tuo oma ajo meni. Toistakymmentä vuotta piti melkeen päivittäin painella, että sai vihdoin ihan oikean mitskun... ja kyllä vain lämmittää mieltä. Enää ei ole paljon petraamista, niin olis uran tavoitteet hanskassa.
Rovaniemelle ajeltiin isukkihuoltajan kanssa jo perjantaina ja päädyttiin Rovaniemen halvimpaan hotelliin yöksi. Illalla siinä käytiin Ounasvaaralla rataa tutkailemassa ja sitä nyppylää katsoessa alkoi jo jännitys yltyä. Olin melko varma, että seuraavana päivänä (kisapäivä) pillitetään taas häntä koipien välissä jossain kannon nokassa, niinkuin on ollut tapana tehdä SM-kisoissa tähän asti.
Kisaa edeltävä yö nukutti ihan mukavasti ja aamupalakin maistui normaalista kisapäivästä poiketen. Jostain syystä ihan "lukkojännitystä" ei vielä ollut syntynyt. Startti oli vasta klo 15 iltapäivällä, joten aikaa oli vielä radan tutustumiseen ja täydelliseen panikointiin.
Ratahan tuolla Rovaniemellä on aika viimisen päälle XC-kisaksi. Alussa tiukka reilun kilsan nousu. Sitten mukavaa tasamaa- kivikkoa ja loppuun vauhdikasta laskettelua, siitä pieni nousun töppyrä ja stadionkierrosten jälkeen 6 km takana ja "uusi kierros alkaa". Tuota oli edessä 7 kieppiä, joten kyllähän siinä alkoi puntti tutista...
Klo 15! (vihdoin) Starttivihellys ja kisa alkaa.. Oma ajo lähti ihan ok liikkeelle ja alkuvauhti oli sitä luokkaa, että täpöllä ajaen pysyi just hyvin kärkikahinoissa. Heti ekalla kiekalla oli selvää, että oma vauhti ei riitä kultakamppailuun, mutta putkeen mennessä muut sijat olisi mahdollisia. Siitä kisa eteni sitten siihen malliin, että Ojalan Henkka karkas minuutin päähän ja ite sain saman eron taaksepäin. Omaa jännitystä aiheutti, kun sähläilin juomahuollossa kahdesti tiputtamalla pullon ja sen noukkimiseen paloi varmaan puolisen minuuttia. Onneksi noilla ei ollut vaikutusta lopputuloksiin. Kokonaisuutena 7 kiekkaa kulki ihan mukavasti ja jalat ei painanut juurikaan ennen viimeistä nousua. Viimeiset kolme kiekkaa ajelin nousua lukuun ottamatta vähän iisimmin ja varsinkin laskuissa tuli palauteltua ihan kunnolla.
Maalissa sijana sitten hopeaa ja ensimmäisenä onnittelemaan tuli kaksi tummapukuista miestä. Toinen antoi puhuttelun ja varoituksen juomapullojen noukkimisesta huoltoalueella ja toinen pyyti mukaansa doping-testiin.
Kaikenlaista tuli siis koettua, mutta mukavaa oli pitkistä automatkoista ja hieman syksyisestä säästä huolimatta. Toivottavasti kukaan ei jaksa lukea tänne asti, itse en ainakaan jaksaisi.
--------
Näin siis fillarifoorumilla joskus elokuussa 2008. Itse asiassa kesä 2008 oli kaikin puolin hyvä kausi ja oli hyvin lähellä, että mitalisaldo olisi kasvanut toiseen mitaliin Kempeleen cyclocross-kisoissa. Siellä jouduin kuitenkin niukasti taipumaan viimeisillä kierroksilla neljänneksi ja nälkää crossipuolella jäi reilusti seuraavalle vuodelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen