Kilpailuista jaloimmat

Kun on harrastanut jotain lajia hyvin pitkään ja on pyörinyt kilpailuissa pitkälle toistakymmentä vuotta, alkavat toiset kisat olla merkityksellisempiä kuin jotkin toiset. On siis kilpailuita, joissa on jotain erityistä. Jotain niin erityistä, että vuosi toisensa jälkeen ne saavat ihmiset mukaan viivalle tavoittelemaan sitä jotain. Suomalaisessa maastopyöräilyssä ja minulle henkilökohtaisesti tällaisia kisoja ovat XCO:n ja XCM:n SM-kisat. Hyvänä kolmosena seuraa cyclocrossin SM-kisat. Nämä kilpailut ovat minun rankingissa ihan omassa luokassaan.

SM-kisoissa määritellään kyseisen vuoden Suomen parhaat pyöräilijät. Kisapäivä on kaikilla pitkään tiedossa ja useat pyrkivät nostamaan kuntonsa huippuiskuun. Voittajalle jaetaan kultaisen mitalin lisäksi siniristin koristama ajopaita merkiksi Suomen parhaan ajajan tittelistä. Myös sijat kaksi ja kolme palkitaan mitalein. Silloin muilla ei palkinnoilla ole enää väliä. Ainoa, joka merkitsee, on mitali ja sen kautta tuleva arvostus satojen ja tuhansien tuntien treeneille ja vuodatetuille hikipisaroille.

Muistan kuin eilisen päivän ensimmäisen yleisen sarjan XC:n SM-hopeamitalini Rovaniemeltä kesältä 2008. Samoin Korsosta saavutettu XC:n SM-pronssi vuodelta 2009 on niin hyvin muistissa, että luulen sen vieläkin olevan viime kesältä. Cyclon puolelta 2009 saavutettu pronssimitali Laukaan Peurungassa on myös pyöräilymuistojen kärkiviisikossa. Vuosi 2010 jäi väliinputoaja vuodekasi, mutta tänä kesänä vihdoin pääsin myös XCM puolella mitalikantaan Ylöjärven Pirkka maratonissa. Erityisesti XCM-mitali antaa entistäkin enemmän uskoa taistella siitä siniristipaidasta jatkossa. Positiivisista muistoista voi ammentaa lisäenergiaa ja se tuo otetta kaikkeen tekemiseen.

SM-kisojen kanssa samaan tekstiin kehtaan mainita Tahko MTB:n. Onhan Tahkolla menestyminen omalta osaltaan huimaa ja antoisaa. Se on tapahtuma, joka kokoaa Suomessa suurimman määrän osallistujia ja palkinnotkin ovat omaa luokkaansa, jotain kuitenkin puuttuu. Sen tapahtuman perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, että kuka todella on Suomen kovin ajaja sinä vuonna. Tahkolla menestyminen on sitä paitsi paljon helpompaa kuin menestyminen SM-kisoissa. Tahko on kuitenkin kisa, josta nappiajolla saattaa jokin muistojälki mielen perukoille jäädä. Niin kävi mm. tänä kesänä 120km jälkeen ja siitä saan varmasti positiivista energiaa ensi kauden Tahkon lähtöviivalle.

Hiltusen Paavo kirjoitti blogissaan jokin aikaa sitten siitä, kuinka merkityksellisiä henkilökohtaisia urheilutapahtumia ovat sellaiset, joista mieleen jää jokin muisto. Se on juuri näin.