Työmatkapyöräilyyn kannustava kilometrikisa on jäänyt omalta kohdalta vähän passiiviseen suvantoon. Viime viikolla kertyneet 2,5 pyöräilytuntia alkoivat olla jo niin noloa kauraa, että jotain oli keksittävä ja pikaisesti. Niinpä tällä viikolla ajattelin ihan pyöräillä töihin! Aamulla olen lähtenyt kotoa töitä kohti klo 6:30. Täältä uudelta asunnolta on töihin matkaa sellainen 5-6 kilometriä, riipuen vähän reitinvalinnasta. Pienellä mutkalla matkaa kertyy enemmän ja se onkin ollut tämän viikon teema. Esimerkiksi eilen kilometrejä kertyi työmatkoilla reilut 50. Tänään sitten vakiomuotoinen kaupunkiympäristössä polkeminen vaihtui hieman maalaisidyllisempään vaihtoehtoon:
Tämän päivän työmatkapyöräilyt kerryttivät kilometrisaldoa noin 65km edestä. Ylämäkien ajaminen seisaaltaan on muuten yllättävän vaikeaa täysi reppu selässä! Pitäisiköhän reppuajelut ottaa ihan harjoitusohjelmaan mukaan? Maasturilla 6-8 m/s puhaltavaan vastatuuleen saa tehdä tosissaan töitä, että pääsee edes 25km/h vauhtia eteenpäin. Kolmas seikka, jonka tässä alkuviikolla olen huomannut, on oikeiden varusteiden merkitys harrastuksen miellyttävyyteen. Huhhuijaa esimerkiksi verkkareilla ajelua asiallisten fillarihousujen sijaan. Ei ihme, jos aloittelevat pyöräilijät lopettavat harrastukset, ennen kuin kunnolliset varusteet löytyvät kaapista - ja niin, joka ajokeleille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen