Aika-ajo (3,5 km, puoliteknistä polkua): Minulta aika-ajo oli tasaisen surkeaa ajamista alusta alkaen. Vauhti jäi vähän mateluksi ja ajorytmi ei löytynyt koko pätkän aikana. Ainoastaan viimeinen 300 metriä purua tuli ajettua kovaa. Tuloksena kolmanneksi kovin aika 6:49. Kärkeen Henkkaan eroa 31 sekuntia (eli ihan mielettömän paljon) ja toiseenkin sijaan Simoon 6 sekuntia.
Viikko sitten Hyvinkäällä aika-ajon ja xc-kisan välissä oli reilu kolme tuntia odottelua. Nyt päätin tankata kunnolla, joten evässämpylöitä tuli vedettyä ihan antaumuksella. Vihoviimeinen peliliike oli mennä kisakamppeissa korvapuustikahveille kahvioon. Sinällään pulla oli kyllä ihan hyvää, mutta se, että starttiin oli lopulta vain puolisen tuntia; saatoin odottaa kisassa pieniä ongelmia. Auringonpaiste sai muutenkin ukon vähän väsyneeksi ja lähtöviivalla nuokuin pyörän päällä, kunnes heräsin huutoon ”10 sekuntia!”.
XC –kisa (7 x 4km, puoliteknistä polkua koko kierros, muutamia jumppakohtia): Startti oli vauhdikas ja ensimmäinen sata metriä oli ainoa, kun ehdin nähdä kisan voittajaa tässä kisassa. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä oltiin varmaan jo puoli minuuttia Henkkaa perässä. Toisena ajeli Samuel, välissä oli pari minulle tuntematonta kaveria ja minä olin siinä viidentenä. Jonossa tuli ajettua vähän miten sattui ja esimerkiksi radan droppikohta kierrettiin sivusta häviten aikaa useita sekunteja. Samoin reitin vaativin ylämäkikohta jouduttiin jonomuodostelemassa jalkautumaan, tuossa tulee takkiin noin 10 sekuntia jouhevaan ajoon verrattuna. Kierroksen lopussa olin päässyt Samuelin perään kolmanneksi ja Simo seurasi tiukasti perässä.
Toisella kierroksella pääsin heti alussa Samuelin ohi toiseksi ja perässä seurasi Simo. Ajolinjat olivat ihan hakusessa, mutta muutoin kierros sujui ilman suurempia ongelmia. Droppikohta tuli ajettua tästä eteenpäin joka kierroksella ja ylämäkiporrastuskin meni heittäen ajamalla. Simon kanssa alettiin kasvattaa eroa tasaisesti niin eteen- (tämä on hieno saavutus kisassa) kuin taaksepäinkin. Kierroksen päätyttyä oltiin Henkkaa perässä ihan älyttömästi ja takana seurasi Samuel noin puolen minuutin päässä.
Kolmannella kierroksella alkoi tapahtua. Ajolinjojen tullessa tutuiksi ajattelin, että tällä kierroksella voisin vähän kiristää ajovauhtia. En kuitenkaan ehtinyt dropillekaan saakka, niin vatsassa alkoi tuntua lapsuuden juoksukisoista tuttua pistoa.” Voehan pullakahvit!”, huusin mielessäni. Hengittäminen oli lähes mahdotonta, koska vatsaa ei voinut tarjota ulos lainkaan. Sykkeitä piti pudottaa reilusti ja Simo lähti menemään menojaan. Jäin pitkäksi aikaa kolmospaikalle ja kierroksen lopulla olin Simosta 30 sekuntia perässä, maastoon kuulin kuulutuksen, että takana Samuel ja Kristian ajelivat sijasta neljä noin minuutin päässä.
Neljännellä ja viidennellä kierroksella en saanut oikein mitään aikaan. Pistos kyllä helpotti, mutta ajaminen oli vähän löysää koko ajan. Ero pysyi kakkossijan Simoon päin tismalleen samassa koko ajan ja takanatulijat jäivät hieman lisää molemmilla kierroksilla. Viidennen kierroksen lopuksi nappasin kisan ainoan geelin.
Kuudes kierros jatkui samaan malliin edellisten kanssa. Droppikohta alkoi sujua vauhdikkaammin, rata tuli tutummaksi, mutta ylämäissä vauhdin pitäminen ei erityisesti onnistunut. Kierroksen lopussa huomasin kuitenkin, että ero Simoon oli lähes puolittunut, joten toivo kisan kakkossijasta alkoi hiljalleen herätä.
Viimeiselle kierrokselle lähdin ajamaan tasaisen kovaa vauhtia. Saavutinkin Simon melko nopeasti heti droppipaikan jälkeen. Kisan ratkaisu oli tarjolla heti seuraavaksi tulevassa ylämäkiporrastuksessa. Valitettavasti Simpalla meni siinä vähän jalat solmuun ja oli selvää, että joudun perästä itsekin jalkautumaan. Ajamalla tuo kohta olisi vedetty ylös rutkasti nopeammin. Hetken aikaa vielä jouduin ajamaan Simon perässä, kunnes pääsin kuittaamaan kohteliaan pyynnön jälkeen ohitse (tässä vaiheessa ei muuten tullut mieleen, että minun olisi pitänyt vetää Simoon eroa 6 sekuntia, joka oli meidän ero aika-ajon jälkeen). Näinpä suunnittelin pitäväni kakkospaikalla tasaisen ”kovaa” vauhtia ja että iskisin puoli kilometriä ennen maalia loivassa loppunousussa. Näin sitten teinkin, Simo pysyi perässä ja maalissa olin vain kahden sekunnin turvin. Näin ollen XC-kisan kakkospaikasta huolimatta kokonaistuloksissa jäin sijalle kolme, vähintäänkin ansaitusti. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt pelata kortit vähän eri tavalla ja iskeä aikaisemmin. Tuolloin kuuden sekunnin ero olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi. Aivot toimivat tällä kertaa kuitenkin vasta kisan jälkeen, joten sitä on turha enää tässä vaiheessa voivotella. Kisan voittajaan Henkkaan ero kasvoi kuuteen minuuttiin, joten jonkin verran tässä olisi vielä treenattavaa tälle kesälle.
Pari vuotta sitten Liedossa ajelin Henkan perässä niin, että kierroksella otin takkiin noin 10 sekuntia. Eilen ero kierrosvauhdeissa oli lähellä minuuttia/kierros!
Missä siis mennään?
1.) Voima puuttuu
2.) Kestävyyttä puuttuu
3.) Ajotaitoa puuttuu
4.) kisarutiinia puuttuu
Näin ollen tämän viikon perjantaista eteenpäin aletaan hieman treenailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen