Kilpailuihin valmistautuminen urheilijana

Usein keskustelupalstoja lukiessa törmätään kommentteihin, että kilpailuun valmistautuessa viimeisellä viikolla ei enää ehdi kuin pilata kilpailun harjoittelulla. Usein ohjeina tuntuu olevan lähinnä lepäily tai vähintään harjoittelun keventäminen ”kisakunnon” esiin nostamiseksi. Olen miettinyt tätä asiaa ja kokeillutkin erilaisia valmistautumiskeinoja tässä vuosien varrella. Minulle lepoviikko ei ole koskaan sopinut, ei myöskään viime kesänä. Kesällä 2011 ajoin kaksi kilpailua ylitse muiden. Tahko MTB 120km ja XCM SM-kilpailut. Palataanpa ajassa vajaa vuosi taaksepäin – miten noihin kisoihin tuli valmistauduttua?

Tahkon 120km matkalle valmistautuminen oli vielä 1,5 viikkoa ennen H-hetkeä täysin kesken. Otin pienen riskin ja vedin kovimman viikon vuosiin juuri ennen Tahkoa. Tiesin, että vain treenaamalla saan kehoni heräämään edes jollekin tasolle. Sellaiselle tasolle, että keho tietää varmasti kisapäivänä, että todellista rasitusta on tulossa. Niinpä viikko ennen Tahkoa osallistuin Leijona GP:n maantiekisaan (Ahveniston moottoriradan kisa, noin 70km) ja verryttelyihin kuului 30-40km pyörittelyt ennen ja jälkeen kisan - lähes viiden tunnin treenipäivä siis. Kisaviikon maanantaina ajoin kevyen parin tunnin pyörittelyn maastossa. Tiistaina oli vuorossa 85 km lenkki kisapyörällä niin, että alkuun tuli 60km maantietä ja pari isompaa mäkeä, jonka jälkeen matka jatkui paikalliselle XCO-radalle vetämään pari tiukkaa kierrosta – yhteisaika lenkillä oli reilut 3,5 tuntia. Pitkillä lenkeillä treenasin vain veden voimalla ilman energiaa ruoan muodossa, jotta sain rasvojen aktivoitumisen varmistettua. Loppuviikolla tuli ajettua vielä muutamat 60km vedot rennosti. Torstaina, eli kaksi päivää ennen starttia ajan normaalisti 15min anakynnys-tykittelyn, näin tälläkin kertaa. Lauantaina ennen kilpailua edellisistä 7 päivästä oli treeniä kertynyt liki 20 tuntia ja niistäkin useampi tunti kovaa kilpailua, tai erilaisia anakynnys-harjoitteita maasturilla.

Tällä reseptillä tuloksena: Tahko MTB 120km voitto sekä elämäni pisin maastopyörälenkki ja ajallisesti pisin urheilusuoritukseni koskaan. Vältin krampit ja sippaamiset, jotka yleensä koituvat kohtalokseni jo kolmen tunnin suorituksissa.

Treenaamattomuus painoi myös XCM SM-kisojen lähestyessä, kirjoitinkin:

” Maastopyöräily marathonin SM-kilpailut ovat Ylöjärvellä 11.9.2011. Tiedosta huolimatta tämä kuski on luumuillut parhaansa mukaan Tahko MTB:n jälkeen jo pari kuukautta. Katselin tuossa harjoitusmääriä sykemittarista ja viimeiseen kolmeen kuukauteen viikoittaiset treenimäärät ovat ylittäneet 10 tuntia vain kahdesti! Yli kolmen tunnin lenkkiä en ole ajanut Tahkon (2.7.) jälkeen kertaakaan. Kuulostaa kohtalaisen epä-maratonistiselta..”

Vanhoja blogitekstejä selatessa huomasin, että 6 päivää ennen kisaa olin kirjoittanut olevani alkuviikolla vielä ihan pihalla. Suora lainaus menee seuraavasti:

”Eilen ajoin jalat loppuun vajaan kolmen tunnin (hitaalla) peruslenkillä. Vertailun vuoksi heinäkuussa sama lenkki olisi mennyt reippaasti kovempaa ilman mitään tuntemuksia jaloissa. Ajattelin muistutella pieniä reisilihaksiani myös tänään, joten koiville on tiedossa samankaltaista menoa kuin eilen ja keskellä viikkoa lisätään tehoja ja maksimivetoja. Melkoinen treeni-cocktail tiedossa, jolla lähdetään uuteen nousuun tai ollaan suossa ja syvällä.”

Kunto lähti rajuun nousuun ja tuloksena XCM SM-kisojen yleisen sarjan hopea – pari sekuntia elämäni ensimmäisestä Suomen mestaruudesta.

Olihan tuo ihan huippu kisa siihen nähden, että lähtökohdat olivat olleet vaikeat, Vain pari viikkoa aikaisemmin olin flopannut todellisesti Nuuksion maratonissa. Lisäksi 7 päivää ennen kisaa kolmen tunnin pk-lenkkikin oli vaikea ja energiat loppuivat normaalista ruokavaliosta huolimatta. Syynä taatusti Tahkon jälkeinen ylenpalttinen rentoilu pyöräilystä ja rasvojen nukkuminen energianjakotilaisuuksissa.

Se miksi pitkiin pyöräkilpailuihin valmistautumiseen kuuluu kova treeni, perustuu minun kokemukseni mukaan kahteen - kolmeen seikkaan:
1.) Urheilija tarvitsee kehon toimimiseen treeniä, muutoin keho menee uneen, eli kehon pitää tajuta, että kisapäivä todella tulee olemaan juuri nyt!
2.) Kehon pitää käyttää rasvoja energian lähteenä
3.) Superkompensaatio, kiitos! :)

Kesällä 2011 kisakaverit lanseerasivat termin: "Ollin treenibluffi". Sillä varmaan viitattiin siihen, että en rehellisesti kertoisi treeneistäni.. mutta näin se nyt vain sattuu olemaan, minkäs teet.