SM-kortteli ja Rosendahl GP

Tampereen kahden sateisen kisan viikonloppu on nyt takana ja mieleen jäi hieman vaihtelevat tuntemukset. Pääpanoksen olin suunitellut SM-kortteliin ja Rosendahl GP:n pyynikillä piti olla ns. jälkiruoka väsyneillä lihaksilla.

Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin on suunnitellut ja SM-korttelista jäi käteen sija 10. Treenikaveri Sami otti hienon SM-kullan, onnittelut! Kisassa vauhti oli iloisen railakasta ja olipa mukava ajaa pitkästä aikaa ajaa kilpaa. Kisahan oli elämäni ensimmäinen korttelistartti ikinä. Päällimmäisenä lajin luonteesta jäi mieleen, että tämähän on hieno laji. Kaikin puolin ajo tuntui hyvältä koko kisan ajan ja odottelin maltillisesti ratkaisua viimeisille kierroksille. Oma hyvän sijoituksen tavoittelu kaatui kisan viimeisessä mutkassa kisakaverin (Henttala) kaatumisen johdosta. Väistöliike ja kengän irroitus polkimesta ennen loppukiriä ei ole hyvä ratkaisu ja näin jäätiin jämäsijoille. Maalissa jalat tuntuivat täysin tuoreilta ja tässä vaiheessa päätin, että sunnuntaina Rosendahlissa pistellään maaliin hieman iloisemmalla fiiliksellä.

Näin sitten kävikin, sillä Rosendahlissa napattiin Rissasen Jarmon kanssa Picarolle kaksoisvoitto! Sadesää ja noin viisi lämpöastetta asettivat asetelmat heti alkuun mielenkiintoiseksi. Edessä oli 20 kertaa nousua pyynikin päälle ja vauhdikasta laskettelua jyrkkään alamutkaan, jossa tällä kelillä oli odotettavissa ylimääräistä ohjelmaa. Oma kilpailu meinasi kaatua kirjaimellisesti jo ennen starttia, kun päätin yrittää lämmittelyä rullilla, kun fillarin renkaat olivat vielä märät. No eipä siinä, noin viiden sekunnin "lämmittelyajon" jälkeen vedin kohtalaisen ikävät lipat kyljelleni asfaltille ja erityisesti oikea käsi koki tuossa tilanteessa kovia. Verryttelyksi sain näin ollen hieman alle 10 sekuntia ajoa kisaa ajatellen, mutta onneksi ensimmäinen kierros itse startista ajettiin rauhallisesti. Hyvää tuossa kaatumisessa oli ehkä sekin, että minua ei ainakaan eilen kukaan osannut ottaa tosissaan, että voisin kamppailla kisassa kärkisijoista; yleensä jo tälläkin tasolla rullilla pysytään pitempään kuin viitisen sekuntia..

Jarmo oli voimakas koko kisan ajan ja teki kovasti töitä vajaan 10 ukon irtiotossa, joka pääsi pääjoukolta karkuun jo kilpailun toisella kierroksella. Viimeisille kahdelle kierrokselle lähtiessä porukassa oli mukana kuusi ajajaa: J. Rissanen, O. Miettinen, M. Pajari, K. Kananen, S. Tiainen ja Viron mies J. Jõgi. Sami kuitenkin kaatui tällä kierroksella Pajarin kanssa, joten kärkiletkaan jäi kaksi Picaron miestä, Kananen ja virolainen. Poikien kaaduttua olin itsekin lähellä olla mukana kasassa, koska olin aivan Samin ja Matin vieressä kaatumishetkellä. Onnistuin kuitenkin ihmeenkaupalla ajamaan kaatuneen Samin ja Samin pyörän välistä (noin 10 cm rako) ja näin ei ensimmäistä maantiekaatumista tullut tililleni vieläkään. Jarmo teki voittoon oikeuttavan ratkaisunsa viimeiselle kierrokselle lähtiessä ja Kimmo oli jo tässä vaiheessa tipahtanut kyydistä kovan työnteon johdosta. Minä jäin sitten varmistelemaan Jarmon voittoa ja annoin Viron miehen tehdä hieman enemmän töitä Rosendahlin laskussa ja viimeisessä nousussa kohti pyynikin näkötornia pääsin varmistelemaan helpon kakkossijan. Kangaskokon Juha viimeisteli tiimille hienon tuloksen sijoittumalla kuudenneksi. Tästä kisasta jäi sitten huomattavasti parempi maku ja nyt voi hyvillä mielin jatkaa seuraaviin kisoihin!