Koko matkan kanssa sai ensinnäkin jännittää, että pääseekö edes tuhkapilven johdosta reissuun. Tätä ennen oli vielä Tjäreborgin ja lentoyhtiön kanssa arvottu, että saanko omaa maantiepyörää mukaan vai joudunko vuokraamaan fillarin paikan päältä. Noh, pyöränihän ei mukaan mahtunut, joten vuokrasin pyörän kuudeksi päiväksi tasarahalla 100e.
Ensimmäiset pari päivää meni hieman ihmetellessä, että minnehän suuntaan kannattaisi pyörällä suunnistaa. Eka lenkki lauantaina johti sitten Palman taakse johonkin nousuun ja vielä kurkkaamassa saaren kaakkoisreunaa. Meidän hotellissa Brasiliassa oli Kaupin Kanuunojen perinteinen fillarileiri Mallorcalla samanaikaisesti, joten päätin sitten sunnuntaina liittyä heidän remmiin, että pääsin tutustumaan saaren reitteihin paremmin.
Lenkillä pääsin sitten tutustumaan itselleni harvinaiseen kahvilakulttuuriinkin, kun tasaisin väliajoin pysähdeltiin kahville lenkin aikana. Mukavaa sosiaalista pyöräilyä kuitenkin, ja hyvää tekee minulle välillä tällaisetkin lenkit. Mallorcalla reilun satasen lenkin ajaa yli neljään tuntiin ja kahvilla ollaan sitten päälle lähes kaksi tuntia. Samanpituisesta lenkistä kotosuomessa selvitään reilussa kolmessa tunnissa kotiovelta kotiovelle. :)
Tästä kuitenkin alkoi alamäki terveydentilan kohdalla. Su-ma yö oli nimittäin hyvin tuskainen älyttömän kurkkukivun johdosta. Nielaiseminen ja jopa perushengitys otti kurkkuun aika ikävästi. Maanantaina en päässyt ajamaan ollenkaan ja tiistaina oli sitten vuorossa uskomaton nuha. Tiistai-iltana kävin kuitenkin Kanuuna-Esan kanssa pienellä pyörittelylenkillä illalla, jotta tietäisin onko syytä lähteä seuraavana päivänä katselemaan isompia vuoria ja tavoittelemaan lenkille 3000 nousumetriä. Vaikka olo oli hieman puolikuntoinen, niin päätin lähteä keskiviikkona kovien kuskien mukaan vetämään yhden pitemmän siivun. Keskiviikkona startattiin jo klo 09 ja ilokseni pääsin toteamaan, että mukana lenkillä oli Koljosen Make, Vainion Panu ja vähän uudempi tuttavuus Pasi.
Ukkoja ei ollukaan näkynyt sitten viime kesän, joten tämä oli oikein positiivinen yllätys ja pieni flunssailu unohtui ajelun ja keskustelun lomassa nopeasti. Suunnattiin suoraan kohti vuoria, eli Caimarin kautta Sa Calobralle. Maisemat oli mitä mainioimmat ja pääsin ajelemaan elämäni ensi kertaa serpeentiiniä; oli kyllä ukko fiiliksissä!
Calobralle vievä tie:
Calobraa:
Calobran 10 km pitkä nousu 700 nousumetrillä höystettynä nousi aikaan 31.09. Panu ja Make seurasivat siinä sitten melkein peesissä. Nousussa painettiin puolituntinen ainakin yli 300 watilla. Loppuun sitten vedettiin ensin Solleriin ja siellä päästiin taas vähän nousemaankin. Panostin tässä mäessä lähinnä valokuvaukseen, tosin kymmenistä kuvista onnistui vain pari.
Sollerista matka jatkui Bunyolaan- Santa Mariaan ja sieltä takaisin Arenaliin, jossa hotellimme oli. Vuokapyörä pelitti ihan mukavasti, mutta kyllähän se oma Feltti olisi ollut hieno pitää mukana reissussa. Vuoripäivän jälkeinen yö olikin sitten hieman ikävämpi, kun terveys taas koki pahemman kerran takapakkia. Keuhkoputki ei sietänyt kunnolla pään kääntämistä ja kipu oli uskomaton. Siinä oli Mallorcan ajot tiivistettynä ja kokonaisuutena kertyi 14 tuntia, joista hieman yli puolet puolikuntoisena. Tulomatkalla oli sitten aika ihastella lentokoneesta todellisia mäkiä..
Mitä jäi siis käteen?
1.) Kiitoksia ainakin Kanuunaporukoille koko viikosta. Olihan se huomattavasti mukavampi olla mukana, kun ei tarvinnut suunnistella arpapelillä minne sattuu. Jostain syystä en raaskinut ostaa pyöräilykarttaa viidellä eurolla fillarivuokraamosta; pelimies..
2.) Lisäksi ainakin flunssaa, sillä nyt vielä puolitoista viikkoa myöhemmin tämä sama jatkuu ja kohta pitää suunnata varmaan lääkäriin, että onko kaikki kohdallaan. 3.) Tulihan siellä elämän pisin lenkki tehtyä, hieman vajaa 170km. Maantie SM:ssä sitten juhannuksena pistetään ennätys uusiksi. Nousumetritavoite 3000 ei ihan täyttynyt, kun meidän keskiviikon lenkki oli vain 2700m nousua. Kanuunan porukka veti säntillisesti 3030 m täyteen. Respect!
4.) Aurinko paistoi jatkuvalla syötöllä ja nyt on ihossa pahat rusketusrajat. Nyt sitten näyttää melkein maantiepyöräilijältä. Huh huh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen