Sulkavan 195 kilometriä on siis takana ja täällä Joensuussa on ehditty jo kisaamaan kertaalleen Sulkavan jälkeen.
Sulkavalla oli komeat kisat kertakaikkiaan! Hieno sää, komeat maisemat, sopivan raskas reitti ja ammattilaisten mukana olo kruunasivat hienon pyöräilypäivän. Kaikesta huolimatta tuli kuitenkin jälleen yksi kisa tänä kesänä, josta jäi hieman hampaankoloon. Pariin ratkaisevaan paikkaan olin hieman väärässä paikassa väärään aikaan ja näin ollen mahdollisuudet edes jonkinlaiseen sijoitukseen karenivat. Myös Picaron kannalta hieman jäi kaivelemaan, ettei saatu esimerkiksi Rissasen Jarmoa autettua oikeastaan yhtään parempaan sijotukseen. Jarmolla olisi kyllä kunto ollut taas kohdallaan ja olisi varmasti pysynyt mukana kovemmassakin tykityksessä.
Omalta osaltani maantie SM-kisa oli täynnä kysymysmerkkejä, koska olihan kilpailu matkallisesti yli 30 kilometriä pitempi, kuin pisin ajamani lenkki koko elämäni aikana. Ennalta olin melko varma, etten tule jaksamaan maaliin ja odotin jalkojen menevän jumiin jossain 150km kohdilla.
Energiat riitti kisassa hienosti, koska olihan juhannuksen aikana tankattu oikein huolella. Pääjoukossa meno oli maltillista ja juomaakin kului koko viiden tunnin aikana vain noin kaksi pullollista; kiitos jälleen onnistuneen tankkauksen. Pääjoukon osalta kisa alkoi oikeastaan noin sadan kilometrin kohdalla, jolloin TWD:n ammattimiehet Carlström ja Veikkanen alkoivat iskeä vuorotellen irti pääjoukosta. Ensimmäiset 5-6 iskua pystyin vielä lähtemään mukaan ukkojen takarenkaaseen, mutta sitten oli tarvetta vähän palautella. Niinhän siinä sitten kävi, että heti seuraava isku heiltä onnistui ja pääjoukosta ei lähtenyt sopivasti mukanaan vievää jonoa tuon ratkaisevan iskun perään. Tämä oli sinänsä kulminaatiopiste koko kisassa ja ajatukset paremmista sijoituksista pystyi heittämään romukoppaan. Maaliin ajelin pääjoukossa funtsaillen välillä, että olisiko syytä yrittää repiä hieman irti, mutta päädyin ajelemaan maaliin vähän kevyemmällä rasituksella. Tärkeään Tahkon kisaan oli sunnuntaina aikaa vain viisi päivää, joten kisassa oli tarpeeksi tekemistä pääjoukossakin ajellessa. Kaikkiaan 195 km vei aikaa viisi tuntia ja viisi minuuttia ja keskisyke jäi pk-sykkeille (135). Ehkäpä ensi vuonna olen hieman valmiimpi myös maantie SM:eissä. Treenikaveri Sami ajoi hienosti maaliin kuudentena ja sijoittui U23-sarjassa SM-hopealle. Lähes koko kisan irtiotoissa ollut mies ajoi komeasti maaliin noin viisi minuuttia ennen pääjoukkoa.
Eilen maanantaina ajettiin JNSMTB-cupin 2. osakilpailu Lykyllä. Siellä pääsin ottamaan revanssia Samia vastaan ja kisan 3 x 5 km reitti pisti jalat soimaan hetkittäin oikein urakalla. Sulkavalla pääjoukossa lepäily oli kuitenkin jättänyt minulle hieman enemmän voimia varastoon ja sain lopussa käännettyä maastokisan voiton 3 sekunnin erolla Samiin. Hieno päänahka voittaa SM-korttelin voittaja ja U23-maantie hopeamitalisti. :)
tiistai 29. kesäkuuta 2010
perjantai 25. kesäkuuta 2010
Sulkavan juhannus
Sulkava kerää suomalaiset maantiepyöräilijät kokoon nyt viikonloppuna, kun siellä ajetaan maantiepyöräilyn SM-kilpailut. Sunnuntain ohjelmassa on Eliten-startti ja viivalle on tulossa käytännössä kaikki Suomen kärkiajajat; jopa kovimmat ammattilaiset Carlström ja Veikkanen ovat ilmoittautuneiden listalla. Saa nähdä millaiseksi kisa kehkeytyy, kun matkaa on karvan alle 200 kilometriä ja mäkiäkin on luvassa aika reippaasti. Itse tietenkin toivon, että saadaan Picarolle hyvä tulos aikaiseksi!
Tässäpä on hyvin aikaa odotella tulevaa sunnuntaita ja kaivella hieman kevään fotoarkistoja lenkeiltä. Silloin harvoin, kun lenkillä tulee kuvia otettua, niin usein on kyse itselaukaisulla otetuista kuvista. Välillä ajoitus ei osu ihan nappiin..
Esimerkiksi tässä harjoitellaan mäkihyppyasentoa maasturilla. Vasen jalka melko kiinnostavassa paikassa.. en halua edes muistaa millainen kuva olisi tullut kaksi sekuntia tämän hetken jälkeen.
Taidokasta kikkalua tasaisella pohjalla.. jännittävää, eikö vain?
Mallorcan "helmiä": Solleriin menevällä serpentiinitiellä voi toki tehdä kesken suoran tien ihan omiakin serpentiinikäännöksiä; säälittävää.
Ainiin, eilen tuli muuten käytyä siellä Lykynlammella kellottamassa taas XC-rataa. Toiveissa oli aika 14:10, mutta ilokseni tuo aika alittui 14 sekunnilla; näin ollen on pientä valoa tunnelin päässä havaittavissa.
Tässäpä on hyvin aikaa odotella tulevaa sunnuntaita ja kaivella hieman kevään fotoarkistoja lenkeiltä. Silloin harvoin, kun lenkillä tulee kuvia otettua, niin usein on kyse itselaukaisulla otetuista kuvista. Välillä ajoitus ei osu ihan nappiin..
Esimerkiksi tässä harjoitellaan mäkihyppyasentoa maasturilla. Vasen jalka melko kiinnostavassa paikassa.. en halua edes muistaa millainen kuva olisi tullut kaksi sekuntia tämän hetken jälkeen.
Taidokasta kikkalua tasaisella pohjalla.. jännittävää, eikö vain?
Mallorcan "helmiä": Solleriin menevällä serpentiinitiellä voi toki tehdä kesken suoran tien ihan omiakin serpentiinikäännöksiä; säälittävää.
Ainiin, eilen tuli muuten käytyä siellä Lykynlammella kellottamassa taas XC-rataa. Toiveissa oli aika 14:10, mutta ilokseni tuo aika alittui 14 sekunnilla; näin ollen on pientä valoa tunnelin päässä havaittavissa.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
Maasturi iskussa
Maasturi on taas kunnossa, joten pääsee onneksi metsään möyrimään. Tiellä ajosta ei tunnu oikein tulevan mitään, kun tänään paikallinen temporeitti kaikkine tempovälineineen tuotti melko karkeaa pettymystä ajan suhteen. Onneksi MSC on kuitenkin jälleen täydessä tikissä, joten tässä on pieniä toiveita saada muutamat hyvät Tahko-treenit alle ennen päätapahtumaa. Muun muassa huomenna on tarkoitus mennä Lykynlammelle kellottamaan perinteistä XC-reittiä ja katsellaan, jos saisi ajan johonkin 14:10 hujakoille.
lauantai 19. kesäkuuta 2010
Taka- ja etupakkia
Miksi mennä yhteen suuntaan, kun voi mennä samalla toiseenkin? Näin siis on nyt, kun toinen projekti etenee hienosti, mutta toisessa on sitten hieman mutkia matkassa.
Jos aloitetaan kehnommista uutisista, niin edellisen kisaviikonlopun lopputuotteena totesin, että takajarrun jarrupalat olivat 110 % loppuunkuluneet! Kulutuspintaa ei ollut jäljellä toisessa palassa yhtään ja jarrupalan "pinnikin" oli osallistunut jarrutustehtäviin. Näin ollen Tahkolle suunnittelut treenit kokivat suuren kolauksen jo tässä vaiheessa, koska minulla ei ole juuri nyt maasturia käytössä. Täällä Joensuussa on varsin kehnot mahdollisuudet saada speciaaliosia nopeasti itselle, ja näin kävi myös jarrupalojen kanssa. Toivotaan, että eräs helsinkiläinen pyöräliike lähettää palat nopeasti tänne, niin pääsen ajamaan edes pari lenkkiä ennen Tahko-viikonloppua.
No mutta.. ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Tänään nimittäin se kauan odotettamani tapahtuma sitten vihdoin tapahtui ja sain oman tempopyörän alleni. Ensimmäiset kilometrit on jo testiajettu ja ihan hyvältä sekä nopealta tuntuu. Pitääpä tästä laitteesta, ajokokemuksista ja treeneistä palata blogiteksteinä asiaan jatkossa, kunhan saan vain nuo alkusäädöt fillarissa kohdilleen. Paritempon SM-kisaan en tällä aikataululla fillarin kanssa ehdi itseäni kuntoon saamaan, mutta syksyllä on tarkoitus osallistua SM Tempoon Hämeenlinnassa. No juu, ja onhan tuolla työelämässä tapahtumassa myös pientä kehitystä, koska ensi maanantaista lähtien minulla on edessä hieman haasteellisempia työtehtäviä. Näin ollen töissä kaavailemani "palkanlaskijan pakinat"-blogi jää toteuttamatta, koska voi olla, ettei niihin tehtäviin tarvitse ainakaan hetkeen palailla. :)
Kisakalenteria silmäillen tässä on viikon verran aikaa Sulkavan maantie SM-kisaan ja siitä on sitten viikko Tahkolle. Sulkavalla matkaa ja mäkeä riittää, joten hieman jännittää, mitä tuosta reissusta seuraa. Onneksi on hyvä tiimi kasassa, joten eiköhän me Picaron miesten kanssa jotain kisassa kehitetä. Osallistujalistassa näkyy myös parin suomalaisen ammattilaisen nimet, joten vauhtiakin on kisassa luvassa. Maastopuolella huhut kertovat, että Tahkolla saatan päästä vähän speciaalihommiin, mutta se jää nähtäväksi, että toteutuuko tämä mystinen juttu. Mielenkiinnolla odottelen Tahkon kisaa useammaltakin kantilta; saa nähdä kestääkö kroppa 60km vauhdikkaamman läpäisyn, nouseeko haastajajoukkueita joukkuekilpailuun ja kuinka mahtaa sunnuntain ylämäkikisa kulkea lauantain tykittelyjen jälkeen. Toivotaan, että saan jarrun nopeasti iskuun, ja viimeistelytreenit päälle ajoissa.
Säät suosii ja kesäkin näyttää vihdoin taas olevan tuloillaan, joten ei muuta kuin kaikki pyörien selkään ja nauttimaan maailman hienoimmasta urheilulajista!
Jos aloitetaan kehnommista uutisista, niin edellisen kisaviikonlopun lopputuotteena totesin, että takajarrun jarrupalat olivat 110 % loppuunkuluneet! Kulutuspintaa ei ollut jäljellä toisessa palassa yhtään ja jarrupalan "pinnikin" oli osallistunut jarrutustehtäviin. Näin ollen Tahkolle suunnittelut treenit kokivat suuren kolauksen jo tässä vaiheessa, koska minulla ei ole juuri nyt maasturia käytössä. Täällä Joensuussa on varsin kehnot mahdollisuudet saada speciaaliosia nopeasti itselle, ja näin kävi myös jarrupalojen kanssa. Toivotaan, että eräs helsinkiläinen pyöräliike lähettää palat nopeasti tänne, niin pääsen ajamaan edes pari lenkkiä ennen Tahko-viikonloppua.
No mutta.. ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin. Tänään nimittäin se kauan odotettamani tapahtuma sitten vihdoin tapahtui ja sain oman tempopyörän alleni. Ensimmäiset kilometrit on jo testiajettu ja ihan hyvältä sekä nopealta tuntuu. Pitääpä tästä laitteesta, ajokokemuksista ja treeneistä palata blogiteksteinä asiaan jatkossa, kunhan saan vain nuo alkusäädöt fillarissa kohdilleen. Paritempon SM-kisaan en tällä aikataululla fillarin kanssa ehdi itseäni kuntoon saamaan, mutta syksyllä on tarkoitus osallistua SM Tempoon Hämeenlinnassa. No juu, ja onhan tuolla työelämässä tapahtumassa myös pientä kehitystä, koska ensi maanantaista lähtien minulla on edessä hieman haasteellisempia työtehtäviä. Näin ollen töissä kaavailemani "palkanlaskijan pakinat"-blogi jää toteuttamatta, koska voi olla, ettei niihin tehtäviin tarvitse ainakaan hetkeen palailla. :)
Kisakalenteria silmäillen tässä on viikon verran aikaa Sulkavan maantie SM-kisaan ja siitä on sitten viikko Tahkolle. Sulkavalla matkaa ja mäkeä riittää, joten hieman jännittää, mitä tuosta reissusta seuraa. Onneksi on hyvä tiimi kasassa, joten eiköhän me Picaron miesten kanssa jotain kisassa kehitetä. Osallistujalistassa näkyy myös parin suomalaisen ammattilaisen nimet, joten vauhtiakin on kisassa luvassa. Maastopuolella huhut kertovat, että Tahkolla saatan päästä vähän speciaalihommiin, mutta se jää nähtäväksi, että toteutuuko tämä mystinen juttu. Mielenkiinnolla odottelen Tahkon kisaa useammaltakin kantilta; saa nähdä kestääkö kroppa 60km vauhdikkaamman läpäisyn, nouseeko haastajajoukkueita joukkuekilpailuun ja kuinka mahtaa sunnuntain ylämäkikisa kulkea lauantain tykittelyjen jälkeen. Toivotaan, että saan jarrun nopeasti iskuun, ja viimeistelytreenit päälle ajoissa.
Säät suosii ja kesäkin näyttää vihdoin taas olevan tuloillaan, joten ei muuta kuin kaikki pyörien selkään ja nauttimaan maailman hienoimmasta urheilulajista!
sunnuntai 13. kesäkuuta 2010
Maastoinen viikonloppu 2/2
Näin on maastoinen viikonloppu lähestymässä pikkuhiljaa loppuaan. Tämän viikonlopun aikana olen omalta kohdaltani varmaan antanut ihan pätevät näyttöni mutapainin MM-kisa valintoja ajatellen. Jyväskylässä oli tänään tarjolla 63 kilometriä mutaa eilisen Vuokatin (51 km) kaupanpäällisiksi.
Mitä sitten tänään Jyväskylässä tapahtui? Itse ainakin totesin, että kyllä sitä kokeneempikin maastopyöräilijä voi kämmätä ihan perusasioissa. Nyt nimittäin kävi niin, että eilinen kiireinen poistuminen Vuokatista aiheutti tälle päivälle melkoisia ongelmia. Vuokattiin jäivät niin jalat, menetetyt kalorit kuin takajarrukin ja niitä kaikkia olisi tänään tarvittu hyvän menestyksen saavuttamiseksi.
Toisaalta pitkään näytti siltä, että tänään taistellaan ihan hyvin kilpailun voitosta. Erittäin kuraisissa olosuhteissa vauhti pidettiin koko ajan maltillisena ja mitään älytöntä revitystä ei ollut missään vaiheessa. Kärkijoukossa ajelivat Kuiton Antti, Simo Sohkanen, Tuomas Juuti ja Samuli Saarela. Tuomaksella taisi mennä rengas toisen kierroksen lopulla ja Samulillakin oli pieniä vaikeuksia välillä pysyä letkassa mukana. Näytti siltä, että voitto ratkeisi minun ja kahden Skins-polkijan välillä, sillä vielä ennen viimeistä huoltopaikkaa kaikki tuntui olevan täysin kunnossa. Yhtä-äkkiä, noin 10 kilometriä ennen maalia kuitenkin sain unohtaa ajatukset hyvästä sijoituksesta..
Sippasin aivan totaalisesti viimeisen viiden kilometrin aikana ja parhaimmillani en ollut aivan varma, että missä maassa olin ja mitä olin ylipäänsä tekemässä! Käytännössä en pystynyt ajamaan pyörää, kun syke oli yli 110 iskua minuutissa. Yksikin geeli olisi voinut pelastaa tänään, mutta eipä sattunut olemaan kuin kaksi mukana ja molemmat jo tuntia aikaisemmin mahassa. Pieniä ongelmia minulla oli myös alamäissä, kun takajarru ei enää toiminut kymmenen ajetun kilometrin jälkeen. Pääsen näin harjoittelemaan Avidien ilmausta lähiaikoina.
Maaliin saavuin reippaasti voittaja Kuiton takana ja lopullinen sijoitukseni oli seitsemäs. Maalissa olin aivan haamuna ja kisakavereiden yksinkertaisimmatkin kysymykset menivät melko lailla ohitse. Pahoittelut muuten henkilöille, joiden kanssa ”keskustelin” kisan jälkeen. En ollut jostain syystä ihan optimaalisella kommunikointikyvyllä liikenteessä enää tuossa vaiheessa.
Mitä siis opimme?
1.) Jos olet edellisvuonna jossain kunnossa, niin sama ei päde välttämättä tänä kesänä.
2.) Marathon kisan jälkeen syödään aina vähintään kaksi lämmintä ruokaa ja ainakin hyödynnetään Katinkullan 8,5 euron buffet-ruokailu. Nyt pihistely koitui kohtaloksi ja sunnuntain aamiainen taisi upota vielä edellispäivän miinuskaloreihin.
3.) Tämän lisäksi on katsottava, että pyörä on täydessä iskussa kaikissa kisoissa, ettei vastaavaa jarrun menetystä pääse tapahtumaan.
4.) Näiden lisäksi toki taskuun voisi ottaa sen kolmannen geelinkin ja uhmata sen tuomaa 50 gramman lisäpainoa.
Kaiken kaikkiaan melkoinen viikonloppu takana ja tällä hetkellä on vielä hyvin ristiriitaiset ajatukset siitä, että oliko tässä mitään järkeä. Ehkäpä vastaus saadaan aikanaan Tahkon maaliviivalla…
Mitä sitten tänään Jyväskylässä tapahtui? Itse ainakin totesin, että kyllä sitä kokeneempikin maastopyöräilijä voi kämmätä ihan perusasioissa. Nyt nimittäin kävi niin, että eilinen kiireinen poistuminen Vuokatista aiheutti tälle päivälle melkoisia ongelmia. Vuokattiin jäivät niin jalat, menetetyt kalorit kuin takajarrukin ja niitä kaikkia olisi tänään tarvittu hyvän menestyksen saavuttamiseksi.
Toisaalta pitkään näytti siltä, että tänään taistellaan ihan hyvin kilpailun voitosta. Erittäin kuraisissa olosuhteissa vauhti pidettiin koko ajan maltillisena ja mitään älytöntä revitystä ei ollut missään vaiheessa. Kärkijoukossa ajelivat Kuiton Antti, Simo Sohkanen, Tuomas Juuti ja Samuli Saarela. Tuomaksella taisi mennä rengas toisen kierroksen lopulla ja Samulillakin oli pieniä vaikeuksia välillä pysyä letkassa mukana. Näytti siltä, että voitto ratkeisi minun ja kahden Skins-polkijan välillä, sillä vielä ennen viimeistä huoltopaikkaa kaikki tuntui olevan täysin kunnossa. Yhtä-äkkiä, noin 10 kilometriä ennen maalia kuitenkin sain unohtaa ajatukset hyvästä sijoituksesta..
Sippasin aivan totaalisesti viimeisen viiden kilometrin aikana ja parhaimmillani en ollut aivan varma, että missä maassa olin ja mitä olin ylipäänsä tekemässä! Käytännössä en pystynyt ajamaan pyörää, kun syke oli yli 110 iskua minuutissa. Yksikin geeli olisi voinut pelastaa tänään, mutta eipä sattunut olemaan kuin kaksi mukana ja molemmat jo tuntia aikaisemmin mahassa. Pieniä ongelmia minulla oli myös alamäissä, kun takajarru ei enää toiminut kymmenen ajetun kilometrin jälkeen. Pääsen näin harjoittelemaan Avidien ilmausta lähiaikoina.
Maaliin saavuin reippaasti voittaja Kuiton takana ja lopullinen sijoitukseni oli seitsemäs. Maalissa olin aivan haamuna ja kisakavereiden yksinkertaisimmatkin kysymykset menivät melko lailla ohitse. Pahoittelut muuten henkilöille, joiden kanssa ”keskustelin” kisan jälkeen. En ollut jostain syystä ihan optimaalisella kommunikointikyvyllä liikenteessä enää tuossa vaiheessa.
Mitä siis opimme?
1.) Jos olet edellisvuonna jossain kunnossa, niin sama ei päde välttämättä tänä kesänä.
2.) Marathon kisan jälkeen syödään aina vähintään kaksi lämmintä ruokaa ja ainakin hyödynnetään Katinkullan 8,5 euron buffet-ruokailu. Nyt pihistely koitui kohtaloksi ja sunnuntain aamiainen taisi upota vielä edellispäivän miinuskaloreihin.
3.) Tämän lisäksi on katsottava, että pyörä on täydessä iskussa kaikissa kisoissa, ettei vastaavaa jarrun menetystä pääse tapahtumaan.
4.) Näiden lisäksi toki taskuun voisi ottaa sen kolmannen geelinkin ja uhmata sen tuomaa 50 gramman lisäpainoa.
Kaiken kaikkiaan melkoinen viikonloppu takana ja tällä hetkellä on vielä hyvin ristiriitaiset ajatukset siitä, että oliko tässä mitään järkeä. Ehkäpä vastaus saadaan aikanaan Tahkon maaliviivalla…
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Maastoinen viikonloppu 1/2
Kurainen Vuokatti MTB 2010 on nyt nähty ja käteen jäi kakkostila. Päivän taktiikkahan oli ottaa hieman iisimmin, koska ajatukset olivat osittain jo sunnuntain puolella. Suuren sadealueen yltäessä Vuokatin korkeudelle noin puoli tuntia ennen kilpailua tiesi suoriltaan rankkaa suoritusta. Onhan nimittäin niin, että kilpailun lukuisat ylämäet ja hieman kehnosti sadetta kestävä reittipohja tekevät yhdessä reitistä hyvin liukkaan ja raskaan, kun isompi sade osuu kohdalle.
Itse kisa ei tänään alkanut toivomallani tavalla, koska toivoin rauhallista alkuvauhtia. Pidin pääni kuitenkin iisin alun suhteen ja näin taktiikan mukainen starttini ei tänään mahdollistanut taistelua ykkössijasta, koska Ojala iski heti alusta vauhtia siihen malliin, että jäin kyydistä säästelemään jalkoja Schwarzien ja Saarelan kanssa. Pitkä tovi kisasta siinä sitten ajettiinkin poikien kanssa neljistään, Ojalan varmistellessa itselleen ylivoimaisen voiton. Meidän nelikon kisa kakkostilasta ratkesi toisen kierroksen puolivälin paikkeilla, reitin pisimmässä nousussa, jonkin verran Heikkilän tilan jälkeen. Ajelin tuolloin omaa nousuvauhtiani mäkeä ylöspäin ja huomasin pientä eroa syntyvän. Tuossa vaiheessa ei enää jalkojen säästely sen kummemmin tullut kysymykseen ja lopun ajelin sitten vähän reippaammin aina maaliin saakka. Maalissa olin siis toinen ja kolmantena viivan ylitti Samuli Saarela. Kurainen päivä sai näin ollen ihan ok päätöksen.
Kurakilpailuiden suurin ongelma on siinä, että kisat ovat kalustolla hyvin rankkoja. Pyörä kuluu parissa tunnissa yhtä paljon kuin kuivalla keleillä useissa viikoissa. Reitti Vuokatissa on mielenkiintoinen ja mäkiä riittää rutkasti. Tämän vuoden reittiin oli tehty pieniä muutoksia aikaisempiin verrattuna. Startti ja maali oli tuotu Katinkullalle ja kierroksen loppuvaiheeseen oli järkätty parin kilometrin mielenkiintoinen polkupätkä. Kyseisellä pätkällä oli jonkin verran nousua ja rutkasti pitkospuita, jotka XC-pyörällä, väsyneillä jaloilla ja sadekelillä muodostavat mukavan lisähaasteen tavalliseen ajoon verrattuna.
Tulokset:
1.) Ojala Henri 2.25.40
2.) Miettinen Olli CC Picaro/ MSC Bikes Finland 2.32.15 + 6.35
3.) Saarela Samuli Kos 2.33.55 + 8.15
4.) Schwarz Daniel PK-Team 2.38.12 + 12.32
5.) Schwarz Alexander PK-Team 2.38.47 + 13.07
Matka Vuokatista jatkui sitten autolla kohti Jyväskylää, jossa huomenna sunnuntaina taistellaan Laajavuoren maastoissa Marathon cupin sijoituksista. Reitin valinnat autolla eivät tänään osuneet ehkä ihan optimaalisesti kohdalleen, kun ajeltiin Ventolla kymmeniä kilometrejä kelirikkoisia hiekkateitä. Ainakin kaavailtu ajan ja polttoaineen säästö kaatui jossain Talvivaaran tehtaan takapihoilla; mukavaa tuo hiekkatieajelu täydessä kaatosateessa.
Mutta mitä sitten huomenna on tiedossa? Noh, Laajavuoressa on tarjolla perinteinen kisareitti, eli sunnuntaina nousumetrejä on taas luvassa reilusti päälle toista tuhatta. Samalla tulee olemaan mielenkiintoista todeta, kuinka koko lauantain kestänyt sade on vaikuttanut maapohjaan. Itse lähden ajamaan kisaa vain maaliin ja saan siten hyvän treeniviikonlopun aikaiseksi.
Saa nähdä, onko ukko yhtään iskussa ja onko sitä mutapainia myös huomenna sunnuntaina tiedossa; toivottavasti kyllä ja toivottavasti ei.
Itse kisa ei tänään alkanut toivomallani tavalla, koska toivoin rauhallista alkuvauhtia. Pidin pääni kuitenkin iisin alun suhteen ja näin taktiikan mukainen starttini ei tänään mahdollistanut taistelua ykkössijasta, koska Ojala iski heti alusta vauhtia siihen malliin, että jäin kyydistä säästelemään jalkoja Schwarzien ja Saarelan kanssa. Pitkä tovi kisasta siinä sitten ajettiinkin poikien kanssa neljistään, Ojalan varmistellessa itselleen ylivoimaisen voiton. Meidän nelikon kisa kakkostilasta ratkesi toisen kierroksen puolivälin paikkeilla, reitin pisimmässä nousussa, jonkin verran Heikkilän tilan jälkeen. Ajelin tuolloin omaa nousuvauhtiani mäkeä ylöspäin ja huomasin pientä eroa syntyvän. Tuossa vaiheessa ei enää jalkojen säästely sen kummemmin tullut kysymykseen ja lopun ajelin sitten vähän reippaammin aina maaliin saakka. Maalissa olin siis toinen ja kolmantena viivan ylitti Samuli Saarela. Kurainen päivä sai näin ollen ihan ok päätöksen.
Kurakilpailuiden suurin ongelma on siinä, että kisat ovat kalustolla hyvin rankkoja. Pyörä kuluu parissa tunnissa yhtä paljon kuin kuivalla keleillä useissa viikoissa. Reitti Vuokatissa on mielenkiintoinen ja mäkiä riittää rutkasti. Tämän vuoden reittiin oli tehty pieniä muutoksia aikaisempiin verrattuna. Startti ja maali oli tuotu Katinkullalle ja kierroksen loppuvaiheeseen oli järkätty parin kilometrin mielenkiintoinen polkupätkä. Kyseisellä pätkällä oli jonkin verran nousua ja rutkasti pitkospuita, jotka XC-pyörällä, väsyneillä jaloilla ja sadekelillä muodostavat mukavan lisähaasteen tavalliseen ajoon verrattuna.
Tulokset:
1.) Ojala Henri 2.25.40
2.) Miettinen Olli CC Picaro/ MSC Bikes Finland 2.32.15 + 6.35
3.) Saarela Samuli Kos 2.33.55 + 8.15
4.) Schwarz Daniel PK-Team 2.38.12 + 12.32
5.) Schwarz Alexander PK-Team 2.38.47 + 13.07
Matka Vuokatista jatkui sitten autolla kohti Jyväskylää, jossa huomenna sunnuntaina taistellaan Laajavuoren maastoissa Marathon cupin sijoituksista. Reitin valinnat autolla eivät tänään osuneet ehkä ihan optimaalisesti kohdalleen, kun ajeltiin Ventolla kymmeniä kilometrejä kelirikkoisia hiekkateitä. Ainakin kaavailtu ajan ja polttoaineen säästö kaatui jossain Talvivaaran tehtaan takapihoilla; mukavaa tuo hiekkatieajelu täydessä kaatosateessa.
Mutta mitä sitten huomenna on tiedossa? Noh, Laajavuoressa on tarjolla perinteinen kisareitti, eli sunnuntaina nousumetrejä on taas luvassa reilusti päälle toista tuhatta. Samalla tulee olemaan mielenkiintoista todeta, kuinka koko lauantain kestänyt sade on vaikuttanut maapohjaan. Itse lähden ajamaan kisaa vain maaliin ja saan siten hyvän treeniviikonlopun aikaiseksi.
Saa nähdä, onko ukko yhtään iskussa ja onko sitä mutapainia myös huomenna sunnuntaina tiedossa; toivottavasti kyllä ja toivottavasti ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)