Kruunajaiset Mikkelin poluilla

Maitohappovarastoni olivat ennen viikonloppua ehtyneet huolestuttavasti. Arvonsa tunteva kestävyysurheilija on aina hieman hapoilla, joten nyt oli tartuttava tilaisuuteen ja suuntasin varhain lauantai-aamuna Savoon, synnyinkaupunkiini Mikkeliin. Olin suunnitellut reissua jo muutaman kuukauden ja maitohappotäydennyksen ohella janosin menestystä paikallisilla Strava-segmenteillä.

Ennakkosuunnitelmissa isku Mikkelin poluille piti tapahtua sitten, kun seuraavat kolme asiaa täyttyvät: olen hyvässä kunnossa, lämpötila on vähintään +15 ja tuulen pitäisi olla lähellä tyyntä. Niin kuin yleensäkin, suunnitelmani ovat vedenpitävät kuin verkkosukkahousut. Startessani lenkille suunnitelman kriteereistä täyttyi komeasti 0/3. Kylmä pohjoistuuli vaivasi, lenkin aikana satoi kaikkea veden, rännän, lumen ja rakeiden väliltä ja ukko oli kaikkea muuta kuin kovassa kunnossa.Vuoden alusta kertyneet 80 treenituntia joutuivat nyt todelliseen testiin. Olin myös väsyttänyt itseäni edellispäivänä ajamalla Aulanko MTB:n reitin rennon kovaa Hämeenlinnassa. Jalka painoi jo startissa, aivan kuten pitääkin!

Huolimatta huolestuttavista ennakkoasetelmista en lannistunut. Alla lenkillä minulla oli mahtava pyörä, jolla ei yksinkertaisesti pääse kovin hiljaa. Suomalaisessa metsässä Rosen Thrill Hill on enemmän kuin kotonaan! Pitoa on kuin 29er:issä, ketteryyttä kuin 26-pyörissä ja tämä on yksinkertaisesti molempia noita kokoluokkia nopeampi. Testasin lenkillä vielä uutta pyöritystekniikkaa, jossa pidän poikkeuksellisesti alaketjua kireällä yläketjun sijaan. Kuva lenkin lopulta kertoo oleellisen.

Edessä oli eeppinen reissu, johon mahtui kaikenlaista. Tangonylilentelyä, revennyt sadetakki, kramppeja, eksymisiä, arpomista, hienoja polkuja ja mahtava määrä toivottuja maitohappoja. Löysin ilman karttaa ja kartallista gps-laitetta maastosta noin 30 segmenttiä, joista puolet olivat reittejä, joissa en ollut koskaan käynyt. Puolet reiteistä olivat polkuja, joita olin ajanut silloin vuoden -97 tienoilla, kun aloitin kisaamisen maastopyörällä. Periaatteena tällä lenkillä oli, että "kerralla purkkiin", joten oletettavan segmentin alkaessa pistin happoiset jalat pyörimään ja sen hetken irtoavat watit maksimiin.

Kahden tunnin aikana ehdin kiertää 42km ja ajoin segmenttejä noin 45 minuutin edestä. Tuo 45 minuuttia kertyi eripituisista tykityksistä, joissa tehot eivät olleen ana-kynnyksellä, vaan reilusti sen ylitse. Yli 30 pätkän hallitseminen spontaanisti oli tässä kunnossa niin haastavaa, että jouduin muutaman keskeisen suunnan jättämään väliin. Olin yksinkertaisesti lenkin lopussa niin hapoilla, että jo rauhallinen lipuminen pyörän päällä oli vaikeaa. Sydän oli joutunut kaikkien aikojen vuoristorataan ja ukon suorituskyky oli tällä kertaa ulosmitattu täydellisesti.

Lenkin data tässä: http://www.strava.com/activities/136800798?ref=1MT1yaWRlX3NoYXJlOzI9dHdpdHRlcjs0PTM1MDYwNjc%253D

Tuloksena yhteensä 27 kärkiaikaa (KOM) ja iso määrä nälkää seuraavalle päivälle. Illalla olin väsyneempi kuin koskaan. Jalat olivat totaalisen sipissä ja varhaiskeski-iän kuumataallot iskivät kehossani ristiaallokon tavoin seuraavat 20 tuntia.

Huonosti nukutun yön jälkeen kävin täyttämässä maitohappovarastoni vielä toisella lenkillä. Sunnuntaina mukanani oli myös ajoseuraa, joten sain vähän helpotusta hapotukseen kohonneen adrenaliinin avulla. Kiitoksia Jukalle ajoseurasta! Lenkin 12 saavuttettua kärkiaikaa sai tällä kertaa riittää ja rintakehässä alkoi tuntua siltä, että pieni lepojakso voisi olla paikallaan. Taidettiin olla hapoilla sydäntä myöten.

Onnistunut treenileiri Savossa oli takana. Kokonaistulokset viikonlopulta: 65km/3,5tuntia/39 kärkiaikaa Stravaan.