Eipä tullut minulle kauden maantieavausta tänään. Kävin aamulla pyörittelemässä maantiecrossarillani liki 60km lenkin ja vedin pari kovempaa vetoa. Keho ilmoitteli, että tänään ei ole syytä lähteä tykittämään illalla märkään keliin tunnin maksimitreeniä. Päätin olla kaukaa viisas ja passasin illan kisan. Tärkeämmät kapinat ovat edessäpäin ja onhan kuntoni vasta raakilevaiheessa. Syksyn ja kevään sairasteluputkelle on nyt vihdoin saatava loppu ja uskon rauhallisten lenkkien olevan tähän parasta lääkettä. Ukko kaipaa selkeästi kestävyystreenejä.
Mikäli haluan pärjätä kesän tärkeissä kisoissa, on nyt pidettävä maltti mielessä kokoajan. Ilman peruskuntokautta ei 3-5 kovan treenin/kisan ajaminen viikkoon ole viisasta. Nyt on annettava keholle erilaisia ärsykkeitä ja tällä kertaa ne erilaiset ärsykkeet ovat rauhallisia pyörittelyitä. Pitemmät lenkit huoltavat samalla lihaksistoon maksimivetojen kautta kertynyttä kuormitustilaa parempaan suuntaan.
Rajamäen kisa osoitti, että nopeuteni riittää jo tällaisenaan Suomen kärkivauhtiin. Seuraavien treeniviikkojen pointtina on kerätä tarvittavat tunnit ja minuutit siihen, että nopeus säilyy ja kroppa jaksaa ihan kisan loppuun saakka.
Nyt edessä on kropan kuuntelua ja pidän kovasti peukkuja, että viikon kestänyt kova öinen kurkkukipuilu pikkuhiljaa helpottaisi. Jos olotila petraantuu ja jalkoihin ilmestyy ennen viikonloppua lihakset takaisin, niin suuntaan katseet eittämättä kohti Liedon XCO-kisaa. Katsotaan ja kuulostellaan!
Iän tuomaa viisautta, kun ei ihan joka kisaan ole pakko lähteä :)
VastaaPoista