Onnistuneen keskiviikkoisen Hollolan maastotriathlonin
jälkeen starttasin hyvillä mielin Vierumäen perusmatkalle (1500m, 40km, 10km).
Olin aikaisemmin kisannut yhden perusmatkan vuonna 2015 Raaseporissa, joten nyt
oli hyvät mahdollisuudet testata oikeaa kisavauhtia sprinttejä pidemmässä
triathlon-kisassa. Vierumäellä kisan puitteet ovat miellyttävät ja
Finntriathlon-kisaorganisaatio pelaa todella saumattomaksi. Kisaajan
vastuulle jää vain keskittyä omaan suoritukseen. Yhteensä osallistujia oli
lähemmäs 700 ja minunkin ikäryhmässä 30-34 sarjassa yli 60 ukkoa. Eniten perhosia
vatsaan ennakkoon tuli 1500m uinnista, koska minulla ei ollut elämässäni kovin
montaa yli kilometrin avovesiuintia plakkarissa. Samoin jännittävää oli kuinka
kovaa voisin ajaa 40km pyörää juoksujalat säilyttäen. Tapahtui kisassa mitä hyvänsä,
niin oppia tulisi omasta kropasta aivan taatusti.
Uinti 1500m – 27:26 (koko porukan sijalla 103, omasta
ikäryhmästä 6)
Uinti Vierumäellä suoritetaan kahdessa eri järvessä. Ensin
uidaan noin 300m, jonka jälkeen ylitetään kapea salmi toiseen järveen. Siellä
polskitaan noin 800m ja taas salmen ylityksen jälkeen palataan lähtörantaan
pienen lisämutkan kera. Asetuin rolling startissa muiden noin 26-27 minuutin
uimareiden läheisyyteen. 27 minuutin uima-aika tarkoittaa sitä, että häviää
koko kisan nopeimmille noin 9 minuuttia 1,5km matkalla. Tuo on karu ero ja
tämän takia kannan edelleen titteliä wannabe triathlonisti. Minulle uinti on
edelleen yksi läpäistävä etappi kisassa, enkä vielä pysty urheilemaan sitä
lävitse. Keskityn uinnissa puhaltamaan ilmat veteen ja pitämään jalkoja
mahdollisimman lähellä pintaa – ja odottelen vain rantaa. Otetta vedestä tai
korkeasta kyynärpäästä en vielä tällä tasolla ole ehtinyt riittävästi huolta kantaa. Tai kannan huolta, mutta homma ei pelaa käytännössä. Selkeä ongelmani on, että painan suoralla kädellä vettä alaspäin, kun sitä pitäisi
tottakai kauhoa kohti varpaita taaksepäin. 20 vuoden pyöräilyjumit ja 10 vuoden
toimistotyöt ovat tehneet tehtävänsä sementoidessa olkapäiden
liikkumattomuuden. Tässä mielessä uinnissa on minulla isot
kehittymismahdollisuudet tulevaisuudessa, jos saan joskus kädet huljuamaan vedessä oikealla
tavalla.
Uinti meni lopulta ihan suunnitelmien mukaan. En panikoinut,
kiersin kaikki poijut, syke pysyi alhaalla ja olin hetkittäin vähän peesissäkin.
Uintiaikani oli 27:26, joka oli parin vuoden takaiseen Raaseporin uintiin
nähden lähes 5 minuutin parannus. Minun kisani alkaa siinä vaiheessa, kun jalat
osuvat kuivalle maalle. Vierumäellä onkin mukava ylämäkispurtti kohti
T1-vaihtoa. Pääsin siinä kuittaamaan useat kanssakilpailijat ja pienen
sähläyksen jälkeen pääsin nauttimaan vauhdista Rosen Aero Flyer
–triathlonpyörällä. Tämä kisa oli ensimmäinen kisa tällä uutukaisella ja paloin
mielenkiinnosta fillarivauhdista.
Pyöräily 40km – 58:35 (koko porukasta sijalla 5, omasta
ikäryhmästä 1)
Lähdin ajamaan fillaria hieman reilulla 40km/h
keskivauhdilla. Watit pyörivät 300 molemmin puolin, ylämäissä mentiin 400-500
watin tehoilla ja alamäissä tuttuun tapaan otin kevyemmin. Tuo on tapa, joka on
pinttynyt ajotyyliini maastopyöräilystä ja en oikein osaa muulla tavoin ajaa.
Sain ohitella tällä ajovahdilla lähes koko ajan muita. Kilometrien edetessä
edessä alkoi näkyä tuttuja kisaajia, kuten Ovaska Mikko, Keskisen Aki,
Borremans Erwin. Kun reitin loppupuolella ohitin Erwinin, tiesin olevani jo
ihan hyvillä sijoilla ja kellonkin tykkäävän ajamisestani. Päivän nopein
fillarin päällä oli Jarmo Rissanen yleisen lähdössä kellottaen osuuden aikaan
56:50. Jäin omalla ajollani Rissasesta siis lähes 2 minuuttia, jota pidän kuitenkin
hyvänä suorituksena. Minulle tempoajo on pyöräilylajeista kaikista kehnoin ja
Jarmolle ehkä se omin juttu. 58:35 oli myös aika, joka oli hieman nopeampi kuin
päivän kisan ylivoimaisen voittajan Goeschin fillariaika. Pyöräilyn päättyessä
suoritus oli kestänyt noin 1h 40min ja olin ottanut lisäenergiaa hyvin
varovaisesti. En tiennyt yhtään, miten jalat suoriutuisivat juoksuosuudesta.
Juoksu 10km – 38:17 (koko porukasta sijalla 12, omasta
ikäryhmästä 2)
T2-vaihdossa aiheutin lopulta hankaluuksia juoksuosuudelle.
En meinannut saada toista lenkkaria fiksusti jalkaan ja niinpä siinä äheltäessä
sain pakarasta päärynälihaksen kramppaamaan. En tietenkään jäänyt krampannutta
lihasta siinä sen enempää jumppaamaan, vaan lähdin taittamaan matkaa yksi
tärkeä pikkulihas poissa pelistä. Juoksussa ilmeni nopeasti muutamia muitakin
pieniä ongelmia. Lonkankoukistajat ja vatsa olivat jumissa tiukasta pyöräilystä
ja hengittäminen sitä kautta pinnallista. Sellainen lapsuudesta tuttu pistos
oli tuloillaan, tai oikeastaan päällä. En saanut sykettä ylös, koska en voinut
käyttää koko hapenottoa. Vauhti oli juuri ja juuri alle 4:00/km, mutta se
tuntui noin helpolla reitillä hitaalta. Samaan aikaan huomasin myös, että
testiksi kisaan otetut Hokan kengät hankaavat jalkapohjien sisäsyrjiin
ikävästi. Olin siis enemmän tai vähemmän hankaluuksissa kaulasta alaspäin.
Mieli pysyi onneksi vielä mukana touhussa, vaikka tietenkin oli vähän
ärsyttävää, että juoksu ei sujunut kunnon mukaisesti. 3km kohdilla päätin tehdä
asioille jotain ja otin taskusta Gutzyn kofeiinigeelin ja nappasin sen
naamariin. Tämä oli äärimmäisen tärkeä teko ja jo parin minuutin päästä sain
vatsan ja lonkankoukistajien ongelmat pois. Enää menoa vaivasi krampissa oleva
pätkä pakaraa ja jo tässä vaiheessa karmaisevasti hankaavat juoksutossut.
Läpsyttelin lopulta maaliin ja kellot pysähtyivät alle 2:09 loppuaikaan. Ikäryhmäläisten,
eli toisen lähdön porukoista yksi kaveri ehti maaliin vajaa minuuttia
aikaisemmin. Maalissa jalkaterät olivat todella kipeät. Otin heti kengät pois
ja näin molemmissa jalkaterissä noin 5cm pituiset rakot sisäsyrjissä. Samalla
vasemman pakaran lihas oli aivan tukossa ja en pystynyt nostamaan polvea
kunnolla edes rappusia kiivetessä. Olotila sai esiintymään vähän huolestumista,
kun mietin tulevia kapinoita Joroisten puolimatkalla ja Tahkolla elokuussa.
Loppuaika 2:08:45 (koko porukasta sija 11, oma ikäryhmä 1)
Loppuaika toi ikäsarjan 30-34 voiton ja koko porukan 11
sijan. Jos uinnista saisi joskus helpot 3-5 minuuttia pois, niin vauhti olisi tyydyttävää
kaikissa lajeissa. Tietenkin juoksussa pitää petrata myös tulevaisuudessa ja
hölkkääminen ei tule kyseeseen jatkossa.
Ajatukset kohti Joroista
Vierumäen kisan jälkeen oli tasan 2 viikkoa aikaa Joroisten
puolimatkaan. Elämän ensimmäinen puolimatka edessä – jännittävää! Vierumäen
kisan taso kertoi samalla karua kieltään tämän urheilijan kestävyydestä, se ei
yksinkertaisesti riitä. Niinpä päätin, että keskittyisin Vierumäen jälkeisen
viikon harjoitteluun, jos vain saisin jalat kuntoon mahdollisimman nopeasti.
Toinen hiertymä aiheutti tulehtuessaan muutaman päivän tuskat, mutta muutoin
pääsin aika hyvin harjoittelun makuun. Pakaran lihaskramppi aukesi makaamalla tennispallon päällä. Sain lisäksi mahdollisuuden kruunata
treeniviikon kisalla Teiskotriathlonissa 8.7. Treenien sävel oli selvä: uintia
piti saada kirittyä lähelle 2km matkaa ja pyörällä pitäisi saada muutamia
satkuja ajettua, jotta 90km Joroisissa ei tulisi kropalle yllätyksenä.
Juoksusta en pahemmin huolehtisi, vaan jonkin tason tuntumaa iskutukseen olisi pidettävä
yllä. Seuraavassa tekstissä huomenna käyn läpi Teiskon triathlonin etenemisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen