keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Finntriathlon Vierumäki 2017 – Perusmatkan ennätystä rikkomassa

Onnistuneen keskiviikkoisen Hollolan maastotriathlonin jälkeen starttasin hyvillä mielin Vierumäen perusmatkalle (1500m, 40km, 10km). Olin aikaisemmin kisannut yhden perusmatkan vuonna 2015 Raaseporissa, joten nyt oli hyvät mahdollisuudet testata oikeaa kisavauhtia sprinttejä pidemmässä triathlon-kisassa. Vierumäellä kisan puitteet ovat miellyttävät ja Finntriathlon-kisaorganisaatio pelaa todella saumattomaksi. Kisaajan vastuulle jää vain keskittyä omaan suoritukseen. Yhteensä osallistujia oli lähemmäs 700 ja minunkin ikäryhmässä 30-34 sarjassa yli 60 ukkoa. Eniten perhosia vatsaan ennakkoon tuli 1500m uinnista, koska minulla ei ollut elämässäni kovin montaa yli kilometrin avovesiuintia plakkarissa. Samoin jännittävää oli kuinka kovaa voisin ajaa 40km pyörää juoksujalat säilyttäen. Tapahtui kisassa mitä hyvänsä, niin oppia tulisi omasta kropasta aivan taatusti.

Uinti 1500m – 27:26 (koko porukan sijalla 103, omasta ikäryhmästä 6)

Uinti Vierumäellä suoritetaan kahdessa eri järvessä. Ensin uidaan noin 300m, jonka jälkeen ylitetään kapea salmi toiseen järveen. Siellä polskitaan noin 800m ja taas salmen ylityksen jälkeen palataan lähtörantaan pienen lisämutkan kera. Asetuin rolling startissa muiden noin 26-27 minuutin uimareiden läheisyyteen. 27 minuutin uima-aika tarkoittaa sitä, että häviää koko kisan nopeimmille noin 9 minuuttia 1,5km matkalla. Tuo on karu ero ja tämän takia kannan edelleen titteliä wannabe triathlonisti. Minulle uinti on edelleen yksi läpäistävä etappi kisassa, enkä vielä pysty urheilemaan sitä lävitse. Keskityn uinnissa puhaltamaan ilmat veteen ja pitämään jalkoja mahdollisimman lähellä pintaa – ja odottelen vain rantaa. Otetta vedestä tai korkeasta kyynärpäästä en vielä tällä tasolla ole ehtinyt riittävästi huolta kantaa. Tai kannan huolta, mutta homma ei pelaa käytännössä. Selkeä ongelmani on, että painan suoralla kädellä vettä alaspäin, kun sitä pitäisi tottakai kauhoa kohti varpaita taaksepäin. 20 vuoden pyöräilyjumit ja 10 vuoden toimistotyöt ovat tehneet tehtävänsä sementoidessa olkapäiden liikkumattomuuden. Tässä mielessä uinnissa on minulla isot kehittymismahdollisuudet tulevaisuudessa, jos saan joskus kädet huljuamaan vedessä oikealla tavalla.
 
Uinti meni lopulta ihan suunnitelmien mukaan. En panikoinut, kiersin kaikki poijut, syke pysyi alhaalla ja olin hetkittäin vähän peesissäkin. Uintiaikani oli 27:26, joka oli parin vuoden takaiseen Raaseporin uintiin nähden lähes 5 minuutin parannus. Minun kisani alkaa siinä vaiheessa, kun jalat osuvat kuivalle maalle. Vierumäellä onkin mukava ylämäkispurtti kohti T1-vaihtoa. Pääsin siinä kuittaamaan useat kanssakilpailijat ja pienen sähläyksen jälkeen pääsin nauttimaan vauhdista Rosen Aero Flyer –triathlonpyörällä. Tämä kisa oli ensimmäinen kisa tällä uutukaisella ja paloin mielenkiinnosta fillarivauhdista.

Pyöräily 40km – 58:35 (koko porukasta sijalla 5, omasta ikäryhmästä 1)

Lähdin ajamaan fillaria hieman reilulla 40km/h keskivauhdilla. Watit pyörivät 300 molemmin puolin, ylämäissä mentiin 400-500 watin tehoilla ja alamäissä tuttuun tapaan otin kevyemmin. Tuo on tapa, joka on pinttynyt ajotyyliini maastopyöräilystä ja en oikein osaa muulla tavoin ajaa. Sain ohitella tällä ajovahdilla lähes koko ajan muita. Kilometrien edetessä edessä alkoi näkyä tuttuja kisaajia, kuten Ovaska Mikko, Keskisen Aki, Borremans Erwin. Kun reitin loppupuolella ohitin Erwinin, tiesin olevani jo ihan hyvillä sijoilla ja kellonkin tykkäävän ajamisestani. Päivän nopein fillarin päällä oli Jarmo Rissanen yleisen lähdössä kellottaen osuuden aikaan 56:50. Jäin omalla ajollani Rissasesta siis lähes 2 minuuttia, jota pidän kuitenkin hyvänä suorituksena. Minulle tempoajo on pyöräilylajeista kaikista kehnoin ja Jarmolle ehkä se omin juttu. 58:35 oli myös aika, joka oli hieman nopeampi kuin päivän kisan ylivoimaisen voittajan Goeschin fillariaika. Pyöräilyn päättyessä suoritus oli kestänyt noin 1h 40min ja olin ottanut lisäenergiaa hyvin varovaisesti. En tiennyt yhtään, miten jalat suoriutuisivat juoksuosuudesta.


Juoksu 10km – 38:17 (koko porukasta sijalla 12, omasta ikäryhmästä 2)

T2-vaihdossa aiheutin lopulta hankaluuksia juoksuosuudelle. En meinannut saada toista lenkkaria fiksusti jalkaan ja niinpä siinä äheltäessä sain pakarasta päärynälihaksen kramppaamaan. En tietenkään jäänyt krampannutta lihasta siinä sen enempää jumppaamaan, vaan lähdin taittamaan matkaa yksi tärkeä pikkulihas poissa pelistä. Juoksussa ilmeni nopeasti muutamia muitakin pieniä ongelmia. Lonkankoukistajat ja vatsa olivat jumissa tiukasta pyöräilystä ja hengittäminen sitä kautta pinnallista. Sellainen lapsuudesta tuttu pistos oli tuloillaan, tai oikeastaan päällä. En saanut sykettä ylös, koska en voinut käyttää koko hapenottoa. Vauhti oli juuri ja juuri alle 4:00/km, mutta se tuntui noin helpolla reitillä hitaalta. Samaan aikaan huomasin myös, että testiksi kisaan otetut Hokan kengät hankaavat jalkapohjien sisäsyrjiin ikävästi. Olin siis enemmän tai vähemmän hankaluuksissa kaulasta alaspäin. Mieli pysyi onneksi vielä mukana touhussa, vaikka tietenkin oli vähän ärsyttävää, että juoksu ei sujunut kunnon mukaisesti. 3km kohdilla päätin tehdä asioille jotain ja otin taskusta Gutzyn kofeiinigeelin ja nappasin sen naamariin. Tämä oli äärimmäisen tärkeä teko ja jo parin minuutin päästä sain vatsan ja lonkankoukistajien ongelmat pois. Enää menoa vaivasi krampissa oleva pätkä pakaraa ja jo tässä vaiheessa karmaisevasti hankaavat juoksutossut. Läpsyttelin lopulta maaliin ja kellot pysähtyivät alle 2:09 loppuaikaan. Ikäryhmäläisten, eli toisen lähdön porukoista yksi kaveri ehti maaliin vajaa minuuttia aikaisemmin. Maalissa jalkaterät olivat todella kipeät. Otin heti kengät pois ja näin molemmissa jalkaterissä noin 5cm pituiset rakot sisäsyrjissä. Samalla vasemman pakaran lihas oli aivan tukossa ja en pystynyt nostamaan polvea kunnolla edes rappusia kiivetessä. Olotila sai esiintymään vähän huolestumista, kun mietin tulevia kapinoita Joroisten puolimatkalla ja Tahkolla elokuussa.



Loppuaika 2:08:45 (koko porukasta sija 11, oma ikäryhmä 1)

Loppuaika toi ikäsarjan 30-34 voiton ja koko porukan 11 sijan. Jos uinnista saisi joskus helpot 3-5 minuuttia pois, niin vauhti olisi tyydyttävää kaikissa lajeissa. Tietenkin juoksussa pitää petrata myös tulevaisuudessa ja hölkkääminen ei tule kyseeseen jatkossa.


Ajatukset kohti Joroista

Vierumäen kisan jälkeen oli tasan 2 viikkoa aikaa Joroisten puolimatkaan. Elämän ensimmäinen puolimatka edessä – jännittävää! Vierumäen kisan taso kertoi samalla karua kieltään tämän urheilijan kestävyydestä, se ei yksinkertaisesti riitä. Niinpä päätin, että keskittyisin Vierumäen jälkeisen viikon harjoitteluun, jos vain saisin jalat kuntoon mahdollisimman nopeasti. Toinen hiertymä aiheutti tulehtuessaan muutaman päivän tuskat, mutta muutoin pääsin aika hyvin harjoittelun makuun. Pakaran lihaskramppi aukesi makaamalla tennispallon päällä. Sain lisäksi mahdollisuuden kruunata treeniviikon kisalla Teiskotriathlonissa 8.7. Treenien sävel oli selvä: uintia piti saada kirittyä lähelle 2km matkaa ja pyörällä pitäisi saada muutamia satkuja ajettua, jotta 90km Joroisissa ei tulisi kropalle yllätyksenä. Juoksusta en pahemmin huolehtisi, vaan jonkin tason tuntumaa iskutukseen olisi pidettävä yllä. Seuraavassa tekstissä huomenna käyn läpi Teiskon triathlonin etenemisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen