torstai 21. syyskuuta 2017

Mihin ne vuoden tunnit sulavat?

Hiljaista on ollut urheilurintamalla. Niinpä on ollut hyvin aikaa keskittyä perheen parissa olemiseen ja työelämään. En ole koskaan ollut fyysisesti näin passiivinen. Meneillään on minun "kaikkien aikojen offseason". Samalla on ehtinyt hahmottaa, että mihin ne vuodet oikein hupenevat niin vauhdilla - vastahan sitä oltiin parikymppisiä. 😁 


Oma vuosittainen kilpakuntoilijan ajankäyttöni on tässä kuvassa. Urheilu nappaa vuoden tunneista n. 400h, joka on 5% tarjolla olevista tunneista. Työelämän nettotyöaika on noin 1800h, eli 21% koko potista. Unilla tulee pyörittyä n. 2920h ja se onkin nätisti kolmasosa koko vuoden tunneista. Vapaa-aikaa loppuelämään jää reilut 3500h, eli loput 41%. Tuosta vapaa-ajasta yritetään kilpakuntoilijana tehdä mahdollisimman stressitöntä ja palauttavaa - mitä nyt siirtymiset pakollisiin menoihin ja ruuhkavuosien tietyt ajankohtaisuudet kovin säätelevät. Vapaa-aika on aikaa tärkeille ihmisille ja maksimoida kehitys tuolta 400 treenitunnin ärsykkeistä tässä koko elämän palapelissä. Mielenkiintoinen näkökulma onkin, että mitä osaa tuo vapaa-aika näyttelee fyysisessä suorituskyvyssä siinä mielessä, että se on joko omiaan luomaan tai tuhoamaan harjoittelun kehittymisen. Kovin merkittävää suorituskyvylle ovat nuo 400 treenituntia, mutta niin on myös teot ja tekemättä jättämiset reilun 3500h vapaa-aikatunnin aikana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen