sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Talvi saapui, treeni-into pompsahti!

Pakkasta ja lunta - sehän tarkoittaa kuivaa maaperää! Tätä olen odottanut jo parisen kuukautta ja nyt vihdoin ulkoilukelit ovat muuta kuin kuran lennättämistä. Perjantai-iltana se täällä Hämeessäkin siis tapahtui ja elohopea vaipui nollan alapuolelle. Nyt kelpaa ajella, kun pyörä säilyy puhtaana ja ukkokin ajokamoineen siistissä kunnossa.

Nyt kun olen melkein pari viikkoa säilynyt terveenä, olen päässyt myös muutoin liikkumaan. Töiden aloitus on tuonut päivittäiseen ohjelmaan työmatkapyöräilyn ja erityisesti viikonloppujen vapaa-aika tulee nyt hyödynnettyä (virkavapaa-aikaan nähden) tehokkaasti. Töihinpaluu on ollut oikeastaan virkistävää, kun on nähnyt liki puolen vuoden tauon jälkeen taas runsain joukoin mukavia, fiksuja ja filmaattisia työkavereita. Ovathan toki päivittäiset keskustelutkin tietyllä tavalla laajempia ja erilaisia, kuin kotona alle puolitoistavuotiaan pikkuneidin kanssa. 

En tiedä, että johtuuko tämä treeni-into kelien lisäksi osaltaan myös töiden aloittamisesta. Olkoon asia sitten miten hyvänsä, niin eilen sain plakkariin pitkästä aikaa aidon peruskuntotreenin. Viiden asteen pakkasessa kilometrejä kertyi 81 ja ajoaikaa rapiat kolme tuntia. Minulle tuo lenkki oli syksyn harjoitteluihin nähden todella pitkä. Yli 60km lenkkejä on viimeisinä kuukausina kertynyt vain yksi. Ja yli 40km lenkkejäkään ei tainnut olla juuri viittä kappaletta enempää. Olen siis jälleen kerran siinä tilanteessa, että minun on luotettava vanhoihin treenipohjiin ja siihen, että happi alkaa kropassa kulkemaan jossain vaiheessa hyvien päivien tasolla.

Eilinen pitkä lenkki ja tämän sunnuntaipäivän parituntinen ovat antaneet viitteitä siitä, että kroppa saattaa pian taas muistaa, mitä urheileminen on. Ajaminen on kerta kerran jälkeen luontaisempaa. Lihakset ja pää pysyvät molemmat virkeinä, jolloin urheiluharrastus antaa "menetettyä aikaa" vastaan takaisin todella paljon hyvää mieltä ja positiivisuutta päivään. En tiedä, mutta minusta tuntuu, että urheilun määrä korreloi vahvasti myös minun optimistiseen ajatuksenjuoksuun.

Tulevien viikkojen sapluuna on selvä. Työviikoilla raavitaan treeniä kasaan sen verran, mitä työpäivän jälkeen kehtaa perheeltä riistää ja jaksamista kehosta irtoaa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ma-pe välisenä aikana viiden treenitunnin saavuttaminen on todellinen onnistuminen. Viikonloppujen aikana alkuviikon urheilumäärä on tarkoitus tuplata ja pyrin tekemään treenit valoisan aikaan. Hiihtokelit vielä tänne, niin olen vielä kova luu kesän kisoissa - katsotaan vaan. Viimeistään Tahkolla ukko on tikissä.

2 kommenttia:

  1. Pitäisikö kohta jo perustaa maastoteam nimeltään Vanhat Pohjat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai nyt vielä? Perustetaan heti, kun saat minut ikävuosissa kiinni!

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen